Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on ollut raskaslukuisin klassikko minkä olet lukenut?
02.01.2026 |
Täytyy sanoa että Dostojevskin Rikos ja Rangaistus oli niin raskasta luettavaa, että otin sen lopulta jo urheilusuorituksena. Ikään kuin maratonin olisi päässyt tuskalla läpi.
Kommentit (104)
Opiskelin kieliä ja kirjallisuutta, joten aika paljon raskaitakin opuksia on ollut pakko lukea. Ja niistä piti vielä vääntää esseitä. Waltari ja Dostojevski ovat mielestäni hyvin kevyttä ja viihdyttävää luettavaa. Tajunnanvirtaa on raskasta lukea. Sellaista, jossa lauseet vain jatkuvat ja jatkuvat sivukaupalla ilman pistettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moby dick oli tylsä, Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä jäi kesken.
Miby dick on aika syvällinen. Luulis kaikkien psykolokiasta kiinnostuneiden lukevan innoissaan. Täynnä keittiöpsykolokiaa
No vähän lähempää. Briteistä löytyy aika hyviä kirjoja kuten moskova -41 jne sekä stalinin elämä 1 ja 2 suomeksi. Selittää aika paljon miksi venäjä on venäjä ja miksi suomi sai ruotsin orjuuden kautta itsenäisyyden siis venäjän avulla mutta suomi itsenäisyytensä pelkällä kohteliaisuudella. Et sinä olisi suomalainen vaan ruotsalainen ilman leniniä. Siksi ruotsia opetetaan sinulle pakolla. On paljon muitakin, satoja mutta nyt on vallalla tyhmyys ei sivistys. Ei suomessa enään näytetä sven tuuvaa joka soti ruotsia vastaan. Muutoksen aiheittivat itäpuolen asukit.
Humiseva harju
Charlotten kirjat paljon parempia.
Kärpästen herra ei lopulta ole mikään kovin kummoinen. Kai se klassikko kuitenkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tolstoin Sota ja rauha, ikinä saanut loppuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin kieliä ja kirjallisuutta, joten aika paljon raskaitakin opuksia on ollut pakko lukea. Ja niistä piti vielä vääntää esseitä. Waltari ja Dostojevski ovat mielestäni hyvin kevyttä ja viihdyttävää luettavaa. Tajunnanvirtaa on raskasta lukea. Sellaista, jossa lauseet vain jatkuvat ja jatkuvat sivukaupalla ilman pistettä.
Kiitos, tästä tuli mieleen Anna Kareninan lisäksi toinen, eli Andy McCoyn oma Sheriffi McCoy.
Vierailija kirjoitti:
Taisteluni
Tätä ei ole kukaan meistä oikeasti lukenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sota ja rauha, kauhoin kirjan läpi kokoajan odottaen, että pääsen ymmärtämään niitä ihmisiä jotka kyseistä kirjaa rakastavat. En tullut hullua hurskaammaksi.
Sadan vuoden yksinäisyys ja tiedän, että tää on epäsuosittu mielipide.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viskipäissäni taisin lukea dostojevskin kokoelman.
Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen. Raskas luettava ja joissakin kohdissa sivukaupalla raakaa yksityiskohtaista väkivaltaa. Luin kirjan lähes loppuun saakka, mutta sitten kirjaston laina-aika loppui, joten siihen loppui myös teoksen lukeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
A.Camus Sivullinen, oli onneksi lyhyt.
Vierailija kirjoitti:
David Foster Wallacen Päättymätön riemu. Sitä oli hauska lukea, mutta prosessi oli vaativahko (tuhat sivua osittain postmodernia tajunnanvirtaa pienellä präntillä). Välillä piti pitää taukoja ja lukea muita kirjoja.
Se kirja on tekotaiteellista paskaa ja vain staattuksen tavoittelijat mainitsevat lukeneensa sen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisteluni
Tätä ei ole kukaan meistä oikeasti lukenut.
Ihmettelen ihan todella, jos joku on jaksanut tämän lukea. Maailman tylsin ja paskin kirja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisteluni
Tätä ei ole kukaan meistä oikeasti lukenut.
Miksei muka?
Minulla on suomenkielinen painos jopa hyllyssäni. Olihan se kiinnostava nähdä, miten Aatu noin tarkemmin ottaen perusteli ajatuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin kieliä ja kirjallisuutta, joten aika paljon raskaitakin opuksia on ollut pakko lukea. Ja niistä piti vielä vääntää esseitä. Waltari ja Dostojevski ovat mielestäni hyvin kevyttä ja viihdyttävää luettavaa. Tajunnanvirtaa on raskasta lukea. Sellaista, jossa lauseet vain jatkuvat ja jatkuvat sivukaupalla ilman pistettä.
Kiitos, tästä tuli mieleen Anna Kareninan lisäksi toinen, eli Andy McCoyn oma Sheriffi McCoy.
Tosi glassiggo!
Alue: Aihe vapaa
David Foster Wallacen Päättymätön riemu. Sitä oli hauska lukea, mutta prosessi oli vaativahko (tuhat sivua osittain postmodernia tajunnanvirtaa pienellä präntillä). Välillä piti pitää taukoja ja lukea muita kirjoja.