Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on ollut raskaslukuisin klassikko minkä olet lukenut?
02.01.2026 |
Täytyy sanoa että Dostojevskin Rikos ja Rangaistus oli niin raskasta luettavaa, että otin sen lopulta jo urheilusuorituksena. Ikään kuin maratonin olisi päässyt tuskalla läpi.
Kommentit (104)
Taru sormusten herrasta ei ollut lainkaan raskasta luettavaa verrattuna venäläisin klassikoihin, jotka sen sijaan ovat olleet. Karamazovin veljekset jäi kesken, samoin Idiootti. Idiootissa oli liikaa porukkaa, lukeminen hyytyi siihen. Rikos ja rangaistus menetteli, en kyllä muista juonesta mitään kuin sen rikoksen. Sota ja rauha oli myös loppua kohti aika tuskaista, niinkuin oli päähenkilöilläkin.
Moby Dick oli yllättävän hyvä, helposti sain luettua, vetävä juoni ja hauskakin.
Tulivuoren juurella oli nuorena suosikki, sitä joutui alussa pureksimaan, on vieläkin jättänyt muistiin jälkiä.
Sitten Vankileirien saaristo, huippukirja, jota kyllä pystyy lukemaan vaikka keskeltäkin alkaen, dokumentti kun on luonteeltaan, siinäkin pilkahtaa musta huumori välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karamazovin veljekset. Ei palkinnut lopussa.
Rikos ja rangaistus. Piti lukiossa lukea.
Vierailija kirjoitti:
Hgin puhelinluettelo
Se kirja on tekotaiteellista paskaa ja vain staattuksen tavoittelijat mainitsevat lukeneensa sen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taru sormusten herrasta ei ollut lainkaan raskasta luettavaa verrattuna venäläisin klassikoihin, jotka sen sijaan ovat olleet. Karamazovin veljekset jäi kesken, samoin Idiootti. Idiootissa oli liikaa porukkaa, lukeminen hyytyi siihen. Rikos ja rangaistus menetteli, en kyllä muista juonesta mitään kuin sen rikoksen. Sota ja rauha oli myös loppua kohti aika tuskaista, niinkuin oli päähenkilöilläkin.
Moby Dick oli yllättävän hyvä, helposti sain luettua, vetävä juoni ja hauskakin.
Tulivuoren juurella oli nuorena suosikki, sitä joutui alussa pureksimaan, on vieläkin jättänyt muistiin jälkiä.
Sitten Vankileirien saaristo, huippukirja, jota kyllä pystyy lukemaan vaikka keskeltäkin alkaen, dokumentti kun on luonteeltaan, siinäkin pilkahtaa musta huumori välillä.
Aaaa! Vankileirien saaristo on järisyttävä. Ja megajärkäle. Mutta kun pikkuhiljaa lukee niin saa sen kahlattua läpi. En muista missä ketjussa tässä joulun tienoilla oli kans puhetta Solzenytsinistä. Vauva yllättää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No vähän lähempää. Briteistä löytyy aika hyviä kirjoja kuten moskova -41 jne sekä stalinin elämä 1 ja 2 suomeksi. Selittää aika paljon miksi venäjä on venäjä ja miksi suomi sai ruotsin orjuuden kautta itsenäisyyden siis venäjän avulla mutta suomi itsenäisyytensä pelkällä kohteliaisuudella. Et sinä olisi suomalainen vaan ruotsalainen ilman leniniä. Siksi ruotsia opetetaan sinulle pakolla. On paljon muitakin, satoja mutta nyt on vallalla tyhmyys ei sivistys. Ei suomessa enään näytetä sven tuuvaa joka soti ruotsia vastaan. Muutoksen aiheittivat itäpuolen asukit.
Anteeksi, mutta on vaikea lukea tällaista tekstä, jossa ei viitsitä käyttää isoa alkukirjainta nimissä. Tekee tekstin hahmottomaksi harmaaksi massaksi. On kohteliasta lukijaa kohtaan huolehtia tekstin luettavuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taru sormusten herrasta ei ollut lainkaan raskasta luettavaa verrattuna venäläisin klassikoihin, jotka sen sijaan ovat olleet. Karamazovin veljekset jäi kesken, samoin Idiootti. Idiootissa oli liikaa porukkaa, lukeminen hyytyi siihen. Rikos ja rangaistus menetteli, en kyllä muista juonesta mitään kuin sen rikoksen. Sota ja rauha oli myös loppua kohti aika tuskaista, niinkuin oli päähenkilöilläkin.
Moby Dick oli yllättävän hyvä, helposti sain luettua, vetävä juoni ja hauskakin.
Tulivuoren juurella oli nuorena suosikki, sitä joutui alussa pureksimaan, on vieläkin jättänyt muistiin jälkiä.
Sitten Vankileirien saaristo, huippukirja, jota kyllä pystyy lukemaan vaikka keskeltäkin alkaen, dokumentti kun on luonteeltaan, siinäkin pilkahtaa musta huumori välillä.
Idiootissa ensimmäisen päivän tapahtumia kuvataan yli 240 sivun edestä. Karamazovin veljekset kertoo pahuudesta ja pahuuden olemuksesta, ja se on yksi parhaimmista lukemistani teoksista. Tarina suurinkvisiittorista jäi siitä parhaiten mieleen. Ja se Smerdjakov, tuli ihan eräät kaverit mieleen siitä 😁.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kalevala ja Ilias. Nämä vanhat eepokset ovat minusta vaativimpia luettavia. Niitä ei voi lukea kuten romaaneja. Kanteletar ja Odysseia ovat yhä lukematta.
Kanteletar ei muistaakseni ollut kovin paha.
Vierailija kirjoitti:
Taru sormusten herrasta. En tajua miten helvetti niin tylsä kirja voi olla niin suosittu.
Sama minulla! Lopussa en edes muistanut, kuka oli kukakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taru sormusten herrasta ei ollut lainkaan raskasta luettavaa verrattuna venäläisin klassikoihin, jotka sen sijaan ovat olleet. Karamazovin veljekset jäi kesken, samoin Idiootti. Idiootissa oli liikaa porukkaa, lukeminen hyytyi siihen. Rikos ja rangaistus menetteli, en kyllä muista juonesta mitään kuin sen rikoksen. Sota ja rauha oli myös loppua kohti aika tuskaista, niinkuin oli päähenkilöilläkin.
Moby Dick oli yllättävän hyvä, helposti sain luettua, vetävä juoni ja hauskakin.
Tulivuoren juurella oli nuorena suosikki, sitä joutui alussa pureksimaan, on vieläkin jättänyt muistiin jälkiä.
Sitten Vankileirien saaristo, huippukirja, jota kyllä pystyy lukemaan vaikka keskeltäkin alkaen, dokumentti kun on luonteeltaan, siinäkin pilkahtaa musta huumori välillä.
Aaaa! Vankileirien saaristo on järisyttävä. Ja megajärkäle. Mutta kun pik
Solzenitsynistä puheen ollen, Ensimmäinen piiri on mielestäni hänen paras teoksensa. Vaikkakin romaani, ei dokumentaari kuten vankileirien saaristo.
En lue, jos käy liian raskaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Sieppari ruispellossa on tylsä kuin mikä.
Saarikosken suomennos on tiemmä paremminkin tulkinta kuin varsinainen suomennos. Siitä on tehty uudempikin käännös.
Vierailija kirjoitti:
Anna Karenina. Dostojevskia en ole koskaan uskaltanut edes kokeilla.
Ehkä kannattaisi kokeilla Dostojevskiä. Olen kuullut, että ihmiset ovat usein joko dostojevksiläisiä tai tolstoilaisia: eli vain toinen kirjailija kolahtaa. Eli jos Anna Karenina oli kauhea niin ehkä olet vaan dostojevskiläinen lukija.
Mulla on enää pari sataa sivua Karamazovin veljeksiä luettavana. Upea kirja, vaikka tuntuu, etten tajua siitä mitään.
Vihasin Jonathan Franzenin Corrections-kirjaa ja sen henkilöitä. Toivoin vaan kuolemaa niille kaikille ja olin aina tosi vihainen luettuani. Jätin kesken.
Vierailija kirjoitti:
Taru sormusten herrasta. En tajua miten helvetti niin tylsä kirja voi olla niin suosittu.
No jep, tarina on hyvä, mutta kirja on puuduttava kaikkine sukutarinoineen, sivuhaaroineen ja joilotuksineen. Leffat olivat parempia.
Alue: Aihe vapaa
Luonnollisesti se pitää lukea oman aikansa kontekstissa.