Miesystävällä hyvin tiukat rajat, miten suhtautua?

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo miehen vetämä raja on ihan vain hyvä. Tietysti ap:lla opettelemista asialliseen ja rauhalliseen ja kunnioittavaan tyyliin. 

Olen huomannut että miehet vaativat tätä kunnioittavaa tyuliä ja ylipäänsä kunnioitusta vaikka eivät ole tehneet mitään ansaitakseen sitä. Lähinnä ansaitsevat kiroilua ja huutoa. Ei se että on suntynyt mieheksi ole jokin sääntö kunnioitukselle

Vierailija kirjoitti:

Kaasuvalottamista. Koska onhan tuo sinun kolmesta pisteestä ärsyyntyminenkin tunne. Sano tyypille että olet aikuinen ihminen ja teet mitä lystäät.

Tämä.

Tuollainen mies löytää varmasti rauhallisen ja asiallisen kumppanin, joka ei huuda ja kiroile. Ap voi jatkaa jännämiehen etsimistä. Voi olla, että hän löytää miehen, jolle pikkuinen naamalleläpsiminenkin puolin ja toisin on OK.

Mun mielestä saa riidellä ja saa rakastaa. 
Niin kauan kuin riidellessä korotan ääntä ja jopa huudan, olen valmis ratkomaan asioita. Jos hijenen, se suhde on sitten siinä ja mitään keskusteltavaa ei enää ole. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei normaalit ihmiset huuda edes riidellessä. Viestien ylitulkitseminen menee toki ehkä vähän jo yli, hän voisi sen suhteen vähän rauhoittua.

Kyllä normaali ihminen voi kiukustuessaan myös huutaa. Mutta ap:n kuvailema kontrollofriikkiys kuulostaa todella oudolta. 

Uskonpa, että suurin osa ihmisistä korottaa ääntään suuttuessaan. Varmaan useimmat heistäkin, jotka tässä nyt jeesustelee, että ristiriidat voi ratkoa huutamattakin. 

 

Miksi uskot noin? Monenko suuttuessa olet ollut paikalla todistamassa? Suuttuminen ja ristiriidat on muuten huono kombinaatio, jos haluaa ratkaista asian.

Monenko suuttuessa olen ollut paikalla? No aika monen, kuten varmaan jokainen muukin ihminen, ja huutamista siihen useimmiten liittyy. 

Tuossa voi käydä niin, että mies alkaa väistämättä pitää itseään sinua parempana, ellei jo pidä, koska hän ei korota ääntä. On täysin normaalia kiihtyä riidellessä ja korottaa ääntä kiihtyneenä. Se ei ole sama asia kuin aggressiivinen tai ettei silloin pystyisi ajattelemaan järkevästi, kontrolloimaan itseään tms. 

Vähän narsistisia viboja nyt tulee tuon miehen kommenteista... Itse olen törmännyt tällaiseen naiseen työkaverina. 

Tämä voi äkkiseltään tosiaan kuulostaa siltä, että ap on draamaoleiva huutaja ja mies se tasapainoinen. Itselläni on kuitenkin varoittava esimerkki samantyyppisestä miehestä. Olen myös sitä mieltä , että yleensä hermostuessaan väkisinkin ihan fyysisesti kiihtyy, onhan kyse tunneasioista.  En pitäisi hetkittäistä äänen korottamista, joka muuten on eri asia kuin huutaminen,  mitenkään poikkeuksellisena. En itse ymmärtänyt pitkään aikaan mistä on kyse ja tuollaisessa suhteessa olinkin tunteiden aallokossa. Kyse oli tosiaan KONTROLLISTA , toisen tunteiden ,  ylipäänsä negatiivisten tunteiden pelkäämisestä  ja miehen tunne- elämän isoista ongelmista,  ei suinkaan minun. Sanottakoon että lopulta ihan äänenpainokin tai mikä hyvänsä missä jotain negatunnetta ilmaiset voi olla tällaiselle ihmiselle liikaa. Äänen korottaminen on huutamista. Muutenkin tykkäsi korjailla sanomisiani ja paljastuikin lopulta että KONTROLLI oli se juttu. Myöskin sävy ja asenne oli aina lopulta, lähes mistä tahansa aiheesta keskustellessakin selittävä ja alentava. Ei kunnioittanut minua yhtään ja piti itseään täysin perusteettomasti parempana joka asiassa. Minusta tuli helvetin ahdistunut lopulta.  En voinut kertoa mistään huolistanikaan. Huomasin ettei myöskään iloon ja innostukseen kuitenkaan lähtenyt mukaan, vaan nekin tunteet oli jollain kommentilla näpäytettävä ja latistettava aina pois.  Ja miksi koin tarvetta korostaa ääntäni ja hermostuin riidoissamme? Koska hän joka tavalla osoitti , ettei voisi vähempää kiinnostaa ajatukseni tai tunteeni, lopetin lopulta puhumisen aloitteet koska oli aivan turhuutta.  En tullut kuulluksi eikä minua arvostettu yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo miehen vetämä raja on ihan vain hyvä. Tietysti ap:lla opettelemista asialliseen ja rauhalliseen ja kunnioittavaan tyyliin. 

Olen huomannut että miehet vaativat tätä kunnioittavaa tyuliä ja ylipäänsä kunnioitusta vaikka eivät ole tehneet mitään ansaitakseen sitä. Lähinnä ansaitsevat kiroilua ja huutoa. Ei se että on suntynyt mieheksi ole jokin sääntö kunnioitukselle

Minulle normaali lähtötaso on että IHMISELLE, sukupuolesta riippumatta, puhutaan kunnioittavasti.

Vaadin samaa keskustelukumppaneiltani.

Mies

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä saa riidellä ja saa rakastaa. 
Niin kauan kuin riidellessä korotan ääntä ja jopa huudan, olen valmis ratkomaan asioita. Jos hijenen, se suhde on sitten siinä ja mitään keskusteltavaa ei enää ole. 

Huutaminen ratkaisumenetelmänä kuulostaa infantiililtä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä saa riidellä ja saa rakastaa. 
Niin kauan kuin riidellessä korotan ääntä ja jopa huudan, olen valmis ratkomaan asioita. Jos hijenen, se suhde on sitten siinä ja mitään keskusteltavaa ei enää ole. 

Miksi sinun pitää korottaa ääntä riidellessä? Miksi et voi sanoa asiaa huutamatta? Hiljaisuuden ja huutamisen välillä on asiallinen välimuoto. 

Mistä ihmeestä te riitelette, kun pitää huutaa? Voisitteko kertoa esimerkkejä? Minkälaisista asioista menee hermot, niin että huudetaan?

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä te riitelette, kun pitää huutaa? Voisitteko kertoa esimerkkejä? Minkälaisista asioista menee hermot, niin että huudetaan?

Jos koet ettet tule kuulluksi koskaan tai vaihtoehtoisesti tulet vain vähättellyksi/ ylenkatsotuksi niin jossain vaiheessa voi vaikka hermot mennä.

Vaikuttaa ookoolta. Paitsi tuo viittaamasi ok ja kolmepistettä kiukutteluksi tulkittuna kuulostaa kyllä hieman erikoiselta. 

Onko teillä tapana huutaa töissä? Entä huudatteko kaupassa myyjälle, lasten harrastuksissa valmentajille tai lasten opettajille?

Jos ette, niin miksi huutaisitte puolisolle? Varmin merkki siitä että suhde voi huonosti ja toinen miettii tässä vaiheessa sen lopettamista.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta kiroilemisesta: äiti ei (aikoinaan) tykännyt yhtään siitä, että kiroilin. Sanoi, et "jos sinä siellä maalla (isän kotipaikalla) et muuta opi kuin kiroilemisen, niin älä mene sinne". "Point taken", ja kyllä siellä maalla kiroiltiin, lähes joka ainoasta asiasta. .... No, äidillä sitten muistisairaus, hoitokotiin. Kävin katsomassa ja syöttämässä, välillä pääsi kirosana, niin äiti alkoi hirveästi nauramaan! :) Mikäs siinä, nauraminenhan vähentää kipuja! :)

Se v-alkuinen sana ei kuulunut mun sanavarastoon; sitten kun äiti oli siellä, niin pikkuhiljaa sitä "viljelin". :) Kuin myös isä :)

(Se h-alkuinen ei kuulu mun sanavarastoon vieläkää, ei kuulu eikä tule koskaan kuulumaan; jos joku sanoo, "v:n h", niin mulle tulee heti puolustusreaktio - pidä nyt pääsi kiinni).

 

Kyllä siellä maalla on niitäkin jotka eivät käytä v- eikä h-sanoja eivätkä kiroile muutoinkaan. 

Rajattomalle se luonnollisestikin on kauhistus, että ne rajat tulee jossain vastaan. 
Ehkä eroat tuosta ukostasi ja etsit itsellesi sellaisen, jonka kanssa voitte huutaa ja raivota toisillenne mielin määrin ja siinä sivussa mätkiä turpaankin. 
 

Vaatiiko viisumin ja maahantuloselvityksen?

Äh... Kuulostaa joltain rautakankiperseessä pyörivältä piiloloukkaantujalta, joka jossain vaiheessa kilahtaa typeriin sääntöihinsä ja rajoihinsa. Ja maskuliinisuudenpuuskassaaan vetää sua turpaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vaatiiko viisumin ja maahantuloselvityksen?

 

Äh... Kuulostaa joltain rautakankiperseessä pyörivältä piiloloukkaantujalta, joka jossain vaiheessa kilahtaa typeriin sääntöihinsä ja rajoihinsa. Ja maskuliinisuudenpuuskassaaan vetää sua turpaan. 

Ja tämä siis sen perusteella, että rupee kaivelemaan jotain kolmea pistettä viestistä. Huutaminen ja jalan polkeminen on lapsellista kiukuttelua. Jonka pitäisi normaalin tunnesäätelyn omaavan aikuisen jättää pois riitelystä. Ellei nyt jostain syystä ole totaalisen raivoissaan. Mutta sellaisen tilanteen syntyminen on useimmiten vältettävissä ihan normaalilla kanssa käymisellä. 

Eli älä myöskään töki tota miestäsi huutamalla sille. Vaan ymmärrä että hänellä on täysi työ padota niitä tunteitaan. Voit itsekkin ottaa mallia siitä, että rauhoitut ensin ja riitelet sitten. 

Minusta ok, argumentoidaan, ei huutokonserttia vailla päätä ja häntää, asiattomuuksia täynnä

Jos ihminen on vihainen, siihen on usein joku syy. On tosi raskasta ja ikävää, jos keskustelu ohjautuu heti siihen, että vihaisuus näkyy jotenkin väärin tai on jotenkin väärin ilmaistu. Äänensävy ei ole kiva tai sanavalinnat ovat liian hapokkaita. Silloin väistetään se syy, mikä sai toisen suuttumaan. Sehän siinä on olennaista eikä äänensävy. Suuttumiseen vähän niinkuin kuuluu se, että sen huomaa toisesta, nyt se suuttui. Ja suuttuminen on läheisessä ihmissuhteessa ihan normaalia, sitä tapahtuu aika ajoin. Suuttumuksen ilmaisu on osa ihmisen henkilökohtaista vapautta ja ilmaisua. Laki asettaa rajoja, ei saa pahoinpidellä esimerkiksi. Sitten on yleisiä käytöstapoja, kuten se, ettei suuttuessakaan mennä sanomaan ihan mitä vaan. Mutta vihainen äänensävy on ihan ok, jokunen kirosanakin varsin normaalia etenkin läheisessä ihmissuhteessa.

Tietysti on mahdollista, että joku joskus suuttuu turhasta. Mutta sekin pitäisi sitten selvittää eikä takertua siihen, että hänellä oli väärä ilme naamalla tai liian kova ääni. 

Vierailija kirjoitti:

Rajattomalle se luonnollisestikin on kauhistus, että ne rajat tulee jossain vastaan. 
Ehkä eroat tuosta ukostasi ja etsit itsellesi sellaisen, jonka kanssa voitte huutaa ja raivota toisillenne mielin määrin ja siinä sivussa mätkiä turpaankin. 
 

Jaa minulla heräsi epäilys, että tuo mies on rajaton eikä hyväksy sitä, että toinen asettaa hänelle mitään rajoja. Pitäisi vain silkkisesti pehmeällä äänellä myötäillä, tekipä tai sanoipa hän mitä vaan.