Minkälaista on lapseton elämä keski-ikäisenä?

Vierailija kirjoitti:

Lapseton mies on luuseri. Lapseton nainen on jäänyt ilman. Johtajilla on lapsia, aina.

Ei ole. Tietenkin maailmassa on vaikka kuinka paljon myös lapsivapaita johtajia. Tulevaisuudessa vielä enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutamia lapsettomia pariskuntia, joilla vaikuttaa olevan hyvä ja toimiva parisuhde. He tuntuvat olevan suht koht onnellisia. 

 

Tunnen myös muutamia 40+ sinkkuja, jotka olisivat halunneet kumppanin ja lapsia, mutta eivät näitä asioita sitten saaneet. Nämä kyseiset ihmiset ovat ERITTÄIN huonossa kunnossa henkisesti: vaikuttavat pysyvän kasassa juuri ja juuri, mutta suru ja masentuneisuus ovat selvästi näkyvillä kasvoista. 

Minä taas tunnen onnettomassa tai jopa väkivaltaisessa parisuhteessa olevia vanhempia. Tunnen myös eronneita pariskuntia, jotka on taistellut vuosikausia lastensa huoltajuudesta ja ovat molemmat siksi onnettomia. Ja tunnen myös onnellisia äitejä ja isiä. Ihmisillä tosiaan on erilaisia elämiä, mutta se taas ei riipu siitä onko heillä lapsia vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutamia lapsettomia pariskuntia, joilla vaikuttaa olevan hyvä ja toimiva parisuhde. He tuntuvat olevan suht koht onnellisia. 

 

Tunnen myös muutamia 40+ sinkkuja, jotka olisivat halunneet kumppanin ja lapsia, mutta eivät näitä asioita sitten saaneet. Nämä kyseiset ihmiset ovat ERITTÄIN huonossa kunnossa henkisesti: vaikuttavat pysyvän kasassa juuri ja juuri, mutta suru ja masentuneisuus ovat selvästi näkyvillä kasvoista. 

Katkeran mamman lempifantasia 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän moni reissaa kumppaninsa kanssa. ainakin isäni ja hänen vaimonsa teki noin päälle nelikympisinä. Ja sitten käyvät töissä. 

Isäsi on siis lapseton? Erikoinen kuvio.

Isä on ehkä saanut hänet päälle nelikymppisenä. 

Eli yli nelikymppisenä lapsen saanut on lapseton? Vai mikä oli logiikkasi? 

Hän puhui menneessä aikamuodossa, isäni ja hänen vaimonsa teki noin päälle nelikymppisinä. Eli toimivat noin kun olivat lapsettomia. 

Ei, he toimivat noin kun heillä ei vielä ollut lapsia. Eihän siitä ollut kyse vaan lapsettomista.

No missä ne lapset tuolloin olivat? Ei missään, eli olivat tuolloin lapsettomia ja tuolloin matkustelivat. Onko jotenkin ennenkuulumatonta että asia voi muuttua? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Positiivisen puolella mennään. Saan opiskella unelma-alalleni, mikä tuskin onnistuisi jos minulla olisi lapsia.

Miksi ei onnistuisi? Tasan 40-vuotiaana mun lapset oli 10,13 ja 15-vuotiaat. En tiedä miten olisivat estäneet opiskeluni? Ja nyt kun olen 47, on viimeinenkin viittä vaille aikuinen.

Opiskelupäivät ovat pitkiä. Lapsellisella on kiire kotiin laittamaan ruokaa lapsille ja auttamaan läksyissä.

Koskaan en ole auttanut läksyissä. Normaaliälyiset lapset tekevät kotitehtävänsä itse.

Ihme kuvitelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Työ, harrastuksia, läheisiä, ystäviä, jne.

Niin on myös perheellisellä, jonka lapset on isoja. 

Ainoastaan täällä palstalla lapsetomuudesta tehdään joku ihme omituisuus. Keski-ikäisenä varsinkin erot elämissä johtuvat ihan muusta, kuin lapsista. Pikkulapsiaika toki on lapsellisille kiireistä, mutta lasten kasvaessa erot tasottuvat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutamia lapsettomia pariskuntia, joilla vaikuttaa olevan hyvä ja toimiva parisuhde. He tuntuvat olevan suht koht onnellisia. 

 

Tunnen myös muutamia 40+ sinkkuja, jotka olisivat halunneet kumppanin ja lapsia, mutta eivät näitä asioita sitten saaneet. Nämä kyseiset ihmiset ovat ERITTÄIN huonossa kunnossa henkisesti: vaikuttavat pysyvän kasassa juuri ja juuri, mutta suru ja masentuneisuus ovat selvästi näkyvillä kasvoista. 

Minä taas tunnen onnettomassa tai jopa väkivaltaisessa parisuhteessa olevia vanhempia. Tunnen myös eronneita pariskuntia, jotka on taistellut vuosikausia lastensa huoltajuudesta ja ovat molemmat siksi onnettomia. Ja tunnen myös onnellisia äitejä ja isiä. Ihmisillä tosiaan on erilaisia elämiä, mutta se taas ei riipu siitä onko heillä lapsia vai ei.

Minäkin tunnen onnettomassa parisuhteessa eläviä ihmisiä. Mutta se ei ollut tämän keskustelun aihe, tässä keskustelussa kyse on lapsettomista keski-ikäisistä. 

T. Sama jolle vastasit 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä huomaa mitään eroa kahden viisikymppisen pariskunnan välillä, joilla toisella on parikymppiset lapset. Ihan samanlaista elämää vietetään. 

 

Jos muut speksit on samat niin todennäköistä on että se viisikymppinen lapseton pariskunta on huomattavasti vauraampi. 

Sehän on elämässä tärkeintä,  kerryttää omaisuutta. 

 

On se ihan hyvä että sitä massia kertynyt. Voi ostaa hyvää hoitoa tai vaikka ulkomailta eutanasian. Helppo lähteä sotaa pakoon.

Aivan ihanaa. Stressitöntä, rentoa - ja ennenkaikkea vapaata.

Mukavaa ja rentoa. Työura mallillaan ja taloudellinen tilanne hyvä. Miehen kanssa reissataan ja liikutaan paljon luonnossa. Mökki löytyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton mies on luuseri. Lapseton nainen on jäänyt ilman. Johtajilla on lapsia, aina.

Ei ole. Tietenkin maailmassa on vaikka kuinka paljon myös lapsivapaita johtajia. Tulevaisuudessa vielä enemmänkin.

No mainitse yksi suuryrityksen johtaja mielellään Suomesta, niin minä mainitsen kymmenen,  jolla on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Jos kälyäni katson, niin katkeraa, loputonta naljailua ja pistelyä perheellisille. Tärkeilyä ja itsen korostamista ja kuitenkin niin näkyvästi kateellinen.

Taidat kuvailla itseäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalalta, jos suoraan sanon. 

 

Kolmekymppisenä sain vielä paljon iloa matkustelusta, etenemisestä työelämässä, varallisuuden kartuttamisesta ja urheilusta. Nykyään nuo kaikki saavutukset tuntuu aivan tyhjältä, tuntuu että uppoan vuosi vuodelta syvemmälle pimeytee, yksinäisyyteen, merkityksettömyyteen ja masennukseen. 

 

Katson vierestä kun ystäväni elävät parisuhteessa ja kasvattavat lapsiaan, samalla olen itse äärimmäisen yksinäinen, ja kiroan päivittäin sitä että minulla ei ole omia lapsia. Tuntuu että en ole kenellekään se tärkein ihminen. Jos katoaisin tänään, kukaan ei huomaisi, eikä kukaan välittäisi. Pahimpina aikoina mietin jo vakavissani kaiken päättämistä. 

Mites omat vanhempasi? Ovatko he sinulle maailman tärkeimpiä ihmisiä? Tuskinpa. Kyllä oma elämä kannattaa rakentaa siten, että ei ole henkisesti

Kuulostaapa surulliselta. Ihminen on laumaeläin. Toisista saa turvaa ja merkitystä elämäänsä. 

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ, harrastuksia, läheisiä, ystäviä, jne.

Niin on myös perheellisellä, jonka lapset on isoja. 

Ihan oli sillonkin,  kun lapset olivat pieniä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein tyhjää ja merkityksetöntä vaikka pinnallisesti mukavaa ja materialististisesti ylitäkylläistä . Koen jämähtäneen henkisesti pari-kolmekymppiseksi enkä enää löydä samalle aaltopituudelle oikein ikäisteni enkä toisaalta nuorempien kanssa. Luonnosta ja vapaaehtoistyöstä saa merkityksellisyyden tunnetta mutta kun en ole poikkeavan intohimoinen enää työni enkä oikeen minkään suhteen niin tyhjää lopulta on. Luulin oikeasti olevani vela mutta nyt viisikymppisenä (ja jo aiemmin mutta lapsia ajatellen myöhässä) olen alkanut miettimään että enkö vain uskaltanut ottaa sitä isoa harppausta vanhemmuuteen, periaatteessa olosuhteet olisivat olleet kohdallaan. Näillä mennään ja onneksi elämässä on muuta kautta lapsia. 

 

Olen 48v lapseton, ja hyvin samanlaiset mietteet ja kokemukset kuin sinulla. 

 

Minua hieman pelottaa, miten tulen reag

Minua hieman pelottaa, miten tulen reagoimaan siihen, kun aikanaan lähipiirini muut naiset alkavat saada lapsenlapsia. Tiedän jo nyt, että kateuden tunteet tulevat nousemaan pintaan.

Turha kadehtia. Et sinä tiedä, millaista elämä toisilla ihmisillä on. Ei lapsi tai lapsenlapsi ketään onnelliseksi tee, jos asenne elämään on se, että aina puuttuu jotakin.

Vierailija kirjoitti:

Lapseton mies on luuseri. Lapseton nainen on jäänyt ilman. Johtajilla on lapsia, aina.

Kuten esimerkiksi paavilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton mies on luuseri. Lapseton nainen on jäänyt ilman. Johtajilla on lapsia, aina.

Ei ole. Tietenkin maailmassa on vaikka kuinka paljon myös lapsivapaita johtajia. Tulevaisuudessa vielä enemmänkin.

No mainitse yksi suuryrityksen johtaja mielellään Suomesta, niin minä mainitsen kymmenen,  jolla on lapsia.

No sitten niitä ei voi olla, jos sinä tiedät jopa kymmenen, joilla on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein tyhjää ja merkityksetöntä vaikka pinnallisesti mukavaa ja materialististisesti ylitäkylläistä . Koen jämähtäneen henkisesti pari-kolmekymppiseksi enkä enää löydä samalle aaltopituudelle oikein ikäisteni enkä toisaalta nuorempien kanssa. Luonnosta ja vapaaehtoistyöstä saa merkityksellisyyden tunnetta mutta kun en ole poikkeavan intohimoinen enää työni enkä oikeen minkään suhteen niin tyhjää lopulta on. Luulin oikeasti olevani vela mutta nyt viisikymppisenä (ja jo aiemmin mutta lapsia ajatellen myöhässä) olen alkanut miettimään että enkö vain uskaltanut ottaa sitä isoa harppausta vanhemmuuteen, periaatteessa olosuhteet olisivat olleet kohdallaan. Näillä mennään ja onneksi elämässä on muuta kautta lapsia. 

 

Olen 48v lapseton, ja hyvin samanlaiset mietteet ja kokemukset kuin sinulla. 

 

Minua hieman pelottaa, miten tulen reag

Kuka ja kenen vi tun äiti kirjoittaa tällaista pas kaa. Tämähän on jo sairasta. Mene keittämään sitä pastaa taas vaihteeksi. Yhteiskunta maksaa sähkön ja pastan. Olethan siksi poikinutkin 

Ei se elämä enää keski-ikäisenä poikkea lapsia saaneiden elämästä. En ainakaan itse huomaa mitään eroa. Lapset elää omaa elämäänsä ja paljon enemmän huolta aiheuttaa ikääntyvät vanhemmat.