Eristäytyminen kotiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luultavasti psyk.hoitaja joka vastailee ja muka auttaa on työhönsä kyllästynyt ilkeilijä. Tuli vain veetuilemaan tänne. Sivusta 

En ole. Kuten kerroin olin erakoitunut lähes kaksikymmentä vuotta. Elämäni synkintä aikaa enkä toivo kenellekään samaa, vaan päinvastoin koetan saada ihmisiä pois sieltä tai edes menemään lähellekään sitä tilaa.

 

Sinuna jättäisin sen auttamisen ammattilaiselle tai silloin kun joku sinulta sitä pyytää.

Onneksi avukseni tuli ihminen joka ei uskonut minua kun kerroin samaa. Muuten olisin yhä erakkona tai kuollut.

Se mikä auttaa yhtä, ei toimi kaikille.

Kuulostat lähinnä uskoon tulleelta joka haluaa käännyttää kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se riski tuossa potkimisessa on kun potkit tuntemattomia. Ja se voi aiheuttaa paljon enempi pahaa mitä hyötyä. Muista näitä lukee moni ihminen.

 

Kun on potkittu koko elämä, jossain vaiheessa tulee seinä vastaan. Pysyn mieluummin kotona kuin tulen potkituksi taas. Kun olisikin joku osannut vain istua vierelle ja kuunnella, auttaa eteenpäin. Mutta se tuntuu olevan useimmille sietämätöntä, istua vaikeiden tunteiden ja tosiasioiden äärelle. Helpompaa potkia, jotta ei itsekään joudu vaikeita asioita kohtaamaan. No, se on heidän tyylinsä. Saivat jäädä keskenään potkimaan toisiaan.

Jep jotkut ihmiset tarvitsee jonkun jonka kanssa voi turvallisesti käsitellä asioita. Potkimalla ne menee vain enempi ns maan rakoon ja tekee hankalempaa ja pidentää paranemis prosessia. Itse sain tukea ja apua ymmärtäviltä ihmisiltä. Rupesin pikkuhiljaa enempi ja enempi tekemään heille ja heidän puolestaan asioita.

Vierailija kirjoitti:

 

Esität asiasi tosi jyrkästi ja maailmasi vaikuttaa tosi mustavalkoselta sekä julmalta

 

Nuo asiat olisi voinut muotoilla ihan toisella tavalla

 

Mitä hyödyt tuosta kirjoitustavasta keskustelussa jossa etsitään vertaistukea?

 

Tuntuu että kaltaisesi ihmiset ajavat toisia ihmisiä erakoiksi, tuollainen ulosanti ja ymmärtämättömyys on tosi kuormittavaa luettavaa ja sinä olet omasta mielestäsi aina oikeassa koska on vain sinun tapasi olla ja ajatella oikein

 

Tiedän. Esitän asiat jyrkästi, koska muuten niitä ei kuunneltaisia tai hymisteltäsiin. Kuten kerroin, joskus kannattaa ottaa asiat suoraan ja rehellisesti esille. Vaikka se tuntuukin julmalta. Asiat jäävät silloin alitajuntaan ja niitä käsittelee sitten uudestaan kun aika ja tilanne ovat erilaiset. Tänään haluat kuristaa minut, mutta myöhemmin mietit asiaa eri kantilta. Olinko kuitenkaan täysin väärässä? Et ehkä jaa ka

Mikä sai mieleesi että haluaisin kuristaa sinut?

En ole väkivaltainen ihminen, tarkoituksenani oli saada sinut ymmärtämään että tuollainen käytös voi olla toisista kuormittavaa, ei se tarkoita sitä että sinua pitäisi vahingoittaa

Liikut huonossa seurassa jos sinua ei kuunnella ja sinulle on normaalia että joku haluaa satuttaa sinua

Tsemppiä sinullekin mutta joskus kannattaa antaa vaan olla

Kyllä. Olen työtön yh ja käyn ainoastaan ruokakaupassa 2 x vko. Muuten en edes käy ulkona. Lapsi käy joskus isänsä kanssa vkloppuna jossain ja hänellä on 3 harrastusta. Mutta yhdessä emme käy missään ,ei ole usein edes bussilippuun rahaa.

Joo eipä sitä nykyään näe pointtia edes ulkona käydä saati suihkussa. Sängystä nouseminenkin tapahtuu yleensä niin että pakko nousta syömään kun nälkä tuntuu inhottavasti.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Olen työtön yh ja käyn ainoastaan ruokakaupassa 2 x vko. Muuten en edes käy ulkona. Lapsi käy joskus isänsä kanssa vkloppuna jossain ja hänellä on 3 harrastusta. Mutta yhdessä emme käy missään ,ei ole usein edes bussilippuun rahaa.

Ui sankareita liikenteessä :) pidä nassikoista hyvä huoli! paljon tsemppiä!

Liikut huonossa seurassa jos sinua ei kuunnella ja sinulle on normaalia että joku haluaa satuttaa sinua

Tsemppiä sinullekin mutta joskus kannattaa antaa vaan olla

Vertaus oli kielikuva. Ei minua ole fyysisesti yritetty kuristaa enkä oleta että sinäkään kuristaisit. Ehkä olisi ollut parempi kirjoittaa, että ärsytän sinua ja ehkä vihaat minua, mutta myöhemmin kun tunteet tasaantuvat, niin ajatukset alkavat kulkemaan järkeviä latuja ja mietit kirjoittamaani toisella tavalla. Se ei tarkoita, että silloinkaan allekirjoitat kaikkea.

En ole kiusaaja. Sitä on turha minun harteilleni laittaa.

Se miten asiat esität tekee sinusta todellakin kiusaajan. Kannattaa nyt kuunnella ne suorat sanat sinnekkin päin.

Arvostan että sanot asiat suoraan ja toki kuuntelen mitä kerrot.

Silti en ole kiusaaja. Jos olisin, niin saisin nautintoa keksimällä kuinka rääkätä toista. Näin ei ole. 

Toivon kaikille parempaa huomista ja onnea matkalle pois erakoitumisesta. Lähden pois. T:"Besserwisserkiusaaja"

Vierailija kirjoitti:

Liikut huonossa seurassa jos sinua ei kuunnella ja sinulle on normaalia että joku haluaa satuttaa sinua

 

Tsemppiä sinullekin mutta joskus kannattaa antaa vaan olla

 

 

Vertaus oli kielikuva. Ei minua ole fyysisesti yritetty kuristaa enkä oleta että sinäkään kuristaisit. Ehkä olisi ollut parempi kirjoittaa, että ärsytän sinua ja ehkä vihaat minua, mutta myöhemmin kun tunteet tasaantuvat, niin ajatukset alkavat kulkemaan järkeviä latuja ja mietit kirjoittamaani toisella tavalla. Se ei tarkoita, että silloinkaan allekirjoitat kaikkea.

Ok, en osannut hahmottaa että käytit kielikuvaa

Ehkä minä otan jotkut asiat liian vakavasti

Mutta tämmöisissä keskusteluissa missä puhutaan traumoista ja traumojen aiheuttamista selviytymistavoista, pitäisi muistaa että ei tiedetä kaikkea esim. niitä tilanteita eikä tuntemuksia mitä ja mikä on aiheuttanut

Ainoastaan myötätätuntoinen #73

minulta. En usko tuputtamiseen tai väkisin neuvomiseen. Kornia sekaantua tyystin ventovieraan tilanteeseen sivulta huudellen.

Sitä en tee. Jos joku henk.koht. tulisi juuri minun neuvoani erikseen pyytämään, sitten voisin näkökantani hänelle kertoa - ensin kuitenkin perehdyn huolellisesti ihmisen taustoihin. Sama juttu omaan elämääni: Pyydän neuvon, kun koen sitä tarvitsevani. Minun täytyy ensin kokea luottamusta, että haluan ylipäätään jollekin avautua.

Suhtaudun terveellä varauksella ja luotan vahvasti intuitiooni ihnisten suhteen. 

Ensivaikutelmani ihmisestä on kerta toisensa perään osoittautunut 100 prosenttisesti > täsmälleen oikeaksi.

Luotan yhä enemmän arviointikykyni

osuvuuteen. Minua ei höblästä vedetä..

E

Mä en tiedä onko mulla traumoja, mutta en pidä ihmisistä. Kaupassa käyn mahdollisimman harvoin. Silloinkin aina iltaisin kun eioo enää paljoa ihmisiä liikkeellä. Kaikki kaverit jäi kun jätin entisen elämän taakseni, mutta pari uutta ystävää olen vuoien aikana saanut. En koe itseäni kyllä yksinäiseksikään, vaikka en kotoani mielellään poistukkaan.

En edes ajatellut tätä eristäytymisenä. Vetäydyin vain metsämökkiin toipumaan. Vasta myöhemmin olen nyt kelaillut elämääni. Eihän mulla olis ollu mitään traumaattista ilman muita ihmisiä. Eläimet nyt joskus aiheutti fyysistä traumaa,mutta luut paranee aikanaan. Mutta se,kuinka muut ihmiset ovat syntymästäni lähtien piinanneet tällaista kilttiä ja hyväntahtoista ihmistä. Sitä en pysty vieläkään käsittämään. Enkä löydä vastausta kysymykseen "miksi?" 

Jos mä näen jotain hyväntahtoisia ja välittäviä eleitä,kohdistuu ne kehen tahansa,liikutun melkein kyyneliin. Ja olen se,joka katsoo tutkivasti ja tulee kysymään,tarvitko apua.

Kurssikaveri sai tietää,että mulla oli syntymäpäivä. Toi suklaapatukan ja onnitteli. Olin niin hämmentynyt ja onnellinen,etten tiennyt,miten olla. Tästä on kohta 30 vuotta aikaa,silti muistan harvinaisen toisen ihmisen hyväntahtoisen eleen. 

Tätä taustaa vasten erakoituminen on ainoa looginen päätös. Miksi joku tahtoisi minulle yhtäkkiä hyvää,ellei tähänkään asti.

Minä vähitellen erakoiduin, kun sain tarpeekseni ns. ystävistä, jotka jatkuvasti vaativat tekemään heille ja heidän puolestaan palveluksia, jotka eivät olleet mitään pieniä asioita, vaan veivät tolkuttomasti aikaani ja energiaani pois tärkeistä omista asioistani. Kuntoutumiseni näyttäytyy toisille erakoitumisena, mutta todellisuudessa sisimpäni pikku hiljaa eheytyy.

Vaikka kuinka olisi eristäytyneenä kotiin, niin silti olisi samalla paperilla kuin muut piirrettynä.

Vaikka kuinka valtioilla olisi näennäiset rajansa, niin silti rajoja ei olisi ja olisimme vain yhtä isoa massaa ja kukaan tai mikään ei olisi iirrallaan massasta.

Olemme yhtä isoa hautautunutta kasaa paskaa. Vaikka kuinka olisi eri värisiä muovailuvahoja, niin on vain yksi iso ruskea tahmainen möykky.

Eristäytyminen on vain reaktio totuudelle, että hengitämme kaikkien aikojen ihmisten päästelmiä pieruja sisuksiimme. Kukaan ei ole eristyksissä edes mielissä. Koska on vain yksi mieli ja siksi ymmärrät tämän ja olen sisälläsi aiheuttamassa tämän kaiken minkä jo tiesitkin. 

Palomuuria ei ole.

Vierailija kirjoitti:

En edes ajatellut tätä eristäytymisenä. Vetäydyin vain metsämökkiin toipumaan. Vasta myöhemmin olen nyt kelaillut elämääni. Eihän mulla olis ollu mitään traumaattista ilman muita ihmisiä. Eläimet nyt joskus aiheutti fyysistä traumaa,mutta luut paranee aikanaan. Mutta se,kuinka muut ihmiset ovat syntymästäni lähtien piinanneet tällaista kilttiä ja hyväntahtoista ihmistä. Sitä en pysty vieläkään käsittämään. Enkä löydä vastausta kysymykseen "miksi?" 

Jos mä näen jotain hyväntahtoisia ja välittäviä eleitä,kohdistuu ne kehen tahansa,liikutun melkein kyyneliin. Ja olen se,joka katsoo tutkivasti ja tulee kysymään,tarvitko apua.

Kurssikaveri sai tietää,että mulla oli syntymäpäivä. Toi suklaapatukan ja onnitteli. Olin niin hämmentynyt ja onnellinen,etten tiennyt,miten olla. Tästä on kohta 30 vuotta aikaa,silti muistan harvinaisen toisen ihmisen hyväntahtoisen eleen. 

Tätä taustaa vasten erakoituminen on aino

Sama juttu mulle. Vetäydyin pohjoiseen mökille talveksi. Jätin kaiken taakseni dramaattisesti. En ottanut yhteyttä kehenkään ja lähdin vain. Mökillä elin vaatimattomasti. Metsästin ja kalastin. 

Illalla kävelin lumiselle niitylle. Kahlasin metrin mittaisissa hangissa tehden ikiaikaisia katoja ilman paitaa. 

Jos joku olisi nähnyt minut, niin olisi voinut väittää että näki jäätyneitä kyyneliä poskillani.

Voimaannuin kuunvalossa. Kehoni höyrysi tähtitaivaalle. Lopuksi tuli niin kylmä että menin kiireellä saunaan. 

Keväällä jouduin palaamaan mökiltä haikein mielin takaisin sivistyksen pariin. 

Jokin kuoli minussa sillä reissulla. En enää sen jälkeen käyttänyt alushousuja, sukkia tai syönyt haarukalla ja veitsellä. Olin palanut takaisin luskaan.