Lue keskustelun säännöt.
IS: Nuoret eivät vastaa puheluihin, eikä esim. kesätöitä hakeneita nuoria siksi tavoiteta
03.01.2026 |
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011696449.html
"Työnantajat ovat kohdanneet uudenlaisen ongelman, jossa kesätöitä hakeneita nuoria ei saada tavoitettua puhelimitse. "
Tuolla videolla yksi nuori herra sanoo, kuinka hänen sisaruksensa eivät uskalla tilata puhelimella pizzaa, kun ei uskalleta jutella tuntemattoman kanssa. Myös suunnilleen kaikki videossa haastatellut nuoret sanovat, kuinka heillä ei ole puhelimessa äänet päällä juuri koskaan.
Voi herranjumala! Mitä noistakin nuorista tulee? Tai nuorisosta yleensä, jos se on tuollaiseksi mennyt?
Kommentit (200)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se työpaikka jää sitten saamatta, jos ei kinostele vastata. Itsellenikin tulee usein yhteydenottoja tuntemattomista numeroista, jotka kuitenkin ovat tuikitärkeitä.
Mutta miten vaan.
Niin ja työnantajalta jää ykköshakija palkkaamatta, kun ei osaa lähettää viestiä. Ei ole niin vaikeaa.
Puhelimeen vastaanaton ei ole ykköshakija. Vastaamattomuus on asia, joka antaa huonon vaikutelman.
90 luvulla olin samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin te oikein numeroitanne jakelette, jotka saatte vain häirikkösoittoja? Minulle on eläissäni eli 59 v soittanut alle 10 puhelinmyyjää eikä yhtään huijaria. Ja voihan tuntemattoman numeron tarkistaa keneltä on, ja soittaa takaisin tai vastata seuraavan kerran ellei vaikuta vaaralliselta
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä joskus vähän toistakin näkökulmaa (jos sellaiseen nyt kykyä enää nykyään ihmisillä on...), millaisen kuvan työnantaja saa nuoresta, tai kenestä tahansa, joka ei halua vastata puhelimeen? Mitä jos siellä töissä pitäisi vastata työpuhelimeen? Kuinka paljon se henkilö salaa jättää vastaamatta mahdollisesti tärkeisiinkin puheluihin työpäivän aikana? Olettaako joku oikeasti, että kaikki toimii nykyään pelkillä viesteillä? Ja kyllähän tuo kertoo myös aika paljon sosiaalisesta ahdistuksesta ja taidottomuudesta, jos puhelimessa puhuminen ahdistaa. Ei-toivotuille (=huijarit, myyjät, kyselytutkimukset) voi löydä luuria korvaan ja estoa perään.
Pitäisiköhän itsekin kokeilla, että ei vastaisi enää puhelimeen ollenkaan. Kauankohan olisi firma pystyssä. T. työnantaja.
Aina viesti perään. Kuka ja mistä on soitttanut, mielellään myöskin millä asialla. Tämän jokainen fiksu työkseen puhelinta käyttävä ymmärtää. En ala soittelemaan takaisin numeroihin, kun en tiedä minulle soittaneen henkilön asiaa. Lisäksi monilla yrityksillä käytössä on palvelunumero, johon soittaminen saattaa maksaa ylimääräistä, vaikka olisi puheaikapaketti/rajaton puheaika liittymässä. Esimerkiksi itselläni menee noin 15€/vuosi puheluihin prepaidissa, kun soitan vain välttämättömät. Netti kuuluu vuokraan, joten jos haluan juoruta puhelimessa vanhempieni/sisarusteni kanssa, teen sen kotona wa-puhelulla.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen keski-ikäinen mutta en silti vastaa puheluihin joista en tiedä mistä tulevat.
Sain yhdessä vaiheessa usein puheluita joissa lyötiin luuri kiinni heti kun vastasin. Googlettamalla numeron selvisi että huijauspuhelu.
Laittaisivat sähköpostia tai viestiä. Hyvä työnantaja osaa mukautua nuorten maailmankuvaan ja nykypäivään muutenkin, mikäli heistä työvoimaa nuorisosta halajaa.
Millä tavalla tuo huijaus mielestäsi toimi? Siis vastasit, sinulle lyötiin luuri korvaan. Mitään ei tapahtunut. Oletettavasti odottivat sinun soittavan takaisin.
Mihinkään numeroon ei kannata soittaa takaisin tarkistamatta, mikä numero se on. Mutta vastaaminen ei tee mitään laskua, ellet sitten ole dementikkomummo, joka uskoo kun puhelimessa joku sanoo olevansa pankkivirkailija OP:stä.
Minulla on paha puhevika ja luulin aina olevani maailman puhelinkammoisin ihminen. En tykkää puhua puhelimessa edes läheisten kanssa. Mutta silti vastaan puheluihin. Puhelinmyyjille sanon ei kiitos ja katkaisen puhelun, epämääräiset puhelut vain katkaisen. Noita epämääräisiä huijauspuheluita olen saanut tasan yhden kahden vuoden aikana, ei ole normaalia saada niitä jatkuvasti.
Muita puheluita olen saanut itselleni tuntemattomista numeroista: sairaalasta, johon läheiseni joutui; äitini vanhoilta ystäviltä, joka kyselivät mitä hänelle kuuluu; läheiseltä, joka oli vaihtanut numeroa; palkanlaskennasta, kun pyydettiin laittamaan työtunnit ajan tasalle; tuttavalta, joka kysyi onko yksi hänen kirjansa jäänyt minulle; yms. yms. Ihan normaaleja puheluita normaaleilta ihmisiltä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen keski-ikäinen mutta en silti vastaa puheluihin joista en tiedä mistä tulevat.
Sain yhdessä vaiheessa usein puheluita joissa lyötiin luuri kiinni heti kun vastasin. Googlettamalla numeron selvisi että huijauspuhelu.
Laittaisivat sähköpostia tai viestiä. Hyvä työnantaja osaa mukautua nuorten maailmankuvaan ja nykypäivään muutenkin, mikäli heistä työvoimaa nuorisosta halajaa.
Millä tavalla tuo huijaus mielestäsi toimi? Siis vastasit, sinulle lyötiin luuri korvaan. Mitään ei tapahtunut. Oletettavasti odottivat sinun soittavan takaisin.
Mihinkään numeroon ei kannata soittaa takaisin tarkistamatta, mikä numero se on. Mutta vastaaminen ei tee mitään laskua, ellet sitten ole dementikkomummo, joka uskoo kun puhelimessa joku sanoo olevansa pankkivirkailija OP:stä.
Minulla on paha puhevika ja luulin aina olevani maailman puhelinkammoisin ihminen
Lisään vielä, että Whatsappissa sain jossain vaiheessa huijausviestejä jatkuvalla syötöllä. En tiedä, minne numeroni oli joutunut, koska käytin vain työpaikan Whatsapp-ryhmää.
Huvittaa jotenkin ajatus siitä, että viestit ja sähköpostit ovat luotettavampia kuin puhelut. Valtaosa huijauksista tehdään viestien ja sähköpostien kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju on tosi törkeä. Ensin säädetään ihan laki, että nuoret ei saa käyttää puhelinta kouluissa ja sitten haukutaan nuoret, kun ei ne vastaa puhelimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se työpaikka jää sitten saamatta, jos ei kinostele vastata. Itsellenikin tulee usein yhteydenottoja tuntemattomista numeroista, jotka kuitenkin ovat tuikitärkeitä.
Mutta miten vaan.
Niin ja työnantajalta jää ykköshakija palkkaamatta, kun ei osaa lähettää viestiä. Ei ole niin vaikeaa.
Puhelimeen vastaanaton ei ole ykköshakija. Vastaamattomuus on asia, joka antaa huonon vaikutelman.
Joo aivan. Kukaan joka oikeasti hyvä työnantaja, joka palkkaa hyviä työntekijöitä ei ajattele noin. Jo 1980- ja 1990-luvuilla isäni ymmärsi, että sille, ettei asiakas tai mahdollinen tuleva työntekijä aina pysty vastaamaan puhelimeen heti. Kännykät yleistyivät tuona aikana, tuli myös GSM-puhelimet, josta näki, että mistä numerosta oli soitettu ja tekstiviestit, joita kännylköihin pystyi lähettämään. "Autokorjaamolta hei, autonne huolto on valmiina. Voitte noutaa sen tänään klo 17 mennessä tai huomenna klo 7-17."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä te oikeasti kuvittelette, että ne 15-20-vuotiaat on arkisin virka-aikaan? Kotona makaamassa kännykän kanssa? NE ON KOULUSSA!!!
"Jos ei ole kiinnostusta vastata työntarjoajan puheluun jotain on pahasti vialla."
Sanottiinko jossain, että näin käy? Että jos työnantaja lähettää viestin, että työnantaja tässä hei, soitatko takaisin, soittoa työnantajalle ei tule?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen keski-ikäinen mutta en silti vastaa puheluihin joista en tiedä mistä tulevat.
Sain yhdessä vaiheessa usein puheluita joissa lyötiin luuri kiinni heti kun vastasin. Googlettamalla numeron selvisi että huijauspuhelu.
Laittaisivat sähköpostia tai viestiä. Hyvä työnantaja osaa mukautua nuorten maailmankuvaan ja nykypäivään muutenkin, mikäli heistä työvoimaa nuorisosta halajaa.
Tällaisena aikana se ei ole se nuori eikä vanhempikaan työnhakija, joka määrää, miten työnantajan tulee ottaa yhteyttä.
Ei niin. Eikä kukaan ole niin sanonutkaan. Jutussa työnantajat valittavat ongelmasta. Ongelmaan olisi tosi helppo ratkaisu, eli tekstiviesti, mutta työnantajat mieluummin valittavat kuin lähettäisivät viestin. Siksi tässä keskustellaan siitä. Jokainen työnantaja saa tehdä omat ratkaisunsa rekrytavoissaan. Turha vain ihmetellä sitten, että työvoimaa ei löydy.
Minulle tulee kaksi kertaa mieleen, kun tuleva työnantaja on soittanut, enkä ole vastannut. Ensimmäisen kerran olin pyöräilemässä keskustassa enkä kuullut puhelua. Toisella kerralla (eri kerta, eri työnantaja) olin tekemässä töitä (niin kuin ihmiset kai aika usein ovat päiväsaikaan, töissä tai koulussa, jolloin ei voi vastata). Molemmilla kerroilla tuleva työnantaja lähetti perään tekstiviestin, että voimmeko puhua. Soitin sitten kun pystyin ja työsuhde saatiin sovittua.
Mikä tässä on nyt niin vaikeaa noille työnantajille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööh, kuka nykyään soittaa puheluita kun Whatsapp ja Snapchat on keksitty?
Viralliset asiat hoidetaan jossain teinien sovelluksissa? 🤣
No kyllä minuun on esim poliisi ja käräjäoikeus ottanut yhteyttä whatsapissa, ei se ole mikään teini sovellus.
Tuota en usko. Mikään virallinen taho ei käytä whatsappia viestintään. Tekstiviestejä kyllä.
Tuttavan lapsi ei uskalla juuri puhua tuntemattomille. Sossun kanssa harjoittelevat kaupassa asioimista. Sielläkin kuulemma kommunikoi älypuhelimen näytön avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen keski-ikäinen mutta en silti vastaa puheluihin joista en tiedä mistä tulevat.
Sain yhdessä vaiheessa usein puheluita joissa lyötiin luuri kiinni heti kun vastasin. Googlettamalla numeron selvisi että huijauspuhelu.
Laittaisivat sähköpostia tai viestiä. Hyvä työnantaja osaa mukautua nuorten maailmankuvaan ja nykypäivään muutenkin, mikäli heistä työvoimaa nuorisosta halajaa.
Tällaisena aikana se ei ole se nuori eikä vanhempikaan työnhakija, joka määrää, miten työnantajan tulee ottaa yhteyttä.
Niin en kyllä tällaisenakaan aikana halua työnantajan, joka ei osaa laitttaa perään automaattiviestiä, esimerkiksi: "olet hakenut meille töihin, soitatko, niin sovitaan työhaastattelu. T:yritys x"
Hakemukseen ei kannata laittaa puhelinnumeroa ollenkaan, jos puheluihin ei halua vastata. Voi laittaa maininnan, että yhteydenotot vain sähköpostitse. Säästyy kaikkien aikaa ja vaivaa.
Puhelin on kuitenkin yhteydenpitoväline. Jos ei pysty vastaamaan, niin soittaa takaisin. Jos on joku puhelinmyyjä tai huijari, niin voi vastata "ei kiinnosta, kuulemiin".
Me vanhemmat osataan kyllä vastata puhelimeen ja tullaan mielellään kesätöihinkin.
Mutta kun ei kelepaa!
Vierailija kirjoitti:
Toisekseen katso, mistä numerosta soitto tulee. Nämä +358 maakoodin, eli Suomen maakoodin takaa tulevat huijauspuhelut blokataan lähes 100%:sti. Oli vähän vaikeaa saada asioita edistettyä yhdessä aiemmassa työpaikassa, kun ihmiset eivät vastanneet puhelimeen. Puhelut soitimme omista työpuhelimista, mutta siten, että numero ei näkynyt. Idea tässä oli hyvin yksinkertainen, asiakkaat eivät saaneet soittaa meille suoraan, kaikki pyynnöt piti tulla heidän oman it-osaston kautta. Osa työpyynnöistä laitettiin kiinni koodilla, asiakasta ei tavoitettu. Monesti nämä sit marisivat, että kun ei häneen ole oltu yhteydessä. Eipä suinkaan, parhaimmillaan yrittänyt monikin olla, mutta kun s
Kyse ei ole siitä että puhelimeen ei uskalleta vastata, vaan siitä että puhelimessa puhuminen on ahdistaa ja hankalaa.
Tai sitten aivan sellainen syy ettei voi puhua. Hammaslääkärissä on vaikea vastata.
Nyt tuli sarjassamme ontuvimmat selitykset. Mikäli se puhelimeen puhuminen ahdistaa, niin suosittelen jonkinlaisen avun hakemista. Tuo ei ole tervettä. Itseäni ei onneksi ole koskaan ahdistanut niin arkisen asian suorittaminen, kuin puhelimeen vastaaminen. Joudun tekemään sitä työkseni, ja tehnyt sitä pitkään.
Puhelinmyyjät ovat pilanneet soittamisen normalisoinnin, syyttäkää heitä siis tästä. Ei ole pelkästään nuoret, jotka eivät vastaa puhelimeen eikä siinä ole kyse tosiaan aina siitä, että ei uskaltaisi puhua. Toki jos on työhakemuksia laitellut kannattaisi pitää mielessä, että sieltä mahdollisesti soitetaan ja silloin vastata niihin häiriösoittoihinkin. Mutta tosiaan, aina ei voi oikeastikaan vastata puhelimeen. Omalla kohdalla minä esimerkiksi töissä ollessani en voi olla puhelimen äärellä muuta kuin tauoilla, joten on aikamoinen lottovoitto, että puhelu tulisi juuri silloin tai että toisesta päästä vastattaisiin juuri silloin lyhyellä tauollani, kun yritän soittaa takaisin. Sitten jos soitellaan ainoastaan virka-aikana niin johan on hankala dilemma. Perustuu tosielämän kokemukseen.
Vierailija kirjoitti:
Tästä samasta asiasta oli juttua jo viime kesänä. Silloin työnantaja selitti puhelut sillä, että se on nopein tapa tavoitella työnhakijaa. Eikä voi tietää, että käyttääkö nuori työnhakija snapchattia vai whatsappia tai jotain muuta viestisovellusta. Puhelu on siis työnantajalle kätevin. Ei heillä ole aikaa naputella viestejä ja odottaa vastausta kun asia pitäisi saada hoidettua nopsaan. Tutut nuoret uskaltavat vastata puhelimeen ja ovatkin työllistyneet yllättävän hyvin. Siitä olen kyllä täysin samaa mieltä, että huijarit ja puhelinmyyjät ovat omalta osaltaan pilanneet puhelimen.
Olisi nopeampaa, jos vastaisivat puhelimeen. Itse hoidin syksyllä rekrytointia ja kutsuin 7 henkilöä työhaastatteluun. Osan tavoitin soittaen, osan en. Niille joita en tavoittanut, laitoin sähköpostia Ilmoituksessa oli kerrottu, millä viikolla haastatteluun kutsuttaviin tullaan olemaan yhteydessä+ minä päivinä on haastattelut.
Ne, jotka vastasivat puhelimeen tai soittivat nopeasti takaisin, antoivat paremman vaikutelman itsestään. Sellainen tuli myös valituksi
Puhelimeen vastaanaton ei ole ykköshakija. Vastaamattomuus on asia, joka antaa huonon vaikutelman.