Lue keskustelun säännöt.
Sinä työtön, olethan varautunut vuosikymmenten työttömyyteen
Kommentit (17)
Varautuako siihen, että ei mene koskaan töihin vai siihen, että menee joskus töihin. Siinäpä pulma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä siinä tekemään, kun haastatteluihinkaan ei pääse. Voisihan sitä dippainssinä hakeutuu esim. yliopistolle väikkäriä tekemään, mutta tohtorin tutkinnolla ei saa töitä yhtään paremmin.
Lea
Teitä turhia on kyllä paljon nykyään.
Tein peliliikkeeni jo vuonna 2022.
En varmaan edes elä enää vuosikymmeniä. Eläkeikään on vähän matkaa. Varaudun siihen aikoinaan maksamalla itselleni eläkettä.
Ap on suunnitellut asiat muiden puolesta pään yli. Ap on päättänyt, että et mene töihin koskaan. Jos yrität mennä töihin niin ap yrittää estää sen kaikin tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töitä on paremmin kuin koskaan.
- keikkailija, soteala, pk-seutu, 54v
Olen. Jätän sitten vaan opintolainan lyhennykset maksamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai. Minulla on pääomatuloja sen verran, ettei työnteko ole ollenkaan välttämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä siinä tekemään, kun haastatteluihinkaan ei pääse. Voisihan sitä dippainssinä hakeutuu esim. yliopistolle väikkäriä tekemään, mutta tohtorin tutkinnolla ei saa töitä yhtään paremmin.
Lea
Ylikoulutus on vittumainen juttu. Koulusinflaatiosta on keskusteltu koko vuosikymmen ja silti esim yliopistoon hakijoiden määrä vain kasvaa. On selvää, että korkeakoulututkinnolla ei ole sellaista arvoa kuin ennen. Luonnollinen kehitys tarkoittaa, että kun ihmiset kouluttautuvat yhä enemmän, tutkintojen arvo alenee. Kun monilla on samanarvoinen tutkinto, kilpailu on kovaa ja se on laskenut myös palkkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt pimeitä töitä jo monen vuoden ajan. Luulen että jatkossa saa enemmän pimeitä töitä. Rahaa on säästössä että pärjään.
Olen vaikeasti työllistyvä. Monta tutkintoa, mutta ei enää pätevyyttä millekään alalle. Hakenut pysyvämpää työtä kohta 15 v. Mitenkö valmistaudun tuleviin työttömyysvuosikymmeniin? Yksi vuosikymmen tulee olemaan sitä enää, loput eläkettä, mutta sanoisin; ei elämään voi valmistautua. Teen vain parhaani eli haen töitä edelleen ja kelpuutan ihan kaikki mahdolliset paskaduunitkin, mitkä vastaan tulevat, jos vain terveyteni kestää. Toinen on, että muutin jo taloon, jonka tulen perimään, tänne maalle. Teen pihatöitä, puutöitä, + ihan hirveä homma noissa vanhempien romuissa ja talon tyhjentämisessä/ tavaroiden kierrätyksessä on. Tavallaan teen yhtä aikaa omaa kuolinsiivoustani ja vanhempieni myös. Ja siinä sivussa oman kasvimaan. Muuttoni oli osa valmistautumista, koska olen 15 vuodessa jo nähnyt ikäsyrjintää tarpeeksi eri kaupungeissa. Koska olen todellakin tehnyt työnhaun eteen kaikkeni, ollut työllisyyskoulutuksessakin, en usko mitään kunnollista työtä enää koskaan löytäväni. Kirjoittaa voin, tehdä historiikkeja, tarjota lehtijuttuja freekkuna tms. - mutta että nauttisin kuukausipalkkaa älyllisestä työstä; se on haave vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siinä tekemään, kun haastatteluihinkaan ei pääse. Voisihan sitä dippainssinä hakeutuu esim. yliopistolle väikkäriä tekemään, mutta tohtorin tutkinnolla ei saa töitä yhtään paremmin.
Lea
Ylikoulutus on vittumainen juttu. Koulusinflaatiosta on keskusteltu koko vuosikymmen ja silti esim yliopistoon hakijoiden määrä vain kasvaa. On selvää, että korkeakoulututkinnolla ei ole sellaista arvoa kuin ennen. Luonnollinen kehitys tarkoittaa, että kun ihmiset kouluttautuvat yhä enemmän, tutkintojen arvo alenee. Kun monilla on samanarvoinen tutkinto, kilpailu on kovaa ja se on laskenut myös palkkoja.
Peruskouluhan on aina ollut vähintään yhtä paljon lasten säilytyspaikka kuin näiden sivistämispaikka. Lapset on työnnettävä jonnekin siksi aikaa kun vanhemmat ovat töissä. Massatyöttömyys on tuonut uusia ikäryhmiä tämän säilömisongelman piiriin, jonnekin on työnnettävä myös se ylimääräinen työvoima joka tulee työikään, mutta jota ei voida työllistää.
Seuraavan kymmenvuoden aikana tulee lopettamaan kymmeniätuhansia yrityksiä ja siihen vielä konkurssit päälle. Työpaikoista tulee kilpailemaan tavaton määrä ja samalla heitä tuodaan lisää kansainvälisiltä vesisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että kyllästyin aikanaan yrittämiseen ja viimein työntekoonkin kun ei käteen jäänyt juuri mitään ulosottojen jälkeen olikin tosi hyvä juttu. Lähdin pitkäaikaisesta työpaikasta ja aloin tehdä vain määräaikaisia työrupeamia. Töitä muutama kuukausi, sitten vapaata muutama kuukausi. Tuntui tosi hyvältä. Nyt on enää pari kuukautta töitä ja sitten eläkkeelle. Aina olen kuitenkin valmis työhön jos vaan niitä on. Virallinen työnhaku, pakkohaku on aika turhaa teatteria mutta onhan sitä opittu näyttelemään vuosien varrella.
Odottelen että ukrainalaiset palaavat kotiinsa.
en aiokaan työllistyä aion olla työtön edelleen kuten kaikki muutkin vuodet opiskelujen jälkeen vuodesta 1998
Mitä siinä tekemään, kun haastatteluihinkaan ei pääse. Voisihan sitä dippainssinä hakeutuu esim. yliopistolle väikkäriä tekemään, mutta tohtorin tutkinnolla ei saa töitä yhtään paremmin.
Lea