Mikä on ollut raskaslukuisin klassikko minkä olet lukenut?

Keskeneräisten tarujen kirja

Olen ennenkin lukenut Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Siinä laitoksessa (ei suomennos), jota nyt luen uudestaan, on yhteensä 4325 sivua. Olen pitkästi yli puolen välin menossa. Se on rankkaa luettavaa, mutta nautittavaa, jos vain jaksaa lukea. Suomennos on aika lattea ja luultavasti helpommin luettava.

Lisäksi siihen on vielä 822 sivua käsittävä käsikirja, jossa on kerrottu tästä kirjasta ja siinä esiintyvistä henkilöistä ja siitä, keihin oikeasti eläneisiin henkilöihin heidän kuvauksensa mahdollisesti perustuu.

G. Grassin Peltirumpu

Iloinen tiede

Luin otsikon ja tulin kommentoimaan Rikos ja rangaistus, mutta se olikin jo ap:n vastaus!

Sinuhe egyptiläinen. 

Kansojen varallisuus

Ostin joskus kadulta sellaisen Intialaisen käännöskirjan. Se, se vasta oli soopaa.

Maon punainen kirja.

Vierailija kirjoitti:

Ostin joskus kadulta sellaisen Intialaisen käännöskirjan. Se, se vasta oli soopaa.

Mitä aihetta kirja käsitteli?

Alastalon salissa, Sinuhe, Sota ja rauha, Vanhus ja meri, Kenelle kellot soivat, Kurjat. Nämä kirjat tuli heti mieleen pahoina pettymyksinä. Kolme ensimmäistä listassani jäi kesken, en viitsinyt lukea loppuun asti.

Danten Jumalainen näytelmä - jäänyt joka kerta kesken. 

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti Seitsemän veljestä. Ihan todella raskasta settiä, mutta tulipa luettua. 

Kaksi kertaa ole sitä yrittänyt ja jäi kesken muutaman kymmenen sivun jälkeen.

Kaikki, jotka oli pakko lukea koulussa. Sen jälkeen en ole lukenut yhtään klassikkoa, mutta muuten olen lukenut hyvin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Hemingway ja Steinbeck siitä syystä, että niitä luetettiin koulussa. Muiden kirjailijoiden teoksia ei omalla koulutaipaleella pakotettu lukemaan kiitos nuorten äidinkieltenopettajien. Niinpä esimerkiksi Kalevala ja oikeat klassikot eivät ole aiheuttaneet kipuja, koska olen tarttunut niihin vapaaehtoisesti.

 

Silti en innostu nykyisistä yli 400-sivuisista mammuttiromaaneista, joissa pituus tuntuu olevan itsetarkoitus.

Harmillisen monet äidinkielen opettajat pilaavat Steinbeckin luetuttamalla nuorilla Hiiriä ja ihmisiä tai Punainen poni kirjat vain sen vuoksi, että ne ovat lyhyitä. Steinbeckin pitkät romaanit ovat paljon parempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti Seitsemän veljestä. Ihan todella raskasta settiä, mutta tulipa luettua. 

 

Kaksi kertaa ole sitä yrittänyt ja jäi kesken muutaman kymmenen sivun jälkeen.

 

 

????? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taru sormusten herrasta. En tajua miten helvetti niin tylsä kirja voi olla niin suosittu.

No jep, tarina on hyvä, mutta kirja on puuduttava kaikkine sukutarinoineen, sivuhaaroineen ja joilotuksineen. Leffat olivat parempia.

Tarussa sormusten herrasta parasta onkin ne sivuhaarat. Kun ne jätettiin elokuvista pois jäi jäljelle lähinnä mäiskintää, jota en jaksa katsoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostin joskus kadulta sellaisen Intialaisen käännöskirjan. Se, se vasta oli soopaa.

Mitä aihetta kirja käsitteli?

Villi arvauksen sen perusteella, että ainoa intialainen käännöskirja, jota on kadulla tarjottu, niin Vierailijan tarkoittama kirja on "Bhagavad Gita" eli hindulaisuuden yksi pyhistä kirjoista.

Kaikki klassikot on varmaan aika puuduttavaa ja vanhanaikaista luettavaa. En ole juurikaan niitä lukulistallani suosinut, koska on niin paljon mielenkiintoista nykykirjallisuutta. Minua eivät aukot kirjallisuuden historiassa haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti Seitsemän veljestä. Ihan todella raskasta settiä, mutta tulipa luettua. 

 

Kaksi kertaa ole sitä yrittänyt ja jäi kesken muutaman kymmenen sivun jälkeen.

Seitsemän veljestä ei ole mielestäni ansainnut raskaslukuisen kirjan mainetta. Romaani on todella hauska, ja Aleksis Kivi kirjoittaa uskomattoman hyvin. Ostin kirjan itselleni, kun se julkaistiin pokkarina, lainattuani sen ensin kirjastosta.