Oletteko varautuneet siihen, että lapsenne tulevat asumaan kotona hyvin pitkään?

Ei ole ollut tarvis, asuvat omissa asunnoissaan

Vierailija kirjoitti:

Ostin kummallekin asunnot, kun halusivat muuttaa omilleen. Maksavat vastikkeen + veden + sähkön. Lasten äiti asuu vuokra-asunnossa jossain lähiössä.

 

M51

Hienoa, että olet välität lapsistasi myös lompakollasi. Se vain mietityttää, miten helkkarin huono kasvatuskumppani/puoliso/mikä olet ollut, kun lasten äiti mieluummin asuu vuokra-asunnossa lähiössä kuin kanssasi. Mutta mieluumminhan sitä on onnellinen vaikka vuokra-asunnossa huonommassakin lähiössä kuin henkisesti tai emotionaalisesti huonossa jamassa jaetussa kodissa, vaikka se koti sijaitsisi missä ja olisi kuinka omistusasunto.

Olen. Koko elämän, kunnes jompikumpi meistä kuolee tai tapahtuu jotain muuta mullistavaa. Erityislapsi nääs.

Mutta vaikka ei olisikaan erityinen, saisi hän asua kotona niin kauan kuin kokee sen tarpeelliseksi. Varsinkin dystopiassa jossa kohtuu hintaisia (vuokra tai omistus) asuntoja ei ole ja töitä ei ole, eikä opiskelijoita siitä huolimatta tueta riittävästi, joten itsenäistymään pääsee vain pappa betalar mukulat. Koen että se on vanhemman vastuu kun tuo lapsen maailmaan. Jos ei voi avustaa rahalla niin sitten millä tahansa muulla keinolla. Ja yhteiskuntaa tulee kaikkien äänestysikäisten pyrkiä muuttamaan paremmaksi.

Saavavt asua kotona niin kauan kuin haluavat, tottakai. Mukavaahan se on, että lapset viihtyvät kotona, vaikka puitteet eivät niin kummoiset olekaan, neukkukolmio häthätää kehäykkösen sisäpuolella.  Annoin muksuille makuuhuoneet ja nukun itse olohuoneessa.

Pakko on muuttaa opiskelemaan toisaalle. Asumme maalla ja täällä on kouluja vain lukioon saakka. Talo toki niin iso, että halutessa voi majoittua lomilla yms.mutta mielestäni tuo 18-20v on hyvä ikä jo muuttaa kotoa. Autamme taloudellisesti sen minkä voimme ja kannustamme työntekoon. Kesätöissä ovat olleet 15v alkaen. Solu- ja kimppa-asuminen tekee nuorille ihan hyvää, samoin oman talouden suunnittelu.

Eri asia jos asuisimme vaikka Helsingissä, jossa vuokrat on ylikalliita. Tosin uskon, että nuorilla olisi hinku päästä omilleen parikymppisinä myös siellä. 

Vierailija kirjoitti:

Saavavt asua kotona niin kauan kuin haluavat, tottakai. Mukavaahan se on, että lapset viihtyvät kotona, vaikka puitteet eivät niin kummoiset olekaan, neukkukolmio häthätää kehäykkösen sisäpuolella.  Annoin muksuille makuuhuoneet ja nukun itse olohuoneessa.

                 Tuo on jo liikaa

Mun lapsi lähti käytännössä heti 18 täytettyään toiselle puolen Suomea. Luulin, että olisi lukion loppuun kotona, mutta asiat menivät toisin (urheilun takia).

Kaikki ovat muuttaneet omilleen lukion ja armeijan käytyään. Ensin opiskelija-asuntoihin, ja nykyään vanhimmalla jo oma pieni asunto. 

Täällä lapsuudenkodissa vierailevat loma-aikoina ja joskus muulloinkin. Onneksi täällä on tilaa jäädä vähän pidemmäksikin aikaa. 

Ollaan varauduttu.  Talo on niin iso, että hyvin mahtuvat täällä asumaan niin kauan kuin on tarvis.  Tuskin kutenkaan ikuisuuksia olevat.

Lapsellani on 5 paikkaa, joista voidaan valita.

En. Eka muutti kotoa armeijan jälkeen 20v opiskelija-yksiöön. Toinen meni 19v lukion jälkeen välivuodeksi töihin opiskelurahoja tienaamaan ja samalla muutti kotoa. 

Varauduin hankkimaan kalusteita ja keittiötarvikkeita sekä takuuvuokrat molemmille.

Kaikki ovat lähteneet omasta halustaan 19-20-vuotiaina opiskelupaikan saatuaan. Onneksi! Siinä iässä voi hyvin jo irroittautua äidin napanuorasta ja alkaa itsenäistyä. Tiedän muutaman kolmikymppisen vanhempiensa luona notkuvan. Lähinnä säälittää nuo nössöt. Kaikki miehiä, pari työelämässä ja yksi jotenkin syrjäytynyt vain kotona pysyvä. Tuleeko heistä vai ovatko jo nyt peräkammarin poikia.

Sen ymmärrän, että joku kehitysvammainen asuu vanhempiensa luona aikuisenakin, mutta on se todella raskasta vanhemmille, kun kotona on ikuisesti lapsi hoidettavana.

Todella monella käy näin kun lapset eivät työllisty ja tarvitsevat vanhempiensa asunnon myös siihen että pystyvät edes perustamaan perheen.

Eli vanhempien muutettava pikkukämppään lasten tieltä ja oikein onkin näin - lapsiperhe on se joka sitä taloa tarvitsee, ei vanheneva tyhjän pesän pari / yh.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ovat lähteneet omasta halustaan 19-20-vuotiaina opiskelupaikan saatuaan. Onneksi! Siinä iässä voi hyvin jo irroittautua äidin napanuorasta ja alkaa itsenäistyä. Tiedän muutaman kolmikymppisen vanhempiensa luona notkuvan. Lähinnä säälittää nuo nössöt. Kaikki miehiä, pari työelämässä ja yksi jotenkin syrjäytynyt vain kotona pysyvä. Tuleeko heistä vai ovatko jo nyt peräkammarin poikia.

 

Sen ymmärrän, että joku kehitysvammainen asuu vanhempiensa luona aikuisenakin, mutta on se todella raskasta vanhemmille, kun kotona on ikuisesti lapsi hoidettavana.

Monelle aikuiselle jo sekin on raskasta että kotona asuu puoliso jos se on joku miesvauva. Joten ehkä se kehitysvammaisuus ei ole se ongelma, vaan kodin jakajan haastavuus.

Suomen kaltaisessa junttilassa jossa " Kela maksaa" laitetaan kengän kuva persuuksiin 18 v ja sanotaan että pärjäile. Maissa, joissa ihmisillä ja kotitalouksilla on varallisuutta,nuoret asuvat kotina opiskeluajan ilmaiseksi ja käyvät töissä säästäen rahaa. Valmistuvat nopeasti kun ei ole huolta toimeentulosta ( Suomessa valmistutaan verrattain hitaasti korkeakoulusta). Monet asuvat vielä opintojen jälkeen vuoden pari töissä köyden vanhempiensa luona ja säästävät oman asunnon ostoon rahaa. Sitten ostavat omistusasunnon suoraan tai heillä on isohko summa rahaa säästössä. Näin aloitetaan vaurastuminen jo nuorena.

Suomessa asutaan Kelan tukemana " itsenäisesti" omassa kuutiossa ja laitetaan rahaa haisemaan samalla naureskellaan muissa maissa asuville nuorille jotka asuvat kotona pidempään rahaa säästäen. 

Se ei sitten enää naurata kun julkaistaan  eri maiden kotitalouksien varallisuustaulukoita. 

Kyllä olen varautunut, tottakai. Ovat minun lapsiani ja autan niin kauan että lentelevät omin siivin. Nykyhallitus tosin pidentää sitä aikaa. Itse lähdin 18-vuotiaana maailmalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samall tavalla kuin nytkin. Työt, opintotuki, vanhempien apu. 

 

Pakkohan on lähteä opiskeleen. 

 

Jep, johonkin kimppakämppään tai asuntolaan. Opiskelijat siirrettiin yleisen asumistuen saajista opintotuen asumislisän saajiksi. Indeksikorotukset jäädytettiin. Entäs sitten jos valmistuttua ei saakaan töitä?

Niin, aika moni meistä 40-50-vuotiaista on asunut opiskeluajan solussa. Ja ajattelitko oikeasti, että kortistoon valmistuva muuttaisi takaisin vanhempien luokse?

Vierailija kirjoitti:

Todella monella käy näin kun lapset eivät työllisty ja tarvitsevat vanhempiensa asunnon myös siihen että pystyvät edes perustamaan perheen.

Eli vanhempien muutettava pikkukämppään lasten tieltä ja oikein onkin näin - lapsiperhe on se joka sitä taloa tarvitsee, ei vanheneva tyhjän pesän pari / yh.

En tiedä ketään, joka olisi tehnyt näin. Sen sijaan tiedän lukuisia leskiä, jotka haahuilevat suurissa omakotitaloissaan ja osakehuoneistoissaan ilman mitään aikeita muuttaa pienempään, etenkään lastensa tieltä.

Näistä kommenteista näkee suoraan syyn miksi etelä Europassa menee hyvin ja Suomessa ei. Ajattelutapa on niin täysin erilainen vaurastumisen suhteen. Monessa vauraassa maassa ajatellaan perheen rahojen olevan yhteisiä niin että lapset autetaan oman elämän alkuun myös taloudellisesti kun vanhempien kuollessa omaisuus menee heille kuitenkin. Miksei rahas voi laittaa lapsiin jo vanhempien ollessa elossa niin se voi perheessä moninkertaustua? Miksi haluatte varastuttaa valtiota ettekä perhettänne?