Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisinä vanhempanne eivät enää pärjänneet ilman apua?
Vähän kartoitan tilannetta, että missä iässä alkaa mennä toimintakyky siten, että tarvii ulkopuolista apua.
Mitä vaivoja vanhemmillenne tuli ja tosiaan se ikä, jolloin todettiin, ettei yksin pärjää tai että eivät edes keskenään enää pärjää.
Kommentit (206)
Vanhemmat eivät tarvinneet varsinaista hoivapalvelua lainkaan. Isällä kävi välillä apulainen, joka siivosi ja pesi pyykkiä. Mutta ei ollut säännöllistä lääkitystä, niin ei tarvinnut kotihoitoa edes lääkkeiden vuoksi. Kaupassa hän kävi taksilla. Äitikin kyllä viimeisinä vuosinaan tilasi palveluja kotiin, esim. kampaajan ja jalkojenhoitajan, mutta olisi varmaan väärin sanoa, ettei olisi pärjännyt ilman noita. Kummallakaan ei ollut muistisairautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpikin pärjäsi melkein seitsenkymppiseksi, sitten tuli aika nopea lähtö, eikä apua tarvinneet kuin muutaman viikon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yksin joutuu vastuun vanhemmasta kantamaan , niin se on täysin väärin .Jos sukulaiset kaukana tai eivät välitä.
Jaa. Mun mielestä olisi taas todella outoa, jos mun serkut alkaisi hoitaa mun vanhempia. Vielä oudompaa olisi, että iäkkäät sedät ja tädit hoitaisi. He ovat samaa ikäluokkaa ja tarvitsevat jo itsekin apua tai pärjäävät juuri omien asioidensa kanssa. Joten minusta on ihan normaalia, että joutuu yksin tai sisarustensa kanssa hoitamaan vanhempansa. Raskasta kyllä, mutta ei mitenkään erityisellä tavalla väärin.
Meillä vanhemmat menehtyivät yllättäen eivätkä hoitoja tarvinneet. Vanhin veli oli pitkäaikaissairas ja lopulta kyvytön huolehtimaan asioistaan. Kunnan sosiaalitoimi järkkäsi apuja kotiin. Ruuat, siivoamiset, peseytymiset, lääkärissä ja kaupassakäynnit ynnä muut. Joku hoitokotipaikka olisi ollut kaukana ja kallis. Joten kotona sai olla ja se oli paras. Ei olisi pystytty sisarusten kesken hoitamaan mitenkään. Tapauksia on tietysti monenlaisia. Eräs tuttu jäi pois töistä äitinsä omaishoitajaksi mutta heillä oli homattava omaisuus. Harvalla on varaa jäädä omaishoitajaksi vaikka haluaisikin. Niin oli omalla kohdallanikin. Muut sai hoitaa, kävin vain kahvittelemassa ja seurana.
89v. Vahingossa kompastui matonreunaan tai kynnykseen ja kaatui. Tasapaino ei palautunut - palvelutaloon. Elää edelleen. 94v.
Puolisonsa kuoli kotiin, nukkuessaan, vanhuuteen 79v.
Voitte arvata, kumpi oli isäni ja kumpi äitini.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa tänne vatuloida tommosta.
Painu muualle sitten!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kyllä suotavaa, että näistä asioista alettaisiin puhumaan ääneen muuallakin kuin tällä palstalla. Kun työikäisten on oltava töissä 70-vuotiaiksi, ikääntyneitä vanhempia pitäisi hoitaa kymmeniä vuosia eri intensiteeteillä, sisarussarjat ovat pieniä joten taakkaa ei voi jakaa, vanhukset ovat eronneet joten pahimmillaan hoidettavia neljässä eri taloudessa ja palveluita heikennetään ja hoivakoteihin ei pääse... Miten tästä pitäisi selvitä?
Vierailija kirjoitti:
Keskustelusta näkee, että se on monelle äärettömän loukkaava. Kommentteja lähettävät lähinnä ihmiset, joiden vanhemmat ovat eläneet liki sata vuotiaiksi. Hoivakodit ovat kuitenkin aivan täynnä ihmisiä, jotka ovat paljon nuorempia, eivätkä selviä yksin. Turha hokea tuota liikkumista ja terveellisiä elämäntapoja. Eivät ne auta, jos pettää pää tai jalat. Kyllä te nuoremmatkin se vielä tulette näkemään. Vanhuus kun ei tule yksin.
Kuulehan, pää ja jalat eivät petä niin helposti jos niitä on aktiivisesti käytetty läpi elämän. Ja jos ruokavalio on ollut lähinnä täysjyvätöntä viljaa, eineksiä, pullaa ja muita huonoja hiilareita ja laadutonta rasvaa, niin vali, vali ja tottakai se on nuoremmillekin sama, ettei vanhuus tule yksin.
Kannattaa siis todellakin miettiä mitä suuhunsa pistää, eli vielä kerran, syö sellaista mikä rakentaa kroppaa ja aivoja, äläkä sellaista mikä tuhoaa sitä koko ajan, kuten valkoinen jauho/sokeri, huonot rasvat ja liha, jonka tuotantoon on tarvittu paljon antibiootteja!
Etelä-Euroopassa vanhukset ovat vielä todella pirtsakassa kunnossa 90- kymppisinä! Ruokavalioon kuuluu merenelävät (jodi) laadukas kylmäpuristettu oliiviöljy salaatteihin ja toinen öljy paistamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelusta näkee, että se on monelle äärettömän loukkaava. Kommentteja lähettävät lähinnä ihmiset, joiden vanhemmat ovat eläneet liki sata vuotiaiksi. Hoivakodit ovat kuitenkin aivan täynnä ihmisiä, jotka ovat paljon nuorempia, eivätkä selviä yksin. Turha hokea tuota liikkumista ja terveellisiä elämäntapoja. Eivät ne auta, jos pettää pää tai jalat. Kyllä te nuoremmatkin se vielä tulette näkemään. Vanhuus kun ei tule yksin.
Kuulehan, pää ja jalat eivät petä niin helposti jos niitä on aktiivisesti käytetty läpi elämän. Ja jos ruokavalio on ollut lähinnä täysjyvätöntä viljaa, eineksiä, pullaa ja muita huonoja hiilareita ja laadutonta rasvaa, niin vali, vali ja tottakai se on nuoremmillekin sama, ettei vanhuus tule yksin.
Kannattaa siis todellakin miettiä mitä suuhunsa pistää, eli vielä kerran,
Miten vanha olet, voitko kertoa? Elämän ja vanhenemisen monimuotoisuus ei ainakaan ole vielä valjennut. Markkinointi on tehonnut, oliiviöljyllä onneen. Olen 80.
Mieheni kanssa muutettiin rivitaloon, kun ok talo kävi turhan suureksi. Äitini muutti samaan rivitaloon meidän seinän taakse. Ikää hänellä oli tuolloin 70 vuotta. Oli hyvä päätös. Molemmilla oma rauha, mutta seuraa kuitenkin tarvittaessa. Syödään tai kahvitellaan välillä yhdessä, kesällä pestään äidin matot. Nyt äiti on 85v ja me käydään hänelle kaupassa, siivooja käy meillä molemmilla. Äitiä otetaan mukaan teatteriin, uimahallille, ravintolaan, Ruotsin laivalle jne. Äiti ei halua olla vaivaksi, eikä hän olekaan. Meidän lapset käyvät usein katsomassa mummin kanssa elokuvia tai kertomassa kuulumisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuori vaimo saa hoitaa faijan
Jatkan,ensimmäinen vaimo selannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä ei apuja tarvinnut kuoli kuitenkin 65 vuotiaana, äiti oli 86 vuotias kun alkoi apua tarvita kaikessa kuoli 92 vuotiaana.
93 oli äiti, kun aloin auttaa lähes päivittäin, kävin kaupassa ja laitoin ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä kävi autolla kaupassa vielä 90-vuotiaana, menehtyi kuitenkin seuraavana vuonna. Äiti oli itsenäisempi vielä 94-vuotiaana, mutta liikkuminen alkoi olla sen vaikeaa ulkona, että autoin kauppa-asioissa.
Lääkkeisiin ei tarvinnut koskaan puuttua, hoitivat itse, eikä muistisairauksia ollut.
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä ole merkitystä. Toimintakyky voi mennä missä tahansa iässä. Vastaavasti on paljonkin sellaisia jotka pärjäävät hautaan saakka ilman kummempia apuja
Nii ... ja joku tarvitsee apua aina ja joka asiassa olipa ikä mikä hyväänsä. Pitää ostaa heille asunto kun ei voida asua vuokralla . Haluavat näyttää että menee hyvin. Iästä riippumatta pyydetään rahaa laskuihin ym. menoihin. Käyttäytyvät kuin pahaiset teinit. Koti on kuin kaatopaikka. Riitelevät lapsistaan kuinka paljon voivat pitää heitä luonaan. Joku lapsista poistetaan perheestä kuin lumet kadulta. SIIS EIVÄT PÄRJÄÄ MISSÄÄN aina pitää olla auttamassa iästä riippumatta. Eikä saada nimeä edunvalvontasopimukseen että saataisiin palvelutaloon.
Faija meni laitoshoitoon (syöpä) jo 71-vuotiaana. Mutsin ei tarvitse paapoa kärttyisää vanhaa ukkoa. Mutsin oma terveys on pitkään ollut heikko, mutta nyt jostain syystä alkaa piristyä. Todennäköinen syy: kusipäinen puoliso meni laitokseen ja vaimo pärjää nyt paremmin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Iällä ei ole mitään merkitystä, vaan geeneillä.
Tosiaan joku 95v tupakoitsija voi tehdä pitkijä kävelylenkkiä, hoitaa okt, puutarhat ja marjastaa ja olla huippu kunnossa, siinä missä toinen 50v istuu pyörätuolissa tai on muistosairas, eikä pärjää yksin.
Itse ajattelen sen johtuvan geeneistä ja kohtalosta.
Kansainvälistä, laadukasta ja pitkäaikaista dataa elintapojen vaikutuksesta terveyteen ja elinikään löytyy todella paljon. Jos siitä huolimatta kohtalo vetää pidemmän korren, niin mikäpä siinä sitten.
Suomessa aikuisilla lapsilla ei ole mitään lakisääteistä velvollisuutta hoitaa iäkkäitä ja sairaita vanhempiaan. EI, vaikka yhteiskunta, hyvinvointialueet ja kunnat yrittävät kilpaa sysätä vanhusten hoidon sukulaisten ja läheisten vastuulle. Älkää hyvät ihmiset suostuko ilmaisiksi omaishoitajiksi ja orjiksi!
Suomessa aikuiset lapset asuvat usein eri paikkakunnalla ja eri maakunnassa kuin sukulaiset. Meillä on oma koti, lapset, oma perhe, lastenhoito ja lapsilla koulunkäynti, kotityöt, molemmilla vanhemmilla vuorotyöt, lasten harrastukset, vanhemmilla luottamustehtävät, perheen lemmikit ja muut arjen vastuut. Vuorokaudessa on 24 tuntia ja perheellisellä on joka viikonpäivälle omat tehtävät. Se EI vaan onnistu, että perheellinen ihminen alkaa ajella toiseen maakuntaan - satojen kilometrien päähän - hoitamaan omia vanhempia ja iäkkäitä sukulaisia ja puolison vanhempia ja sukulaisia. EI ONNISTU, EI!!!
Yhteiskunnan tehtävä on järjestää kotihoito vanhuksille. Kotipalveluja saa ostettua rahalla yksityisiltä yrittäjiltä. Ja jos iäkäs ihminen ei enää pärjää kotipalvelujen ja kotihoidon turvin kotona, niin hänen on muutettava avun piirin yhteisölliseen asumiseen, palvelutaloon, hoivakotiin tai hoitokotiin. Suomessa asuu liian huonokuntoisia, muistisairaita ja monisairaita ihmisiä kotona.
Suomessa perheet perustetaan yhä myöhemmin. Synnyttäjien keski-ikä on jo noin 30 vuotta ja monet ensisynnyttäjät ovat jo lähemmäs 40-vuotiaita. Nykyään keskiverto 50-vuotiaalla asuu alaikäisiä lapsia kotona. Äidillä ja isällä on vastuu huolehtia omista lapsistaan ja kodistaan. Töitä on tehtävä ja moni vanhempi tekee epäsäännöllistä ja kuormittavaa vuorotyötä. Tulee myös levätä ja nukkua. Eläkeikä nousee ja moni pientä eläkettä saava ihminen käy keikkatöissä eläkkeelläkin. On täysin mahdotonta huolehtia samanaikaisesti iäkkäitten ja monisairaitten sukulaisten asioista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelusta näkee, että se on monelle äärettömän loukkaava. Kommentteja lähettävät lähinnä ihmiset, joiden vanhemmat ovat eläneet liki sata vuotiaiksi. Hoivakodit ovat kuitenkin aivan täynnä ihmisiä, jotka ovat paljon nuorempia, eivätkä selviä yksin. Turha hokea tuota liikkumista ja terveellisiä elämäntapoja. Eivät ne auta, jos pettää pää tai jalat. Kyllä te nuoremmatkin se vielä tulette näkemään. Vanhuus kun ei tule yksin.
Kuulehan, pää ja jalat eivät petä niin helposti jos niitä on aktiivisesti käytetty läpi elämän. Ja jos ruokavalio on ollut lähinnä täysjyvätöntä viljaa, eineksiä, pullaa ja muita huonoja hiilareita ja laadutonta rasvaa, niin vali, vali ja tottakai se on nuoremmillekin sama, ettei vanhuus tule yksin.
Kannattaa siis todellakin miettiä mitä suuhunsa pistää, eli vielä kerran,
Ei suomalaisilla ole varaa enää syödä hyvin. Kansa on lypsetty niin moneen kertaan monesta syystä. Muun muassa liiallisen m. muuton rahoituksen takia.
Anteeksi, tuo oli väärin: äidillä se oli noin 65-vuotiaana. Hän sairastui kyllä aiemmin, mutta olisi pärjännyt ilman apua vielä muutaman vuoden.