Ärsyttää, kun kaverit kadehtivat "ahkeraa" miestäni
Kyllä, mieheni on varmasti moneen muuhun mieheen verrattuna ahkera. Saan usein kuulla kavereiltani, miten "sulla on sitten niin ahkera mies ja onpa hän osallistuva isä". Juu, mies kyllä on lapsen kanssa ja tekee kotitöitä, mutta ei todellakaan mitenkään paljon.
Mutta todellisuus on se, että äärimmäisen harva asia hoituu miehellä oma-aloitteisesti, lähes kaikesta saa sanoa. Minulle jää miettimiset, mitä vaatetta lapsi tarvitsee huomenna päälle päiväkotiin, onko vaatteet puhtaana/kuivana, mitä huomenna syödään, onko auto muistettu laittaa lämpöroikan päähän jne. Minä teen suurimman osan kotitöistä. Minä pesen pyykit ja tiskit. Mies saattaa murahtaa vievänsä roskat, kun olen sitä pyytänyt ja mies vie roskat joskus puolen tunnin päästä. Ylipäätään miehen kotitöiden tekoa leimaa se, että mies on aina naama norsun v'tulla, kun pitää tehdä jokin kotityö. Olen sanonut, että kyllä nämä kotityöt pitäisi hoitaa, vaikka mies eläisi sinkkuna/parisuhteessa jonkun toisen kanssa. Rasittaa myös, että mies tulee usein minulta kysymään, mihin hän on jättänyt auton avaimet/työpaikan kulkukortin tms. Ja ihan vakio on se, että mies kysyy missä meidän kotona sijaitsee maalarinteippi/kynsisakset/ikkunanpesuaine, vaikka selvästi kaikilla tavaroilla on omat paikkansa. Omat harrastusasiansa mies kyllä hoitaa suurella tarkkuudella ja aina ajoissa. Mies viettää aikaa lapsen kanssa, mutta usein on pahalla tuulella lapsen kiukuttelujen takia ja ei selvästi nauti lapsiarjesta, vaikka itse lasta toivoi. Paras oli, kun ehdotin miehelle, että mitä jos hän maksaisi minulle 50 euroa viikossa siitä hyvästä, että hoidan vastedes kaikki tiskit, pyykit ja siivoukset. Mies totesi vain, että tuolla summalla minun pitäisi tehdä paljon enemmän. Voi jumakauta, tuolla summalla siivooja kävisi korkeintaan kääntymässä meidän kotiovella.
Ja kun joku kysyy: ei, tämä piirre ei näkynyt miehessä silloin, kun lasta ei vielä ollut. Kotitöitä oli murto-osa siitä, mitä nykyään pikkulapsiperheessä on.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona nainen päättää kaikesta. Joten mies joutuu kysymään missä se maalarinteipin paikka olikaan. SINÄ ap. olet määrännyt että maalarinteipin paikka on siivouskaapin toiseksi ylimmällä hyllyllä. SINÄ muistat sen paikan kun olit sen suunnitellut. Kodin kuva on päässäsi. Miehesi yrittää selvittää pala palalta tuota kuvaa ja turhautuu.
Tuohan on ihan looginen paikka maalarinteipille, siellä on kuitenkin rullamitta ja ruuvimeisselit säilössä. Minne itse sen säilytyspaikan laittaisit? Miehen vaatekaappiin kalsarihyllylle vai keittiön työtasolle?
Niin ja tyyliin se maalarinteippi on ollut samalla paikalla jo viimeiset 10 vuotta, mutta edelleen kysellään teippiä niin kuin pieni lapsi äidiltään. Paitsi että meidän 2-vuotias tietää missä meidän kodin teipit on.
Erikoista tämä joidenkin miesten itsensä ulkoistaminen omasta elämästään, perheestään ja kodistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaavia kokemuksia kenelläkään?
Ap
On. Näitä paskoja marttyyrimamman provoja on vaikka kuinka. Päivän metatyöt sait nyt tehtyä, vauvalle valitettua. Onneksi olkoon
Joo, huvittavaa miten jatkuva tyytymättömyys ja valitus koetaan joksikin tunnetyöksi ja vielä sitten kaadetaan miehen niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona nainen päättää kaikesta. Joten mies joutuu kysymään missä se maalarinteipin paikka olikaan. SINÄ ap. olet määrännyt että maalarinteipin paikka on siivouskaapin toiseksi ylimmällä hyllyllä. SINÄ muistat sen paikan kun olit sen suunnitellut. Kodin kuva on päässäsi. Miehesi yrittää selvittää pala palalta tuota kuvaa ja turhautuu.
Tuohan on ihan looginen paikka maalarinteipille, siellä on kuitenkin rullamitta ja ruuvimeisselit säilössä. Minne itse sen säilytyspaikan laittaisit? Miehen vaatekaappiin kalsarihyllylle vai keittiön työtasolle?
Niin ja tyyliin se maalarinteippi on ollut samalla paikalla jo viimeiset 10 vuotta, mutta edelleen kysellään teippiä niin kuin pieni lapsi äidiltään. Paitsi että meidän 2-vuotias tietää missä meidän kodin teipit on.
<
Miksi sun pitää aina piilottaa se teippi, eikä sitä voi pitää järkevässä paikassa, johon mies sen on laittanut. Pitäisikö miehenkin alkaa piilotella sinun tavaroita ja sitten valittaa vielä kun et löydä niitä. Onneksi lopetin suomalaisten naisten kanssa seurustelun jo yli 5 vuotta sitten, niin elämä on kivempaa.
Tilanteet ovat tietenkin kaikilla erilaiset, eikä kaikkea näe ulkopuolelta, mutta minä en jaksa yhtään kuunnella kaverini valitusta miehestään. Hän ei ole töissä, vaan lapsen kanssa kotona. Päivisin roikkuu netissä tai ulkoilee ja illalla sitten tekee miehensä kanssa kotityöt. Hän on kaiketi täältä oppinut termin metatyö, jota jankuttaa ja valittaa, kuinka raskasta on olla kaikesta vastuusta.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa nipottavalta vittumaiselta ämmältä
Näinhän niitä naisia on aina hallittu.
Haukkumalla ja mitätöimällä pidetään naiset kurissa. Eivät uskalla protestoida huonoja oloja. Onneksi naiset nykyään voi valita, eikä tarvitse jäädä huonoon suhteeseen, jossa mies ei arvosta, vaan pitää naista kot*iorjana :D
Ketuuttahan se jonkin sortin miehiä, kun naiset ei enää suostu mihin vaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nainen kelpuuttaa miehen joka ei tee mitään. On kilttejä ja kunnon miehiä jotka tekee kyllä kotitöitä käskemättä.
Eipä sitä etukäteen tiedä, millaiseksi puoliso muodostuu. Kun on liitossa, on sitoutunut. Kunnes sitten ei enää ole, ja eroaa.
Sopikaa oikeasti vastuualueet, jotka kumpikin hoitaa itsenäisesti. Siivous, pyykinpesu, ruoanlaitto ne yleisimmät, sitten mukaan roskien vienti ja kierrätys, auton ja muiden varusteiden huollot, lapsen vaatehuolto, lapsen pk/kouluasiat ja harrastukset jne.
Sovitte selkeästi kumpi on vastuussa kummasta ja pidätte siitä kiinni, joustoa tietenkin erityistilanteissa.
Homma EI toimi niin, että toinen ottaa ikään kuin kersantin roolin ja karjuu käskyjä joita toisen on toteutettava sillä sekunnilla. Ethän tuollaista aloittaja kestäisi itsekään.
Miten jaksat kirjoittaa tekstiseinän tällaista p*skaa? Eikö sulla ole mitään oikeita oneglmia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset naiset on laiskoja, ahneita ja itsekkäitä. Aina kun pitäisi tehdä vaikka 50% kodin töistä ja lapsenhoidosta, niin hirveä uhriutuminen ja nillitys. Suomalaiset naiset pääsee helpolla. Katsokaa vaikka ulkomaalaisia naisia, jotka hoitavat lapsen ja kodin ilman mitään valitusta.
Siellä ulkomailla miehet tienaavat hyvin ja antavat koko palkkansa naiselle, joten nainen päättää rahoista. Suomimiehille tuo on ihan tuntematon asia.
Ei pidä paikkaansa, vaan tuo on taas pelkkää ummehtunutta rasismia. Ihan Suomessa olen seurustellut ulkomaalaisten naisten kanssa, jotka käy palkkatöissä yksityisellä sektorilla (ei julkisissa suojatyöviroissa, kuten suomalaiset naiset). Vain suomalaiset naiset loisii miehen rahoilla ilman omantunnon tuskia, mutta ulkomaalainen nainen on tarkka siitä että hoitaa ja maksaa oman osansa.
Vierailija kirjoitti:
Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä ja voin sanoa, että ihailen mieheni ahkeruutta. Kotityöt olemme pääasiassa ulkoistaneet, mutta ihailen miten mies jaksaa työn ohessa tehdä lisäopintoja avoimessa yliopistossa ja harrastaa liikuntaa monipuolisesti. Toki itsekin käyn salilla ja pelaamassa tennistä, mutta käymme usein hotellilomilla ja mies jaksaa sielläkin heti aamusta käydä hotellin salilla.
Kävelevä kansanmurha. Ei mulla muuta.
Kyllä se kohta ymmärtää lähtee tupakkaa ostamaan kioskilta. Sit saat liittyä yh-kerhoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa nipottavalta vittumaiselta ämmältä
Näinhän niitä naisia on aina hallittu.
Haukkumalla ja mitätöimällä pidetään naiset kurissa. Eivät uskalla protestoida huonoja oloja. Onneksi naiset nykyään voi valita, eikä tarvitse jäädä huonoon suhteeseen, jossa mies ei arvosta, vaan pitää naista kot*iorjana :D
Ketuuttahan se jonkin sortin miehiä, kun naiset ei enää suostu mihin vaan.
Narsistiämmän projisiot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaavia kokemuksia kenelläkään?
Ap
Mikset kerro kavereillesi suoraan, että miehesi on vätys? Eivätpä ihmettele "ahkeruuttaan" enää.
Itse aiheutettu ongelma sinulla.
Oliko se kavereiden suhtautuminen tässä ongelma, vai se, että mies jättää kaikki hommat naisen tehtäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä ja voin sanoa, että ihailen mieheni ahkeruutta. Kotityöt olemme pääasiassa ulkoistaneet, mutta ihailen miten mies jaksaa työn ohessa tehdä lisäopintoja avoimessa yliopistossa ja harrastaa liikuntaa monipuolisesti. Toki itsekin käyn salilla ja pelaamassa tennistä, mutta käymme usein hotellilomilla ja mies jaksaa sielläkin heti aamusta käydä hotellin salilla.
Kävelevä kansanmurha. Ei mulla muuta.
Harvinaisen typerä ja suppeakatseinen wannabe-diktaattori. Ei muuta.
Hei,
Minulla vastaavanlainen vätys. Heitti roskatkin lattialle minun poimittavaksi.
Jätin hänet ja tuli yllätyksenä.Ei, vaan puhuin vuosikausia miten paha olo minulla on kun hoidan kaiken yksin ja maksan 2/3 kuluista.Ja sen päälle sain kuulla että se on naisen tehtävä tehdä kodista kodikas.
Hänellä ei ollut tehtäviä ollenkaan.
Nyt on hyvä mies ja elämä on hauskaa hänen kanssaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona nainen päättää kaikesta. Joten mies joutuu kysymään missä se maalarinteipin paikka olikaan. SINÄ ap. olet määrännyt että maalarinteipin paikka on siivouskaapin toiseksi ylimmällä hyllyllä. SINÄ muistat sen paikan kun olit sen suunnitellut. Kodin kuva on päässäsi. Miehesi yrittää selvittää pala palalta tuota kuvaa ja turhautuu.
Tuohan on ihan looginen paikka maalarinteipille, siellä on kuitenkin rullamitta ja ruuvimeisselit säilössä. Minne itse sen säilytyspaikan laittaisit? Miehen vaatekaappiin kalsarihyllylle vai keittiön työtasolle?
Niin ja tyyliin se maalarinteippi on ollut samalla paikalla jo viimeiset 10 vuotta, mutta edelleen kysellään teippiä niin kuin pieni lapsi äidiltään. Paitsi että meidän 2-vuotias tietää missä meidän kodin teipit on.
<
Tämä.
Jotkut miehet todellakin ulkoistavat itsensä perheestä.
Meilläkin mies teki juuri noin, ulkoisti itsensä. Mutta se näkyy nyt, (ja näkyi tietenkin jo silloin, kun lapset oli kotona, mutta nyt erityisen hyvin, kun lapset on muuttaneet pois kotoa) siinä, että lapset hoitaa kaikki, myös isäänsä koskevat asiat minun kautta. Eivät pidä isäänsä yhteyttä (soittavat ehkä isänpäivänä, ja senkin puhelun mies lopettaa äkkiä, koska vierastaa lapsiaan ja kai lapsikin isäänsä)koska eivät ole siihen tottuneet, että juttelisivat tai tekisivät jotakin yhdessä.
Huomaan, että lasten puhetapakin muuttuu, kun he juttelevat isälleen, eli on sellaista, miten puhutaan vieraille ihmisille.
Ja tämä on ihan vaan seurausta siitä, että mies ei koskaan ollut lastensa kanssa, ei hoitanut tai pitänyt sylissä. Ei koskaan vaihtanut vaippoja tai syöttänyt, kun nämä oli pieniä. Eikä edes leikkinyt tai pelannut mitään.
Mies kyllä varmasti rakastaa lapsiaan ja haluaa näille hyvää, mutta ei jaksanut antaa heille aikaansa ollenkaan.
Minua kiinnostaisi, miten tuollaiseen tilanteeseen oikein päädytään vai onko se parisuhteen alusta asti noin?
Tyypillinen tarina on varmaankin seuraava:
Kun eletään kaksin, niin kotitöitä on tyypillisesti niin vähän, että toinen saattaa tehdä niistä suurimman osan sen kummemmin mukisematta. Lasten tullessa, usein äiti jää pidemmäksi aikaa kotiin ja siten tekee edelleen suuremman osan kotitöistä. Kun tämä tilanne on ollut päällä jo muutaman vuoden, ei se siitä niin vain muutukaan. Usein tähän ei auta, vaikka isä olisi lapsen kanssa kotona, koska hän tekee sitten vain lapsen kanssa asioita ja töistä tuleva äiti saa sitten tehdä kotityöt työpäivänsä päälle (onhan isä jo hoitanut jo oman osuutensa aiemmin :-/)
Vaikka miehet ja naiset ovat erilaisia, en voi uskoa, että miehillä olisi jotain ohjelmoitua chippiä päässä, mikä estää hoitamasta kotitöitä järkevällä tavalla.
"Miksi sun pitää aina piilottaa se teippi"....
No nainen on piilottanut teipin KYMMENEN VUOTTA samaan paikkaan, niin johan tuon piilon luulisi olevan miehellekin tuttu.
Minäkin olin "piilottanut" ne puhtaat pyyhkeet 30 vuotta samaan paikkaan, eli kylpyhuoneen ainoaan kaappiin ja miehen kalsarit oli pari hyllyä (esla koria) alempana ja silti mies ei tiennyt missä on pyyhkeet.
Missä niitä olisi pitänyt "piilotella", että mieskin olisi löytänyt? Keskellä kylpyhuoneen lattiaa?
Mutta siinä olet oikeassa, että mies täytyy laittaa itse laittamaan esim omat vaatteensa narulta/kuivausrummusta kaappiin, niin oppii tietämään missä vaatteensa on, kun toinen ei niitä sinne laita.
Itse lopetin miehen vaatteitten laittamisen kaappiin, kun minulta tultiin vielä 10 vuoden päästä kysymään, että missä se ja tämä vaate on. Nyt en koskaan laita miehen vaatteita kaappiin, vaan mies tekee sen itse.
Eipä tarvii kysellä enää.
On perheitä, missä naiselle jää liikaa, mutta on myös luulosairaita. Olen nyt lasten kanssa kotona, mutta pääasiassa olen ollut töissä. Riippuu tietenkin työstä, mutta itse pääsen paljon helpommalla. Kone pesee pyykit, robotti-imuri imuroi, tiskikone pesee astiat. Ruoanlaitto ja muut kotityöt vaatii ehkä kaksi tuntia päivässä, lapset menevät tässä mukana, touhuilevat omiaan pääasiassa. Eikä minusta lapsia voi laskea työksi. Ovat iso ilo, vaikka vaivaakin toki tuovat.
Töissä piti tehdä vähintään 8 tuntia päivässä tiiviisti, eikä asiantuntijatehtävässä pääse täysin irrottautumaan tehtävästä vapaa-ajallakaan, vaan monia asioita joutuu hoitamaan ja pohtimaan varsinaisen työajan ulkopuolella. Henkisesti valtavasti kuormittavampaa kuin kotona olo. En todellakaan oleta, että mies heti töistä tultuaan jaksaisi alkaa kotityörumbaan. Paljon helpommalla minä pääsen. Mutta, jokaisessa kodissa on omat tapansa, enkä väitä, etteikö toisin voisi olla monessakin taloudessa. Silti sekin on mahdollista, ettei kotona oleva nainen ymmärrä ollenkaan, miten helpolla pääsed suhteessa mieheensä.