Mitä teen tuon miehen kanssa? Aivan järjetön riidan pelko, ei millään lailla normaalia, en tiedä mitä tehdä
Olen kirjoittanut joskus ennenkin. Mies valehtelee minulle ihmeellisistä asioista, koska pelkää riitoja. Ja riitojen pelko johtuu siitä, että ahdistuu ihan valtavasti.
Valehtelusta riitaa tuleekin, totuuden puhumisesta ei, ja sen mies tietää. On myöntänytkin sen. Mutta silti valehtelee, ei itsekään osaa sitä selittää.
Nyt mies tuli töistä ja näin hänestä, että jotain on pahasti pielessä, hän oli todella ahdistunut. Ajattelin että joku on kuollut, tai että hän on muokannut jotain todella, todella pahasti. Mutta ei. Töissä oli tapahtunut aivan tavallinen, normaali asia, mutta häntä se oli ahdistanut todella paljon. Ilmeisesti, koska pelkäsi kertoa siitä minulle, ja pelkäsi riitaa.
En tajua enää yhtään mitään. Tuo asia ei missään kohtaa, koskaan, ikinä, meillä riitaa aiheuttaisi. En ole mikään hullu. Muutenkaan meillä ei turhista riidellä. Mies myönsikin sen, että järjellä ajateltuna tietää kyllä ettei riitaa tule. Mutta sanoi olevansa jo itsestään huolissaan, kuin olisi jossain paniikkihäiriössä.
Ja nyt olen minäkin huolissani. Mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa kuuluu tehdä?? Tuntuu kuin olisin nyt jossain piilokamerassa, ja kirjoitus voi olla sekava, pahoittelut siitä. Selvennän jos tarpeen. Mutta siis, en tajua, mitä tapahtuu.
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noniin, rauhoitutaanpa sitten ja ei pilata hyvin alkanutta ja tärkeää keskustelua. Voidaanko jättää nuo yleistykset ja miesten haukkumiset pois, kun kyseessä ei selvästikään ole mikään sukupuolesta riippuva asia vaan psykiatrinen häiriö ja syvästi traumatisoitunut ihmisyksilö. Joka tarvitsee apua.
Juuri näin! Olen tuo joka on kertonut ekalla sivulla omasta traumataustaisesta konfliktinpelostaan ja olen nainen. Se että aloittaja puhuu miespuolisesta konfliktinpelkoisesta ei tee asiasta jotenkin miehille tyypillistä. Tässä oli jo ihan hyvää keskustelua, mitä saatte siitä että haluatte pilata sen muilta?
sukupuoliaktivisteille on aina paha paikka kun pitää myöntää vikoja itsessään
Mies luulee olevansa looginen, kunnes tunteet ilmestyvät huoneeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse käsitellyt lamauttavaa konfliktinpelkoa kaksi vuotta psykoterapiassa. Intensiivistä työtä, mutta on todella auttanut.
Lisään vielä: tsempit teille molemmille! Varmasti kuormittaa kumppaniakin todella paljon. Mulla on helpottanut paitsi omaa elämää (työelämä mukaan luettuna), myös avioliittoa, kun en enää mene riidan tai konfliktin uhastakin moneksi päiväksi ihan lukkoon.
Itsellä asian on synnyttänyt alkoholistiperheessä kasvaminen ja väkivallan uhka ja turvattomuus.
Miehelläni täysin sama tausta. Lisänä vielä vakavia traumatapahtumia.
Hän muuttuu riidassa sekunnissa aivan kuin toiseksi ihmiseksi, sellaiseksi jota en pitkän suhteen jälkeenkään tunnista. Sekin liittynee tähän? Ap
Kun alistettu, kiltti ihminen voimaantuu voi tulla ylilyöntejä, vaikka noita purskahduksia. Tuontyyppinen epävakaus tasoittuu ajan myötä. Ahdistusjutuissa auttaa psykoedukaatio, tieto vaivan mekanismista. Hermostoa voi rauhoittaa ensiksi vaikka hengittämällä syvään jotta vagushermo aktivoituu. Mutta nyt tilaatte ajan kuntanne mielenterveyspalveluihin. 12askeleen AA ohjelmalla toimii myös al-Anon ja ACA, josta vertaistuesta voi olla apua.
Mies ei kaadu totuuteen, vaan siihen että totuus paljastaa hänen pelkonsa.
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla jouduin vaan pahempiin ongelmiin kun puhuin totta enkä salannut asioita ja siitä seurasi aivan älytöntä draamaa. Taidan jatkossa vaan valehdella ja jättää asioita kertomatta.
Tai mitäpä jos kaivaisit selkärankasi ja lähtisit suhteesta, jossa et voi ilmaista itseäsi rehellisesti ja joudut kävelemään munan kuorilla? Ei? Kivempi syyttää kumppania?
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla jouduin vaan pahempiin ongelmiin kun puhuin totta enkä salannut asioita ja siitä seurasi aivan älytöntä draamaa. Taidan jatkossa vaan valehdella ja jättää asioita kertomatta.
Minkätyyppisestä asiasta oli kyse? Tuskin voi yleistää kaikkeen.
Mies ei pelkää riitaa, vaan sitä että hänen pitäisi kohdata omat tunteensa. Hän kutsuu sitä rauhanrakastamiseksi, vaikka todellisuudessa hän rakentaa päässään draamaa enemmän kuin yksikään nainen. Hän valehtelee, koska totuus tuntuu liian raskaalta kannettavaksi, ja nimeää vastuunvälttelyn konfliktin välttelyksi. Miehen pahin painajainen ei ole suuttunut nainen, vaan rauhallinen nainen, joka kestää totuuden ja on oikeassa. Ja lopulta mies kaatuu aina samaan asiaan: ei riitaan, vaan omaan pelkoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Mies luulee olevansa looginen, kunnes tunteet ilmestyvät huoneeseen.
Käytännön asiat ei ole tunneasioita. Jo tämän tajuaminen on edistystä.
Täällä menee hermot mieheen. Imuroi joka päivä. Tänään kahdesti.
Äsken teki lumityöt, lämmitti saunan, joka kohta valmis ja kuulemma kokkaa illalliseksi fetariisikanapaistosta. Lounaaksi kokkasi keittoa ja sämpylöitä. Koko ajan tekee jotakin, eikä ole pirtissä hetken rauhaa ja hiljaisuutta.
Mies ei ole herkkä, hän on vain kyvytön käsittelemään epämukavuutta.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei pelkää riitaa, vaan sitä että hänen pitäisi kohdata omat tunteensa. Hän kutsuu sitä rauhanrakastamiseksi, vaikka todellisuudessa hän rakentaa päässään draamaa enemmän kuin yksikään nainen. Hän valehtelee, koska totuus tuntuu liian raskaalta kannettavaksi, ja nimeää vastuunvälttelyn konfliktin välttelyksi. Miehen pahin painajainen ei ole suuttunut nainen, vaan rauhallinen nainen, joka kestää totuuden ja on oikeassa. Ja lopulta mies kaatuu aina samaan asiaan: ei riitaan, vaan omaan pelkoonsa.
Mee ny jo 'ttuun!
Miehen ahdistus alkaa yleensä siitä, että joku odottaa rehellisyyttä.
Mies ei pelkää riitaa, vaan sitä että hänet nähdään sellaisena kuin on.
Miehen suurin stressitekijä on vastuu, ei nainen.
En kyllä ikinä tule tajuamaan ihmisiä jotka ihan tahallaan tunkee keskusteluihin pilaamaan muiden käymän keskustelun. Onko se joku vallantunnefetissi vai miksi se on kivaa?
Miehet puhuu rauhasta, mutta elää jatkuvassa sisäisessä sodassa.
Miesten tunne-elämä kaatuu siihen, että totuus ei katoa vaikenemalla.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan, mutta miehesi kuulostaa siltä, että hän elää jatkuvassa sisäisessä kriisipalaverissa, jossa sinä olet aina se loppuvastus. Vaikka todellisuudessa olet lähinnä tyyppi, joka haluaisi kuulla mitä päivällä tapahtui ja jatkaa elämää.
Minulla on ollut täysin samanlainen malli. Ulkoisesti aikuinen mies, mutta sisäisesti joku hermostunut jänis, joka kuvittelee jokaisesta lauseesta syntyvän maailmanloppu. Jos kerron tämän, hän suuttuu. ei suutu. Jos kerron tämän, tästä tulee riita. ei tule. Jos kerron tämän, hän jättää minut. keittää kahvia.
Ja silti.
Mies valehtelee.
Tai jättää kertomatta.
Ja saa lopulta aikaan sen AINOAN asian, jota muka pelkäsi. 👏Tuo kohtaus, missä mies tuli kotiin kuin olisi ajanut jonkun yli ja selvisi että töissä tapahtui normaali asia, on niin klassinen että melkein naurattaa. Miehet onnistuvat tekemään kärpäsestä kamelin ja sitten ahdistuvat siitä
Olipa typerää viesti. Traumojen kanssa on todella raskasta elää. Ei se varmasti tunnu miehestä lainkaan mukavalta, kun reaktiot ovat ahdistus ja paniikki. Piinallista ja kuluttavaa sellainen elämä.
Terapian avulla sekä omalla työllä tilanteeseen voi saada helpotusta.
Mies kuvittelee olevansa rationaalinen, kunnes pitäisi sanoa yksi suora lause.
Haha! Mies pelkää konfliktia niin paljon, että tekee siitä elämäntavan.