Olen ikuisesti katkera synnytyssairaalalle

Oletkos aapee pohtinut asiasta keskustelua lapsen isän kanssa? Mitä mieltä hän on tilanteestanne?

Missä isä on?

Katkeruus vähenee sillä, kun tilaa sairaalasta tapausta koskevat paperit ja tekee Valviraan selvityspyynnön. Enempää ei enää voi tehdä, mutta tuon verran voi.

Vierailija kirjoitti:

AP itse aiheuttaa lapsen kieroon kasvamisen. Mitä pienempi lapsi sitä paremmin ne aistii sanatonta viestintää. Tuo suoranainen inho lasta kohtaan vaan pistää lapsen sisäänpäinkääntyneeksi ja "jälkeenjääneeksi".

Kommenttisi on loukkaava. Kyseessä on selvästi väsynyt ja huolestunut äiti, joka on epävarma siitä miten jaksaa auttaa lastaan, jolla on erityisiä vaikeuksia. Kuulos alenema on ilman muuta iso haitta. Puheen ja puheen ymmärtämisen kehitys viivästyy. Tässä tapauksessa sekä lapsi että äiti tarvitsisivat nopeasti tukea. Asuuko isä lapsen kanssa? Isän tai edes hänen lähisukulaistensa pitäisi myös olla apuna lapsen hoidossa ja kasvatuksessa. Jos lapsi on sen ikäinen, että jo ymmärtää asioita, kannattaa ostaa nukke, jolla on kuulolaite. Ja kuvakirja, jossa on kuvia niistä. Tai äiti voi piirtää kuvia.

Oletko itse tarkistanut ettei kuulokojeesta kuulu sirinää tai muita epämääräisiä ääniä? Onko se ylipäätänsä ehjä? Huivi on tosiaan hyvä apu jos ei meinaa muuten pysyä korvassa. Lapsen kasvaessa kuulokojetta todennäköisesti joudutaankin tiheään tahtiin vaihtamaan, kun korvan rakenne ikääntyessä muuttuu ja muotoutuu. Netti on pullollaan ohjeita kuulokojeen miellyttävään käyttöön ja lapsen totuttamiseen. Pieni sopeutuu helposti ajan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Katkeruushan se auttaa.. tai sitten ei ja siinä sivussa tulee myrkytettyä se lapsiparkakin sillä samalla katkeruudella.. Elämä ei aina ole reilu eivätkä ne nallekarkit mene tasan.. Synnytyssairaala henkilökuntansa kanssa teki varmasti parhaansa niillä resursseilla, mitä heillä oli.. Eivät he mitään ihmeidentekijöitä ole vaan ihan tavallisia ihmisiä, isejä ja äitejä, inhimillisiä, tuntevia, ajattelevia.. 

On kauheaa ajatella, että nyt näitä synnytyssairaaloita on vielä vähennetty ja henkilökuntaa irtosanotaan.

Aiotko katkeroitua loppuelämäksesi? 

Sanon tämän kaikella rakkaudella, kannattaisi ottaa mallia niistä joilla on vaikeampaa. Ovatko he katkeroituneita? Eivät kovin usein. Rakastavat lapsiaan eivätkä syyttele muita.

Mikä tässä tarkalleen sairaalan syytä nyt on? Sekö, että lapsi meni yliajalle? Ap:n raskausmyrkytys? Puolen tunnin jono?

Sairaala ei ole voinut raskauteesi vaikuttaa mitenkään eikä sairaala sinua hedelmöittänyt. Sairaala ei myöskään voi hirveästi raskausmyrkytykseen vaikuttaa muutoin kuin oireenmukaisella hoidolla. Jono on ollut todennäköisesti aiheellinen ja siellä on joku ollut mahdollisesti sinua isommassa hengenvaarassa. Aika tarkkaan nämä priorisoidaan ja lasketaan todennäköisyydet sairaalan puolelta. 

Voit toki tehdä valituksen hoitovirheestä, mutta se ei muuta yhtään mitään. En näe tässä mitään hoitovirhettä eikä puoli tuntia olisi muuttanut mitään mihinkään suuntaan. On myös mahdotonta sanoa, onko kuulonalenema tullut synnytyksessä vai ollut sikiöllä jo ennen sitä.

Turha käyttää energiaa katkeroitumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän kuulonalenema voi vaikuttaa kehitykseen ja puheeseen paljonkin, turha vähätellä. Helposti aiheuttaa myös käytöshäiriöitä ja kiukuttelua, miettikääpä itse miltä tuntuisi jos vanhemmat tulisivat jankkaamaan jotain ja suuttuisivat kun et kuule heitä. :D Kuulokojeiden käyttö voi myös olla hankalaa. Niistäkin lähtee usein epämiellyttäviä ääniä jotka voivat aiheuttaa itsessään lapselle raivareita. Minä kyllä ymmärrän ap:n tuskan. 

Puhumaan oppiminen vaatisi jonkinlaista kuuloa lapsena. On outoa verrata aikuisen tai vanhuksen kuulovammaa pienen lapsen kuulonalenemaan, moni kuuro aikuinen voi ulkomuistista vielä puhua ja oppii helpommin lukemaan huulilta. Aloittajan lapsi on myös sen verran pieni, etten ihmettele, jos on vielä synnytystraumat aktiivisesti päällä.

Hae apua myös itsellesi. Kuulostat masentuneelta ja uupuneelta.

 

 

Kiitos, joku sentään ymmärtää mistä on kyse! Vaan apua on vaikea hakea kun kaikki kirjataan sinne Omakantaan ja haluaisin yksityisyyttä. 

 

ap

Vierailija kirjoitti:

Siitä huolimatta voi myös käydä huonosti. Usein menee kuukausiakin ilman kojeita kun lapsella on epäsopivat korvakappaleet, niitä joudutaan valamaan uusia ja seuraavat eivät sovikaan ja taas viivästyy käyttö tai lapsi repii niitä muuten vain pois...nyt hän tönöttää olohuoneessa talvilakki päässä kun en saa kojeita muuten pysymään lapsella. Eikä Kuulokeskuskaan osaa auttaa edes näiden lakkien kanssa vaan neuvotaan lähinnä, että niitä kojeita pitää pitää päässä mahdollisimman paljon. Miten?! Väkisinkö? Pakottamallako?

 

Kyllä, väkisin ja pakottamalla. Sinä olet lapsen vanhempi, joten lapsi tekee mitä sinä määräät, vaikka se kitinä sinusta tuntuisikin ikävältä. Noin nuori lapsi ei tiedä mikä on omaksi parhaakseen. 

Ei niin, mutta asiaa tarkemmin tuntematta kuulostaa kyllä ihan teknisesti haastavalta pakottaa pientäkään lasta käyttämään kuulolaitteita. Ei äiti voi fyysisesti pidellä niitä paikallaan24/7, joten jotain apukikkoja väistämättä tarvitaan. Jos lapsi ei kerran vielä puhu, niin hän on ilmeisesti hyvin pieni vielä eikä asiaa voi hänelle selittämällä järkeillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on helposti aika ruusunpunainen kuva siitä, mitä lasten hankinta oikeasti on. Kun vauvakuumeillaan, ajatellaan vaan sitä ihanaa pientä nyyttiä kainalossa. Ei tajuta, että se kasvaa, saattaa syntyä vammaisena, yms . Suomeksi: vie tajuttomat määrät aikaa ja voimavaroja. 

Mistähän se naisten kuva on peräisin?

Asioita ei kerrota ja kokemuksia hyssytellään, että naiset alistuisivat synnyttämään alateitse. Koska ei sillä synnyttäjällä ole mitään väliä, eikä syntyvälläkkään, kunhan elää sen verran, että voidaan tilastoida elävänä syntyneeksi.

 

Sinä taidat olla se synnytysfoobikko, joka täällä aina manaa, että naisten ei pitäisi "alistua" synnyttämään, ikään kuin naiset itse eivät haluaisi lapsia! Pelkäät itse synnyttämistä niin paljon, että ajattelet, että synnyttäminen on epäluonnollista ja ihmiskunta pitäisi lopettaa?

Huomaan aikamoista syyllistämistä ja vähättelyä kommenteissa.. Tiedän tuon itsekin, koska olen itsekin usein uupunut erkkalapsen äiti ja joskus yrittänyt hakea apua. Sain päsmäröintiä ja jonkun perhetyöntekijän meille kyttäämään ja neuvomaan itsestäänselvyyksiä. Suosittelen liittymään sopivaan potilasjärjestöön, sieltä tullut eniten konkreettista apua ja vertaistukea. 

Oletko ap soittanut kriisipuhelimeen? Sinne voi soittaa anonyymisti ja siellä saisit purkaa pahimmat höyryt. Mieli ry järjestää myös kasvokkain tai teamsina etätapaamisia joissa voi käydä 5 kertaa maksutta anonyymisti juttelemassa. Niistä ei tule mitään kirjauksia minnekään ja voi asioida nimettömänä.

Lahjo rusinoilla ja naksuilla, että pitää vaikka 15 min, joku ajastin käyttöön ja aikaa aina pidennetään. Voimia raskaaseen tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiireellinen lähete ja puoli tuntia tarvitsi vain odottaa, kuulostaa minun mielestäni oikein hoidetulta.

 

Hidastuneet sydänäänet vaatii kyllä akuuttia hoitamista. Kuulostaa sinusta oikein hoidetulta? Millähän mandaatilla täällä näkemyksiäsi jaat? 

 

 

 

Ei pidä lukea tätä ketjua kun et siedä lainkaan muiden mielipiteitä ja näkemyksiä. Tämähän ei ole kuulonaleneman asiantuntijat-palsta.

Mitä jänkkäät? Jos sydän meinaa pysähtyä, kyse on minuuteista, että ei tule hapenpuutetta. Kyllä silloin pitäisi päästä jonon ohi.  Toki sektio riippuu siitä, onko leikkaussali just vapaana.  (En ole tuo, jota kommentoit.)

Seurakunnillakin on tarjolla keskusteluapua josta ei tehdä kirjauksia. Näitä voi käyttää vaikket kuuluisi kirkkoon. Mieli ry on juuri tällaisia tilanteita varten. 

Mikä niissä kirjauksissa eniten pelottaa? Apua ei kannata evätä itseltään vain lastensuojelun pelossa. Kannattaa tutustua myös Kuuloliiton ja muiden vastaavien järjestöjen toimintaan, niistä voi olla konkreettista hyötyä ja käytännön neuvoja. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse tarkistanut ettei kuulokojeesta kuulu sirinää tai muita epämääräisiä ääniä? Onko se ylipäätänsä ehjä? Huivi on tosiaan hyvä apu jos ei meinaa muuten pysyä korvassa. Lapsen kasvaessa kuulokojetta todennäköisesti joudutaankin tiheään tahtiin vaihtamaan, kun korvan rakenne ikääntyessä muuttuu ja muotoutuu. Netti on pullollaan ohjeita kuulokojeen miellyttävään käyttöön ja lapsen totuttamiseen. Pieni sopeutuu helposti ajan kanssa.

Ap voi etsiä samassa tilanteessa olevia vanhempia facebookissa ja saada heiltä neuvoja. Kannattaa kysellä. Talvilakki päässä sisällä ei kuulosta hyvältä. Joku ohuempi pipo tai muu päähine on ehkä parempi.

Sitten ihmetellään alhaista syntyvyyttä, kun hädin tuskin saadaan hoidettua nämäkään synnytykset!

Mä ihmettelen, miksi niitä lapsia on ihan pakko aina ruveta vääntämään!?

Eikö ihan oikeasti pärjää muka ilman.

Ymmärrän, jos oli vahinkoraskaus, mutta kun eihän ne usein ole sitä.

Jos et ottanut huomioon, että mitä tahansa voi sattua ja elämä voi mennä tosi kurjaksi, niin miksi teit sen muksun!?

Nyt kävi näin ja sen kanssa pitää pärjätä. Ei yhteiskunta ole vastuussa sun elämästä ja lapsista. Sinä itse olet.

Ärsyttävää, kun nykyään vastuuta yritetään laittaa yhteiskunnan harteille ihan kaikesta.

Kyllä ihminen itse on vastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä huolimatta voi myös käydä huonosti. Usein menee kuukausiakin ilman kojeita kun lapsella on epäsopivat korvakappaleet, niitä joudutaan valamaan uusia ja seuraavat eivät sovikaan ja taas viivästyy käyttö tai lapsi repii niitä muuten vain pois...nyt hän tönöttää olohuoneessa talvilakki päässä kun en saa kojeita muuten pysymään lapsella. Eikä Kuulokeskuskaan osaa auttaa edes näiden lakkien kanssa vaan neuvotaan lähinnä, että niitä kojeita pitää pitää päässä mahdollisimman paljon. Miten?! Väkisinkö? Pakottamallako?

 

Kyllä, väkisin ja pakottamalla. Sinä olet lapsen vanhempi, joten lapsi tekee mitä sinä määräät, vaikka se kitinä sinusta tuntuisikin ikävältä. Noin nuori lapsi ei tiedä mikä on omaksi parhaakseen. 

 

Ei niin, mutta asiaa tarkemmin tuntematta kuulostaa ky

Lainaus ei mahdu, mutta kun lapsi on isompi, voi yrittää porkkana-menetelmää. Pieni palkkio, kun lapsi suostuu pitämään kuulolaitetta:  joku kiva lelu tai piirretty filminpätkä esiin.

Vierailija kirjoitti:

Seurakunnillakin on tarjolla keskusteluapua josta ei tehdä kirjauksia. Näitä voi käyttää vaikket kuuluisi kirkkoon. Mieli ry on juuri tällaisia tilanteita varten. 

Mikä niissä kirjauksissa eniten pelottaa? Apua ei kannata evätä itseltään vain lastensuojelun pelossa. Kannattaa tutustua myös Kuuloliiton ja muiden vastaavien järjestöjen toimintaan, niistä voi olla konkreettista hyötyä ja käytännön neuvoja. 

Muistuu ainakin Valvomon tapaus mieleen. Seurakunnan diakoni voisi olla hyvä vaihtoehto.