Symbioottinen parisuhde, jossa kahdesta tulee ikäänkuin yksi ja mitään ei tehdä yksin ja kaikki mitä tehdään, tehdään yhdessä

Tässäkin keskustelussa menee iloisesti sekaisin ne pariskunnat joilla homma on edelleen ns. terveellä pohjalla ja jotka on symbioosissa esimerkiksi miellyttääkseen puolisoaan ja menettäneet samalla identiteettinsä.

Meillä vaan sattuu olemaan samat kiinnostuksen kohteet ja siksi aikanaan toinen houkuttikin. Kuunnellaan samanlaista musiikkia, katsotaan samanlaisia ohjelmia. Toisaalta liikuntaharrastukset on eri. Kotona syödään kompromissiruokaa, koska kukaan ei jaksa pitkän päälle tehdä omia ruokia kaikille. Ravintoloissa ei. Nukahdetaan käsi kädessä. Käydään yhdessä kävelyillä ja hoidetaan kauppareissut. Kuitenkin meillä on omia kavereita, ei koko ajan liikuta pariskuntana, mutta helposti meidän elämä näyttäytyy siltä, että "tehdään kaikki yhdessä".

Minun siskoni ja miehensä suhde on hyvin tiivis ja symbioottinen- eivät matkusta koskaan yksin, eivät käy kylässä kuin harvoin ja silloinkin vain lähisuvussa, oikeastaan ystäväpariskuntia joiden luona käydä ei ole- vain omat sisarukset. Omia henk. koht. ystäviä heillä on vain työssä tavatut joihin ei kuitenkaan pidetä vapaa-ajalla yhteyttä. Eivät koe mitään syytä kyläillä tai vaihdella kuulumisia. Kun jompi kumpi on sitten joskus poissa , toinen on aika yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan voi olla normaalia että mies ja nainen ovat pitkässä ja onnellisessa parisuhteessa vuosikymmeniä. Outoa se on, ja varmasti siihen liittyy jotain epätervettä kiintymystä, mustasukkaisuutta, eristämistä, kiristämistä, alistamista, läheisriippuvuutta. Työpäivänäkin ja työmatkoilta soittelevat, hyvin outoa. He eivät tapaa sukulaisia, heillä ei ole ystäviä, eivät käy missään yksin. 

 

 

Sano pliis että tämä oli vitsi tai parodiaa!?

Olen eri, mutta näinhän tämä ketjussa meuhkaavien mielestä on. 

Aika monen on varmaan vaikea ymmärtää, miksi aikuinen ihminen menee nukkumaan, vaikka ei yhtään nukuta sen vuoksi, että nyt on nukkumaanmenoaika. Tai miksi hän syö nakkikeittoa, vaikka ei pidä siitä juurikaan, mutta sitä on nyt laitettu ruuaksi.

Luulen, että moni "me olemme niin samanlaisia"-ihminen ei edes huomaa, mitä kaikkia arkipäivän myönnytyksiä tekee, koska on niin tottunut siihen, että tämän symbioosin unelman vuoksi niitä nyt vain tehtävä.

Siitä aloitus puhui, ei ihmisistä, jotka ovat kosmisuuden tuolla puolen ja todellakaan eivät ikinä koskaan joudu tinkimään mistään, koska aivonsa ja kroppansa ovat niin yhteneväiset toisen ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Aika monen on varmaan vaikea ymmärtää, miksi aikuinen ihminen menee nukkumaan, vaikka ei yhtään nukuta sen vuoksi, että nyt on nukkumaanmenoaika. Tai miksi hän syö nakkikeittoa, vaikka ei pidä siitä juurikaan, mutta sitä on nyt laitettu ruuaksi.

Luulen, että moni "me olemme niin samanlaisia"-ihminen ei edes huomaa, mitä kaikkia arkipäivän myönnytyksiä tekee, koska on niin tottunut siihen, että tämän symbioosin unelman vuoksi niitä nyt vain tehtävä.

Siitä aloitus puhui, ei ihmisistä, jotka ovat kosmisuuden tuolla puolen ja todellakaan eivät ikinä koskaan joudu tinkimään mistään, koska aivonsa ja kroppansa ovat niin yhteneväiset toisen ihmisen kanssa.

Ei aloituksessa puhuttu siitä että syödään ruokaa mistä ei pidä tai mennään nukkumaan vaikka ei yhtään väsytä. Vähän tarkkuutta nyt näihin provoihin.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin keskustelussa menee iloisesti sekaisin ne pariskunnat joilla homma on edelleen ns. terveellä pohjalla ja jotka on symbioosissa esimerkiksi miellyttääkseen puolisoaan ja menettäneet samalla identiteettinsä.

Meillä vaan sattuu olemaan samat kiinnostuksen kohteet ja siksi aikanaan toinen houkuttikin. Kuunnellaan samanlaista musiikkia, katsotaan samanlaisia ohjelmia. Toisaalta liikuntaharrastukset on eri. Kotona syödään kompromissiruokaa, koska kukaan ei jaksa pitkän päälle tehdä omia ruokia kaikille. Ravintoloissa ei. Nukahdetaan käsi kädessä. Käydään yhdessä kävelyillä ja hoidetaan kauppareissut. Kuitenkin meillä on omia kavereita, ei koko ajan liikuta pariskuntana, mutta helposti meidän elämä näyttäytyy siltä, että "tehdään kaikki yhdessä".

Niin. Ja kuvaamasi suhdehan ei ole sellainen jota aloitus käsittelee. Lukekaa uudestaan aloitus jos menee liikaa tunteisiin se, ettei moni pidä sellaista suhdetta oikein hyvinvointia molemmille osapuolille tuottavana. Se, että itsellä on sellainen olo, että pitääköhän muut meitä ihan outoina kun me vietetään niin paljon aikaa kaksin, ei tarkoita, että tässä ketjussa puhuttaisi sellaisista suhteista, missä vietetään paljon aikaa kaksin. Tässä on yritetty keskustella suhteista, joissa rajat häviävät niin totaalisesti, että kaikki mieltymykset, kaikki aktiviteetit, kaikki harrastukset, kaikki suhteen ulkopuoliset ihmissuhteet jaetaan, eikä mitään omaa ole, ei edes päivä- tai nälkärytmi.

Rasittavaa kun mielensä jatkuvasti pahoittaa kommenteista joku 'symbioottisessa suhteessaan' onnellinen, joka kuitenkin kertoo seuraavaksi, ettei me harrasteta samoja juttuja ja meillä on omat ystävätkin.

Kuvailemasi suhde on hyvin tyypillinen, ei mitenkään poikkeava.

Jankuti jankuti. Tarina muuttuu aloituksesta koko ajan. Pidä sairas ketjusi.

"Ei aloituksessa puhuttu siitä että syödään ruokaa mistä ei pidä tai mennään nukkumaan vaikka ei yhtään väsytä."

Olen pahoillani, mutta mun on yhä mahdotonta ymmärtää kuinka se uni tulee simmuun molemmilla joka ilta tasan samaan aikaan ja kuinka aamulla samaan aikaan herää virkeänä uuteen päivään.

Nukkuuko kaikki täällä joka yö ja kaikissa elämäntilanteissa tasan yhtä monta tuntia ja minuuttia?

Sairastin itse influenssan joulun alla ja nukun edelleen epätavallisen paljon, siis jopa 10h yössä. Normaalisti mulle riittää miestäni lyhyemmät unet, eli minulle alle 7h ja hänelle reilu 8. Jos mies valvoo kanssani, hän herää joka tapauksessa normaaliin aikaansa ja tarvitsee sitten päiväunet kompensoimaan. Nytkö hänen pitäisi sitten nukkua 10h kun minäkin nukun? Eikö teillä unentarve vaihtele yhtään vuodenajan /työtilanteen /kuormituksen /terveystilanteen mukaan vai vaihteleeko toisella samaan tahtiin?

Sama ruoan kanssa -kaikilla on siis niin tasainen ateriarytmi riippumatta elämäntilanteesta, päivän aikatauluista etc, että aina tulee nälkä samaan aikaan ja aina haluaa lämpimän ruoan?

Ei mitään, ihailen kyllä tuollaista säännöllisyyttä elämäntavoissa, koska nyky-yhteiskunta heikosti sellaista tukee. Toinen vaihtoehto on toki se, että yksi määrää oman rytminsä ja tarpeidensa mukaan ja toinen peesaa.

Vierailija kirjoitti:

Jankuti jankuti. Tarina muuttuu aloituksesta koko ajan. Pidä sairas ketjusi.

Aloitus näyttää kertovan pari esimerkkiä miten tällainen suhde mm ilmenee. Sanasta "Esim" voi päätellä että aloittaja haluaa ilmaista seuraavan olevan pelkästään esimerkki, ei koko tarina. Suhteen kokonaiskuvaa hän ilmaisee seuraavalla lauseella: "Nämä ihmiset eivät ikäänkuin ole itsenäisiä ja omia itsejään, vaan muokkaavat itsensä täydelliseen symbioosiin toisen kanssa. "

Kysymys ei siis ole Mervin ja Timon suhteesta, jossa tykätään pääsääntöisesti katsoa sarjoja televisiosta ja lenkkeillään yhdessä sekä syödään joka päivä yhteinen päivällinen, mutta molemmilla on omat harrastukset ja ystävät. Kyse on sellaisesta suhteesta missä erillisyys nähdään niin suurena uhkana suhteelle, että mitään erillistä ei enää (pakollinen työ pl)ole.

Me voidaan täällä debatoida vaikka päivät pääksyten onko tällainen hyvä ja terve ilmiö vai ei. Minä luotan kuitenkin mielen ammattilaisten arvioon, jotka yhtenä rintamana eivät tällaista suosittele ja kertovat tällaisen pohjaavan kiintymyssuhdehäiriöihin ja/tai persoonallisuushäiriöihin.

Vierailija kirjoitti:

"Ei aloituksessa puhuttu siitä että syödään ruokaa mistä ei pidä tai mennään nukkumaan vaikka ei yhtään väsytä."

Olen pahoillani, mutta mun on yhä mahdotonta ymmärtää kuinka se uni tulee simmuun molemmilla joka ilta tasan samaan aikaan ja kuinka aamulla samaan aikaan herää virkeänä uuteen päivään.

Nukkuuko kaikki täällä joka yö ja kaikissa elämäntilanteissa tasan yhtä monta tuntia ja minuuttia?

Sairastin itse influenssan joulun alla ja nukun edelleen epätavallisen paljon, siis jopa 10h yössä. Normaalisti mulle riittää miestäni lyhyemmät unet, eli minulle alle 7h ja hänelle reilu 8. Jos mies valvoo kanssani, hän herää joka tapauksessa normaaliin aikaansa ja tarvitsee sitten päiväunet kompensoimaan. Nytkö hänen pitäisi sitten nukkua 10h kun minäkin nukun? Eikö teillä unentarve vaihtele yhtään vuodenajan /työtilanteen /kuormituksen /terveystilanteen mukaan vai vaihteleeko toisella samaan tahtiin?

Sama ruoan ka

Meillä nukkumisessa on täysin eri rytmi , minä nukun 22-05.30 ja mies 01-07.30. Viimevuodet eri huoneissa koska heräsin aina kun tuli nukkumaan enkä enää saanut unta.

Ruoka sensijaan syödään silloin kun se on valmis. Kun näin on tehty yhdessä 30v on ruoka ajat vakiintuneet. On myös kiva istua yhdessä pöydän ääressä (varsinkin kun lapset olivat vielä kotona) ja keskustella syönnin lomassa. Ei vaihtele tarpeet eikä ajat kuin maan mukaan. Suomessa syömme kotona 07/12/17/20 ja etelänkodissa 07/13/19. En tiedä miten mies syö silloin kun olemme 5kk erillämme.

Ihmettelemme naapurin perhettä (5 henkeä) joka ei ikinä istu samaan pöytään?? Jokainen haukkaa jääkaapista jotain ilmeisesti huoneissaan, mies hakee joskus pizzan vain itselleen ja syö sen yksin?? Mikä perhe, milä parisuhde?? No eivät he muutenkaan tee mitään yhdessä.

Ei, aloituksessa ei puhuttu myöskään uhasta, pelkäämisestä tai vastaavasta. Että kyllä se nyt muuttuu koko ajan.

Hae apua jos et muuten sairaasta suhteesta pääse eroon.

Vierailija kirjoitti:

"Ei aloituksessa puhuttu siitä että syödään ruokaa mistä ei pidä tai mennään nukkumaan vaikka ei yhtään väsytä."

Olen pahoillani, mutta mun on yhä mahdotonta ymmärtää kuinka se uni tulee simmuun molemmilla joka ilta tasan samaan aikaan ja kuinka aamulla samaan aikaan herää virkeänä uuteen päivään.

Nukkuuko kaikki täällä joka yö ja kaikissa elämäntilanteissa tasan yhtä monta tuntia ja minuuttia?

Sairastin itse influenssan joulun alla ja nukun edelleen epätavallisen paljon, siis jopa 10h yössä. Normaalisti mulle riittää miestäni lyhyemmät unet, eli minulle alle 7h ja hänelle reilu 8. Jos mies valvoo kanssani, hän herää joka tapauksessa normaaliin aikaansa ja tarvitsee sitten päiväunet kompensoimaan. Nytkö hänen pitäisi sitten nukkua 10h kun minäkin nukun? Eikö teillä unentarve vaihtele yhtään vuodenajan /työtilanteen /kuormituksen /terveystilanteen mukaan vai vaihteleeko toisella samaan tahtiin?

Sama ruoan ka

Oottakaahan kun tulee vaihdevuodet :D Saattaa käsi kädessä nukkuminen vaihtua erillisiin vuoteisiin. Vai pitääkö sittenkin nukahtaa käsi kädessä ja herätä yhdessä jos toinen valvoo 4h kesken unien joka yö ja hikoilee vuoteen märäksi?

Vierailija kirjoitti:

Ei, aloituksessa ei puhuttu myöskään uhasta, pelkäämisestä tai vastaavasta. Että kyllä se nyt muuttuu koko ajan.

Hae apua jos et muuten sairaasta suhteesta pääse eroon.

Aloituksessa kysytään mikä tähän ajaa. Minun ja asiantuntijoiden arvio on, että erillisyyden kokeminen uhkana suhteelle.

Kyllä minä voin myöntää että symbioosisuhteessa on ilmeisesti tasoja.

Eli vietetään paljon aikaa yhdessä, on yhteisiä mutta myös erillisiä harrastuksia, syödään yhdessä ja tavataan omia ystäviä = tavallinen suhde.

Vietetään kaikki aika yhdessä, aikaa vieviä harrastuksia ei saa olla, ystävien tapaamisissa pitää aina olla puolisokin mukana, työpaikallekin soitellaan kaiken aikaa = epäterve symbioosisuhde.

Sit kun vielä ymmärtäisin, miksi joku varta vasten haluaa kutsua normaalia parisuhdettaan symbioosisuhteeksi, vaikkei se sitä ole?

"Meillä nukkumisessa on täysin eri rytmi ,...

Ruoka sensijaan syödään silloin kun se on valmis. Kun näin on tehty yhdessä 30v on ruoka ajat vakiintuneet.... En tiedä miten mies syö silloin kun olemme 5kk erillämme....

Ihmettelemme naapurin perhettä (5 henkeä) joka ei ikinä istu samaan pöytään?? ..No eivät he muutenkaan tee mitään yhdessä."

Teilläkään yhdessä ruokailu ei tee suhteestanne mitenkään symbioottista. Jokaisella on varmaan joku oma juttunsa. Meillä on esim mökki, mihin mielellään varmasti ystävät tulisi kylään, mutta me ei kutsuta sinne koskaan ketään. Se on meidän symbioosipaikka, siellä halutaan olla kahden, koska siellä hoidetaan arjen sekavuuden keskellä parisuhdetta. Tosin sielläkin voi nousta ylös kun ei enää nukuta ja kaivaa kaapista syötävää jos iskee hiuko.

Meidän arki kotona voi näyttää jonkun naapurin silmään siltä, ettei koskaan tehdä mitään yhdessä. Meidän elämä mökillä voi näyttää mökkinaapurin silmään symbioottiselta.

Tuskin kukaan on 100% ajasta katselemassa mitä naapurin ruokapöydässä tapahtuu, etenkin jos asuu monta kk vuodessa ulkomailla.

Mulla oli joskus sellainen kaveri, joka oli heti symbioosissa, kun oli joku äijä. Puhui kuulumisiakin aina vaan me-muodossa, halusi aina että se poikaystävä on mukana kaikissa tapaamisissa. Koitti sopia jotain näkemistä aina niin, että ehdotti, että tää poikaystävä on mukana. Tätä että se roudattiin tyttöjen iltoihinkin mukaan, tapahtui jo ensimmäisinä viikkoina, kun oli tavannut tän. 

Sanoin sitten, et pidetäänkö nyt kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta ja mennään me tytöt nyt vaan, et jos se sen jälkeen näkisi sitä miestä. 

Sanoi sitten tähän, että en oo onnellinen sen puolesta tai halua tutustua siihen uuteen kumppaniin.

No eipä nuo jutut kauaa kestäneet ikinä. Esitteli tuossa symbioosihuumassaan aina uuden ehdokkaan myös lapselleen, mikä mielestäni oli vähän huolestuttavaa, kun ei itsekään koko ihmistä tuntenut. 

Asiahan ei minulle kuulu, mutta yhteinen tuttavamme iloisena totesi, että onpahan silläkin sitten joku isähahmo elämässä.

No en ole asiantuntija ,  mutta en usko, että herkässä iässä olevalle lapselle joku vaihtuva tuntematon mies on mikään "isähahmo", vaikka siitä sille ihastuneille äidille hyvä mieli tulisikin..

Nykyään en tiedä mitä puuhaa, kuulin että uusperhekuviota kyllä pyörittää..

Meillä miehelle ei maistu aamupala eikä minulle sitten taas yösyöminen. Illallisen syömme yhdessä koko perhe. Toinen on aamuvirkku ja toinen iltavirkku. Samat nukkuma-ajat johtaisivat toisen tai molempien heikentyneeseen hyvinvointiin, koska vuorokausirytmi on synnynnäinen ominaisuus jota ei voi muuttaa.

Ei yhdessä syöminen tee suhteesta symbioosia, eikä eroavat nukkuma-ajat tarkoita etten olisi koskaan kokenut tosirakkautta "kun vaan halutaan aina tehdä kaikki yhdessä".

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä voin myöntää että symbioosisuhteessa on ilmeisesti tasoja.

Eli vietetään paljon aikaa yhdessä, on yhteisiä mutta myös erillisiä harrastuksia, syödään yhdessä ja tavataan omia ystäviä = tavallinen suhde.

Vietetään kaikki aika yhdessä, aikaa vieviä harrastuksia ei saa olla, ystävien tapaamisissa pitää aina olla puolisokin mukana, työpaikallekin soitellaan kaiken aikaa = epäterve symbioosisuhde.

Sit kun vielä ymmärtäisin, miksi joku varta vasten haluaa kutsua normaalia parisuhdettaan symbioosisuhteeksi, vaikkei se sitä ole?

Olisko se sellainen vähän naiivi ihanne rakkaudesta ja parisuhteesta. Kahdesta tulee yksi. Siis pitää omasta mielestään symbioottista parisuhdetta ihanteena, koska ei joko ymmärrä sen määritelmää tai sitten pitää sitä ihanteena vaikkei omassa parisuhteessaan sitä (ainakaan vielä) toteutakaan.

On siis kiva ajatella ja sanoa, että me ollaan niin sieluntoverit, että meidän suhde on symbioosi.

Sitten toisin rakkauteen, parisuhteisiin, yksilöllisyyteen ja vapauteen suhtautuva kuulija tuntee pienen puistatuksen: symbioosisuhde, hrrrhh.

Ihmettelemme naapurin perhettä (5 henkeä) joka ei ikinä istu samaan pöytään?? Jokainen haukkaa jääkaapista jotain ilmeisesti huoneissaan, mies hakee joskus pizzan vain itselleen ja syö sen yksin?? Mikä perhe, milä parisuhde?? No eivät he muutenkaan tee mitään yhdessä.

No mistäs sinä nyt sitten tiedät, millainen parisuhde heillä on? Jospa he eivät pidä mittarina kellonlyömällä samaa ruokaa syömistä, vaan muita asioita?

Tämähän se huvittaa keskustelussa. Mangutaan, että älkää tulko selittämään, millainen meidän suhde sen perusteella, miltä se näyttää, mutta tehdään sama heti toisin päin selostaen, että jos parisuhde ei perustu yhteiseen saman ruuan syömiseen ja käsi kädessä nukkumiseen, niin mikä parisuhde??

Olisko se sellainen vähän naiivi ihanne rakkaudesta ja parisuhteesta. Kahdesta tulee yksi. Siis pitää omasta mielestään symbioottista parisuhdetta ihanteena, koska ei joko ymmärrä sen määritelmää tai sitten pitää sitä ihanteena vaikkei omassa parisuhteessaan sitä (ainakaan vielä) toteutakaan.

Luulen, että tämä. Ja todella moni sitten alkaa tämän ihanteen vuoksi myös tekemään asioita, eli menemään sinne petiin, vaikka ei väsytä, odottamaan toista kotiin, vaikka olisi jo nälkä, jättämään kaverin näkemättä, koska illalla telkka...eli pyrkimään teknisin keinoin sinne ihannesymbioosiin.

Ja vuosikausien aikana tähän tottuu ja sitten toteaa, että meillä nyt on tämmöinen muita parempi symbioosisuhde ja ihmettelen, miksi joku haluaa edes parisuhteessa olla, jos kaverin näkeminen niin tärkeää on, eikä edes yhtä aikaa syödä!

Lisäksi luulen, että jos se toinen sitten on enemmän ns. tavallisen suhteen kuin symbioosin perään, niin hän toki ottaa vastaan myönnytykset, jos niitä edes sellaisiksi huomaa (luulee, että toinen tosiaankin luonnollisesti toimii noin), eikä tietenkään muuta omia tapojaan, kenties joskus vähän jopa vetäytyy (luonnollisesti). Siinä sitten herää tarve pyrkiä vielä tiiviimpään symbioosiin, eli soitellaan töihin muuten vaan, lähdetään mukaan tyyliin postilaatikolle jne.