Pystyykö vaatetuksestasi arvioimaan yhteiskuntaluokkia ja varallisuutesi?
Minulla ei. Kuljen markettivaatteissa, usein samoissa, ja käyn Lidlissä. En kuitenkaan ole köyhä. Koulutukseltani olen filosofian maisteri. Sitä ei ainakaan ulkoasusta arvanne.
Entä te?
Kommentit (262)
USA:ssa on jo pitkään ollut tunnettu tilastofakta että itse omaisuutensa tienanneet miljonäärit ajavat 2-3 kertaa useammin vanhalla käytetyllä autolla kuin muu väestö joka ajaa järjestään tuloihinsa nähden kestämättömän kalliilla uudella, velaksi ostetulla autolla jonka kuukausimaksut syövät tilin.
Kas kun ne jotka miljonääreille merkitsevät jotain tietävät jo heidän varallisuutensa eikä muiden mielipiteillä ole mitään merkitystä. Niillä ei ole mitään tarvetta todistella kenellekään mitään.
Vierailija kirjoitti:
USA:ssa on jo pitkään ollut tunnettu tilastofakta että itse omaisuutensa tienanneet miljonäärit ajavat 2-3 kertaa useammin vanhalla käytetyllä autolla kuin muu väestö joka ajaa järjestään tuloihinsa nähden kestämättömän kalliilla uudella, velaksi ostetulla autolla jonka kuukausimaksut syövät tilin.
Kas kun ne jotka miljonääreille merkitsevät jotain tietävät jo heidän varallisuutensa eikä muiden mielipiteillä ole mitään merkitystä. Niillä ei ole mitään tarvetta todistella kenellekään mitään.
Tämä on juuri näin terveellä ihmisellä ei ole näyttämisen tarvetta ja monella joka rikastuu, he ovat huolehtineet pikkuasioista kuten siitä että ei ole tarvinnut elää yli varojen. Se harvemmin rikastuu joka kuluttaa velaksi. Rahamiesten ei tarvitse näyttää rikkaalta, rikkaalta näyttää ne joilla ei ole rahaa
Minun varallisuuteni (siis sekin vähä mitä on kertynyt) näkyy asioissa jotka eivät näy perinteisiä varallisuuden merkkejä etsivän silmään lainkaan.
Ennen kaikkea siinä miten vähän minua kiinnostaa uraputki, oravanpyörä tai minuutinkaan ylimääräisen ajan käyttäminen työasioiden hoitoon pakollisen 7,5h/päivä päälle. Niin varakas en ole että voisin heittäytyä vielä varhaiseläkkeelle.
Vaikka en ole koskaan ostanut mitään muuten kuin poikkeuksellisen hyvästä tarjouksesta niin minulla on aina ostaa aina paras mahdollinen hinta-laatusuhde eikä vain sitä edullisinta hintaa. Sama koskee myös vaatteita.
Surkein mahdollinen hinta-laatusuhde on lähes poikkeuksetta kahdella vaihtoehdolla:
1) halvimmalla mahdollisella ja
2) sillä halutuimmalla brändillä jollaisen joutuvat hankkimaan kaikki joiden pitää todistella varallisuuttaan.
Riippuu siitä kuka arvioi. Pukeudun laadukkaisiin materiaaleihin, vaatteet ovat useimmiten jotain ihan laadukasta merkkiä, mutta on minulla mm paitapusero Prismasta ja paljonkin vaatteita Lindexiltä. Suurimman osan vaatteistani ostan kuitenkin käytettynä, ja valitsen ne vaatteet nimenomaan materiaalien perusteella. Pääasiassa vaatteeni ovat melko ajattomia, mutta jonkun silmään varmaan hyvinkin last season.
Huvittavaa onkin, että minua ilmeisesti näiden ei-trendikkäiden vaatteiden vuoksi on luultu myymälävarkaaksi tai jostain muusta syystä kohdellaan joissain liikkeissä kuin ei-toivottua asiakasta. Myös jokunen työkaveri on yrittänyt väkisin saada minusta esiin jotain haluamaansa “onko sinulla kuitenkin kotona vaatteita, joissa on isoja logoja”. Lisäksi minulle “suositellaan” usein suosittelijan mielestä minulle sopivampia vaatemerkkejä.
Minun suvussani ei ole ollut tapana koreilla vaatteilla, eikä leveillä omaisuudella. En ole rikkaasta suvusta, mutta varsinkin isäni puolelta varsin varakkaasta, ja ennen kaikkea koulutetusta suvusta. Tiedän tarkalleen millaisiin vaatteisiin haluan pukeutua ja jos en niissä vaatteissa saa jossain liikkeessä asiallista palvelua, ostan tietenkin tarvittavat asiat muualta. Työpaikkaa en tietenkään yhden tai useammankaan hölmön vuoksi lähde vaihtamaan, mutta kun eräässä työpaikassa kehiteltiin porukalla minulle jo kokonaista uutta persoonaa, koin paremmaksi hakeutua muualle.
Riippuu päivästä, mutta yleensäottaen sanoisin että kyllä.
Aika yksilöllistä. Joistakin näkee, toisista ei. Mun isä näyttää aina ihan resupekalta. Ostelee kuitenkin eläkkeelläkin ollessa uusia purjeveneitä ja saa siis isoa eläkettä. Kuulemma köyhät koreilee vaatteilla, häntä ei kiinnosta. Moni brittiläinen lordi näyttää joltain perus maalaisjussilta kauhtuneessa vahatakissa ja rähjäisissä kumppareissa. Toiset sitten pukeutuvat yltä päältä Chaneliin ja Tom Fordiin.
Vierailija kirjoitti:
USA:ssa on jo pitkään ollut tunnettu tilastofakta että itse omaisuutensa tienanneet miljonäärit ajavat 2-3 kertaa useammin vanhalla käytetyllä autolla kuin muu väestö joka ajaa järjestään tuloihinsa nähden kestämättömän kalliilla uudella, velaksi ostetulla autolla jonka kuukausimaksut syövät tilin.
Kas kun ne jotka miljonääreille merkitsevät jotain tietävät jo heidän varallisuutensa eikä muiden mielipiteillä ole mitään merkitystä. Niillä ei ole mitään tarvetta todistella kenellekään mitään.
Tätä se Teemu Selännekin korosti kun joutui maksamaan miljardöörien lounaat. Rikkaus on lopulta saituutta ja sitä, että kokee olevansa hyvä sellaisena kun on.
talvi takki 25v vanha sain lahjaksi vaimolta kesä takki 6v vanha ostin torilta. muutama asunto ja paksu osake salkku.
Vierailija kirjoitti:
Noin suurinpiirtein pystyy. Vaatteeni ovat ehjät ja puhtaat, niissä ei ole isoja logoja, ne on tehty hyvistä materiaaleista ja ne ovat oikean kokoisia.
Jos miehellä vaan firman mainosvaatteita,rikkinäiset kengät yms niin kertoo kyllä...
Kävin tilaamassa uuden auton kuluneista farkuissa ja tuulitakissa, myyjä ei edes kysynyt tarvitsenko rahoitusta. Siitä päätellen farkut ja tuulitakki on normaali vaatetus ihmiselle, jolla on varaa ostaa uusi auto käteisellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, hiihtelen paikasta toiseen tokmanneissa. En jostain syystä ole yhtään merkkivaatteiden perään. En edes osaa sanoa miksi näin.
Sulla on itsetunto ja -luottamus kondiksessa kuten mullakin. Ja oletettavasti myös talous, koska hyvin toimeentulevat ei koe tarvetta todistella mitään. Köyhikset höpöttää kynsilakoista ja huolitellusta ulkonäöstä ja merkkilaukuista. Ne tarvitsee ulkoisen pönkän egolle :D
Juuri näin. Vaatimattomasti, nuukasti Ellen, vaikka olisi varaa, mutta en näe mitään tarvetta esitellä/ kulkea hienoissa kledjuissa, heh, ulkoinen hapitus, jopa köyhäksi luultiin, ei haittaa... olen nöyrä ja onnellinen. , eikä kenelläkään tule mieleen ryöstää...;))
Se vähän riippuu. On niitä rikkaita jotka ostelee kalliita vaatteita ja autoja sun muuta. Sitten on paljon rikkaita jotka elää hyvin vaatimattomasti.
Tuskin pystyy. Olen tällä hetkellä sairauden vuoksi työkyvytön ja tulot olemattomat, mutta mulla on paljon kalliimpia vaatteita jäljellä siltä ajalta kun olin töissä ja samaten osaan tarvittaessa hyvin laatia kivannäköisiä asuja myös halvemmista vaatteista.
Vierailija kirjoitti:
Kävin tilaamassa uuden auton kuluneista farkuissa ja tuulitakissa, myyjä ei edes kysynyt tarvitsenko rahoitusta. Siitä päätellen farkut ja tuulitakki on normaali vaatetus ihmiselle, jolla on varaa ostaa uusi auto käteisellä.
Automyyjillä lienee vähän parempi silmä tämän suhteen kuin kaupanmyyjillä, muu voisi tullakin melko kalliiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vähän tähän liittyen: multimiljardööri Warren Buffet asuu kai vieläkin varallisuuteensa nähden hyvin vaatimattomassa vuonna 1953 rakennetussa talossa?
Paikka paikan päällä, markka markan päällä?
toisaalta miksi asuisi jossakin hulppeassa lukaalissa jos nykykoti on toimiva? liian hienot puitteet vetävät puoleensa uusia ongelmia. Itsekin kolmekymppisenä olin kiinnostuneempi ns. ulkoisesta statuksesta ja että se näkyisi. Nykyään nelikymppisenä on ajatusmaailma muuttunut ja ulkoisesti ei pysty tulotasoani päättelemään, pukeudun suhteellisen "näkymättömästi", ei näkyviä logoja muttei myöskään tunnistettavaa quiet luxurya. Suomen yleinen ilmapiirikin on muuttunut ja turvallisuustilanne isoissa kaupungeissa myöskin. Parempi kulkea julkisilla paikoilla suht mitäänsanomattoman näköisenä niin ei kiinnitä ei-toivottua huomiota eikä näytä siltä että olisi mitään vietävää.
Vierailija kirjoitti:
Minun yhteiskuntaluokkani on wt mutta et näe sitä tulotasostani tai pukeutumisestani tai harrastuksistani tai kiinnostuksenkohteistani.
Heräsi kysymys mikä tekee yhteiskuntaluokastasi WT:n?
Ostamme feikkimerkkivaatteita temusta, pukeudun beigeen ja valkoiseen, mies vaaleansinisiin "merkki"kauluspaitoihin. Näytämme varakkailta, mutta elämme sossun tuilla.
Ei pysty.
Omistan ison toimivan maatilan ja kohtuullisen paljon metsää. Olen varakas.
Voin kevyesti mennä ruokakauppaan tuulitakissa ja kumisaappaissa. En pidä logoista vaatteissani tai käsilaukuissani. Ajan kolmesataatuhatta ajetulla nelivetomaasturilla, mulla on koiria. Kuraa&kuolaa.
Minä liikun sellaisissa rönttövaatteissa kesät talvet, että varmasti pitävät mua köyhänä! Ei vaan kiinnosta muoti eikä vaatteiden sovittelu, kunhan on päällä mukavan tuntuiset, se riittää! Tiedän, että pitäisi panostaa!
Kotona ja joskus koiria taluttaessa minulla on yleensä asustus kuluneemmasta päästä. Tämä on ihan käytännön asia, sillä koirat nuhjaavat, rasvaavat, kuolaavat ja karvaavat vaatteeni.
Töissä tai kaupungilla olen huolitellumpi, ja kuten monet ovat sanoneet, vanhanaikaisen näköinen.