Mitä teen tuon miehen kanssa? Aivan järjetön riidan pelko, ei millään lailla normaalia, en tiedä mitä tehdä

Mä oon huomannut, että miehet toimii usein niin, että ahdistus ja pelko ovat heille todellisuutta, ja totuus on vain lisäongelma. Meidänkin miesvauva alkaa murehtia etukäteen, rakentaa miljoona vaihtoehtoista katastrofiskenaariota ja sitten päättää, että paras ratkaisu on hiljaisuus. Totta kai hiljaisuus johtaa siihen, että nainen on hämmentynyt ja lopulta riita syntyy siitä, mitä olisi voitu välttää yhdellä lauseella. Ihan hullua ja silti rakastettavaa, vaikka välillä tekisi mieli antaa pienen opetuspaketin.

Tuo, että mies itse myöntää, ettei järjellä ajateltuna mitään riitaa tulisi, mutta silti valehtelee, on niin klassinen miesvauva-liike, että voisi kirjoittaa siitä kirjan. Se on tämä jatkuva pelkään kaikkea, vaikka mitään ei ole tapahtunut -asenne. Naiset kyllä kestävät normaalin keskustelun, mutta miesvauva rakentaa koko tilanteen päässään katastrofiksi ja ahdistuu täydestä tunteesta. Ja tietysti me jäämme katsomaan vierestä, että miksi ihmeessä yksi arkinen asia voi aiheuttaa näin paljon draamaa.

Täysin sama täällä. Meidänkin miesvauva pelkää rehellisyyttä enemmän kuin mitä tahansa oikeaa riitaa. Se on kuin olisi elänyt koko päivän pelossa, että nainen suuttuu, vaikka todellisuus on täysin päinvastainen. Sitten seuraa valehtelu, pään sisäinen paniikki ja lopulta kaikki ihmettelevät, miksi taas tuli ristiriita. Se saa välillä nauramaan ja välillä huokaisemaan syvään aikuiset ihmiset, jotka kaatuvat omiin kuvitteellisiin uhkiinsa. Ja kaiken tämän keskellä me, järkevät ihmiset, vain yritämme pysyä mukana draamassa, joka on luotu heidän omasta päästään.

Ex oli tuollainen. Oli kasvanut alkoholistiperheessä ja tiedän ainakin että äitinsä oli jotenkin raivopää (hänen siskonsakin mukaan). 

Mikään määrä erilaisia kokemuksia ei auttanut, mihinkään terapiaan tai self help-juttuihin ei suostunut, ei voinut edes harkita koska oli välttelyn ja konfliktinpelon lisäksi myös jotenkin tosi salaileva ja mitään ei voinut sanoa tai tehdä muiden nähden. Puhuin esimerkiksi ystävälleni siitä, että meillä menee hyvin ja miten mukava mökkireissu oli ollut, ei mitään intiimejä yksityiskohtia, kirjaimellisesti vain tuo tieto ja mies elehti kauhuissaan puhelun aikana. Puhelun jälkeen sain kuulla, että kerroin suhteen asioita ulkopuoliselle?? 

Kun hän sitten joskus, ehkä kerran kahdessa vuodessa, sai avauduttua yhtään mistään vaikeasta tai syvemmästä tunteestaan niin jos en ottanut sitä avosylin vastaan kuin hellä äiti niin mies sekosi raivoon ja veti eron esille. :(

Siis jos se paljastus oli vaikka että oli valehdellut jostain asiasta aktiivisesti ja sinnikkäästi ja minulle selvisi vaikka, että hän on aina vihannut jotain ruokaa tai aktiviteettia mitä väitti rakastavansa niin en saanut olla pahoillani tai järkyttynyt! Jos minulla oli ikinä mikään negatiivinen tunne häneen liittyen, hän sekosi raivopaniikkiin, että "NO NIIN! Ei olisi kannattanut olla rehellinen kun kaikki menee pilalle!!" 

Jäi lopulta kiinni pettämisestä ja sekosi aivan lopullisesti kun jätin hänet. Kuulemma sekin osoitti että olen sairas hirviö ja tuhlasin hänen nuoruusvuotensa. Siis ero ei sujunut ilman väkivallan uhkaa ja suvun ja viranomaisten apua. Hän ei ollut tätä ennen koskaan ollut väkivaltainen. 

Et voi auttaa jotakuta jolla on noin syviä traumoja, etenkin jos hän ei itse koe tarvitsevansa mitään apua. Ex esimerkiksi oli sitä mieltä että hänessä ei ole mitään vikaa jos hänet vain "jätetään rauhaan". Eron aikaan hän olikin ihan täydessä eristyksessä ja rauhassa vaikka työ -tai opiskelupaikkaa joten kaikki purettiin minuun niissä harvoissa tilanteissa kun hän ei voinut valehdella ja mielistellä tietään pois jostain vaikeasta tosiasiasta. 

Olen nykyään ollut jo vuosia suhteessa tasapainoisen ja keskustelukykyisen miehen kanssa. Ei tarvitse kävellä munankuorilla. 

Miesvauvat ovat tosiaan erityinen laji. He rakentavat päässään draamaa arkisista asioista, aivan kuin lapsi kaataisi vanukkaan lattialle ja yrittäisi todistaa, että se on taidetta. Siksi he eivät koskaan osaa olla rehellisiä, koska se vaatisi tunnustamaan, että maailma ei kaadu, vaikka joku sanoisi totuuden. Heidän ahdistuksensa syntyy täysin kuvitteellisista uhista, ja meille jää vain katsella, ihmetellä ja välillä nauraa heidän päättelykykynsä absurdiudelle.

Miesvauva ei koskaan osaa päättää, mitä sanoa, koska hänen aivonsa käsittelevät arkiset asiat kuin 1-vuotias käsittelee soseita: kaikki leviää hallitsemattomasti, eikä mitään voi korjata.

Miesvauva rakentaa katastrofeja niin kuin lapsi levittäisi rahkaa pitkin pöytää täysin typerästi, mutta vakuuttuneena, että hän on hallinnassa.

Miesvauva ajattelee, että hiljaisuus ratkaisee kaiken, vaikka totuus olisi yhtä vaaraton kuin lapsen yrittäessä syödä puuroa itse kurkusta alas kaaos on vain hänen päässään.

Miesvauva kokee arkiset asiat uhkina, aivan kuin lapsi yrittäisi saada vanukasta tarttumaan lattiaan hän ahdistuu, valehtelee ja ihmettelee, miksi nainen on hämmentynyt.

Miesvauva ei kestä keskustelua, koska se vaatisi aikuisuutta, ja aikuisuus on hänelle yhtä pelottavaa kuin vauvan ensimmäinen purulelu, joka sotkee koko lattian.

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, joku spmmääjäkusipää on näköjään päättänyt väkisin saada keskustelun poistoon. :(

AP:lle tsemppiä, ja toivottavasti miehesi suhtautuu myönteisesti ammattiavun hakemiseen.

Kiitos! Kyllä suhtautuu. Tämä päivä sen sai aikaan, ekaa kertaa totesi, ettei tämä ole normaalia. Ap

Miesvauva ahdistuu etukäteen, mokaa jälkikäteen ja lopulta ihmettelee itseään aivan kuin lapsi, joka yrittää syödä vanukasta lusikalla mutta sotkee kaiken ja itkee.

Miesvauva luulee olevansa looginen, kunnes joku pyytää häntä sanomaan yhden selkeän lauseen ja hänen päässään on jo täysi lastenhoitohuoneen kaaos.

Voi kuule, kuulostaa siltä, että olet jumissa miehen päässä tapahtuvan draaman kanssa mutta hyvä uutinen on, että voit silti vaikuttaa siihen, miten tilanne käsitellään. Tässä muutama neuvo:

1. Älä ota ahdistusta henkilökohtaisesti.
Miesvauva rakentaa päässään katastrofeja, jotka eivät liity sinuun. Hän ei valehtele, koska sinä olet vaikea, vaan koska hänen oma tunne-elämänsä ei kestä epämukavuutta. Jos pysyt rauhallisena ja järkevänä, annat hänelle mallin, että totuus ei ole uhka.

2. Pyydä selkeää keskustelua heti.
Kun huomaat merkkejä ahdistuksesta, sano suoraan: Näytät ahdistuneelta, kerro mitä tapahtui, ei tule riitaa. Toista tämä tarpeen mukaan. Miesvauvan ongelma on päässä oleva draama, ja selkeä, rauhallinen kutsu puhumiseen auttaa tuomaan hänet takaisin todellisuuteen.

3. Vahvista totuuden turvallisuus.
Kun hän kertoo jotain arkista, älä reagoi liikaa älä ylistä, älä rankaise. Vain hyväksy ja jatka normaalisti. Tämä opettaa, että rehellisyys ei ole vaarallista, eikä mikään pieni asia kaada parisuhdetta.

4. Rajaa oma vastuusi.
Sinun ei tarvitse olla hänen tunnekriisinsä pelastaja. Voit olla tukena, mutta jos ahdistus kasvaa liikaa, ohjaa hänet hakemaan ammattiapua. Miesvauva tarvitsee joskus ulkopuolista näkökulmaa, jotta pää oppii käsittelemään tunteita aikuismaisesti.

5. Anna hänelle pieniä onnistumisen kokemuksia.
Kun mies kertoo jotain rehellisesti, kiitä tai näytä, että tilanne sujui hyvin. Se on kuin harjoitus: mitä useammin hän huomaa, ettei riitaa synny, sitä vähemmän hänen päässään kasvaa mielikuvituskriisi.

6. Pidä huolta omasta jaksamisesta.
Kun toinen kompastuu päässään moneen turhaan katastrofiin, sinun on tärkeää säilyttää oma rauha ja huumori. Muista, että miehen draama ei ole sinun vikasi, eikä sinun tarvitse ratkaista sitä yksin.

"Tänä talvena olen kiistellyt puolison kanssa ekaa kertaa niin, etten ole itkenyt hysteerisesti, ollut päiviä aivan sekaisin ja etsinyt oma asuntoa kun kaikkihan on pilalla" 

Hienoa että edistystä on tapahtunut! Ap

Ton yhden ip:n voisi blokata pysyvästi.

Tsemppiä ap ja miehensä, toivottavasti saatte apua!

Mistä ihmeestä olet löytänyt tuollaisen ongelmamiehen eihän tuollainen ole nykyaikaa, tulee mieleen 50-luvun Suomi- elokuvat. Jos on ulkomaalainen niin hän on tuonut traumansa muusta kulttuurista ja on vaikea hoidettava, ehkä tulee kotiutus.

Älä ota hänen draamaansa henkilökohtaisesti. Miesvauva rakentaa päässään katastrofeja, jotka eivät liity sinuun, ja mitä rauhallisempi olet, sitä nopeammin hän tajuaa, ettei totuus ole uhka. Kun huomaat hänen ahdistuksensa, kutsu hänet puhumaan suoraan ja rauhallisesti: Näytät ahdistuneelta, kerro mitä tapahtui, ei tule riitaa. Joskus hän tarvitsee hetken, joskus päivän, mutta tärkeintä on, että hän kokee rehellisyyden turvalliseksi.

Kun mies kertoo arkisia asioita, reagoi normaalisti. Älä ylistä, älä rankaise, vain hyväksy ja jatka arkea. Näin hän oppii, että totuus ei romahduta maailmaa. Muista myös rajata oma vastuusi: et ole hänen tunnepelastajansa, ja jos ahdistus yltyy, ammattiapu on täysin sallittua.

Kun mies onnistuu kertomaan rehellisesti, vahvista, että kaikki meni hyvin. Nämä pienet onnistumiset opettavat hänelle, että draaman rakentaminen ei ole tarpeen. Pidä huolta omasta jaksamisestasi samalla miesvauva saa oman päänsä romahtelemaan, mutta sinun ei tarvitse. Huumori, rauha ja selkeä rajojen näyttäminen ovat tehokkaampia kuin yksikään neuvottelu hänen mielikuvituskriisinsä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ton yhden ip:n voisi blokata pysyvästi.

 

Tsemppiä ap ja miehensä, toivottavasti saatte apua!

Älähän nyt, ihana kun porukalla haukutaan miehiä

Miesvauva rakentaa päässään katastrofeja, joita ei oikeasti ole olemassa. Pysy rauhallisena ja näytä, että totuus ei kaada maailmaa se on opetus, jota hän ei saa muuten.

Kun mies kertoo jotain rehellisesti, älä reagoi liikaa, älä rankaise, älä ylistä. Näin hän oppii, että arkiset asiat eivät vaadi draamaa ja että totuus on turvallista.

Et ole hänen tunnepelastajansa. Jos ahdistus yltyy, ohjaa ammattiapuun, pidä huoli omasta rauhastasi ja muista nauraa vähän hänen päässään tapahtuville sarjakuvamaisille romahduksille.