Lue keskustelun säännöt.
Symbioottinen parisuhde, jossa kahdesta tulee ikäänkuin yksi ja mitään ei tehdä yksin ja kaikki mitä tehdään, tehdään yhdessä
Tiedättekö tällaisia pareja?
Mikä tähän ajaa?
Esim. yksin ei voi seurata mitään sarjaa, vaan sarja valitaan siten, että se miellyttää molempia ja sitä katsotaan aina yhtä aikaa.
Oman unirytmin mukaan ei toimita, vaan etsitään kompromissi, jonka mukaan mennään yhtä aikaa sänkyyn, aletaan nukkumaan samaan aikaan käsi kädessä ja herätään samaan aikaan. Syödään samaa ruokaa aina.
Nämä ihmiset eivät ikäänkuin ole itsenäisiä ja omia itsejään, vaan muokkaavat itsensä täydelliseen symbioosiin toisen kanssa. Miksi?
Kommentit (915)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on todella ahdistavaa. Tuossahan katoaa minuus.
Siihen suhteeseen ei mennä eroamaan, toisin kuin näissä joissa annetaan absoluuttinen minimi toiselle
Nykyään ihanne on viettää mahdollisimman paljon aikaa erillään, ja se, että mitään ei jaeta- varsinkaan rahoja. Eli ei mitään järkeä koko hommassa.
Saattaa olla ihanne, mutta onneksi jokainen pari voi edelleen sopia parisuhteeseensa liittyvistä asioista keskenään. Ja ennen kaikkea valita kumppaniksi henkilön, joka ajattelee asioista samalla tavoin. Jos jonkun mieli siitä järkkyy, niin antaa järkkyä. Iso osa ihmisistä ajattelee kuitenkin putkiaivoin ja hyväksyy vain sen oman tapansa elää. Nykyajan trendien mukaisissa parisuhteissa kumppani on helposti korvattavissa ja vaihdettavissa, ja mielummin olisin loppuelämän yksin kuin sellaisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyl psykologisesti on mitattavissa terve ja epäterve parisuhde, siitä faktasta ette pääse piikittelemällä eroon...
Vierailija kirjoitti:
Kyl psykologisesti on mitattavissa terve ja epäterve parisuhde, siitä faktasta ette pääse piikittelemällä eroon...
Onneksi itse kuitenkin tietää, onko oma suhde terve vai epäterve. Joku ventovieras palstalainen ei sitä tiedä.
"Yhteisiä pankkitilejä ei tosiaan enää suositella, ihan jo identiteettivarkauksien ja kyberuhkien vuoksi."
Onko joskus suositeltu avioparille yhteistä pankkitiliä?
Eiköhän avioparit osaa itse päättää millainen pankkitili/pankkitilit heille sopii parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyl psykologisesti on mitattavissa terve ja epäterve parisuhde, siitä faktasta ette pääse piikittelemällä eroon...
Onneksi itse kuitenkin tietää, onko oma suhde terve vai epäterve. Joku ventovieras palstalainen ei sitä tiedä.
Jos kaikki tehdään yhdessä, suhteessa ei ole tapahtunut eriytymistä eikä siinä siten ole kahta täysivaltaista jäsentä. Jos taas on kyse tällaisesta "emme tee kaikkea yhdessä mutta haluan kutsua suhdettamme symbioosiksi" niin fine, whatever
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän avioparit osaa itse päättää millainen pankkitili/pankkitilit heille sopii parhaiten.
OK boomer
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän avioparit osaa itse päättää millainen pankkitili/pankkitilit heille sopii parhaiten.
Mun narsisti isä ei antanut äidin pitää omaa pankkitiliä,äiti rukka sen palkkarahat meni sen narsistin tili syy: Kaikki menot ja tulot on yhteisiä:D kuitenkaan ei antanut äidin päättää omista rahoistaan,mitä ostetaan tai antanut edes shoppailurahaa. Äiti olikin aika alistettu.
"Onneksi itse kuitenkin tietää, onko oma suhde terve vai epäterve. Joku ventovieras palstalainen ei sitä tiedä."
Oletko tätä mieltä myös suhteista missä toinen peittelee jatkuaa pettämistä / riippuvuutta tms?
Fakta on, että useammin epäterveessä suhteessa elävät eivät ymmärrä, että suhde tuottaa nyt tai tulevaisuudessa itselle, toiselle tai läheisille huonoa vointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyl psykologisesti on mitattavissa terve ja epäterve parisuhde, siitä faktasta ette pääse piikittelemällä eroon...
Onneksi itse kuitenkin tietää, onko oma suhde terve vai epäterve. Joku ventovieras palstalainen ei sitä tiedä.
Jos kaikki tehdään yhdessä, suhteessa ei ole tapahtunut eriytymistä eikä siinä siten ole kahta täysivaltaista jäsentä. Jos taas on kyse tällaisesta "emme tee kaikkea yhdessä mutta haluan kutsua suhdettamme symbioosiksi" niin fine, whatever
Edelleen, sinä ventovieras palstalainen et toisten suhteista tiedä mitään. Varmaan tekee pahaa hyväksyä se ja siksi sulle nyt niin kovin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
"Onneksi itse kuitenkin tietää, onko oma suhde terve vai epäterve. Joku ventovieras palstalainen ei sitä tiedä."
Oletko tätä mieltä myös suhteista missä toinen peittelee jatkuaa pettämistä / riippuvuutta tms?
Fakta on, että useammin epäterveessä suhteessa elävät eivät ymmärrä, että suhde tuottaa nyt tai tulevaisuudessa itselle, toiselle tai läheisille huonoa vointia.
Heitä vielä kehään väkivalta, tappo ja vaikka murhakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyl psykologisesti on mitattavissa terve ja epäterve parisuhde, siitä faktasta ette pääse piikittelemällä eroon...
Onneksi itse kuitenkin tietää, onko oma suhde terve vai epäterve. Joku ventovieras palstalainen ei sitä tiedä.
Jos kaikki tehdään yhdessä, suhteessa ei ole tapahtunut eriytymistä eikä siinä siten ole kahta täysivaltaista jäsentä. Jos taas on kyse tällaisesta "emme tee kaikkea yhdessä mutta haluan kutsua suhdettamme symbioosiksi" niin fine, whatever
Edelleen, sinä ventovieras palstalainen et toisten suhteista tiedä mitään. Varmaan tekee pahaa hyväksyä se ja siksi sulle nyt niin kovin vaikeaa.
Ei oo mitenkään vaikeaa. Oma parisuhde on normaali, terve, jossa on kaksi aikuista. Jos puoliso pitää kahlehtia itseen ja viettää 24/7 yhdessä symbioosissa, niin en näe miten se voisi olla terve. Jos puhut jostain muusta kuin tällaisesta symbioosista niin en enää ymmärrä mistä puhutaan.
Ystävän kommentti:
mun hyvä ystäväni tapasi pari vuotta sitten miehen, jonka kanssa ovat juuri tällaisessa symbioosissa. Kaikkialle menevät yhdessä ja kaikki asiat tehdään yhdessä. En tapaa ystävääni lainkaan kahdestaan, mies on aina mukana. Mies on onneksi kiva tyyppi, joten heitä on yleisesti ottaen mukava tavata. Mutta enää ei voi puhua vapautuneesti ja pohdiskella yhdessä asioita jotka on tarkoitettu vain toisen kuultavaksi. Jotain ystävyyssuhteen dynamiikassa muuttuu silloin kun siinä on kolmas pyörä, ja se taidan olla tässä tapauksessa minä. Nykyään ei enää huvita niin kovasti tavata kun ei siinä oikeastaan ole enää mitään järkeä, kun tekstaillaankin oikeastaan vaan käytännöllisistä asioista pikaisesti, enää ei ole sellaista kahdenkeskistä sidettä joka oli ollut olemassa parikymmentä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyl psykologisesti on mitattavissa terve ja epäterve parisuhde, siitä faktasta ette pääse piikittelemällä eroon...
Onneksi itse kuitenkin tietää, onko oma suhde terve vai epäterve. Joku ventovieras palstalainen ei sitä tiedä.
Jos kaikki tehdään yhdessä, suhteessa ei ole tapahtunut eriytymistä eikä siinä siten ole kahta täysivaltaista jäsentä. Jos taas on kyse tällaisesta "emme tee kaikkea yhdessä mutta haluan kutsua suhdettamme symbioosiksi" niin fine, whatever
Edelleen, sinä ventovieras palstalainen et toisten suhteista tiedä mitään. Varmaan tekee pahaa hyväksyä se ja siksi sulle nyt niin kovin vaikeaa.
Ei oo mitenkään vaikeaa. Oma parisuhde on nor
Ahaa, eli enää et hyväksy edes työssäkäyntiä? 😂 Ihme trolli.
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin vanhemmalla iällä tuollainen symbioosi voi olla todella paha, jos ei osaa yksin käydä missään, ja ei ole omia ystäviä. Jos toinen kuolee tai joutuu laitoshoitoon, on vaikea sopeutua elämään yksin.
Appivanhempani kävivät jopa parturikampaajalla yhdessä. Kun appi sitten kuoli lyhyen sairastamisen jälkeen, oli anopin loppuelämä hyvin onnetonta. Ei halunnut käydä missään, ei ollut ystäviä enää. Eli masentuneena loppuelämänsä.
Juu, mekin käydään parturikampaajalla yhdessä. Matkaa sinne on 25 km ja kätevintä on tilata samalle reissulle kummallekin aika. Siinä sulle ihmeteltävää.
Nyt kun jäätiin eläkkeelle, ollaan tosi paljon aikaa yhdessä. Mökille lähdetään vapun aikoihin ja palataan kaupunkiin lokakuussa. Mökillä ollaan paljon kahdestaan, välillä lapset ja lastenlapset lomailevat. Marraskuu oltiin Madeiralla ja nyt Kanarialla pari kuukautta. Yhdessä syödään just aamiaista ja lähdetään sitten lenkille ja tulomatkalla käydään yhdessä kaupassa. Illalla mennään tuttavapariskunnan kanssa ravintolaan syömään.
Meillä on yhteinen käyttötilikin, jolle kaikki tulot tulevat ja josta kaikki menot lähtevät, kummankin säästötilille siirtyy kuitenkin sama summa joka kuukausi, muutama satanen, työssäoloaikana enemmän. Kummallakin on mukava osakesalkku ja rahasto-osuuksia.
Tiedostan, että toinen meistä lähtee ensin. Luulen, että mökkeily loppuu ainakin minulta, jos yksin jään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyl psykologisesti on mitattavissa terve ja epäterve parisuhde, siitä faktasta ette pääse piikittelemällä eroon...
Onneksi itse kuitenkin tietää, onko oma suhde terve vai epäterve. Joku ventovieras palstalainen ei sitä tiedä.
Jos kaikki tehdään yhdessä, suhteessa ei ole tapahtunut eriytymistä eikä siinä siten ole kahta täysivaltaista jäsentä. Jos taas on kyse tällaisesta "emme tee kaikkea yhdessä mutta haluan kutsua suhdettamme symbioosiksi" niin fine, whatever
Edelleen, sinä ventovieras palstalainen et toisten suhteista tiedä mitään. Varmaan tekee pahaa hyväksyä se ja siksi sulle nyt niin kovin vaikeaa.
Ei oo mitenkään vaikeaa. Oma parisuhde on nor
Minunkin parisuhteeni on täysin normaali, mitään ja ketään ei kahlehdita eikä määräillä, ollenkaan. Silti ollaan, töitä lukuunottamatta, käytännössä kaikki vapaa-aika yhdessä.
Aiemmin ollaan oltu kyllä usealla samalla työpaikallakin. Enää ei, kun molemmat vaihtoi alaa. Mutta ei kyllä haittaisi 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin vanhemmalla iällä tuollainen symbioosi voi olla todella paha, jos ei osaa yksin käydä missään, ja ei ole omia ystäviä. Jos toinen kuolee tai joutuu laitoshoitoon, on vaikea sopeutua elämään yksin.
Appivanhempani kävivät jopa parturikampaajalla yhdessä. Kun appi sitten kuoli lyhyen sairastamisen jälkeen, oli anopin loppuelämä hyvin onnetonta. Ei halunnut käydä missään, ei ollut ystäviä enää. Eli masentuneena loppuelämänsä.
Juu, mekin käydään parturikampaajalla yhdessä. Matkaa sinne on 25 km ja kätevintä on tilata samalle reissulle kummallekin aika. Siinä sulle ihmeteltävää.
Tämä. Koronarokotuksiin varataan peräkkäiset ajat, jne. Miksei?
Täällä mummi ja pappa kohta 45 vuotta tällaisessa parisuhteessa. Joka päivä tapellaan, ja kerrotaan heti kaikki negatunteet. Sitten jatketaan, ilman mökötystä.
Meillä ei ole yhteistä pankkitiliä, mutta yhteiset rahat ja menot. Meillä on myös velaton talous: ok-talo, iso mökki omalla meren rannalla ja muutamia asunto-osakkeita Etelä-Suomessa. Lisäksi ihan rahaa säästötileillä ja muutama sijoitus.
Mutta vielä työelämässä ollessa teimme molemmat pitkiä työpäiviä ja ylitöitä, meni joulut ja muut pyhät töissä ja toinen oli vielä päättymättömässä kolmivuorossa.
Sivussa kasvatimme neljä lasta aikuisiksi.
Emme ehtineet harrastaa, emme matkustella, muutamia kaukokohteita lukuun ottamatta joskus 30-40 vuotta sitten, emme hengailla kavereiden kanssa, käydä bilettämässä, yms.
Älkää ymmärtäkö väärin, emme olleet ahneita rahan perään, mutta ennen maailma oli toinen. Silloin töissä oli jatkuvasti enemmän töitä kuin tekijöitä, aina oli jokin projekti menossa. Kaikki olivat töissä tekemässä oman osuutensa.
Välillä meni viikkojakin ettei ollut yhtään mitään vapaa-aikaa, ei yhteistä, saati sitä "omaa aikaa." Oma aika on käsitteenäkin ihan uusi, ei sellaista vielä 20 v sitten tunnettu. Ei parisuhteeseen sellainen kuulunut, naurettava ajatuskin. Miksi sitten edes ollaan yhdessä, jos pitää olla omaa aikaa, omat kaverit, omat tulot ja menot? Nykyään on kuulemma jo omat huoneetkin pareilla...kuka nyt jonkun toisen kanssa nukkuu? Eipä ihme, että sinkkujen määrä lisääntyy ja lasten määrä laskee.
En nyt ymmärrä mitä pahaa siinä on, että hektisten lapsiperhe vuosien ja työelämän jälkeen me kaksi viihdymme yhä yhdessä, koko ajan? Me ja koirat. Meidän pienissä ympyröissä.
Yhdessä asuessa tulee väistämättä vietettyä niin paljon aikaa yhdessä, että edes päivittäinen, tunnin vievä harrastuskaan ei ole kuin pikkiriikkinen murto-osa siitä.
Yhteisiä pankkitilejä ei tosiaan enää suositella, ihan jo identiteettivarkauksien ja kyberuhkien vuoksi. Itse asiassa suositus on, että jokaisella olisi näiden vuoksi pankkitili ja -kortti kahdessa pankissa. Rahat toki voivat olla ideologisesti yhteisiä, jos näin on yhdessä sovittu, tulotaso on samankaltainen eikä taustalla ole taloudellista hyväksikäyttöä.