Miesystävällä hyvin tiukat rajat, miten suhtautua?

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä te riitelette, kun pitää huutaa? Voisitteko kertoa esimerkkejä? Minkälaisista asioista menee hermot, niin että huudetaan?

Minun mieheni esimerkiksi ei muuta tapojaan, jos sille ei huuda. Voin sanoa nätisti vaikka miten monta kertaa, hän vastaa joo joo ja jatkaa samaa. Vasta kunnon huudot saavat muuttamaan käytöstä. 

Välillä miellä siis huudetaan. Jos en huutaisi hänelle koskaan, olisimme eronneet jo vuosia sitten.

Unohtui laittaa tuonne. Eniten mies huutaa. haukkuu. kiroilee. Lyö  humalassa. Ei ole ikinä tunteista puhunut. Ei anteeksi pyytänyt.  Kauppa.  joskus alkuaikoina sanoi rakas. Ollaan kohta 50 v oltu yhdessä. En tästä nyt enää mihinkään lähde.  Jolla liitto alussa ja näitä vaikeuksia on, niin ei ne mihinkään vähene.  Ainoa on  jos uskoon tulee. Sitä minäkin mieheni kohdalla odotan.

On huutamista ja huutamista. Lienee ihan inhimillistä, että joskus ääni nousee ja joku kirosanakin saattaa lipsahtaa, jos tunteet ovat pinnassa. Mutta sitten jos aina yksipuolisesti tulee sensuroimatonta palautetta maksimivolyymilla, passiivisaggressiivista viestintää, mykkäkoulua tms... onhan se nyt pidemmän päälle ihan hirveän raskasta toiselle osapuolelle. Useimmat eskaloitumiset olisivat vältettävissä, jos normaaliäänellä pystyisi huomauttamaan normaalisti heti, kun mielen päälle jotain nousee. 

Luin tästä mielestäni hyvin kuvaavan esimerkin: Pyytää vierasta riisumaan kengät eteisessä, niin ei tarvitse hermostua, että miksi sotkit mattoni ja lattiani. Osui, kun itselläni on tapana olla vähän liiankin 'kohtelias'. Eli jättää sanomatta, kun toinen tekee jotain, mistä en oikein pidä, tai toimii toisin kuin haluaisin. Vaikka eiväthän muut ajatuksia lue, eikä sitä heiltä voi odottaa.

Vierailija kirjoitti:

On huutamista ja huutamista. Lienee ihan inhimillistä, että joskus ääni nousee ja joku kirosanakin saattaa lipsahtaa, jos tunteet ovat pinnassa. Mutta sitten jos aina yksipuolisesti tulee sensuroimatonta palautetta maksimivolyymilla, passiivisaggressiivista viestintää, mykkäkoulua tms... onhan se nyt pidemmän päälle ihan hirveän raskasta toiselle osapuolelle. Useimmat eskaloitumiset olisivat vältettävissä, jos normaaliäänellä pystyisi huomauttamaan normaalisti heti, kun mielen päälle jotain nousee. 

Luin tästä mielestäni hyvin kuvaavan esimerkin: Pyytää vierasta riisumaan kengät eteisessä, niin ei tarvitse hermostua, että miksi sotkit mattoni ja lattiani. Osui, kun itselläni on tapana olla vähän liiankin 'kohtelias'. Eli jättää sanomatta, kun toinen tekee jotain, mistä en oikein pidä, tai toimii toisin kuin haluaisin. Vaikka eiväthän muut ajatuksia lue, eikä sitä heiltä voi odottaa.

Suomessa on kyllä oletuksena, että kengät riisutaan eteisessä. En minä siitä ikinä sano erikseen vieraille. Vähän sama kuin käskisi heidän vetää vessan jälkeensä. Tämä on just tätä, että ensin käyttäydytään törkeästi ja sitten yritetään vyöryttää syy toiselle. Että mitäs et pyytänyt riisumaan kenkiä, nyt on sitten kurajäljet valkoisessa olohuoneen matossa, mutta se on oma vika!

Mitä ihmettä nyt taas? Ihanko tosissaan kysytään, että onko miehessä vikaa kun ei huuda ja raivoa?

Ap on varnasti harvinaisen rasittava naisystävänä.

Olisipa minunkin mieheni tuollainen. Vaihdetaan! Saat minulta huutavan,  kiroilevan ja räyhäävä, täysillä tunteilla ainakin riitatilanteisiin menevän miehen. Saa suorastaan sytykettä riitelyyn yhdestäkin pisteestä, saati sitten kolmesta. En minäkään huuda enkä kiroile vaan puhun rauhallisella äänellä tiukoissakin tilanteissa.

Toista voi pyytää keskustelemaan rauhallisesti, mutta ei voi määrätä. Ap:n mies kuulostaa kontrolloivalta. 

Itse olisin ap:na sanonut miehelle, että minä en väittele asioista viestittämällä vaan kasvotusten.

Sinänsä itse arvostan rauhallista keskustelua, mutta en hyväksyisi sitä, että minulle sanotaan miten saan tunteitani ilmaista. Jos toinen ei sitä kestä, niin sitten hakee sopivamman kumppanin. Ja sama toisinpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Joo ihan hirveä ukkeli, kun ei raivoa. 

 😁😅😅 Nainen  tottunut  huutamiseen ja pitää sitä kotoisana🙄

Vierailija kirjoitti:

Unohtui laittaa tuonne. Eniten mies huutaa. haukkuu. kiroilee. Lyö  humalassa. Ei ole ikinä tunteista puhunut. Ei anteeksi pyytänyt.  Kauppa.  joskus alkuaikoina sanoi rakas. Ollaan kohta 50 v oltu yhdessä. En tästä nyt enää mihinkään lähde.  Jolla liitto alussa ja näitä vaikeuksia on, niin ei ne mihinkään vähene.  Ainoa on  jos uskoon tulee. Sitä minäkin mieheni kohdalla odotan.

 

 Miten helvetissä siedät tuota ? Pilaat koko elämäsi

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä nyt taas? Ihanko tosissaan kysytään, että onko miehessä vikaa kun ei huuda ja raivoa?

Ap on varnasti harvinaisen rasittava naisystävänä.

Eihän tässä sitä kysytty. Vaan onko huolestuttavaa, kun mies kieltää ilmaisemasta mitään negatiivisia tunteita muuten kuin tarkasti hänen määräämällään tavalla. Niin, että esimerkiksi kolme pistettä viestissä on kielletty tapa.

Vierailija kirjoitti:

Olisipa minunkin mieheni tuollainen. Vaihdetaan! Saat minulta huutavan,  kiroilevan ja räyhäävä, täysillä tunteilla ainakin riitatilanteisiin menevän miehen. Saa suorastaan sytykettä riitelyyn yhdestäkin pisteestä, saati sitten kolmesta. En minäkään huuda enkä kiroile vaan puhun rauhallisella äänellä tiukoissakin tilanteissa.

      Kauanko aiot kuunnella ? Itse en päivää pidempään kuuntelisi

Vierailija kirjoitti:

Toista voi pyytää keskustelemaan rauhallisesti, mutta ei voi määrätä. Ap:n mies kuulostaa kontrolloivalta. 

Itse olisin ap:na sanonut miehelle, että minä en väittele asioista viestittämällä vaan kasvotusten.

 

Sinänsä itse arvostan rauhallista keskustelua, mutta en hyväksyisi sitä, että minulle sanotaan miten saan tunteitani ilmaista. Jos toinen ei sitä kestä, niin sitten hakee sopivamman kumppanin. Ja sama toisinpäin. 

Teetkö myös töissä näin eli huudat työkavereille? Tai saako tämän kokea vain puolisosi?

Ottamatta kantaa aloitukseen sen kummemmin: joka kerta kun olen itse kokenut tarvetta tehdä vauva.fi-aloitus suhteesta jossa olen ollut, on suhde päättynyt eroon muutaman viikon/kuukauden sisällä. 

Nyt ensimmäistä kertaa olen suhteessa, ollut jo pari vuotta, jossa ei ole koskaan tullut yllä kuvattu fiilis. Sanoisin, että tämä on ehdottomasti paras suhde mikä minulla on ollut, sopivimman ja parhaimman kumppanin kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Toista voi pyytää keskustelemaan rauhallisesti, mutta ei voi määrätä. Ap:n mies kuulostaa kontrolloivalta. 

Itse olisin ap:na sanonut miehelle, että minä en väittele asioista viestittämällä vaan kasvotusten.

 

Sinänsä itse arvostan rauhallista keskustelua, mutta en hyväksyisi sitä, että minulle sanotaan miten saan tunteitani ilmaista. Jos toinen ei sitä kestä, niin sitten hakee sopivamman kumppanin. Ja sama toisinpäin. 

Voi luoja mikä pösilö !!!! Ihmisten ei pidä kuunnella huutamista, jos ei muuten osaa tunteitaan näyttää niin onko edes aikuinen ihminen, tulee mieleen kaksi vuotias tai murrosiän kuohuissa oleva nuori joka on saanut itkupotkuraivarin kun ei saa just mitä haluaa 

"Suomessa on kyllä oletuksena, että kengät riisutaan eteisessä. En minä siitä ikinä sano erikseen vieraille. Vähän sama kuin käskisi heidän vetää vessan jälkeensä. Tämä on just tätä, että ensin käyttäydytään törkeästi ja sitten yritetään vyöryttää syy toiselle. Että mitäs et pyytänyt riisumaan kenkiä, nyt on sitten kurajäljet valkoisessa olohuoneen matossa, mutta se on oma vika!"

Esimerkki toki oli amerikkalaisesta kirjasta, saa sovittaa suomalaiseen kulttuuriin. Yritys oli sanoa, että ei tarvitse suuttua toiselle ei-toivotusta käyttäytymisestä, kun kertoo ajoissa omista toiveistaan. Useimmat ottavat ne ihan mielellään huomioon, kun vain tietävät.

Kyllähän sitä toivoisi, että ihan itsestäänselvyyksiä ei joutuisi sanomaan, mutta ihmeesti se itsestäänselvyyskin on usein katsojan silmässä.

En ole kertaakaan 25 yhteisen vuoden aikana huutanut tai kiroillut vaimolleni. Kyllä me toisinaan riitelemme mutta en ole ymmärtänyt että silloin kuuluisi huutaa. Tässä on nyt selvästi kasvunpaikka.

Voi luoja mikä pösilö !!!! Ihmisten ei pidä kuunnella huutamista, jos ei muuten osaa tunteitaan näyttää niin onko edes aikuinen ihminen, tulee mieleen kaksi vuotias tai murrosiän kuohuissa oleva nuori joka on saanut itkupotkuraivarin kun ei saa just mitä haluaa 

----

Sinä et edes ymmärtänyt mitä sanoin. Sen lisäksi nimittelit ja riehuit omaa mielipidettäsi ainoaksi oikeaksi. Sanoisin, että tämä on malliesimerkki huonosta kommunikoinnista. Se että itse uskoo olevansa fiksu, ei tarkoita että on.

Vierailija kirjoitti:

"Suomessa on kyllä oletuksena, että kengät riisutaan eteisessä. En minä siitä ikinä sano erikseen vieraille. Vähän sama kuin käskisi heidän vetää vessan jälkeensä. Tämä on just tätä, että ensin käyttäydytään törkeästi ja sitten yritetään vyöryttää syy toiselle. Että mitäs et pyytänyt riisumaan kenkiä, nyt on sitten kurajäljet valkoisessa olohuoneen matossa, mutta se on oma vika!"

 

Esimerkki toki oli amerikkalaisesta kirjasta, saa sovittaa suomalaiseen kulttuuriin. Yritys oli sanoa, että ei tarvitse suuttua toiselle ei-toivotusta käyttäytymisestä, kun kertoo ajoissa omista toiveistaan. Useimmat ottavat ne ihan mielellään huomioon, kun vain tietävät.

Kyllähän sitä toivoisi, että ihan itsestäänselvyyksiä ei joutuisi sanomaan, mutta ihmeesti se itsestäänselvyyskin on usein katsojan silmässä.

Tuo on uhrin syyllistämistä. Ei semmoinen elämä ole toivottavaa, missä koko ajan pitää ennakoida muiden prseilyä ja ilmoittaa ihan normaalit toiveet etukäteen. Sitä paitsi siitäkin syyllistetään, että kamala määräilijä ja mikromanageeraaja.

Vierailija kirjoitti:

Tämä voi äkkiseltään tosiaan kuulostaa siltä, että ap on draamaoleiva huutaja ja mies se tasapainoinen. Itselläni on kuitenkin varoittava esimerkki samantyyppisestä miehestä. Olen myös sitä mieltä , että yleensä hermostuessaan väkisinkin ihan fyysisesti kiihtyy, onhan kyse tunneasioista.  En pitäisi hetkittäistä äänen korottamista, joka muuten on eri asia kuin huutaminen,  mitenkään poikkeuksellisena. En itse ymmärtänyt pitkään aikaan mistä on kyse ja tuollaisessa suhteessa olinkin tunteiden aallokossa. Kyse oli tosiaan KONTROLLISTA , toisen tunteiden ,  ylipäänsä negatiivisten tunteiden pelkäämisestä  ja miehen tunne- elämän isoista ongelmista,  ei suinkaan minun. Sanottakoon että lopulta ihan äänenpainokin tai mikä hyvänsä missä jotain negatunnetta ilmaiset voi olla tällaiselle ihmiselle liikaa. Äänen korottaminen on huutamista. Muutenkin tykkäsi korjailla sanomisiani ja paljastuikin lopulta että KONTROLLI ol

Ei ap voi tietää kuin jatkamalla suhdetta, kummasta on kysymys. Minusta kolme pistettä on siinä rajalla, että onko se epäystävällistä vai ei. Rajalla siinä mielessä, että on tulkitsijasta ja kontekstista kiinni, onko se enemmän alistuva ja myöntyvä okei vai kenties silmien pyörittelyä (joka ei ole asiallista ja rakastavaa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo miehen vetämä raja on ihan vain hyvä. Tietysti ap:lla opettelemista asialliseen ja rauhalliseen ja kunnioittavaan tyyliin. 

Olen huomannut että miehet vaativat tätä kunnioittavaa tyuliä ja ylipäänsä kunnioitusta vaikka eivät ole tehneet mitään ansaitakseen sitä. Lähinnä ansaitsevat kiroilua ja huutoa. Ei se että on suntynyt mieheksi ole jokin sääntö kunnioitukselle

Kyllä kaikki ansaitsevat kunnioittavaa tyyliä. Jos mies on niin huono, että hänelle on oltava jatkuvasti vihainen, hänet on paras yksinkertaisesti jättää. Siitä sitten joko syntyy motivaatio muuttaa käytöstä tai ei, mutta huutamisessa, räyhäämisessä ja sättimisessä ei ole mitään järkeä. Se tuhoaa. Vaikka on ymmärrettävää, että välillä pinna voi mennä. Toinen ei kuitenkaan "ansaitse" sitä, vaan alistavaa ja lyttäävää kielenkäyttöä pitäisi pyytää anteeksi.