Mikä on ollut raskaslukuisin klassikko minkä olet lukenut?
Täytyy sanoa että Dostojevskin Rikos ja Rangaistus oli niin raskasta luettavaa, että otin sen lopulta jo urheilusuorituksena. Ikään kuin maratonin olisi päässyt tuskalla läpi.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
David Foster Wallacen Päättymätön riemu. Sitä oli hauska lukea, mutta prosessi oli vaativahko (tuhat sivua osittain postmodernia tajunnanvirtaa pienellä präntillä). Välillä piti pitää taukoja ja lukea muita kirjoja.
Se kirja on tekotaiteellista paskaa ja vain staattuksen tavoittelijat mainitsevat lukeneensa sen
Suosittelen Tex Willereitä.
Aku Ankka on nykyihmiselle liian raskas, kun aina voi katsoa tiktokia puhelimesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisteluni
Tätä ei ole kukaan meistä oikeasti lukenut.
Minä olen, mutta en 100% koska se oli niin huonosti kirjoitettu. Ihan Kuopion kirjastosta lainasin aikoinaan siellä asuessani.
Ykkösosan olen lukenut, mutta kakkososa on raskasta tuubaa etten ole koskaan päässyt loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
David Foster Wallacen Päättymätön riemu. Sitä oli hauska lukea, mutta prosessi oli vaativahko (tuhat sivua osittain postmodernia tajunnanvirtaa pienellä präntillä). Välillä piti pitää taukoja ja lukea muita kirjoja.
Se kirja on tekotaiteellista paskaa ja vain staattuksen tavoittelijat mainitsevat lukeneensa sen
Oletko siis lukenut sen kun tuomitset?
Joycen Odysseus. Aion lukea uudestaan jokin päivä version, jossa avataan viittauksia.
Joycen Odysseus Saarikosken käännöksenä oli todella raskas ja sitäpaitsi käsittämätön. Väkisin luin läpi, odottaen että jossain kohtaa teksti alkaa imeä ja siihen pääsee sisään. Mutta ei, samaa tuskaa oli alusta loppuun.
Leevi Lehdon käännös oli paljon luettavampi, ja sen jälkeen alkukielinenkin teos meni jopa jonkun verran tekstin poljennosta nauttien.
Vierailija kirjoitti:
Kun maailma järkkyi
Tämä on mun to do-listalla, edes saisin aloitettua. Taitaa tässä järkäleessä mennä laina-aika umpeen moneen kertaan.
Saitko luettua kokonaan?
Kalevala ja Ilias. Nämä vanhat eepokset ovat minusta vaativimpia luettavia. Niitä ei voi lukea kuten romaaneja. Kanteletar ja Odysseia ovat yhä lukematta.
Sinuhe egyptiläinen. Mun teki vaan mieli potkia sitä ahteriin koko kirjan läpi 😆
Toinen on ollut Saatanalliset säkeet. Ihan työ ja tuska lukea loppuun.
Olen nähnyt tämän baletissa. Nukahdin. Todella tylsää. Ei kyllä baletti muutenkaan kiinostaa paskan vertaa. Hyvä kirjallisuus kyllä kiinostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun maailma järkkyi
Tämä on mun to do-listalla, edes saisin aloitettua. Taitaa tässä järkäleessä mennä laina-aika umpeen moneen kertaan.
Saitko luettua kokonaan?
En, kursiivisesti koetan lukea, raskaalta vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisteluni
Tätä ei ole kukaan meistä oikeasti lukenut.
Minä olen, mutta en 100% koska se oli niin huonosti kirjoitettu. Ihan Kuopion kirjastosta lainasin aikoinaan siellä asuessani.
Ykkösosan olen lukenut, mutta kakkososa on raskasta tuubaa etten ole koskaan päässyt loppuun.
Joo, Taisteluni ja Pääoma ovat ainoat klassikot jotka täytyi jättää kesken. Ensimmäinen oli vain niin järjetöntä scheissea että en pystynyt. Pääoma taas niin ajasta jälkeen jäänyttä teoretisointia, että en nähnyt siinä mitään ideaa. Tuotantovälineiden ottaminen yhteiskunnan haltuun... entä kun todelliset tuotannon välineet ovat ihmisten pään sisällä...? Jopa kommunistisessa Kiinassa on tajuttu, että sosialismi ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä.
Vasta viimeisessä kirjassa alkaa tapahtua yllättäviä.
Sieppari ruispellossa on tylsä kuin mikä.
Dostoyevski ei ole kevyttä luettavaa, kiinnostavaa kyllä.