Ärsyttää, kun kaverit kadehtivat "ahkeraa" miestäni

Tätä voisi miettiä vaikka niin, että mitäs jos AP joutuisi asumaan vaikka Anoppinsa kanssa samassa taloudessa? 

Jossa anoppi on järjestänyt asiat niin kuin hän ne haluaa ja mitätöi / pyörittelee silmiään jatkuvasti kun AP ei pysy kärryillä. 

Olisiko se... Kivaa? 

Mites olisi vaikka selkeä vastuunjako. Jossa itse myös osallistut kotitöihin etkä toimi vain työnjohtona. 

Vierailija kirjoitti:

Tätä voisi miettiä vaikka niin, että mitäs jos AP joutuisi asumaan vaikka Anoppinsa kanssa samassa taloudessa? 

Jossa anoppi on järjestänyt asiat niin kuin hän ne haluaa ja mitätöi / pyörittelee silmiään jatkuvasti kun AP ei pysy kärryillä. 

 

Olisiko se... Kivaa? 

 

Mites olisi vaikka selkeä vastuunjako. Jossa itse myös osallistut kotitöihin etkä toimi vain työnjohtona. 

Tarkoitatko, että ap muuttaisi anopin taloon vai anoppi ap:n luokse? Kumpikaan ei ole sama asia kuin asua yhdessä puolison kanssa. Kukaan omassa kodissa asuva ei voi elää niin, että vain odottaa toiselta käskyjä eikä osaa itse tehdä mitään oma-aloitteisesti.

Lapsen asiat ja muut vastaavat on toki aina huolehdittava.

Mutta miksi ihmeessä huolehdit toisen kulkukortista jne? Riittävän monta kertaa kun joutuisi lähtemään töihin ilman kulkukorttia, avaimia jne, ja niitä töissä selittelemään, niin luulisi muistavan ne jatkossa.

Vierailija kirjoitti:

Tätä voisi miettiä vaikka niin, että mitäs jos AP joutuisi asumaan vaikka Anoppinsa kanssa samassa taloudessa? 

Jossa anoppi on järjestänyt asiat niin kuin hän ne haluaa ja mitätöi / pyörittelee silmiään jatkuvasti kun AP ei pysy kärryillä. 

 

Olisiko se... Kivaa? 

 

Mites olisi vaikka selkeä vastuunjako. Jossa itse myös osallistut kotitöihin etkä toimi vain työnjohtona. 

Minkä tahansa työnjaon reiluuden voi miettiä niin, että toimisiko tämä jos asuisin yksin. 

Eli jäisikö silloin vaatteet likaisina pyykkikoriin, olisiko puhtaita astioita, löytyisikö kaapeista ruokatarvikkeita, milloin asunto olisi viimeksi siivottu jne jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä voisi miettiä vaikka niin, että mitäs jos AP joutuisi asumaan vaikka Anoppinsa kanssa samassa taloudessa? 

Jossa anoppi on järjestänyt asiat niin kuin hän ne haluaa ja mitätöi / pyörittelee silmiään jatkuvasti kun AP ei pysy kärryillä. 

 

Olisiko se... Kivaa? 

 

Mites olisi vaikka selkeä vastuunjako. Jossa itse myös osallistut kotitöihin etkä toimi vain työnjohtona. 

 

 

Minkä tahansa työnjaon reiluuden voi miettiä niin, että toimisiko tämä jos asuisin yksin. 

Eli jäisikö silloin vaatteet likaisina pyykkikoriin, olisiko puhtaita astioita, löytyisikö kaapeista ruokatarvikkeita, milloin asunto olisi viimeksi siivottu jne jne.

Jatkan kommenttiani, että itse olen asunut jo vuosia itsekseni. Jos nyt menisin avoliittoon ja toinen lakkaisi hoitamasta omia kotitöitään, niin en minä niitä tekisi. Pesisin vain omat pyykit, ostaisin ruokatarvikkeita joista saan helposti tehtyä vain oman annoksen jne.

En alkaisi asioista sanomaan sen kummemmin, mutta en minä alkaisi toisen hommia tämän puolesta hoitamaan. 

miksi olette yhdessä? ihme valitusta. eroa ja pidä turpasi kiinni. kukaan ei jaksa tuollaista valitusta kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä voisi miettiä vaikka niin, että mitäs jos AP joutuisi asumaan vaikka Anoppinsa kanssa samassa taloudessa? 

Jossa anoppi on järjestänyt asiat niin kuin hän ne haluaa ja mitätöi / pyörittelee silmiään jatkuvasti kun AP ei pysy kärryillä. 

 

Olisiko se... Kivaa? 

 

Mites olisi vaikka selkeä vastuunjako. Jossa itse myös osallistut kotitöihin etkä toimi vain työnjohtona. 

 

 

Minkä tahansa työnjaon reiluuden voi miettiä niin, että toimisiko tämä jos asuisin yksin. 

Eli jäisikö silloin vaatteet likaisina pyykkikoriin, olisiko puhtaita astioita, löytyisikö kaapeista ruokatarvikkeita, milloin asunto olisi viimeksi siivottu jne jne.

Nyt en ymmärtänyt ollenkaan tämän logiikkaa. Jos asuu kaksin, ei tietenkään pidä joutua tekemään kaikkea kuin asuisi yksin. Ei tuolla periaatteella saa aikaan reilua työnjakoa mitenkään, koska reilussa työnjaossahan ne työt nimenomaan jaetaan.

Mieheni tekee kyllä asioita ja kun lapset oli pieniä niin jopa yllätyin kun saattoi viedä lapset jonnekin, jotta minä sain omaa aikaa. MUTTA juuri tänään mietin, että hei sinäkin olet asunut täällä sen saman 30 vuotta kuin minäkin kun ei tiennyt minne joulukoristeet laitetaan. Tai ei osaa pestä pyykkiä. Tai on hirveä kiire lähteä kauppaan ja oletuksena tietysti on, että minä tiedän mitä meiltä puuttuu ja mitä ruokaa teemme, kaupassa sitten hoputtaa että niin mitä otetaan eikä mieti yhtään itse. Välillä kun menee hermo kaupassa niin sanon että ensi kerralla sinä suunnittelet ja päätät ja teet kaiken ja näin onkin tehty. Silloin on valinnut aika pitkälle valmisruokia mikä ei kyllä pidemmän päälle toimisi.

Siivoamisen osalta pitää kertoa mitä kaikkea pitää tehdä. Luulisi että viisikymppisenä sitä jo osaisi entuudestaan miten kotia pitää huoltaa mutta ei, tarvitsee ohjeistusta. Ja joka kerta mietin sitä sanontaa, että ei miehet töissä ole näin yksinkertaisia tai totea, että en osaa.. Kyllä se on enemmän halusta kiinni.

"Kone pesee pyykit, robotti-imuri imuroi, tiskikone pesee astiat. Ruoanlaitto ja muut kotityöt vaatii ehkä kaksi tuntia päivässä, "

Haluan nähdä ne pesukoneet, jotka itse keräävät tiskit ja pyykit itseensä, käynnin jälkeen laittavat itse tiskit kaappeihin ja pyykit kuivumaan + kaappiin.

Samoin, onko teillä siis joku palvelu, joka suunnittelee teille ruoat ja tuo tarvikkeet kotiin kannettuna? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä voisi miettiä vaikka niin, että mitäs jos AP joutuisi asumaan vaikka Anoppinsa kanssa samassa taloudessa? 

Jossa anoppi on järjestänyt asiat niin kuin hän ne haluaa ja mitätöi / pyörittelee silmiään jatkuvasti kun AP ei pysy kärryillä. 

 

Olisiko se... Kivaa? 

 

Mites olisi vaikka selkeä vastuunjako. Jossa itse myös osallistut kotitöihin etkä toimi vain työnjohtona. 

 

 

Minkä tahansa työnjaon reiluuden voi miettiä niin, että toimisiko tämä jos asuisin yksin. 

Eli jäisikö silloin vaatteet likaisina pyykkikoriin, olisiko puhtaita astioita, löytyisikö kaapeista ruokatarvikkeita, milloin asunto olisi viimeksi siivottu jne jne.

Nyt en ymmärtänyt ollenkaan tämän logiikkaa. Jos asuu kaksin, ei tietenkään

Minä asun yksin, eli itse huolehdin siitä, että kaapissa on puhtaita vaatteita, ruokaa on pöytään, laskut maksettu ajallaan yms.

Jos jätän nuo tekemättä, niin sitten ne ei ole tehtynä, eli en voi nakittaa niitä kenellekään muulle.

Jos minulle yhtäkkiä nakitettaisiin toisen osuus kotitöistä, niin jättäisin vaan tekemättä. En minä toisen pyykkejä pesisi, ellei vastaavasti toinen ota minulta pois jotain toista hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tekee kyllä asioita ja kun lapset oli pieniä niin jopa yllätyin kun saattoi viedä lapset jonnekin, jotta minä sain omaa aikaa. MUTTA juuri tänään mietin, että hei sinäkin olet asunut täällä sen saman 30 vuotta kuin minäkin kun ei tiennyt minne joulukoristeet laitetaan. Tai ei osaa pestä pyykkiä. Tai on hirveä kiire lähteä kauppaan ja oletuksena tietysti on, että minä tiedän mitä meiltä puuttuu ja mitä ruokaa teemme, kaupassa sitten hoputtaa että niin mitä otetaan eikä mieti yhtään itse. Välillä kun menee hermo kaupassa niin sanon että ensi kerralla sinä suunnittelet ja päätät ja teet kaiken ja näin onkin tehty. Silloin on valinnut aika pitkälle valmisruokia mikä ei kyllä pidemmän päälle toimisi.

Siivoamisen osalta pitää kertoa mitä kaikkea pitää tehdä. Luulisi että viisikymppisenä sitä jo osaisi entuudestaan miten kotia pitää huoltaa mutta ei, tarvitsee ohjeistusta. Ja joka kerta mietin sitä sanontaa, että ei mie

Ole seuraavan kerran kaupassa, että et sinä tiedät mitä kotoa puuttuu. Sen jälkeen seuraa vain ostoskärryn kanssa perässä, toistaen tuota lausetta tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

"Kone pesee pyykit, robotti-imuri imuroi, tiskikone pesee astiat. Ruoanlaitto ja muut kotityöt vaatii ehkä kaksi tuntia päivässä, "

Haluan nähdä ne pesukoneet, jotka itse keräävät tiskit ja pyykit itseensä, käynnin jälkeen laittavat itse tiskit kaappeihin ja pyykit kuivumaan + kaappiin.

Samoin, onko teillä siis joku palvelu, joka suunnittelee teille ruoat ja tuo tarvikkeet kotiin kannettuna? 

 

Jos et ymmärtänyt, noihin asioihin se noin kaksi tuntia kuluu. 

Vierailija kirjoitti:

Tästä aiheesta soisi olevan enemmän julkista keskustelua. Minulle on todella tärkeää saada harrastaa taidetta ja kulttuuria laajemminkin. Tykkään sivistää itseäni. Olen matkustellut paljon. Liikaa ei saa jäädä naisten harteille. 

Mitä se julkinen keskustelu auttaisi (ja sitähän käydään täällä palstalla jatkuvasti) Jokainen pariskunta joutuu kuitenkin ratkaisemaan asiat keskenään, ei siinä ulkopuoliset tule auttamaan. Ja Suomessa nyt on sosiaalisesti hyväksyttyä asua esim. erillään, jos asiat ei muuten toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kone pesee pyykit, robotti-imuri imuroi, tiskikone pesee astiat. Ruoanlaitto ja muut kotityöt vaatii ehkä kaksi tuntia päivässä, "

Haluan nähdä ne pesukoneet, jotka itse keräävät tiskit ja pyykit itseensä, käynnin jälkeen laittavat itse tiskit kaappeihin ja pyykit kuivumaan + kaappiin.

Samoin, onko teillä siis joku palvelu, joka suunnittelee teille ruoat ja tuo tarvikkeet kotiin kannettuna? 

 

Jos et ymmärtänyt, noihin asioihin se noin kaksi tuntia kuluu. 

Mulla ei mene kyllä edes kahta tuntia päivässä noihin jos keskimäärin ajatellaan. Tänään en oo tehnyt mitään vielä, eilen en tehnyt mitään. Keskiviikkona tein ruuat moneksi päiväksi ja pyykkäsin. Hernekeittoon piti itellä tehä 5 min, pyykkeihin 20 min. Huomenna suursiivotaan ja pitää taas tehä ruoka. Kestää ehkä sen 3 tuntia. Metatöihin en kyllä saa millään aikaa kulumaan montaa minuuttia. Miten jotkut voi muka saada niin paljon aikaa kulumaan arjen rutiineihin?

Kotitöiden jakaminen parisuhteessa ei tarkoita sitä, että kumpikin tekee yksin kaikki omat kotityönsä. Tarkoitus on tosiaan jakaa ne. Jakamista ei tietenkään ole sekää, että toinen tekee kaiken ja toinen taas ei mitään, mutta pitkässä parisuhteessa tähän liittyy tietty ansa. Varsinkin miehillä on tapana laskea tarkkaan kaikki, mitä itse tekee, ja sivuuttaa ei-minään se, mitä nainen tekee. Kas kun naisen työ on yhteiskunnassamme näkymätöntä, niin kotona kuin työpaikallakin.

Malliesimerkkinä tässäkin keskustelussa tuo kommentti, jossa pesukone pesee, tiskikone tiskaa ja robotti-imuri siivoaa. Kirjoittajan mielestä ainoa oikea kotityö lienee joku roskien vienti, joka on sattumalta se ainoa kotityö, jonka hän itse hoitaa, eli hän siis omasta mielestänsä hoitaa yksin kaikki kotityöt. Tai jotain. Ruoankin keittää hella tai kypsyttää uuni, ja jääkaappihan ne ruoat säilyttää ja kaupan kuljetuspalvelu tuo, eikö vaan?

Vierailija kirjoitti:

Kotitöiden jakaminen parisuhteessa ei tarkoita sitä, että kumpikin tekee yksin kaikki omat kotityönsä. Tarkoitus on tosiaan jakaa ne. Jakamista ei tietenkään ole sekää, että toinen tekee kaiken ja toinen taas ei mitään, mutta pitkässä parisuhteessa tähän liittyy tietty ansa. Varsinkin miehillä on tapana laskea tarkkaan kaikki, mitä itse tekee, ja sivuuttaa ei-minään se, mitä nainen tekee. Kas kun naisen työ on yhteiskunnassamme näkymätöntä, niin kotona kuin työpaikallakin.

Malliesimerkkinä tässäkin keskustelussa tuo kommentti, jossa pesukone pesee, tiskikone tiskaa ja robotti-imuri siivoaa. Kirjoittajan mielestä ainoa oikea kotityö lienee joku roskien vienti, joka on sattumalta se ainoa kotityö, jonka hän itse hoitaa, eli hän siis omasta mielestänsä hoitaa yksin kaikki kotityöt. Tai jotain. Ruoankin keittää hella tai kypsyttää uuni, ja jääkaappihan ne ruoat säilyttää ja kaupan kuljetuspalvelu tuo, eikö vaan?

Kaltaisiasi yksinkertaisen ajattelun ja ymmärryksen omaavia ihmisiä on paljon. Eipä ihmetytä maailman tila.

Tuohon teippiasiaan, vastaisin etten tiedä missä on. Olisin ihan yhtä pihalla, että ei kyllä tule mieleenkään, että missähän voisi olla. En ole teippivastaava.

Ylipäätään, niin kauan kuin lasten perushuolto on vaan taattu, niin heittäytyisin itse tuohon samaan. Eli tekisin asiat vasta kun erikseen pyydetään.

Ihan vaan mielenkiinnosta, että miten pitkälle päästäisiin ennenkuin toinen itse alkaisi ottaa esiin asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Tätä voisi miettiä vaikka niin, että mitäs jos AP joutuisi asumaan vaikka Anoppinsa kanssa samassa taloudessa? 

Jossa anoppi on järjestänyt asiat niin kuin hän ne haluaa ja mitätöi / pyörittelee silmiään jatkuvasti kun AP ei pysy kärryillä. 

 

Olisiko se... Kivaa? 

 

Mites olisi vaikka selkeä vastuunjako. Jossa itse myös osallistut kotitöihin etkä toimi vain työnjohtona. 

 

 

 

Olisko tuo nyt vähän ontuva vertaus?

Miniä on tullut valmiiseen kotiin, eli miehen lapsuudenkotiin, mutta aviopari yleensä aloittaa kodin perustamisen yhdessä ja jopa se teippirulla ostetaan sinne yhteisellä kauppareissulla. 

Ei ole liikaa vaadittu, että mieskin tietää missä omassa kodissa säilytetään vaikka sitä maalarinteippiä, jos sitä useinkin käyttää tai vaikka kauhoja jne. 

ja kyllä se miniä on äkkiä oppinut missä mikäkin tavara keittiössä on, ei se kaappien ovien aukaiseminen ja kurkkaaminen mitä siellä on,  ole mitään rakettitiedettä, joka on ihan mahdotonta oppia. 

Varmasti jo viikossa muistaa mitä missäkin on.

Samahan se on, kun menet töihin, äkkiä sielläkin opitaan tietämään mitä missäkin on. Ei sitä kymmeniä vuosia tarvii opetella. 

ja tuo viimeinen lause on jo ihan käsittämätön. Miksi se nainen  työnjohtajana tietäisi paremmin, missä se teippirulla on, kuin se mies joka siellä ne työt tekisi ja sen teippirullankin aina käskystä siltä kaapista ottaisi ja sinne takaisin laittaisi? 

Miksi sen miehen olisi niin vaikea sen paikka muistaa? tekemällähän siitä just opitaan missä kaikki on. 

pistä ukko siveysvyöhön, ja löylykauha puohon!! niin saat kuukaudes 400e helposti!lapaan!!  mieti!! järjestely kysymys järjestely kysymys!!

Vierailija kirjoitti:

miksi olette yhdessä? ihme valitusta. eroa ja pidä turpasi kiinni. kukaan ei jaksa tuollaista valitusta kuunnella.

 

 

 

Niinhän sitä luulisi. Mies kuitenkin jaksaa kuunnella valitusta, kun siitä edestä saa täyden palvelun. Tietää, että jos lähtee, joutuukin itse huolehtimaan itsestään ja joutuu sen lisäksi huolehtimaan ihan itse siitä lapsestakin joka toinen viikko.

Kyllä siinä mieheltä lähtöhalut hiipuu. Paitsi tietenkin, jos on uusi taloudenhoitaja katsottuna. Mutta eipä se tule sen uudenkaan kanssa onnistumaan. Harva nainen enää nykypäivänä jaksaa olla piikana miehelleen. 

Eiköhän tässäkin ainoa ratkaisu ole se, että mies ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa tekemään sen, mikä hänelle kuuluu eikä yritä lusmuilla miesvauvana.