Lue keskustelun säännöt.
Läheinen käynyt pitkän terapian, ja oppinut lähinnä paapomaan itseään.
02.01.2026 |
Läheiseni on ollut terapiassa vuosia. Hän osaa nyt nimetä tunteitaan, käyttää sanoja kuten turvattomuus, rajat, traumaattinen kokemus ja olla totta omana itsenään. Hän on oppinut puhumaan kauniisti itselleen ja vaatimaan itselleen parempaa.
Nyt kaikki, mikä ei tunnu hyvältä, on väärin sanottu. Kaikki, mikä ei ole pehmeää, on emotionaalisesti turvatonta. Jos sanon jotain suoraan, hän vetäytyy tai suuttuu. Jos ehdotan, että ehkä hänkin voisi katsoa omaa toimintaansa kriittisesti, hän ilmoittaa, että minä en puhu hänen kanssaan kunnioittavasti.
Terapia on opettanut hänet vaatimaan turvaa mutta ei rakentamaan sitä itse. Se on opettanut hänet puhumaan tunteistaan mutta ei kestämään toisen ihmisen tunnesävyä, jos se ei ole hyväksyvä tai neutraali. Ja ennen kaikkea: se on tehnyt hänestä haavoittuvuutensa vartijan. Ei ihmisen, joka olisi oppinut kestämään elämää, vaan ihmisen, joka on oppinut odottamaan, että koko ympäristö järjestyy hänen haavoittuvuutensa ympärille.
Nyt jokainen väärä sävy on rajanylitys. Jokainen jämäkämpi lause laukaisee vanhan haavan. On kuin keskustelut olisivat muuttuneet terapian jatkoksi mutta minä en ole terapeutti, enkä halua olla.
Ja pahinta on tämä: jos en suostu siihen rooliin, jos en puhu "turvallisesti", hän vetäytyy, hiljenee, tai kertoo kokeneensa minut uhkaavana. Ikään kuin ainoa oikea tapa olla hänen kanssaan olisi nyt puhua varoen, empaattisesti, tarkkaan asetelluilla sanoilla ikään kuin koko ajan joku lapsi kuuntelisi.
En tiedä, missä vaiheessa terapia lakkasi olemasta parantumista varten ja muuttui uudeksi normiksi, jota kaikkien muidenkin pitäisi noudattaa. Missä vaiheessa ihmisen haavoittuvuus muuttuu syyksi vaatia muilta käytöstä, jota kukaan ei osaa luonnostaan? Entä minä? Olen alkanut pidätellä itseäni, koska tiedän, että yksikin väärä sana voi tehdä hänelle "turvattoman olon".
Kommentit (518)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" ainoa oikea tapa olla hänen kanssaan olisi nyt puhua varoen, empaattisesti, tarkkaan asetelluilla sanoilla "
Eikö tämä ole normi elämässä ylipäätään?
Mitkä tilanteet vaativat kärjistyneesti, ilkeästi, kiihtyneesti tai ärsyyntyneesti puhumista? Siis jatkuvasti toistuessaan, ollessaan enemmän sääntö kuin poikkeus.
Onko tuossa kyse siitä, että joudut varomaan omia sanomisiasi, vaiko vain opettelemaan omien tunteidesi hallintaa ja rakentavampaa ilmaisutapaa ap? Näillä kahdella on eroa.
Ai, että pitää olla kun munankuorilla muiden kanssa , ettei vaan sano mitään mistä joku voi loukkaantua? Mistäs sen sitten tietää, mistä kaikesta joku voi loukkaantua? Kun ollaan kuitenkin erilaisia ihmisiä kaikki? Hiljaa vissiin kannattaa olla, ettei loukkaa ketään. On todella raskasta olla tämmösten loukkaantujien lähellä missä vaa
Ja niille muille on vahingollista olla törtön, negatiivisen energian luojan ja väkivaltaisen lähellä. Jopa traumatisoivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä vaiheessa ihmisen haavoittuvuus muuttuu syyksi vaatia muilta käytöstä, jota kukaan ei osaa luonnostaan?
Se, että sä et osaa, ei tarkoita, että kukaan ei osaa. Läheiselläsi menee nyt tuttavapiiri vaihtoon. Tilalle tulee sellaisia ihmisiä, jotka ymmärtävät tällaista pinnalla olevan herkemmän puolensa kanssa sinut olevaa ihmistä. Sä voit tulevaisuudessakin toimia niin kuin sinulle on luontevaa muiden läheistesi seurassa.
Mahdotonta sanoa onko aloittaja oikeasti rajaton töksäyttelijä vai onko terapian käynyt uponnut korviaan myöten terapiaansa ja vaatii nyt sitä muiltakin. Jompi kumpi, mutta tässä tilanteessa voisi olla molemmille osapuolille parempi ottaa etäisyyttä toisistaan. Miksi edes olla tekemisissä jos toinen kokee että hänen rajojaan jatkuvasti loukataan ja toinen tuntee kävelevänsä munankuorilla koko ajan.
En lukenut koko ketjua joten en tiedä avasiko aloittaja suhteen laatua, siis oliko lapsi-vanhempi, puoliso, tai ehkä sisarus. Sisarukseen tai aikuiseen lapseen on helpompi pitää taukoa, puoliso on jo hankalampi juttu, jollei halua kokonaan erota.
Vieläkään en saa lainattua, mutta kiitos vastanneille. Pitää yrittää ymmärtää että läheisen torjuva ja häilyvä käytös ei välttämättä johdu minusta, vaan hän käy nyt läpi kaikenlaista.
Silti täällä toisaalta syytetään terapiassa käyvien läheisiä mm. rajattomuudesta, dominoinnista, turhasta munankuorilla astelusta (vaikkei suoraan omia kommenttejani kohtaan), että ota nyt sitten selvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua tuttua. Eräs läheiseni on samaa sarjaa. Tottakai puhun kunnioittavasti hänelle, kuten muillekin, mutta myös hänen toimintaa täytyy voida arvostella ja kritisoida, jo se on väärää.
Arvostelu ja kritisointi on verbaalista väkivaltaa. Ei ole mikään välttämättömyys elämässä sen enempää kuin lyöminenkään. Sinuna miettisin myös miksi dominoit ja manageroit toisten toimintaa. Jos sinua kohdellaan väärin, niin sano nätisti ja ota etäisyyttä, jos se ei riitä.
Maailma ilman arvostelua ja kritisointia on diktatuuri. Sitäkös te sekopäänarsistiämmät haluaisitte, ikioman diktatuurin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajalta kysyisin, oletko oikeasti miettinyt, puhutko sitten omasta mielestäsi kunnioittavasti? Mitä ne sinun "suoraan sanomiset" oikein ovat olleet? Tai ne sinun "jämäkämmät lauseet"? Käytännössä?
Kerrot, että olet joutunut pidättelemään itseäsi. Oletko miettinyt mahdollisuutta, että se voisi olla ihan tervettä? Oletko kenties miettinyt, että suhteessa tähän ihmiseen, jota edelleen kutsut ystäväksi, olet ollut liian dominoiva, ajattelematon, jyräävä, ja hän on ollut se, joka suhteessanne on joutunut pidättelemään ja olemaan hiljaa ja nielemään dominointisi ja suoraanpuhumisesi jne.? Tosi monesti ihmiset, jotka ovat vain ilkeitä, vetoavat "suorapuheisuuteen". Jos tilanne on se, että sinun toimintasi on joutunut terapian myötä ikävään valoon, ei ehkä kannata heti kääntää niin, että hei kyllä sinunkin toiminnassasi on kritisoitavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekstistäsi päätellen sinäkin olet käynyt terapiassa, vai mistä ihmeestä tiedät nuo kaikki ammattisanat? Kaveriltasiko?
Luen paljon. Myös terapiakirjallisuutta. Ja kyllä, kaverereilta. Niitä on useampi jotka on käyneet terapian.
Psykologiserkkuni sanoi, että psykopaatin ja narsistin ympäriltä ihmiset joutuvat terapiaan, mutta ilmiön aiheuttaja itse senkun porskuttaa tajuamatta, että sinne terapiaan kuuluisi hän itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoja traumoja kokeneelle ihmiselle voi mennä loppuelämä selviytymisessä, turvan etsimisessä. Hän on vaikea kumppani, tiedän. Ota tai jätä.
Mitä elämäntapahtumia luet isoksi traumaksi?
Vai onko jokaisen sietokyky erilainen eli yksi nujertuu samasta vastoinkäymisestä, mutta toinen vain kohauttaa olkiaan?
Kyllä. Ihmisillä on erilainen resilienssi.
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa ihmisen haavoittuvuus muuttuu syyksi vaatia muilta käytöstä, jota kukaan ei osaa luonnostaan?
Se, että sä et osaa, ei tarkoita, että kukaan ei osaa. Läheiselläsi menee nyt tuttavapiiri vaihtoon. Tilalle tulee sellaisia ihmisiä, jotka ymmärtävät tällaista pinnalla olevan herkemmän puolensa kanssa sinut olevaa ihmistä. Sä voit tulevaisuudessakin toimia niin kuin sinulle on luontevaa muiden läheistesi seurassa.
Joopa joo. Nämä tuttavapiirin vaihtajat tiedetään. Kaverit vaihtuu, koska ne kyllästyy hyppimään tämän pillin mukaan eivätkä jaksa tämän loputonta sekoilua. Sitten hän etsii taas uuden porukan joka mielistelee, ja sitten taas uuden...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekstistäsi päätellen sinäkin olet käynyt terapiassa, vai mistä ihmeestä tiedät nuo kaikki ammattisanat? Kaveriltasiko?
Luen paljon. Myös terapiakirjallisuutta. Ja kyllä, kaverereilta. Niitä on useampi jotka on käyneet terapian.
Psykologiserkkuni sanoi, että psykopaatin ja narsistin ympäriltä ihmiset joutuvat terapiaan, mutta ilmiön aiheuttaja itse senkun porskuttaa tajuamatta, että sinne terapiaan kuuluisi hän itse.
Toisaalta olen tavannut yksilöitä, jotka itse valehtelevat, pettävät, manipuloivat, kiroavat ja käyttäytyvät narsistisesti, syyllistyvät jopa vakaviin rikoksiin toisia ihmisiä kohtaan, käyttäytyvät aggressiivisesti tai väkivaltaisesti, mutta terapeutille käyvät poraamassa omaa uhriuttaan. Kyllähän ne vankilassakin istujat saattavat kokea itse olevansa uhreja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekstistäsi päätellen sinäkin olet käynyt terapiassa, vai mistä ihmeestä tiedät nuo kaikki ammattisanat? Kaveriltasiko?
Luen paljon. Myös terapiakirjallisuutta. Ja kyllä, kaverereilta. Niitä on useampi jotka on käyneet terapian.
Psykologiserkkuni sanoi, että psykopaatin ja narsistin ympäriltä ihmiset joutuvat terapiaan, mutta ilmiön aiheuttaja itse senkun porskuttaa tajuamatta, että sinne terapiaan kuuluisi hän itse.
Jep, munkin velipuolen puolison siskon kaveripsykiatrikandi sano et usein terapeuteiksi menee just psygonarsipaatit ku ne saa siellä pelaa ihmisten elämillä salkkareit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mahdotonta sanoa onko aloittaja oikeasti rajaton töksäyttelijä vai onko terapian käynyt uponnut korviaan myöten terapiaansa ja vaatii nyt sitä muiltakin. Jompi kumpi, mutta tässä tilanteessa voisi olla molemmille osapuolille parempi ottaa etäisyyttä toisistaan. Miksi edes olla tekemisissä jos toinen kokee että hänen rajojaan jatkuvasti loukataan ja toinen tuntee kävelevänsä munankuorilla koko ajan.
En lukenut koko ketjua joten en tiedä avasiko aloittaja suhteen laatua, siis oliko lapsi-vanhempi, puoliso, tai ehkä sisarus. Sisarukseen tai aikuiseen lapseen on helpompi pitää taukoa, puoliso on jo hankalampi juttu, jollei halua kokonaan erota.
Ketjun paras vastaus. Kaikki muut vastaukset on sitä miten ihmiset tulkitsee omista vanhoista kokemuksistaan lähtien.
Nyt on hyvä aika antaa tilanteen rauhoittua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekstistäsi päätellen sinäkin olet käynyt terapiassa, vai mistä ihmeestä tiedät nuo kaikki ammattisanat? Kaveriltasiko?
Luen paljon. Myös terapiakirjallisuutta. Ja kyllä, kaverereilta. Niitä on useampi jotka on käyneet terapian.
Psykologiserkkuni sanoi, että psykopaatin ja narsistin ympäriltä ihmiset joutuvat terapiaan, mutta ilmiön aiheuttaja itse senkun porskuttaa tajuamatta, että sinne terapiaan kuuluisi hän itse.
Toisaalta olen tavannut yksilöitä, jotka itse valehtelevat, pettävät, manipuloivat, kiroavat ja käyttäytyvät narsistisesti, syyllistyvät jopa vakaviin rikoksiin toisia ihmisiä kohtaan, käyttäytyvät aggressiivisesti tai väkivaltaisesti, mutta terapeutille käyvät poraamassa omaa uhriu
Googlaa covert narcissist. Eli narsisti, joka kokee olevansa joka tilanteessa uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V'ttu tuo kissanlihatyyppi ilmestyi taas ketjuun. Älkää syökö kissanlihaa tai muututte yhtä sekopäiksi kuin tuo. Jälkipolvetkin muuttuu. Varmaan se kissan loinen syynä. Sehän aiheutti mt-ongelmia.
Kyllä minä ainakin aion kokeilla tuota keittoa. Eihän siitä mitenkään voi mitään loiseläintä saada, kun vaan keittää sen kunnolla.
Osaako kukaan sanoa, mistä sitä kissanlihaa voisi saada. Ei sitä ainakaan meidän perheen vakiokaupoissa ole näkynyt. Loukkupyyntiä en rupea harrastamaan.
Tee sitä omasta koivestasi. Tollo.
Vierailija kirjoitti:
Olen ap:n kansaa samaa mieltä siitä, että nykyään ihmiset järkyttyvät ja joutuvat henkisiin kriiseihin paljon helpommin kuin aikisemmin. Olen 1960-luvun lapsi ja kyllä täytyy sanoa, että paljon kovempaa aikaa se oli kuin nykyinen.
Kasvatukseni oli nykymittapuun mukaan ankaraa: äiti löi joka päivä kartulla. Se oli mummun pyykkikarttu, jota mummu oli itse aikanaan käyttänyt samaan tarkoitukseen. Perustelu oli, että jos en ole sinä päivänä jäänyt kiinni mistään pahanteosta, niin jotain pahaa olen tehnyt kumminkin ja sillä ansainnut kurituksen.
Kaksi poikkeusta oli sentään: jouluna ja syntymäpäivänä äiti löi kuivatulla pullapitkolla. Ja se oli minun paras joululahjani. Siitä pitkosta oli iloa vielä seuraavana sunnuntainakin, kun siitä tehtiin pullamaitoa päivällisen jälkiruuaksi.
Kun menin naimisiin vuonna 1992, sain äidiltä sen kartun häälahjaksi. Antaessaan sitä hän sanoi: Pian sinulla on omia lapsia ja silloin on tullut
Kissakeittoidiootin uusi jankkaus.
Sama ongelma koskee kiusaamiseen puuttumista. Kiusatulle pitäisi opettaa puolustautumisen ja selviytymisen taitoja, sitä, mitä itse voi tehdä vaikuttaakseen asiaan.
Terapeuteiksi hakeutuu tietyn tyyppisiä ihmisiä, joilla itsellä voi olla isoja ongelmia. Ei he tiedä eikä osaa. Tykkäävät vatkata asioita. Ratkaisukeskeisyys puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoja traumoja kokeneelle ihmiselle voi mennä loppuelämä selviytymisessä, turvan etsimisessä. Hän on vaikea kumppani, tiedän. Ota tai jätä.
Minusta tuo ystävä on ottanut vain tuosta terapiasta ja uhriasemasta keinon käyttää valtaa . Vaikka olisi kokenut kuinka vaikeita asioita, pitää ymmärtää myös muita ihmisiä.
Olen kokenut myös paljon rankkoja ja traumaattisia asioita, mutta en aio niiden kokemusten määritellä elämääni. Kävin kaksi vuotta terapiassa, en ymmärrä hölkäsen pöläystä tunteiden sanoituksesta tai muista ap:n kertomista käsitteistä, mutta olen sinut kaiken kokemani kanssa. En suostu olemaan haavoittuva.
Kyllä. Tuo uhriksi asemoituminen ja sen käyttäminen vallan välineenä on aivan oikein ilmaistu. Minun läheiseni kohdalla terapiasta näytti unohtuvan kokonaan se puoli, että muiden ihmisten kanssa olisi ihan kiva tulla toimeen, ja että terapian ulkopuolisille ei kuulu kostaa niitä vaikeita tunteita, joita itse käy läpi.
Googlaa covert narcissist. Eli narsisti, joka kokee olevansa joka tilanteessa uhri.
Ei ole syytä. Itselleni nykyään yksikin mainituista käytösmalleista riittää poikkaisemaan välit, enkä halua käyttää aikaani kyseiseen henkilöön tai tämän miettimiseen ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekstistäsi päätellen sinäkin olet käynyt terapiassa, vai mistä ihmeestä tiedät nuo kaikki ammattisanat? Kaveriltasiko?
Luen paljon. Myös terapiakirjallisuutta. Ja kyllä, kaverereilta. Niitä on useampi jotka on käyneet terapian.
Psykologiserkkuni sanoi, että psykopaatin ja narsistin ympäriltä ihmiset joutuvat terapiaan, mutta ilmiön aiheuttaja itse senkun porskuttaa tajuamatta, että sinne terapiaan kuuluisi hän itse.
Jep, munkin velipuolen puolison siskon kaveripsykiatrikandi sano et usein terapeuteiksi menee just psygonarsipaatit ku ne saa siellä pelaa ihmisten elämillä salkkareit.
Ihon alle meni?
Jo pelkkä "paapominen" kertoo sen, että ap ei ole sinut lempeämmän maailman kanssa. On sellainen hampaat irvessä selviytyjä ja kun läheinen lähtee sille pehmeälle tielle, niin ei pysty kohtaamaan sitä. Omat piilossa olevat torjutut tunteet nousee pintaan.
Antakaa toisillenne tilaa ja aikaa.