Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisinä vanhempanne eivät enää pärjänneet ilman apua?
Vähän kartoitan tilannetta, että missä iässä alkaa mennä toimintakyky siten, että tarvii ulkopuolista apua.
Mitä vaivoja vanhemmillenne tuli ja tosiaan se ikä, jolloin todettiin, ettei yksin pärjää tai että eivät edes keskenään enää pärjää.
Kommentit (206)
No nää on vähän päälle seitsemänkymmentä ja nyt näyttää siltä, että mun on pakotettava ne vanhainkotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No nää on vähän päälle seitsemänkymmentä ja nyt näyttää siltä, että mun on pakotettava ne vanhainkotiin.
Ei pakotukset auta, kun niitä vanhainkoteja ei enää ole. Tietty, jos sulla on riittävästi pätäkkää, voi jostain palvelukodista jotain löytyä.
Tämä on varmaan ihan kauhean epäsuosittu mielipide, mutta minusta vanhainkoteja ei olisi saanut lopettaa. Oikeasti ne ihan loppuvaiheessa olevat vanhukset ei tarvitse itselleen palvelutalossa yksiötä, jossa on oma suihku ja vessa ja iso huone.
Siellä sitten makaa ihminen mistään mitään tietämättömänä sairaalasängyssä omassa yksinäisyydessään hienoissa puitteissa ja maksaa tästä vielä vuokraa enemmän kuin tavallisesta vuokrayksiöstä, tietysti vielä hoiva ja ruoka ym. siihen päälle. Sille ihmiselle ei ole edes mitään hyötyä enää omasta kylpyhuoneesta, kun ei hän pysty sitä käyttämään ja tekee kaikki tarpeensa vaippaan.
Ne ihan vanhan ajan vanhainkodit olivat kyllä kauheita, mutta niiden jälkeen ehti vielä 90-luvulla olla täysin siistejä paikkoja, joissa oli kaksi tai neljä vanhusta samassa huoneessa ja verhot välissä yksityisyyden turvaamiseksi. Muun muassa oma isoäitini oli sellaisessa vuodepotilaana.
On eri asia joku sellainen palvelutalo, jossa on vielä itsenäisesti liikkumaan pystyviä ja ympäristöstään selvillä olevia vanhuksia, ja sitten nämä ympärivuorokautisen hoivan paikat, joissa ollaan tosi huonossa kunnossa. Se, että nykyään Suomessa oikein lainsäädännöllä pakotetaan ihminen maksamaan loppuaikansa sellaisesta asuinhuoneistosta, josta hän ei enää mitään ymmärrä eikä hyödy, on todella omituista.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan ihan kauhean epäsuosittu mielipide, mutta minusta vanhainkoteja ei olisi saanut lopettaa. Oikeasti ne ihan loppuvaiheessa olevat vanhukset ei tarvitse itselleen palvelutalossa yksiötä, jossa on oma suihku ja vessa ja iso huone.
Siellä sitten makaa ihminen mistään mitään tietämättömänä sairaalasängyssä omassa yksinäisyydessään hienoissa puitteissa ja maksaa tästä vielä vuokraa enemmän kuin tavallisesta vuokrayksiöstä, tietysti vielä hoiva ja ruoka ym. siihen päälle. Sille ihmiselle ei ole edes mitään hyötyä enää omasta kylpyhuoneesta, kun ei hän pysty sitä käyttämään ja tekee kaikki tarpeensa vaippaan.
Ne ihan vanhan ajan vanhainkodit olivat kyllä kauheita, mutta niiden jälkeen ehti vielä 90-luvulla olla täysin siistejä paikkoja, joissa oli kaksi tai neljä vanhusta samassa huoneessa ja verhot välissä yksityisyyden turvaamiseksi. Muun muassa oma isoäitini oli sellaisessa vuode
Vielä reilut 10v sitten näitä oli sairaaloissa, geriatrisia osastoja. En tiedä onko nyt, kun soteuudistus on myllertänyt paljon.
Anoppi noin 60v., alkoi tarvita jatkuvasti mieheni apua mökillä ties missä. Oma äiti alle 50v., ei muka muistanut pankkikorttinsa tunnuslukua, ei muistanut syödä ym. ja soitteli siitä minulle. Molemmat näistä hakivat vain huomiota, nykyistä tilannetta en tiedä kun kävivät liian raskaiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos yksin joutuu vastuun vanhemmasta kantamaan , niin se on täysin väärin .Jos sukulaiset kaukana tai eivät välitä.
Jaa. Mun mielestä olisi taas todella outoa, jos mun serkut alkaisi hoitaa mun vanhempia. Vielä oudompaa olisi, että iäkkäät sedät ja tädit hoitaisi. He ovat samaa ikäluokkaa ja tarvitsevat jo itsekin apua tai pärjäävät juuri omien asioidensa kanssa. Joten minusta on ihan normaalia, että joutuu yksin tai sisarustensa kanssa hoitamaan vanhempansa. Raskasta kyllä, mutta ei mitenkään erityisellä tavalla väärin.
Vierailija kirjoitti:
Faijan kanssa soittelin tänään. Hän on 90 ja kyyti vaimonsa töihin päivällä. Laittoi sitten sähköauton lataukseen. Rouva ei halunnut seisottaa autoa koko työpäivää julkisella parkkiksella kolhittavana kun se on ihan uusi.
Isän rouva on mua vuoden nuorempi.
Ei vanhemmat koskaan mitään apua ole tarvinneet, paitsi kun äitini teki kuolemaa 85-vuotiaana, kotisairaanhoito kävi välillä antamassa syöpälääkkeitä tms.
Meillä ei ole ollut tapana harrastaa muistisairauksia eikä kitumista.
Eikö syöpä aiheuta kitumista? Oletan että isäsi asuu ulkomailla. Vaikea nähdä että joku 20-30 vuotta nuorempi suomessa elänyt huolis muuten. Ja kyllähän nämä hyvin huolen pitävät kun rahaa löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä on 77v ja äiti 75v eivät tarvitse mitään apuja. Kummallakin on ajokortti ja ajavat autoa. Isä metsästää ja tekee remppaa. Äiti tekee vielä keikkatöitä, tosin mietti olisiko tämä viimeinen vuosi.
Aloitin isäni hoidon hänen täytettyään 84 vuotta. Silloin hän sai sydäninfarktin ja perään tuli Alzheimer-diagnoosi. Isäni täyttää pian 93 vuotta. Nykylääketiede pitää pitkään hengissä; isällänikin on ollut jo useita sydäninfarkteja, sydämen vajaatoiminta (n. 7 vuotta) ja Alzheimerin tauti virallisesti 8,5 vuotta, mutta kyllä se Alzheimer jylläsi jo pitkään ennen sitä, me ei vain sitä tajuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan tehty vanhempiemme auttamista jo 7 vuotta, eikä loppua näy. Äitini on vasta 75-vuotias ja tulossa ikään, missä avuntarve lisääntyy. Miehen 92-vuotiaan, vielä kotona asuvan isän kanssa ollaan intensiivisessä vaiheessa.
Alkaa jo väsyttää. Tämä on yhtä pitkä elämänvaihe, kuin lapsista huolehtiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu niin siitä, miten ihminen syö. Jos on ylilihava, Noutaja tai sairaudet tulevat aikaisemmin, jopa seitsemissäkymmenissä. Jos on sohvaperuna eikä liiku, sama. Pitkä ikä vaatii aktiivisuutta oman kunnon hoidossa.
Kukaan minun tuntemistani hyväkuntoisista ysikymppisistä ei ole varsinaisesti harrastanut liikuntaa ainakaan vuosikymmeniin. Mutta heille on yhteistä se, että heillä ei ole ollut käytössä autoa. Näin huomaamatta on tullut käveltyä tai pyöräiltyä ihan arkisia asioita toimittaessa.
Mutta sanoisin, että kaikkein tärkein vanhuksen kuntoon vaikuttava asia on tupakoimattomuus. En ole vielä koskaan tavannut hyväkuntoista 70 vuotta täyttänyttä tupakoijaa.
Mummoni eli 88-vuotiaaksi, ei harrastanut liikuntaa, ei syönyt terveellisesti, poltti paljon tupakkia. Kuoli autoimmuunisairauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on 74-vuotias ja alkoi osoittaa muistisairauden merkkejä viisi vuotta sitten. Pärjäsi kyllä arjessa mutta viipotti kylällä reppu auki ja aina oli lompakko tai puhelin hukassa. Pari vuotta sitten iski vaikea suolistosairaus ja se vei myös psyykkisen toimintakyvyn rippeet. On siitä asti maannut sängyssä isäni hoidettavana ja käy välillä palvelutalossa hoitojaksoilla. Hän ei oikeastaan edes puhu enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat lähti saappaat jalassa. Työn touhussa
Helvetin hyvä kun kerroit meille. Kiiitooosss.
Mitä oikein meinaat kommentillasi, mikä siinä sua kiusaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidillä n. 80 vuotiaana ja isällä 85-vuotiaana alkoi omatoiminen elämä menemään spedeilyksi. Oltiin aika monta (sataa) kertaa kehoitettu miettimään muuttoa helpompaan paikkaan asumaan, valmistautumista liikuntarajoitteisiin jne. johon vastaus aina -> 'Kyllä me pärjätään, lopeta sinä huolehtiminen!'
No ei pärjätty, sitten alkaakin puhelin soimaan, laskut on maksamatta, jalat eivät kanna kauppaan, jääkaappi täynna vanhaa tavaraa, asunnolla pitää käydä monta kerta viikossa milloin mistäkin syystä.
Tehkää palvelus lapsillenne ja hoitakaa nuo asiat AJOISSA kuntoon. Minä ainakin pyrin tähän omalta osaltani, ja aloittamaan valmistatautumisen vanhuuteen jo työuran loppupuolella.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi noin 60v., alkoi tarvita jatkuvasti mieheni apua mökillä ties missä. Oma äiti alle 50v., ei muka muistanut pankkikorttinsa tunnuslukua, ei muistanut syödä ym. ja soitteli siitä minulle. Molemmat näistä hakivat vain huomiota, nykyistä tilannetta en tiedä kun kävivät liian raskaiksi.
Oletko mahdollisesti ainoa hemmoteltu kakara? Ja jos hakivat VAIN huomiota, niin eikö ällisi sen vertaa hiffannut, että syynä saattoi olla yksinäisyys, pelkotilat, ikävä ym.johon sinun olisi pitänyt osata reagoida ihan toisin!
Meillä avintarve alkoi pikku hiljaa 60 v alkaen
Pärjäsivät ihan loppuun saakka. Viimeisen viikon isä oli sairaalassa, jossa sai palvelua. Kyllä me lapset hänelle silti järjestettiin siivous apua, ihan vaan seuraksi ja turvaksi.
Ruoka annokset tulivat päivittäin eteisen lattialle, mutta isä kieltäytyi syömästä lattialta.
Tilasimme hänelle jotain herkkuja esim. tytinää ja graavilohta Kareliasta ja teimme pakkaseen valmiita ruoka annoksia. Itse pesi astiat koneessa. Yksin asui loppuun saakka.
Äidillä noin 60, isällä noin 80. Kummallakaan ei ole ollut kyse mistään muistiongelmista onneksi, vaan fyysisistä. Äidistäni tuli liikuntavammainen rappeuttavan sairauden takia, hän eli 75-vuotiaaksi. Isäni on 80 nyt, ja kyllä hän pärjäisi pakon edessä vielä jotenkuten yksin, mutta selän ja olkapäiden takia liikkuminen on käynyt kovin huonoksi, eikä selviä arjen askareista. Ei paitaakaan saa kunnolla vedettyä päälleen ilman apua.
Vanhempien tai aviopuolison / avopuolison sairastuttuaan vakavasti avuntarve voi alkaa jo hyvin varhain.