Lue keskustelun säännöt.
Läheinen käynyt pitkän terapian, ja oppinut lähinnä paapomaan itseään.
02.01.2026 |
Läheiseni on ollut terapiassa vuosia. Hän osaa nyt nimetä tunteitaan, käyttää sanoja kuten turvattomuus, rajat, traumaattinen kokemus ja olla totta omana itsenään. Hän on oppinut puhumaan kauniisti itselleen ja vaatimaan itselleen parempaa.
Nyt kaikki, mikä ei tunnu hyvältä, on väärin sanottu. Kaikki, mikä ei ole pehmeää, on emotionaalisesti turvatonta. Jos sanon jotain suoraan, hän vetäytyy tai suuttuu. Jos ehdotan, että ehkä hänkin voisi katsoa omaa toimintaansa kriittisesti, hän ilmoittaa, että minä en puhu hänen kanssaan kunnioittavasti.
Terapia on opettanut hänet vaatimaan turvaa mutta ei rakentamaan sitä itse. Se on opettanut hänet puhumaan tunteistaan mutta ei kestämään toisen ihmisen tunnesävyä, jos se ei ole hyväksyvä tai neutraali. Ja ennen kaikkea: se on tehnyt hänestä haavoittuvuutensa vartijan. Ei ihmisen, joka olisi oppinut kestämään elämää, vaan ihmisen, joka on oppinut odottamaan, että koko ympäristö järjestyy hänen haavoittuvuutensa ympärille.
Nyt jokainen väärä sävy on rajanylitys. Jokainen jämäkämpi lause laukaisee vanhan haavan. On kuin keskustelut olisivat muuttuneet terapian jatkoksi mutta minä en ole terapeutti, enkä halua olla.
Ja pahinta on tämä: jos en suostu siihen rooliin, jos en puhu "turvallisesti", hän vetäytyy, hiljenee, tai kertoo kokeneensa minut uhkaavana. Ikään kuin ainoa oikea tapa olla hänen kanssaan olisi nyt puhua varoen, empaattisesti, tarkkaan asetelluilla sanoilla ikään kuin koko ajan joku lapsi kuuntelisi.
En tiedä, missä vaiheessa terapia lakkasi olemasta parantumista varten ja muuttui uudeksi normiksi, jota kaikkien muidenkin pitäisi noudattaa. Missä vaiheessa ihmisen haavoittuvuus muuttuu syyksi vaatia muilta käytöstä, jota kukaan ei osaa luonnostaan? Entä minä? Olen alkanut pidätellä itseäni, koska tiedän, että yksikin väärä sana voi tehdä hänelle "turvattoman olon".
Kommentit (119)
Elin 48 vuotta ennen kun tuota turvattomuutta on alettu hokea joka paikassa. Ehkä sun kannattaa etsiä toinen ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekstistäsi päätellen sinäkin olet käynyt terapiassa, vai mistä ihmeestä tiedät nuo kaikki ammattisanat? Kaveriltasiko?
Vierailija kirjoitti:
Elin 48 vuotta ennen kun tuota turvattomuutta on alettu hokea joka paikassa. Ehkä sun kannattaa etsiä toinen ystävä.
Mä oon samanikäinen, mutta en ole vielä kuullut tuota turvattomuus sanaa. Missä sitä hoetaan ja mitä se tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoja traumoja kokeneelle ihmiselle voi mennä loppuelämä selviytymisessä, turvan etsimisessä. Hän on vaikea kumppani, tiedän. Ota tai jätä.
Vierailija kirjoitti:
Tekstistäsi päätellen sinäkin olet käynyt terapiassa, vai mistä ihmeestä tiedät nuo kaikki ammattisanat? Kaveriltasiko?
Luen paljon. Myös terapiakirjallisuutta. Ja kyllä, kaverereilta. Niitä on useampi jotka on käyneet terapian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai joskus puhuttiin turvattomasta lapsuudesta mutta ei kukaan ole puhunut aikuisten kesken menneinä vuosina että "onko meillä tässä nyt turvallista vai turvatonta".
Vierailija kirjoitti:
Isoja traumoja kokeneelle ihmiselle voi mennä loppuelämä selviytymisessä, turvan etsimisessä. Hän on vaikea kumppani, tiedän. Ota tai jätä.
Mitä elämäntapahtumia luet isoksi traumaksi?
Vai onko jokaisen sietokyky erilainen eli yksi nujertuu samasta vastoinkäymisestä, mutta toinen vain kohauttaa olkiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
🎵YHTÄ AUTTAA VAIN HUMALA
TOISTA PERJANTAINEN JUMALA🎵🔥🔥🔥
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekstistäsi päätellen sinäkin olet käynyt terapiassa, vai mistä ihmeestä tiedät nuo kaikki ammattisanat? Kaveriltasiko?
Luen paljon. Myös terapiakirjallisuutta. Ja kyllä, kaverereilta. Niitä on useampi jotka on käyneet terapian.
No kun kerta sitten tiedät asioista, niin miten ystäväsi tulisi muuttaa käytöstään nyt? Anna ihan konkreettisia esimerkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isoja traumoja kokeneelle ihmiselle voi mennä loppuelämä selviytymisessä, turvan etsimisessä. Hän on vaikea kumppani, tiedän. Ota tai jätä.
Eikö jossain vaiheessa tule halu jo ryömiä pois sieltä pumpulista oikeaan maailmaan? Jos sielläkin on oltu jo vuosia.
Millä tavalla ystäväsi terapia meni pieleen mielestäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekstistäsi päätellen sinäkin olet käynyt terapiassa, vai mistä ihmeestä tiedät nuo kaikki ammattisanat? Kaveriltasiko?
Luen paljon. Myös terapiakirjallisuutta. Ja kyllä, kaverereilta. Niitä on useampi jotka on käyneet terapian.
Olisikohan sinunkin aika ainakin katsoa peiliin? Jos et voi kohdella ystävääsi kauniisti, ja kirjoitat hänestä tällaisen aloituksen, onko ystävyytenne enää ystävyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekstistäsi päätellen sinäkin olet käynyt terapiassa, vai mistä ihmeestä tiedät nuo kaikki ammattisanat? Kaveriltasiko?
Luen paljon. Myös terapiakirjallisuutta. Ja kyllä, kaverereilta. Niitä on useampi jotka on käyneet terapian.
No kun kerta sitten tiedät asioista, niin miten ystäväsi tulisi muuttaa käytöstään nyt? Anna ihan konkreettisia esimerkkejä.
konkreettinen esimerkki on se, että häneltä ei voi odottaa mitään. eli hänen pitää saada olla kuin lapsi, ilman vastuita. jos hän ei jaksa, hän ei jaksa. Piste.
Kiitos ap kirjoituksesta. Otin itselleni talteen oppimista ja myöhempää pohdintaa ajatellen. Terapiasta ei ole itselläni mitään kokemusta, mutta ihmisistä kylläkin.
Totahan se on. Nykyään on tavoiteltavaa olla ennemmin uhri kuin selviytyjä. Ärsyttävää, ällöttävää, turhauttavaa, rasittavaa.
Oman vastaavan läheiseni kanssa on välit viileänä, koska kuka tuollaista jaksaa. Jos asiasta puhuttaisiin, olen valmistautunut vastaamaan hänen sanoillaan; kertomaan, kuinka minulle tulee turvaton olo hänen käyttäytymisestään. Hän ei ole ainoa, joka on kärsinyt ja traumatisoitunut, mutta hän ei vaan näe minun haavojani, koska en demonstroi niistä johtuvia ajatuksiani ja olojani jatkuvasti, enkä käytä niitä selityksinä käyttäytymiselleni.
Kuulostaa siltä tekstisi perusteella, että läheisesi on rakentanut tuollaisen ajatus- ja toimintamallin omaksi selviytymiskeinokseen. Vaikea sanoa kuinka paljon tuosta tulee suoraan siitä terapiasta, ja kuinka paljon hänen omista ajatuskuluistaan.
Itselläni on sukulainen, joka ihan ilman terapiaa on kehittänyt vähän vastaavan keinon. Hänelle tulee "paha mieli" siitä sun tästä ja muiden tulisi sopeutua tähän. Hänelle riittää, että joku on eri mieltä makuasioista. Viimeeksi toinen sukulainen kertoi nähneensä suositun elokuvan, mutta pitäneensä sitä huonona ja tylsänä. Tälle toiselle sukulaiselle tuli hänen omien sanojensa mukaan "paha mieli", koska se oli yksi hänen lempielokuvistaan.
Minun terapia ei ole tuollaista. Opettelen siellä sietämään enemmän epämukavuutta sosiaalisissa tilanteissa.
ole hyvä ja kunniota turvallista tilaa