Lue keskustelun säännöt.
Mikä on elämäsi trauma tai tragedia?
Kommentit (205)
Eikö edes perintö ja valmiiksi järjestetty elämä helpottanut lapsen tuskaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljän lähiomaisen kuolemat kuukauden sisällä (kaksi v. 2005, kaksi v. 2025)+kahden lemmikin kuolemat 2025.
Vierailija kirjoitti:
Voi tuska ja kyynelten lorina. Todennäköisesti se lapsi ei vaan kyennyt sopeutumaan mihinkään, heikompia sopeutumiskyky kuin lapsilla yleensä, sehän näkyy niissä ongelmissaan. Siksi laitos on varmaan ollut ainoa vaihtoehto.
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia. Saisivat kylmän kyydin.
Vierailija kirjoitti:
Voi tuska ja kyynelten lorina. Todennäköisesti se lapsi ei vaan kyennyt sopeutumaan mihinkään, heikompia sopeutumiskyky kuin lapsilla yleensä, sehän näkyy niissä ongelmissaan. Siksi laitos on varmaan ollut ainoa vaihtoehto.
Sossutapaukset jotka ei sopeudu perheisiin sijoitetaan laitoksiin, missä oppivat olemaan.
Olin kiusattu lähes koko peruskoulun. Kotona vanhemmat erosivat. Minusta tuli pelokas aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulukiusaaminen, vanhempien ajoittainen runsas juominen lapsuudessani, raaka parisuhdeväkivalta. Nämä nyt ainakin. Suurimman avun sain kun siivosin alkoholin ja huonot ihmiset pois elämästäni. Olen tyytyväinen lopulta aika pieniin asioihin. Olen joissain asioissa hyvin onnekaskin, synnyin Suomeen jossa yhteiskunta toimii vielä ihan ok-tasoisesti ja sain lapsen joka ei sekään ole kaikille itsestäänselvyys.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde missä toinen yritti käyttää minua terapeuttinaan. Toki ymmärrän, että parisuhteessa puhutaan asioista ja ollaan toisen tukena, mutta kun se oli van ihan yksipuolista, minun olisi pitänyt loputtomiin tukea, jaksaa ja ymmärtää, ihan sen toisen fiilisten mukaan. Hänen vanhempansa siis olivat kuolleet aikoinaan hänen ollessa lapsi, eikä hän ollut koskaan päässyt yli siitä.
Oli myös ihan vaan ilkeä, ilkeili siitäkin että minulla on vanhemmat ja ok elämä, että hyvähän sun on puhua kun sulla on vanhemmat elossa ja muutenkin ollut helppoa elämä, ei pitäynyt minään läheisteni kuolemia tai lapsuudessa koettua pelkoa. Esimerkiksi joulua ei olisi saanut viettää lainkaan, hänen vanhempiensa kuolema kun oli tapahtunut joulunaikaan. Onneksi lopulta erottiin, tai siis minä erosin, lähdin. Yhteisille tuttaville tämä toinen tietty kertoi ihan oman versionsa, miten hänet jätettiin.
Olisin nauranut tuollaiselle mököttäjälle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien alkoholismi. Äidin fyysinen väkivalta ennen kuin hän tappoi itsensä apua tajusi pyytää noin tunti ennen kuolemaansa minulta en tajunnut tehdä mitään lapsena. Niin paljon kaikkea muutakin paskaa että en jaksa edes ruveta runoilemaan. Kuiten 6 ihmistä olen haudannut jotka itsensä tappoi, olin kiusattu, herkkä (mies), eristäytynyt jne yms yms pitkä lista tulee jos kaikki kirjoitan.
En ole parantunut vieläkään kaikelta.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien alkoholismi. Äidin fyysinen väkivalta ennen kuin hän tappoi itsensä apua tajusi pyytää noin tunti ennen kuolemaansa minulta en tajunnut tehdä mitään lapsena. Niin paljon kaikkea muutakin paskaa että en jaksa edes ruveta runoilemaan. Kuiten 6 ihmistä olen haudannut jotka itsensä tappoi, olin kiusattu, herkkä (mies), eristäytynyt jne yms yms pitkä lista tulee jos kaikki kirjoitan.
En ole parantunut vieläkään kaikelta.
Miten vaikuttaa elämään? Noh en voi luottaa kehenkään millään tavalla. Enkä ole koskaan elänyt "normaalia perhe elämää" en tiedä mitä se on edes. Eristäytynyt, hankala olla normaalejen ihmisten joukossa. 2 naista on tähän asti ruvennut itkemään kun olen suuni aukaissut menneisyydestä väärässä paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syntyminen ujona maailman, mikä arvostaa ulospäinsuuntautunutta aktiivista elämäntapaa. Mielikuvitukselle, hetkeen pysähtymiselle, herkkyydelle ja tarkoille kuvallistetuille havainnoille ja muunnelmille ei ole käyttöä tässä rationalisoidussa, teknisessä maailmassa täynnä OF-beibejä, kryptovaluuttoja ja skibidi-toiletteja pimeys-edgeilyssä.
Vierailija kirjoitti:
Tsunami
Mikä siinä muka oli traumaattista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tuska ja kyynelten lorina. Todennäköisesti se lapsi ei vaan kyennyt sopeutumaan mihinkään, heikompia sopeutumiskyky kuin lapsilla yleensä, sehän näkyy niissä ongelmissaan. Siksi laitos on varmaan ollut ainoa vaihtoehto.
Sossutapaukset jotka ei sopeudu perheisiin sijoitetaan laitoksiin, missä oppivat olemaan.
Oppivat olemaan xD
Joku ääliö ilkeyksissään alapeukuttaa kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syntyminen.
Mutta kortteja ei saa valita niin niillä mennään.
Yritin parhaani mitä tällä kädellä voi.
Mutta en käsitä universumin huumorintajua miksi vitussa minä olen olemassa.
Sitä en ymmärrä
Vierailija kirjoitti:
Neljän lähiomaisen kuolemat kuukauden sisällä (kaksi v. 2005, kaksi v. 2025)
+kahden lemmikin kuolemat 2025.
Buaaaaahhhh nämä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsunami
Mikä siinä muka oli traumaattista?
Suomen historian kauhein katastrofi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsunami
Mikä siinä muka oli traumaattista?
Suomen historian kauhein katastrofi
Ei kyllä ollut
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltaisen parisuhteen jäljiltä en ole ollut enää entiselläni. Lapsuus oli kurjahko myös, alkkisvanhemmasta huolehtiminen lankesi vastuulleni jo alakouluikäisenä. Silti pahinta oli tuo parisuhde, jossa sain nyrkistä, luitani murtui ja henkinen piina oli päivittäistä. Olisin todennäköisesti menehtynyt, jos en olisi lopulta onnistunut lähtemään. Vaikka kohtasin myöhemmin nykyisen hyvän puolisoni ja saimme ihanat lapset, minussa meni tuolloin jotain peruuttamattomasti rikki. En esimerkiksi ole sen jälkeen kyennyt onnellisuuteen, vaikka asiat ovat hyvin ja olen nykyään turvassa. Tunnen vain esittäväni jotain roolia tässä elämässä, mutta en oikein ole enää minä. Teen asiat, kuten pitää äitinä, vaimona ja työelämässä, ulkoisesti menee siis hyvin. Salaa murehdin ja pelkään kaikkea mahdollista, elämän ilot ja nautinnot valuvat ohi kuin hiekka siivilästä. Tätä tämä kai nyt vain on.
Todella hyvin kirjoitettu ja tunnistat oman traumasi! Sinun olisi hyvä ja sinulle hyväksi mennä puhumaan jonkin ammattilaisen kanssa. Olet jo itse pitkällä, kun pystyt kuvailemaan tunteitasi ja syitä. Sinulla tulee vielä aidosti onnellinen elämä!
Koulukiusaaminen ja isän naisystävä.
Isän naisystävän tunsin alle 10-vuotiaana, tarkkaa ikää en tiedä. Usein hän huusi minulle milloin mistäkin. Hän minun nähden löi isääni, mikä sai minut purskahtamaan itkuun. En uskaltanut sanoa isälleni mitään aina tämän naisen luo lähtiessä. En uskaltanut kertoa pelkoani ääneen pelätessäni loukkaavani isääni. Isäni toive oli aikoinaan, että minun olisi pitänyt osata ilmaista mielipiteeni ääneen, tällainen seikka tuli ilmi lukiessani viidennen luokan aikaista lausuntoa psykiatrian poliklinikalta, jossa minulta kysyttiin isästäni, miksi en halunnut häntä tavata. Sepitin omiani totuuden piilottamiseksi, koska pelkäsin loukanneeni isääni. En ole pystynyt asiasta avautumaan perheelle, eikä äitikään taida tietää itkun täytteisistä kohtauksistani. Kaikki kertomani noin 20 vuoden takaa on hävinnyt bittiavaruuteen, mistä kirjoitin joskus Lasten ja nuorten nettiin.
Toinen on koulukiusaaminen, joka alkoi neljännellä luokalla. Jo autismin piirteiden ja kielellisen kehityksen vaikeuksien takia olin helposti jujutettava, olin aika naiivi kertoessani mitä vain itsestäni vailla itseinhibitiota. Minusta keksittiin asioita, joita en oikeasti tehnyt, ja sitä sotkua saatiin selvittää pitkään kunnes totuus paljastui. Tämän sotkun selviydyttyä annoin anteeksi ja toisen mahdollisuuden. Pahin alkoi viidennellä luokalla, pään aukominen asiasta, johon olin syytön. Koulumatkatkin olivat mahdottomia, kun en saanut istumapaikkaa. Minua myös eristettiin kahden tyttöjengin toimesta. Kun kuulin sellaisen adjektiivin kuin ujo, silloin tajusin että tällainenhan minä olen ja syystäkin. Kaverittomuus oli arka aihe puhuttavaksi. Halusin, en halunnut, halusin, en halunnut. Miksi en olisi halunnut? Koska pelkäsin, etten keksisi mitään puhuttavaa ja jos puhuisinkin, minua olisi käsketty olemaan hiljaa. Seurauksena en ole uskaltanut päästää ketään lähelleni olettaessani ihmisten näkevän minussa sen alatyylisen sanan, lesbon ja vammaisen. Yläasteen aloittaessa tämä käytös korostui entisestään, ja olisin halunnut tehdä yksin ryhmä- ja paritöiden sijaan. Olen ihan teinin tasolla oleva nainen, joka haluaisi olla teini, vaikka tiedän että minulla on 31-vuotiaana eri velvollisuudet ja oikeudet kuin silloin 13-vuotiaana. Tätä sairaalloista teini-iän kaipuuta sitten paikkaan pukeutumisella ja hiusten värjäämisellä, mitä en nuorempana voinut tehdä äidin vastustelujen takia, mikä vain laski itsetuntoani ja aiheutti ulkonäköpaineita. Olisi tehnyt mieli silloin ääneen kysyä: "Eikö tällainen vammainen saa olla kaunis?". En uskaltanut sanoa. Luoja, miksi loit minulle nämä heikon ihmisen piirteet. Jos voisin itse päättää, tekisin töitä yksin ja syystäkin, yksin tehdessä koen olevani "turvassa", näkymätön.
Yläastelaisena epäilin syystäkin itselläni lievää masennusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa, sillä minua rupesi pelottamaan jopa keskustassa liikkuminen. Koskaan en saanut vastausta mietteisiini. Jälkikäteen mietin, että olisi pitänyt lintsata ahkerammin, vaikka se olisi tarkoittanut lastensuojelun puuttumista peliin. Tuo epäilemäni sosiaalisten tilanteiden pelko helpottui muutettuani pois kotoa ammattikouluopintojen takia, mutta huonoa itsetuntoa ja -luottamusta se ei ole poistanut. Kiva, kun yrität saada aikuisiällä apua ja kehoittaa katsomaan pintaa syvälle mutta taistelet vain tuulimyllyjä vastaan. Minut nähdään diagnooseina, laaja-alaisina oppimisvaikeuksina ja autistina. Ihan kuin tällainen erityisihminen ei voisi olla vakavasti otettava, jolla ei ole mielipiteitä. Ihan syystäkin kammottaa vain enemmän ihmiset, kun tuntuu että vain infantilisoidaan.
Voi tuska ja kyynelten lorina. Todennäköisesti se lapsi ei vaan kyennyt sopeutumaan mihinkään, heikompia sopeutumiskyky kuin lapsilla yleensä, sehän näkyy niissä ongelmissaan. Siksi laitos on varmaan ollut ainoa vaihtoehto.