Mikä on ollut raskaslukuisin klassikko minkä olet lukenut?

Onpa hyvä ketju! Mulla on jäänyt kesken Vanhus ja meri, Moby Dick ja Kafkan Oikeusjuttu (olikohan se tuon niminen?). Itse taas tykkäsin Rikos ja rangaistus-kirjasta ja tosi monesta muustakin klassikosta ja usein jaksan edetä vaikka kirjassa olisi jokin tylsempi pätkä. 

Vierailija kirjoitti:

Venäläiset klassikot ovat niin raskaslukuisten romaanien maineessa, etten ole vielä lukenut niitä, vaikka olen lukenut monien muiden maiden klassikoita. Mistä venäläisestä klassikosta kannattaisi aloittaa?

Aloita Nikolai Gogol Reviisori ja Kuolleet sielut kirjoista. Ukrainalais syntyinen Venäjällä ja venäjäksi kirjoittanut satiirin mestari. Noista Reviisori ja Kuolleet sielut kirjoista on hyvät kuvaukset Wikipediassakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalevala ja Ilias. Nämä vanhat eepokset ovat minusta vaativimpia luettavia. Niitä ei voi lukea kuten romaaneja. Kanteletar ja Odysseia ovat yhä lukematta.

 

 

Kanteletar ei muistaakseni ollut kovin paha.

Eipä niin kun jokainen runo on oma tarinansa niin ei tarvi pitkiä juonen kulkuja seurata eikä kymmenien tyyppien nimiä muistaa. Sivujakin alle neljäsataa. ps saa kirjoittaa kolme hakasta (777) tuohon alle kuin aikoinaan Hankkijalla ollessa: "tilattu, toimitettu, palautettu".

Damiano David -ihasteluketju täällä Vauvassa.

-winner-

Vierailija kirjoitti:

Einsteinin Erityisestä ja yleisestä suhteellisuusteoriasta

Stephen Hawking Ajan lyhyt historia. Sujuvasti kirjoitettu ja selkeä tapahtumien kerronta vaan jotenkin lukijana ymmärrys loppui kun yritin hahmottaa mitä kirjoittaja yrittää sanoa.

Salman Rushdien Saatanalliset säkeet. Paitsi, että en jaksanut loppuun asti. Tuolla se on yhä kirjahyllyssä. Pitäisi ehkä nyt vähän vanhempana vielä yrittää uudelleen.

Isät ja lapset

"Joo, Taisteluni ja Pääoma ovat ainoat klassikot jotka täytyi jättää kesken. Ensimmäinen oli vain niin järjetöntä scheissea että en pystynyt. Pääoma taas niin ajasta jälkeen jäänyttä teoretisointia, että en nähnyt siinä mitään ideaa. Tuotantovälineiden ottaminen yhteiskunnan haltuun... entä kun todelliset tuotannon välineet ovat ihmisten pään sisällä...?"

Marx oli Hegelin perillinen ja lähestyi maailmanhistoriaa materialistisesta näkökulmasta. Eli Marxin mukaan on ollut sorrettuja ja sortajia ja ne ovat historian kirjoittaneet, joilla on ollut liitua. Hegel lähestyi aihepiiriä ikäänkuin henkisestä kehityksestä käsin luomansa abstraktion, Geistin, kautta. Eli Hegelin mukaan vapaus ja henkinen kukoistus ovat olleet yhteisöjen ja kansakuntien suurin tavoite, joista seurannut tietoiseksi tulo itsestään, mutta samalla myös sortuminen ja uudelleen rakentuminen.

Hegel oli mielenkiintoista, Marx vähän tylsää.

Tekoälyn kiteytys Geistista:

Hegelin filosofiaan liittyvä Geist (henki, mieli) tarkoittaa kaiken kattavaa, yhdistävää tietoisuutta tai henkeä, joka kehittyy historian kautta ja pyrkii ymmärtämään itseään. Se on kollektiivinen ilmiö, joka kulkee yksilöiden, kansojen (Volksgeist) ja kulttuurien läpi, kunnes saavuttaa täydellisen itsetietoisuuden ja vapauden historian lopussa, jolloin se tunnistaa olevansa itse absoluuttinen ja maailman todellisuuden perusta.
 

Vierailija kirjoitti:

Dostojevskin Idiootti. Sille tuntuikin lukiessa.

Se on aika huono. Ei pysy kasassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

David Foster Wallacen Päättymätön riemu. Sitä oli hauska lukea, mutta prosessi oli vaativahko (tuhat sivua osittain postmodernia tajunnanvirtaa pienellä präntillä). Välillä piti pitää taukoja ja lukea muita kirjoja. 

Se kirja on tekotaiteellista paskaa ja vain staattuksen tavoittelijat mainitsevat lukeneensa sen

Oletko siis lukenut sen kun tuomitset?

Hahaha😄

Hiljaa virtaa Don

Teininä luin klassikkoja läpi ja ainoa, joka jäi jo alkupuolella kesken oli Monte Criston Kreivi. Oli älyttömän tylsä ainakin teinille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hgin puhelinluettelo

Se kirja on tekotaiteellista paskaa ja vain staattuksen tavoittelijat mainitsevat lukeneensa sen

Tais mennä ihan nappiin sun kanssas? Hahaha😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taru sormusten herrasta ei ollut lainkaan raskasta luettavaa verrattuna venäläisin klassikoihin, jotka sen sijaan ovat olleet. Karamazovin veljekset jäi kesken, samoin Idiootti. Idiootissa oli liikaa porukkaa, lukeminen hyytyi siihen. Rikos ja rangaistus menetteli, en kyllä muista juonesta mitään kuin sen rikoksen. Sota ja rauha oli myös loppua kohti aika tuskaista, niinkuin oli päähenkilöilläkin.

Moby Dick oli yllättävän hyvä, helposti sain luettua, vetävä juoni ja hauskakin.

Tulivuoren juurella oli nuorena suosikki, sitä joutui alussa pureksimaan, on vieläkin jättänyt muistiin jälkiä. 

Sitten Vankileirien saaristo, huippukirja, jota kyllä pystyy lukemaan vaikka keskeltäkin alkaen, dokumentti kun on luonteeltaan, siinäkin pilkahtaa musta huumori välillä.

 

 

Aaaa! Vankileirien saaristo on järisyttävä. Ja megajärkäle. Mutta kun pik

https://www.vauva.fi/keskustelu/6338174/joulukirja-kaikille

Kuin surmaisi satakielen oli niin puuduttava, etten päässyt puoliväliä pidemmälle vaikka yritin viikkokausia. Samoin Sinuhe.

Päätalon kirjat, kirjoittaa vaikka ovestakin monta sivua.

Vierailija kirjoitti:

Venäläiset klassikot ovat niin raskaslukuisten romaanien maineessa, etten ole vielä lukenut niitä, vaikka olen lukenut monien muiden maiden klassikoita. Mistä venäläisestä klassikosta kannattaisi aloittaa?

Mielestäni suomalaiselle sopii kuin nenä päähän Ivan Kontsarovin Oblomov

Vanha Testamentti. Kovin väkivaltainen, seksistinen ja propagandaa sisältävä paimentolaisheimon kehityskertomus miehittäjiksi. Raskasta omahyväisyyttä.

Dostojevskille ääni täältä, Rikos ja rangaistus vielä meni, mutta Kramazovin Veljekset oli semmonen kauhukokemus. Jäi kesken kun ois pitäny tietää venäläisten tapa lempinimien kanssa. Välillä mulla ei ollut mitään käsitystä kenestä puhuttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vanha Testamentti. Kovin väkivaltainen, seksistinen ja propagandaa sisältävä paimentolaisheimon kehityskertomus miehittäjiksi. Raskasta omahyväisyyttä.

Et ole lukenut