Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut raskaslukuisin klassikko minkä olet lukenut?
02.01.2026 |
Täytyy sanoa että Dostojevskin Rikos ja Rangaistus oli niin raskasta luettavaa, että otin sen lopulta jo urheilusuorituksena. Ikään kuin maratonin olisi päässyt tuskalla läpi.
Kommentit (265)
Saatana saapuu Moskovaan.
Luin väkisin loppuun. Oli raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko Kingin kirjat klassikoita? Ainakin "Tukikohta" jäi kesken.
Raamattu varmaan. Myös Kalevalassa ne häiden valmistelut on aika puuduttavaa luettavaa.
Joku Kafkan romaani, nimeä en edes muista. Lukiossa piti ryhmätyönä verrata kahta kirjaa ja muut ryhmäläiset jyräsivät valitsemaan ohuimmat kirjat. Itse olisin valinnut hieman paksummat ja mielenkiintoisemmat teokset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hemingway ja Steinbeck siitä syystä, että niitä luetettiin koulussa. Muiden kirjailijoiden teoksia ei omalla koulutaipaleella pakotettu lukemaan kiitos nuorten äidinkieltenopettajien. Niinpä esimerkiksi Kalevala ja oikeat klassikot eivät ole aiheuttaneet kipuja, koska olen tarttunut niihin vapaaehtoisesti.
Silti en innostu nykyisistä yli 400-sivuisista mammuttiromaaneista, joissa pituus tuntuu olevan itsetarkoitus.
Kaikki vanhat klassikot. Vika ei ole tarinoissa vaan kirjoitustavassa/tarinankerronnassa. Olisi kiva jos noita käännettäisiin uudelleen nykyaikaimmiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinuhen moni maininnut. Tykkäsin siitä mutta Waltarilla on parempiakin, Johannes Kastaja, Turms kuolematon yms. Rakastan historiallisia romaaneja.
Johannes Kastaja ??? Tarkoitat varmaan Johannes Angelos ?
Boccaccion Decamerone . Luin väkisin ne 100 tarinaa läpi. Osa niistä oli ok mutta useimmat tosi puuduttavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Philosophiae Naturalis Principia Mathematica
Kotimaisista Veijo Meren Manillaköysi oli puuduttavia.
Anna Karenina oli raskas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sieppari ruispellossa, eihän siinä ollut mitään ihmeellistä.
Kaari Utrion historialliset romaanit. Joku niissä laahaa, vaikka pidän historiallisista aiheista, niin en ole päässyt Utrioiden loppusivuille ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dickensin David Copperfield, jostain kumman syystä. Aloitin sitä ainakin kolme kertaa ja lopulta luin sen urakalla läpi, että jos siinä sittenkin tulisi jotain mielenkiintoista lopussa. Ei tullut. Ihmettelin, että ei kai tätä yleensä niin raskaslukuisena kirjana pidetä, mutta en ole kiinnostunut Dickensistä koskaan. Oliver Twistin luin sen jälkeen kun olin nähnyt elokuvan.
Anna Kareninassa, joka on loistava kuvaus naisesta, pitää hypätä yli ne Venäjän 1800-luvun maatalouspolitiikkaa koskevat jaksot, joita on yllättävän paljon. Kun keskittyy Annan tarinaan, niin ei ole mitenkään raskaslukuinen.
Edellä mainittu Saatana saapuu Moskovaan oli aika paha, juoni ja tapahtumat ovat aika outoja. Sotaa ja rauhaa en ole koskaan saanut luettua parista yrityksestä huolimatta. Sama koskee esimerkiksi Celineä ja Berlin Alexanderplatzia, kuka sen kirjoittaja nyt olikaan.
Kalevala ei uponnut.Eikä se Tolstoin Anna Karenikaan mikään viihdyttävä kokemus ollut!
Einsteinin Erityisestä ja yleisestä suhteellisuusteoriasta
Venäläiset klassikot ovat niin raskaslukuisten romaanien maineessa, etten ole vielä lukenut niitä, vaikka olen lukenut monien muiden maiden klassikoita. Mistä venäläisestä klassikosta kannattaisi aloittaa?