Lue keskustelun säännöt.
Läheinen käynyt pitkän terapian, ja oppinut lähinnä paapomaan itseään.
02.01.2026 |
Läheiseni on ollut terapiassa vuosia. Hän osaa nyt nimetä tunteitaan, käyttää sanoja kuten turvattomuus, rajat, traumaattinen kokemus ja olla totta omana itsenään. Hän on oppinut puhumaan kauniisti itselleen ja vaatimaan itselleen parempaa.
Nyt kaikki, mikä ei tunnu hyvältä, on väärin sanottu. Kaikki, mikä ei ole pehmeää, on emotionaalisesti turvatonta. Jos sanon jotain suoraan, hän vetäytyy tai suuttuu. Jos ehdotan, että ehkä hänkin voisi katsoa omaa toimintaansa kriittisesti, hän ilmoittaa, että minä en puhu hänen kanssaan kunnioittavasti.
Terapia on opettanut hänet vaatimaan turvaa mutta ei rakentamaan sitä itse. Se on opettanut hänet puhumaan tunteistaan mutta ei kestämään toisen ihmisen tunnesävyä, jos se ei ole hyväksyvä tai neutraali. Ja ennen kaikkea: se on tehnyt hänestä haavoittuvuutensa vartijan. Ei ihmisen, joka olisi oppinut kestämään elämää, vaan ihmisen, joka on oppinut odottamaan, että koko ympäristö järjestyy hänen haavoittuvuutensa ympärille.
Nyt jokainen väärä sävy on rajanylitys. Jokainen jämäkämpi lause laukaisee vanhan haavan. On kuin keskustelut olisivat muuttuneet terapian jatkoksi mutta minä en ole terapeutti, enkä halua olla.
Ja pahinta on tämä: jos en suostu siihen rooliin, jos en puhu "turvallisesti", hän vetäytyy, hiljenee, tai kertoo kokeneensa minut uhkaavana. Ikään kuin ainoa oikea tapa olla hänen kanssaan olisi nyt puhua varoen, empaattisesti, tarkkaan asetelluilla sanoilla ikään kuin koko ajan joku lapsi kuuntelisi.
En tiedä, missä vaiheessa terapia lakkasi olemasta parantumista varten ja muuttui uudeksi normiksi, jota kaikkien muidenkin pitäisi noudattaa. Missä vaiheessa ihmisen haavoittuvuus muuttuu syyksi vaatia muilta käytöstä, jota kukaan ei osaa luonnostaan? Entä minä? Olen alkanut pidätellä itseäni, koska tiedän, että yksikin väärä sana voi tehdä hänelle "turvattoman olon".
Kommentit (518)
Vierailija kirjoitti:
Potilaalla ei myöskään ole sanomista hoidon laadusta, koska potilas on aina vain mt-potilas. Terapeutin sana on se jota viime kädessä uskotaan. Eli terapeutti voi satuilla että hoito auttaa, vaikka oikeasti se huonontaisi potilaan tilaa tai ei vaikuttaisi mitään.
Tämä on erinomainen pointti. Ystäväni meni terapiaan, ja hänestä muotoutui terapian myötä väkivaltainen hirviö. Otin yhteyttä potilasasiamieheen, Valviraan ja Aviin. Ja tulos oli täysi nolla. Terapia ei virallisesti voi olla huonoa eikä haitallista. Mikään taho ei ole kiinnostunut tällaisista asioista. Läheisten tehtävä on vain kärsiä oireilusta entistäkin enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toipumisessa erilaisista traumoista on sellainen vaihe - siis valmista ei tosiaankaan ole, mutta ollaan jo saatu jotakin aikaiseksi tässä vaiheessa ja oma olo on jo helpottanut usein paljonkin - jolloin toipujalla menee vähän överiksi.
Tarkoitan tällä sitä, että juuri opitut uudet elämää ehkä suurestikin helpottavat tavat ajatella ja olla ikään kuin valtaavat tietoisuuden joksikin aikaa ja se ei todellakaan ole hauskaa ympäristölle, mutta on ihan normaali vaihe toipumisessa. Uskon oman kokemuksen perusteella (säädin oman pääni parempaan tasapainoon tuossa vuosituhannen vaihteessa), että tässä saattaa olla kyse ihan samasta.
Siinä vaiheessa kun olin tehnyt ehkä kolmanneksen omasta toipumisestani - tämä nyt on tällainen näppituntuma-arvio - niin olin luultavasti todella rasittava ympäristölleni, sillä uudet juuri opitut tavat olla ja elää olivat todella pinnalla koko ajan. Ja niin pitääkin ehkä olla siinä toipumisen vaiheessa.
Kun toipuminen etenee, niin suhteellisuudentajukin paranee. Oma ymmärrys myös paranee ja sitä ymmärtää - toivottavasti - että ainoa turvallinen tila koko universumissa voi olla vain siellä omien korvien välissä. Ja niin kauan, kuin siellä ei vielä ole turvallinen tila, ei kukaan toinen ihminen voi mistään tilasta tuvallista toipujalle tehdä.
Kuten ketjussa on jo mainittukin, ei ole tietoa siitä minkälainen aloittajan suhde tähän toipumisessaan mahdollisesti vielä aika vaiheessa olevaan ihmiseen on. Ellei todella "velvoittavassa" määrin läheinen, kannattaa rajoittaa yhteydenpitoa ja muistaa aina tavatessa, että ei ole vastuussa toisen ihmisen tunteista. Koska tunteet tuotetaan ihan niillä omilla ajatuksilla, joihin toinen ei voi vaikuttaa, kukin on vastuussa vain omista sanoistaan ja teoistaan, mutta ei lainkaan niiden toisissa ihmisissä aiheuttamista tunnetiloista.
Tosin täytyy mainita, että kaikilla toipuminen ei etene, vaan jotkut valitettavasti jäävät tähän ympäristön syyttelyn ja turvallisen tilan vaatimisen vaiheeseen. Toipuminen on nimittäin raskasta ja kivuliasta ja kaikki eivät jaksa aina siihen asti, että todella ottaisivat sen vastuun omista ajatuksistaan ja siten myös tunteistaan ja loisivat itselleen sinne korvien väliin sen turvallisen tilan.
Voimia aloittajalle!
Vierailija kirjoitti:
Tekstistäsi päätellen sinäkin olet käynyt terapiassa, vai mistä ihmeestä tiedät nuo kaikki ammattisanat? Kaveriltasiko?
Eihän tarvitse kuin viikon verran lukea vauvapalstaa, niin tyhmempikin oppii sanaston. Sellainen ihme. Ei ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoja traumoja kokeneelle ihmiselle voi mennä loppuelämä selviytymisessä, turvan etsimisessä. Hän on vaikea kumppani, tiedän. Ota tai jätä.
Minusta tuo ystävä on ottanut vain tuosta terapiasta ja uhriasemasta keinon käyttää valtaa . Vaikka olisi kokenut kuinka vaikeita asioita, pitää ymmärtää myös muita ihmisiä.
Olen kokenut myös paljon rankkoja ja traumaattisia asioita, mutta en aio niiden kokemusten määritellä elämääni. Kävin kaksi vuotta terapiassa, en ymmärrä hölkäsen pöläystä tunteiden sanoituksesta tai muista ap:n kertomista käsitteistä, mutta olen sinut kaiken kokemani kanssa. En suostu olemaan haavoittuva.Kyllä. Tuo uhriksi asemoituminen ja sen käyttäminen vallan välineenä on aivan oikein ilmaistu. Minun läheiseni kohdalla terapiasta näytti unohtuvan kokonaa
Hyvin vasemmistolaista. Charlie hebdon jälkeen oli hetki, lyhyt sellainen kun julistettiin antamasta pelolle valtaa, vitsien ja pilakuvien julkaisijan tultua islamin syleilemäksi. Sittemmin on vetäydytty paniikkiin maakuoppiin josta hyssytellään heille jotka vielä rohkenevat olla maakuopista pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoja traumoja kokeneelle ihmiselle voi mennä loppuelämä selviytymisessä, turvan etsimisessä. Hän on vaikea kumppani, tiedän. Ota tai jätä.
Mitä elämäntapahtumia luet isoksi traumaksi?
Vai onko jokaisen sietokyky erilainen eli yksi nujertuu samasta vastoinkäymisestä, mutta toinen vain kohauttaa olkiaan?
Kyllä. Ihmisillä on erilainen resilienssi.
Onhan maailma täynnä lumihiutaleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on erinomainen pointti. Ystäväni meni terapiaan, ja hänestä muotoutui terapian myötä väkivaltainen hirviö. Otin yhteyttä potilasasiamieheen, Valviraan ja Aviin. Ja tulos oli täysi nolla. Terapia ei virallisesti voi olla huonoa eikä haitallista. Mikään taho ei ole kiinnostunut tällaisista asioista. Läheisten tehtävä on vain kärsiä oireilusta entistäkin enemmän.
Väkivallasta tehdään rikosilmoitus ja väkivallan tekijän vaikutuspiiristä poistutaan. Tietenkään terapeutti ei ole vastuussa potilaan tekemistä rikoksista, vaan kukin vastaa niistä itse. Kaikkia ei psykoterapiakaan auta.
Jos oikeasti muuttui hirviöksi, myös biologit voisivat kiinnostua tästä muotoa muuttavasta olennosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekstistäsi päätellen sinäkin olet käynyt terapiassa, vai mistä ihmeestä tiedät nuo kaikki ammattisanat? Kaveriltasiko?
Luen paljon. Myös terapiakirjallisuutta. Ja kyllä, kaverereilta. Niitä on useampi jotka on käyneet terapian.
Psykologiserkkuni sanoi, että psykopaatin ja narsistin ympäriltä ihmiset joutuvat terapiaan, mutta ilmiön aiheuttaja itse senkun porskuttaa tajuamatta, että sinne terapiaan kuuluisi hän itse.
Jep, munkin velipuolen puolison siskon kaveripsykiatrikandi sano et usein terapeuteiksi menee just psygonarsipaatit ku ne saa siellä pelaa ihmisten elämillä salkkareit.
Ihon alle meni?
En hoksannut sitä kysyä, mutta luultavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun entinen, mukava ystäväni muuttui terapiassa muita omista virheistään syyttäväksi, mistään vastuuta ottamattomaksi naislapseksi.
Hänestä tuli niin kertakaikkisen raskas ihminen, että oli pakko lopettaa monen vuoden ystävyys oman mielenterveyden takia.
Vierailija kirjoitti:
Toipumisessa erilaisista traumoista on sellainen vaihe - siis valmista ei tosiaankaan ole, mutta ollaan jo saatu jotakin aikaiseksi tässä vaiheessa ja oma olo on jo helpottanut usein paljonkin - jolloin toipujalla menee vähän överiksi.
Tarkoitan tällä sitä, että juuri opitut uudet elämää ehkä suurestikin helpottavat tavat ajatella ja olla ikään kuin valtaavat tietoisuuden joksikin aikaa ja se ei todellakaan ole hauskaa ympäristölle, mutta on ihan normaali vaihe toipumisessa. Uskon oman kokemuksen perusteella (säädin oman pääni parempaan tasapainoon tuossa vuosituhannen vaihteessa), että tässä saattaa olla kyse ihan samasta.
Siinä vaiheessa kun olin tehnyt ehkä kolmanneksen omasta toipumisestani - tämä nyt on tällainen näppituntuma-arvio - niin olin luultavasti todella rasittava ympäristölleni, sillä uudet juuri opitut tavat olla ja elää olivat todella pinnalla koko ajan. Ja niin pitääkin ehkä olla siinä
Täti sulkee välillä se koneen. KUKAAN ei lue.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toipumisessa erilaisista traumoista on sellainen vaihe - siis valmista ei tosiaankaan ole, mutta ollaan jo saatu jotakin aikaiseksi tässä vaiheessa ja oma olo on jo helpottanut usein paljonkin - jolloin toipujalla menee vähän överiksi.
Tarkoitan tällä sitä, että juuri opitut uudet elämää ehkä suurestikin helpottavat tavat ajatella ja olla ikään kuin valtaavat tietoisuuden joksikin aikaa ja se ei todellakaan ole hauskaa ympäristölle, mutta on ihan normaali vaihe toipumisessa. Uskon oman kokemuksen perusteella (säädin oman pääni parempaan tasapainoon tuossa vuosituhannen vaihteessa), että tässä saattaa olla kyse ihan samasta.
Siinä vaiheessa kun olin tehnyt ehkä kolmanneksen omasta toipumisestani - tämä nyt on tällainen näppituntuma-arvio - niin olin luultavasti todella rasittava ympäristölleni, sillä uudet juuri opitut tavat olla ja elää olivat todella pinnalla koko ajan. Ja niin pitääkin ehkä olla siinä
Voin samaistua. Olin varmasti raskas ihminen toipumiseni alussa, mutta nyt osaan jo ottaa muutkin huomioon. Kuitenkin, on niitä jotka jäävät märehtimään ja vellomaan terapiassa löydetyissä juurisyissä, eivätkä edes tunnu haluavan edetä tai ottavan itse vastuuta. Muut ovat aina syyllisiä heille.
Vierailija kirjoitti:
Minun entinen, mukava ystäväni muuttui terapiassa muita omista virheistään syyttäväksi, mistään vastuuta ottamattomaksi naislapseksi.
Hänestä tuli niin kertakaikkisen raskas ihminen, että oli pakko lopettaa monen vuoden ystävyys oman mielenterveyden takia.
Juuri sen takia akat sinne terapiaan haluaa, saadakseen kuulla että kaikki muut paitsi ITSE ovat syitä elämänsä ongelmiin. Ja sitten terapeutti kehottaa katkaisemaan välit kaikkiin. Tulos katkera, sekopäinen yksinäisyys joka hajoaa mistä tahansa pienestä asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on erinomainen pointti. Ystäväni meni terapiaan, ja hänestä muotoutui terapian myötä väkivaltainen hirviö. Otin yhteyttä potilasasiamieheen, Valviraan ja Aviin. Ja tulos oli täysi nolla. Terapia ei virallisesti voi olla huonoa eikä haitallista. Mikään taho ei ole kiinnostunut tällaisista asioista. Läheisten tehtävä on vain kärsiä oireilusta entistäkin enemmän.
Väkivallasta tehdään rikosilmoitus ja väkivallan tekijän vaikutuspiiristä poistutaan. Tietenkään terapeutti ei ole vastuussa potilaan tekemistä rikoksista, vaan kukin vastaa niistä itse. Kaikkia ei psykoterapiakaan auta.
Jos oikeasti muuttui hirviöksi, myös biologit voisivat kiinnostua tästä muotoa muuttavasta olennosta.
Kyllä se hirviöksi muuttuminen on ihan sitä psykologin tonttia, ei biologin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on erinomainen pointti. Ystäväni meni terapiaan, ja hänestä muotoutui terapian myötä väkivaltainen hirviö. Otin yhteyttä potilasasiamieheen, Valviraan ja Aviin. Ja tulos oli täysi nolla. Terapia ei virallisesti voi olla huonoa eikä haitallista. Mikään taho ei ole kiinnostunut tällaisista asioista. Läheisten tehtävä on vain kärsiä oireilusta entistäkin enemmän.
Väkivallasta tehdään rikosilmoitus ja väkivallan tekijän vaikutuspiiristä poistutaan. Tietenkään terapeutti ei ole vastuussa potilaan tekemistä rikoksista, vaan kukin vastaa niistä itse. Kaikkia ei psykoterapiakaan auta.
Jos oikeasti muuttui hirviöksi, myös biologit voisivat kiinnostua tästä muotoa muuttavasta olennosta.
Jepjep, terapeutti ei koskaan ota vastuuta yhtäön mistään vaikka olisi tuhonnut toisen elämän ja aivopessyt tekemään vaikka mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täti sulkee välillä se koneen. KUKAAN ei lue.
Hyvää uutta vuotta sinullekin Huoris! Toivottavasti pukki toi villasukkia ja sähkökynttelikön.
Ihmettelinkin, kuka täällä multipeukuttaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onko palstalla yhtään terapeuttia joka voisi tästä antaa mielipiteensä. mistä tietää jos hoito meneekin pieleen ja ihmisestä tulee nillittävä uhriutuja?
Eihän niiden mielestä mikään mene koskaan pieleen tietenkään, vaan terapia auttaa aina ja joka ikisen kannattaa tulla terapiaan.
Kuten joku jo aiemmin sanoi, niin terapeutilla on tuossa asetelmassa ylivalta. Jos asiakas tai asiakkaan läheinen huomaa, että terapia menee mönkään, niin miten ihmeessä sen ikinä todistaa. Ei mitenkään. Terapeutti voi aina sanoa, että taantuminen kuuluu terapiaan tai että hän ei ole vastuussa asiakkaan teoista. Jolloin edes asiakkaan toteuttama päiviensä päättäminen ei ole merkki pieleen menneestä terapiasta.
Ja kun Valviralle ei pieleen menoa pysty todistamaan, niin terapeutti ei saa edes huomautusta.
Vierailija kirjoitti:
Minun entinen, mukava ystäväni muuttui terapiassa muita omista virheistään syyttäväksi, mistään vastuuta ottamattomaksi naislapseksi.
Hänestä tuli niin kertakaikkisen raskas ihminen, että oli pakko lopettaa monen vuoden ystävyys oman mielenterveyden takia.
Mun mies muuttui tälläiseksi. Heittäytyi täysin uhriutujaksi, kuvitteli että saa tehdä mitä vaan, sanoa mitä vaan, kohdella muita miten vaan, koska hänellä on ollut vaikeita kokemuksia. Pari vuotta yhtä helvettiä, mitään ei tehnyt kotona, ryyppäsi viikoittain ja makasi sohvalla valittamassa uhriuttaan. Lääkäri käski vaihtaa terapeuttia, ja nyt on kuin eri ihminen, kun tajusi että itse se pitää häntä nostaa.
Olen naimisissa tuollaisen ihmisen kanssa joka on terapiassa ravannut koko aikuisikänsä ja tuo aloituspostaus tuntuu niiiiiin tutulta. Lapsia on niin ei viitsi erota.
Vierailija kirjoitti:
Täti sulkee välillä se koneen. KUKAAN ei lue.
Hyvää uutta vuotta sinullekin Huoris! Toivottavasti pukki toi villasukkia ja sähkökynttelikön.
Ihmettelinkin, kuka täällä multipeukuttaa :)
Ei Herrajjumala, tuo huoristelija löysi jo tännekin.
Jepjep, terapeutti ei koskaan ota vastuuta yhtäön mistään vaikka olisi tuhonnut toisen elämän ja aivopessyt tekemään vaikka mitä.
Sellaiset salaliittoteoriat. Toisaalta psykoterapia ei auta mihinkään, toisaalta terapeutti on kieroutunut nero, joka pystyy manipuloimaan täysivaltaisen aikuisen jopa väkivaltaisiin tekoihin. Juu juu.
No myös narsistiset ihmiset aiheuttavat sitä, että se kohtelu mitä he vaativat, muistuttaa lähinnä "paapomista". Ex oli olevinaan uhrien uhri, mutta todellisuudessa hyvin häijy manipuloija. Tällaisia ei aina terapeutitkaan heti tunnista, vaan oikein yllyttävät heitä.