Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olen ikuisesti katkera synnytyssairaalalle

Vierailija
04.01.2026 |

Eivät ottaneet edes kiireellisellä neuvolan lähetteellä ajoissa sisään vaan tönötin puoli tuntia aulassa päivystysjonossa. Ultrasta lähdettiin kiireellä hätäsektioon ja lapsi joutui hengityskoneeseen sekä saatiin jännittää jääkö lapsi eloon. Jäihän hän, mutta loppuiän vamman kanssa. 

 

Nyt lapsi on taapero ja minulla alkaa mennä voimat ja elämänhalu. En tule mistään kysymään apua kun se johtaa vain johonkin palvelutarpeen arviointiin ja perhetyön tyyppiseen kyttäykseen johon viimeksikin päästiin kun haluttiin antaa "apua". 

 

V***taa kun joka päivä on taistelua tuon vamman kanssa ja se voi vaikuttaa lapsen koko loppuikään valtavasti eikä voi tässä vaiheessa tietää saako lapsi normaalin elämän vai päätyykö laitokseen. 

Kommentit (243)

Vierailija
241/243 |
05.01.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapset nyt vaan on tuollaisia tuulen mukana menijöitä. Tänään voi kaurapuuro olla maailman parasta herkkua, kun huomenna tulee itkupotkuraivarit, kun pakotetaan syömään kaurapuuroa, joka on aina ollut maailman pahinta ruokaa. 

 

Ihan sama vaikka kaurapuuron paikalla olisi siten kuulokoje. kysyt sairaalasta miten lapsen rikkoutuvan ihon ongelma ratkaistaan. muina aikoina laitat sen kojeen takaisin paikoilleen, kun se heitetään pois ja selität - vaika sitten loputtomiin - miten ja miksi se on tärkeä asia olla. 

 

jos sinua ei kiinnosta, niin anna lapsi adoptioon. 

Vierailija
242/243 |
05.01.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on keskivaikea kuulonalenema, joka johtuu hapenpuutteesta synnytyksessa. olen onnekas kun ei ole muuta.

 

Mutta muutama vinkki AP:lle. Osa on susta lässytystä kun ilmeisesti toivot jotain konkreettista. Mutta joka tapauksessa:

 

Älä koskaan häpeä lapsen vammaa. Omat vanhemmat häpesi kuulovammaani ja se johti siihen, etten mielellään käytä kuulolaitteita. Nykyään yli 30v yritän korjata itsetuntoa niistä rippeistä mitä vielä löytyy.

On täysin mahdollista, että lapsesi kasvaa ja kehittyy aivan normaaliksi ja hän suorittaa lukiot ja menee yliopistoon. Kuulonalenema on vain hidaste, ei este.

 

Selvitä oman kuulokeskuksen kuntoutusohjaajan yhteystiedot, jos et vielä ole. ja ole yhteydessä kuuloliitton. Selvitä näiden kautta onko teidän perheelle sopivia kuntoutuksia tai kursseja, joihin osallistuu muita samassa tilanteessa olevia. Heitäkin löytyy. osa kursseista voi olla myös Kelan järjestämiä, siksi yhteys myös kuntoutusohjaajaan -hänen pitäisi niistä tietää. 

 

Tilanne voi olla huono, mutta ei estä tekemästä parempaa.

 

Kannattaa mahdollisuuksien mukaan selvittää onko kuulolaitteet epämiellyttävän kovalla. Äänenlaatu kojeissa on terävä ja mekaaninen. Ei pehmeä ja lämmin. Kuulokeskuksessa usein säädetään kojeet käyrää tuijottaen. Esim. Minulla pitää modata paljonkin, koska en pysty käyttämään. Mielummin jää osa maailman äänistä pois myös kokeella, kuin jäisi kuulokojeet kokonaan piirongin laatikkoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
243/243 |
07.01.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tiedä mistä olet tietosi saanut ap, mutta jos vain kuulokeskuksesta tai vauva-palstalta, niin tietopohja lienee aika kapea.

Ihan kuuroinakin syntyneet voivat elää ihan tavallista elämää. Opiskella (ihan yliopistotasolla saakka, tiedän esim. kuuron lakimiehen), matkustella, harrastaa, tehdä töitä, mennä naimisiin, saada lapsia jne jne. Ja luonnollisesti siis kaikki tämä koskee myös huonokuuloisia. Tärkeintä on, että lapsi saa mahdollisimman varhain kielen, jolla kommunikoida. Jos on yksi vahva kieli pohjalla, aukeaa kaiken muunkin opettelu.

Jos lapsi on todella huonokuuloinen, suosittelen että viittomakieli otetaan asap käyttöön. Olette käsittääkseni oikeutettu perheenä maksuttomaan viittomakielen opetukseen, lisäksi esim. Kuurojen Palvelusäätiöllä on Juniori-ohjelma. Lisäksi teille on ehkä jo tarjottu sisäkorvaistutetta?

Mikäli lapsi taas kuulee jonkin verran, voitte miettiä riittäisikö tukiviittomat ja muu tuki suomen kielen opetteluun.

Sekä viittomakieltä että tukiviittomia voi opetella ihan vauvasta lähtien, mitään alaikärajaa ei ole. Kuurot lapset, jos ovat jo syntymästään viittomakielisessä ympäristössä, viittovat jo alle 1 vuotiaina yleensä jonkin verran.

Kannattaa olla yhteydessä Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liittoon tai vaihtoehtoisesti Kuurojen Liittoon tai Kuuloliittoon. Ja tosiaan myös Kuurojen Palvelusäätiöllä tuo Juniori-ohjelma. Tsemppiä!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kolme kuusi