Lue keskustelun säännöt.
Minkälaista on lapseton elämä keski-ikäisenä?
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lapsetonkin voi olla
-puoliso
-sisko
-täti
- se ja se ammatiltaan
-kummi
-paras ystävä jollekin
ja sitten kuitenkin se tärkein ja läheisin puuttuisi - suhde oman lapseen.
Miten niin tärkein ja läheisin? Mistä sinä tiedät, mikä on kullekin tärkein ja läheisin suhde?
Niin, no jos sitä suhdetta ei ole, niin sitten ei ole. Mutta luonnollisesti se tietysti menee niin, että oma lapsi on vanhemmalle elämän tärkein juttu. <3 <3 <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein tyhjää ja merkityksetöntä vaikka pinnallisesti mukavaa ja materialististisesti ylitäkylläistä . Koen jämähtäneen henkisesti pari-kolmekymppiseksi enkä enää löydä samalle aaltopituudelle oikein ikäisteni enkä toisaalta nuorempien kanssa. Luonnosta ja vapaaehtoistyöstä saa merkityksellisyyden tunnetta mutta kun en ole poikkeavan intohimoinen enää työni enkä oikeen minkään suhteen niin tyhjää lopulta on. Luulin oikeasti olevani vela mutta nyt viisikymppisenä (ja jo aiemmin mutta lapsia ajatellen myöhässä) olen alkanut miettimään että enkö vain uskaltanut ottaa sitä isoa harppausta vanhemmuuteen, periaatteessa olosuhteet olisivat olleet kohdallaan. Näillä mennään ja onneksi elämässä on muuta kautta lapsia.
Olen 48v lapseton, ja hyvin samanlaiset mietteet ja kokemukset kuin sinulla.
Minua hieman pelottaa, miten tulen reag
Minulla on 2 lasta, jotka eivät aio hankkia lapsia. Olen aina tiennyt, ettei minusta tule isoäitiä. Se on ok. Olen itse ollut perhevastuussa alle 20-vuotiaasta asti.
Vierailija kirjoitti:
Olen todella pettynyt elämääni. Työelämäkään ei anna enää sellaista merkityksen tunnetta mitä aikaisemmin. Sisaruksia minulla ei ole, eli en edes tädiksi ole päässyt. Olisi ihanaa olla edes jonkun mummo. Kai tässä kituutan sitten loppuelämäni. Tuntuu, että elämä jäi elämättä, kun lapsia ei tullut.
Eihän se elämä ole jäänyt elämättä, kun elät sitä koko ajan. Vuosikymmeniä voi olla vielä elämän lahjaa jäljellä, jos kerran vielä töissä käyt. Et voi tietää, millaista elämäsi olisi ollut vanhempana. Voi olla, että olisit nyt täsmälleen samassa jamassa mielesi kanssa. Elämän merkityksettömyys kun ei ole lapsista kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lapsetonkin voi olla
-puoliso
-sisko
-täti
- se ja se ammatiltaan
-kummi
-paras ystävä jollekin
ja sitten kuitenkin se tärkein ja läheisin puuttuisi - suhde oman lapseen.
Miten niin tärkein ja läheisin? Mistä sinä tiedät, mikä on kullekin tärkein ja läheisin suhde?
Niin, no jos sitä suhdetta ei ole, niin sitten ei ole. Mutta luonnollisesti se tietysti menee niin, että oma lapsi on vanhemmalle elämän tärkein juttu. <3 <3 <3
Usein se menee noin. Muttei aina.
Voi ne lapset perheineenkin muuttaa ulkomaille. Silloin myös ne pienet lapsenlapsetkin ovat kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseton mies on luuseri. Lapseton nainen on jäänyt ilman. Johtajilla on lapsia, aina.
Ei ole. Tietenkin maailmassa on vaikka kuinka paljon myös lapsivapaita johtajia. Tulevaisuudessa vielä enemmänkin.
No mainitse yksi suuryrityksen johtaja mielellään Suomesta, niin minä mainitsen kymmenen, jolla on lapsia.
No sitten niitä ei voi olla, jos sinä tiedät jopa kymmenen, joilla on lapsia.
No sanotaan sitten sata. Mutta Ilmeisesti ette tiedä yhtäkään.
Menestyneillä miehillä on lapsia. Uranaisilla ei välttämättä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Positiivisen puolella mennään. Saan opiskella unelma-alalleni, mikä tuskin onnistuisi jos minulla olisi lapsia.
Miksi ei onnistuisi? Tasan 40-vuotiaana mun lapset oli 10,13 ja 15-vuotiaat. En tiedä miten olisivat estäneet opiskeluni? Ja nyt kun olen 47, on viimeinenkin viittä vaille aikuinen.Opiskelupäivät ovat pitkiä. Lapsellisella on kiire kotiin laittamaan ruokaa lapsille ja auttamaan läksyissä.
Koskaan en ole auttanut läksyissä. Normaaliälyiset lapset tekevät kotitehtävänsä itse.
Ihme kuvitelmia.
Ruuankin tekevät itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä tuntuu, että tällä palstalla kokoontuvat ne elämäänsä kyllästyneet äityliinit, joiden ainoa suoritus elämässä on lasten saanti. Sen verran paljon täällä on jatkuvaa vastakkainasettelua lapsellisten ja lapsettomien välillä. Oikeassa elämässä, töissä tai ystävien kanssa, en kerta kaikkiaan vastaavaa keskustelua tai ajatusmaailmaa huomaa.
Olen viettänyt koko elämäni tuijottaen peiliä. Nyt 45-vuotiaana sen vasta tajuan. Pistoshoitoja sun muita pumppauksia. Meikkaan edelleen 1 h aamulla ja tukkaa puunaan ainakin puoli tuntia joka päivä. Ostelen vaatteita ja reissaan harva se päivä. Menihän se elämä näinkin, mutta ehkä jäin jostain paitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tuntemat lapsettomat on hiukan myöhäisheränneitä. Esimerkiksi ensiasunto hankittu +35v ja sitä suunniteltu maksaa eläkeikään asti. Toki myös perheen perustajia aloittaa aikuiselämän vasta tässä kohtaa. Eivät matkustele tai elä kovin leveämpää elämää. Harrastelevat paljon käsitöitä tai muuta aikaa kuluttavaa, palapelejä, maalaamista, elokuvia. Ei oikein säännöllistä päivärytmiä.
Itsellä tulee noin 45v olemaan lähes aikuiset lapset ja asunto maksettu. Varmaan sitten puuhailen ja elelen päivä kerrallaan nauttien työn hedelmistä. Ei ainakaan tarvitse miettiä elämän merkityksellisyyttä, kun on saanut tavoittelemansa asiat.
Voi voi kun ne omat lapset on saatu aikuisiksi, niin sitten alkaakin pukata lapsenlapsia ja tuosta lapsihärdellistä ja vierailu-hoitokierteestä ei pääse lapsia hankkinut loppuelåmänsä aikana eroon. Itse introverttinä en ja
Kyllä normaaleista ja täyspäisistä vanhemmista on oikein mukavaa, että ne aikuiset lapset vierailee ja pitää yhteyttä. 😅 Mutta tätä ei taida lapseton ymmärtää. Kenenkään ei tarvitse myöskään alkaa muiden lasten (lue:lastenlasten) hoitoautomaatiksi. Ihan oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset jotka tekevät lapsia ollakseen jollekin ykkönen siirtävät vain ongelmiaan tulevaisuuteen. Lapset alkavat erkaantua vanhemmista jo teini iässä ja pian muuttavatkin jo pois ja heillä alkaa oma elämä. Siinä vaiheessa iskee vanhemmalle kova kriisi. Osa tekee iltatähden siirtäen taas ongelmaa ja osa katkeroituu ja alkaa roikkua lapsessa.
Lapsia ei siis kannata tehdä yksinäisyyden vuoksi tai huonoa itsetuntoa pönkittämään. He ovat omia ihmisiään, eivätkä vastuussa vanhemman tarpeista.
Höpölöpö. Kyllähän ne lapset tehdään niin, että ne lapset ovat vanhemmalle ykkönen, eikä vanhempi lapselle ykkönen. Olet aivan ulalla.
Äläpä yleistä. Tunnen ainakin pari sellaista äitiä, jotka nimenomaan kärsivät aiemmin siitä, etteivät koskaan olleet kenellekään se tärkein, ja ratkaisuna tekivät lapsia. Ihan siis itse raskausaikana kertoivat, että kohta joku rakastaa minua enemmän kuin ketään muuta.
Tunnen myös pari äitiä joiden motiivi lasten hankintaa oli suurinpiirtein se, että matkustelu ja shoppailu ei enää anna kiksejä, tsekataanpa tämä lapsikokemus seuraavaksi. Eli jonkinlainen elämyshaluisuus.
Itsekkäät motiivit ovat yleisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseton mies on luuseri. Lapseton nainen on jäänyt ilman. Johtajilla on lapsia, aina.
Ei ole. Tietenkin maailmassa on vaikka kuinka paljon myös lapsivapaita johtajia. Tulevaisuudessa vielä enemmänkin.
No mainitse yksi suuryrityksen johtaja mielellään Suomesta, niin minä mainitsen kymmenen, jolla on lapsia.
No sitten niitä ei voi olla, jos sinä tiedät jopa kymmenen, joilla on lapsia.
No sanotaan sitten sata. Mutta Ilmeisesti ette tiedä yhtäkään.
Menestyneillä miehillä on lapsia. Uranaisilla ei välttämättä ole.
Minä en tiedä yhtäkään, joilla ei ole lapsia enkä myöskään yhtäkään, joilla on lapsia. Niin vähän asia kiinnostaa. Mutta jos sinulla on yhtään järkeä päässä, ymmärrät varmaan, että maailmassa on vaikka kuinka paljon miespuolisia johtajia, joilla ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa varsinkin lapsettomien miesten puolesta. Eivät koskaan tule tuntemaan sitä empatiaa muita ihmisiä kohtaan jonka lapset mahdollistavat. Taustatietona jos ette tiedä, oman lapsen syntyminen nostaa estrogeenitasoja joka edesauttaa sanattoman viestinnän ja empaattisuuden kanssa koska vauvat eivät osaa kertoa, että nyt on sonnat housuissa. Tämä kaikki taito yleensä laajenee muuhunkin elämään minkä olen pitänyt erityisen hyödyllisenä.
Sen sonnan haistaa kyllä lapsetonkin. Ei vaadi korkeita estrogeenitasoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en näe ympärilläni kuin katkeroituneita , monella tapaa epämiellyttäviä lapsettomia.
Miehet lähinnä alkoholisoituneita luusereita, naiset omituisia koiranomistajia. Missä nämä reippaat, vapaat ja ovat?
Tällä palstalla?
Missä piireissä oikein pyörit, jos tapaat alkoholisoituneita luusereita? Jos mietit omia yliopistoaikaisia kavereitasi, niin heistä osa on varmasti lapsettomia. Löytyisikö sieltä kivempia kohtaloita?
Kaikilla tuntemillani menestyneillä miehillä on lapsia . Paitsi homoilla. Tämä on tilastollinenkin totuus .
Sano nyt edes yksi suuryrityksen johtaja, jolla ei ole lapsia.
Erittäin harva kansalainen on suuryrityksen johtaja joten tuo "tutkimus" jää hieman suppeaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseton mies on luuseri. Lapseton nainen on jäänyt ilman. Johtajilla on lapsia, aina.
Ei ole. Tietenkin maailmassa on vaikka kuinka paljon myös lapsivapaita johtajia. Tulevaisuudessa vielä enemmänkin.
No mainitse yksi suuryrityksen johtaja mielellään Suomesta, niin minä mainitsen kymmenen, jolla on lapsia.
No sitten niitä ei voi olla, jos sinä tiedät jopa kymmenen, joilla on lapsia.
No sanotaan sitten sata. Mutta Ilmeisesti ette tiedä yhtäkään.
Menestyneillä miehillä on lapsia. Uranaisilla ei välttämättä ole.
Miten menestys määritellään? Virassa olevat opettajat ovat varmaan menestyneitä, koska ovat juuri siinä asemassa missä haluavatkin olla? Omilla matemaattisten aineiden opekollegoilla on varsin vähän lapsia. Noin puolet on lapsettomia.
eri
Vierailija kirjoitti:
Välillä tuntuu, että tällä palstalla kokoontuvat ne elämäänsä kyllästyneet äityliinit, joiden ainoa suoritus elämässä on lasten saanti. Sen verran paljon täällä on jatkuvaa vastakkainasettelua lapsellisten ja lapsettomien välillä. Oikeassa elämässä, töissä tai ystävien kanssa, en kerta kaikkiaan vastaavaa keskustelua tai ajatusmaailmaa huomaa.
Olen havainnut täällä vauvalla kahdenlaista vastakkainasettelua:
1. Perheenäidit VS lapsettomat
2. Velat VS tahtomattaan lapsettomat
Perheenäidit ja lapsettomat ovat välillä toistensa kurkuissa kiinni. Ja toisaalta, velat tuntuvat jostakin syystä välillä raivostuvan, jos joku tahtomattaan lapettomaksi jäänyt masentelee tilannettaan.
Miksei kommenttiani julkaista?
Lapsivapailta ei haluta julkaista kommentteja, kun niissä ei ylistetäkään äitiyden ihanuutta?
kamalaa on lapsellisten elämä ainainen vali vali kun yh tyttäret sitä ja poika vankilassa tätä. en vaihtaisi päivääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en näe ympärilläni kuin katkeroituneita , monella tapaa epämiellyttäviä lapsettomia.
Miehet lähinnä alkoholisoituneita luusereita, naiset omituisia koiranomistajia. Missä nämä reippaat, vapaat ja ovat?
Tällä palstalla?
Kertoo varmasti enemmän sinun tuttavapiiristäsi kuin yleisesti lapsettomista.
Verraten laaja on kyllä tuttavapiiri. Että en osaa sen enemmän sanoa. Olen ollut useissa työpaikoissa, naapurusto tuttua, suku on suhteellisen suuri.
Lapsettomat ovat järjestään poikkeavia eikä hyvässä mielessä.
Niistä lapsettomuudesta nauttivia olen nähnyt vain tällä palstalla.
Ai kyseletkö tuntemattomilta ohikulkijoilta mistä ne nauttivat vai mistä tiedät?
Kyllä, av-mammojen mukaan. Kaikki pitää pakottaa lapsellisiksi, halusivat tai ei.