Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisinä vanhempanne eivät enää pärjänneet ilman apua?
Vähän kartoitan tilannetta, että missä iässä alkaa mennä toimintakyky siten, että tarvii ulkopuolista apua.
Mitä vaivoja vanhemmillenne tuli ja tosiaan se ikä, jolloin todettiin, ettei yksin pärjää tai että eivät edes keskenään enää pärjää.
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Minne se huoli- ilmoitus tehdään , kaupungille? Pitääkö oma nimi ilmoittaa kuka / ketkä sen teki . Kiitos vast.
https://www.hel.fi/fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/sosiaalinen-ja-taloud…
Tuossa linkki Helsingin osalta. Ilmoituksen voi tehdä myös nimettömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos yksin joutuu vastuun vanhemmasta kantamaan , niin se on täysin väärin .Jos sukulaiset kaukana tai eivät välitä.
Äiti sairastui dementiaan 89v. on nyt 91v ja asuu palvelukodissa.
Vaikka joskus 15 vuotta sitten harmitti, kun nyt 90-vuotias äitini ei suostunut opettelemaan tietokoneen ja netin käyttöä, niin nyt olen siitä iloinen. Ei tarvitse pelätä, että äiti antaisi pankkitunnuksensa huijareille, kun hänellä ei ole koskaan tunnuksia ollutkaan. Ja asioiden hoito sujuu vielä helposti häneltä itseltään, kun hän käyttää sellaisia tapoja, joihin nettiä ei tarvita.
Hämmentävää kuinka moni vastaajista ei vastaa ollenkaan ap kysymykseen :DDD
Mutta se johtuu tästä minäminä-asenteesta joka on näillä vanhoilla ihmisillä. Minun täytyy aina ja joka paikassa kertoa se oma, todella tärkeä mielipiteeni huolimatta siitä haluaako sitä kukaan tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Filmi voi katketa koska vain. Tuomas Enbuske kertoi juuri lehdessä että Lenita oli "katoamistaan" edeltävänä hetkenä 2023 täysin oma itsensä Enbusken podcastissa, mutta sitten Tuomas oli yrittänyt tavoitella Lenitaa puhelimella ja ei saanut enää koskaan yhteyttä. Salamana kirkkaalta taivaalta reippaan ihmisen toimintakyky meni yllättäen, elelee jossain, mutta emme tiedä miten, eikä se kenellekään kuulukaan.
Vierailija kirjoitti:
Faijan kanssa soittelin tänään. Hän on 90 ja kyyti vaimonsa töihin päivällä. Laittoi sitten sähköauton lataukseen. Rouva ei halunnut seisottaa autoa koko työpäivää julkisella parkkiksella kolhittavana kun se on ihan uusi.
Isän rouva on mua vuoden nuorempi.
Ei vanhemmat koskaan mitään apua ole tarvinneet, paitsi kun äitini teki kuolemaa 85-vuotiaana, kotisairaanhoito kävi välillä antamassa syöpälääkkeitä tms.
Meillä ei ole ollut tapana harrastaa muistisairauksia eikä kitumista.
Nyt täytyy ihan kysyä, että mikä oli tuon viimeisen lauseen pointti? "Meillä ei ole tapana harrastaa muistisairauksia eikä kitumista". Ihan järjetön lause. Kuka niitä harrastaa? Ei muistisaurautta tai kivuliasta kuolemaa valita. Vai tarkoitatko, että teillä ei anneta "uhriutujille" sympatiaa, kun kaikki tulee vanhaksi kuolee? Mikä oikeasti oli tämän pointti, voitko selventää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävää kuinka moni vastaajista ei vastaa ollenkaan ap kysymykseen :DDD
Mutta se johtuu tästä minäminä-asenteesta joka on näillä vanhoilla ihmisillä. Minun täytyy aina ja joka paikassa kertoa se oma, todella tärkeä mielipiteeni huolimatta siitä haluaako sitä kukaan tietää.
Siis nämä omakohtaiset kokemukset ihan selkeästi vastaa AP:n kysymykseen, vai onko sulla vaikeuksia sisälukutaidon kanssa?
Faija lähti 73v. ja nopeasti perjantaina vein sairaalaan ja sunnuntaina oli kuollut. Haimasyöpä. Äiti oli o silloin sairastunut dementiaan, joka oli vielä alkuvaiheessa. Vuosien myötä tuli se eteen, että yksin kotona asuminen ei enää onnistunut joten alkoi hoitopaikan etsintä. Nyt on paljon otsikoissa vanhusten huono ylläpito, mutta ei se 90-luvun alussakaan kovin hyvää ollut varsinkin kunnallisella puolella sitominen, ylikansoitus, hoitajapula yms.. olivat hyvin yleisiä. Niistä ei vain puhuttu. Joten äiti meni silloin yksityiseen hoitokotiin, jossa hoito oli kyllä hyvää loppuun asti. Äidin eläke ei silloinkaan riittänyt hoitokodin kustannuksiin, joten me lapset maksoimme loput. Äidin fyysinen kunto oli aina ollut hyvä, joten dementiajakso kesti yllättävän pitkään eli 7 vuotta. Kyllä mielestäni lapset saavat varautua vanhempien hoitokoti kustannuksiin nytkin jos haluavat vanhemmilleen säädyllisen lopun. Ei tilanne ole siitä mihinkään muuttunut oli Sote tai ei. Sinänsä jos omaisia ajattelee niin dementia lienee se pahin lähiomaisen sairaus omaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä nuo minun huolenpitoa tarvinnut. Ihan omin voimin pärjäsivät saattohoitoon asti.
Ei tähän ole yleispätevää vastausta.
Isoäiti leikkasi paksua orapihlaja-aitaa pensasleikkurilla kun oli 92 v ja piti yksin kunnossa omakotitaloaan. Kuoli 94v.
Oma äiti on 76v ja ollut jo 5 vuotta hoivakodissa vuodepotilaana, koska halvaantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti sairastui dementiaan 89v. on nyt 91v ja asuu palvelukodissa.
Paniko vastaan muuttoa palvelutaloon?
eihän pärjääminen ole iästä kiini
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korian alettua äitini liikkuminen huononi aivan viikoissa kun hän oli vain kotona, hän oli silloin 83v. Kuukautta aiemmin oli kävellyt bussille puoli kilometriä,käynyt kaupungilla elokuvissa ja syömässä. Hän asuu edelleen yksin, mutta joutui muuttamaan esteettömän asuntoon ja liikkuu huonosti rollaattirin avulla. Kaupungin kotihoito käy kahdesti päivässä, lisäksi muuta ostettua apua ja minä hoidan paljon hänen asioitaan, vaikka hänellä edelleen on muisti hyvä. Hän on vain jotenkin taantunut ja tykkää, että muut hoitavat asiat. Raha-asioista hän ei edes halua puhua.
Toisaalta 86-vuotias anoppiani elää maalla koiransa kanssa ja pärjää hyvin. Lonkat on leikattu, puolisoni käy ainakin kerran viikossa hoitelemassa vähän talon asioita (polttopuita sisään talvella, ruohonleikkuuta kesällä jne.). Naapuri vie kauppaan, jollei mieheni pääse käymään, autosta anoppi luopui pari vuotta sitten. Läheinen mökkitalkkarit ajaa lumet. Anoppi ei missään nimessä halua muuttaa takaisin Helsinkiin.
Uudenvuoden vietossa oli ystävän 85-vuotias äiti, joka oli varsin ketterä, pää leikkaa, jutut olivat hauskoja. Hän ajaa edelleen Helsingin keskustan ja Kirkkonummen väliä viikoittain.
Hyvin eri lailla näyttävät ihmiset ikääntyvän ja iäkkäillä voi kunto huonontua hyvinkin nopeasti.
Isä lähti suorilta jaloilta sairauskohtaukseen 93-vuotiaana 2018, äidin vei korona 2021 kun hän oli 88-vuotias. Kummallakaan ei ollut muistisairautta ja elivät ihan omassa kodissaan omin avuin loppuun asti. Siivousavun ostivat ulkopuolelta mutta muuten pärjäsivät keskenään/äiti yksin. Liikunnallisia ihmisiä olivat, ulkoilivat paljon ja itse hoitivat ostoksensa.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa tänne vatuloida tommosta.
Ottaako kirjoittaminen noin koville?
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä ole merkitystä. Toimintakyky voi mennä missä tahansa iässä. Vastaavasti on paljonkin sellaisia jotka pärjäävät hautaan saakka ilman kummempia apuja
Näin on. Ihminen voi elää terveellisesti ja liikkua koko ikänsä, mutta siitä huolimatta esimerkiksi selkä voi pikku hiljaa pettää ilman mitään järkevää syytä.
omat vanhemmat ovat aina tarvinneet tiettyjen lasten apua. eivät kuntonsa vuoksi vaan marttyyri-asenteella.
Tähän kuului aina joka vierailulla kuoltaispa saappaat jalassa-jutut, koska sinä et varmasti meitä hoida ja se ja se sisarus ei välitä ollenkaan meistä. Laitoin välit poikki. Jos jossain vaiheessa tarvitsevat apua, käyttäköön säästönsä
Minne se huoli- ilmoitus tehdään , kaupungille? Pitääkö oma nimi ilmoittaa kuka / ketkä sen teki . Kiitos vast.