Minkälaista on lapseton elämä keski-ikäisenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se elämä enää keski-ikäisenä poikkea lapsia saaneiden elämästä. En ainakaan itse huomaa mitään eroa. Lapset elää omaa elämäänsä ja paljon enemmän huolta aiheuttaa ikääntyvät vanhemmat. 

 

Minusta taas lapsettomien ja lapsia saaneiden elämät tulevat aina olemaan erilaiset. Vaikka lapset muuttavat aikanaan omilleen, säilyvät kuitenkin vanhemman ja lapsen väliset ihmissuhteet useimmiten. Lapsettomilta nämä suhteet tietysti puuttuvat aina. Toki voi olla läheisiä suhteita muiden lapsiin, mutta ei se koskaan voi korvata läheisiä suhteita omiin lapsiin ja lapsenlapsiin. 

 

Mutta miten tämä näkyy arjessa eli siinä joka päiväisessä elämässä? Itse en huomaa mitään eroa, ihan samoja juttuja tehdään. 

Teette samoja juttuja, mutta toisella on pohjalla syvä tyhjyyden tunne, toisella ei. Siis vertaan tahattomasti lapsetonta vapaaehtoisesti lapsettomaan.

Vierailija kirjoitti:

Olisin halunnut lapsia (ja miehen) eikä urakaan oikein ole lähtenyt lentoon, pätkätöitä saanut tehdä.  Rahan kanssa pitää aina olla varovainen.  Ystäviä on joitakin, heillä on omat perheet, en saa esim.  jouluksi matkaseuraa. Harrastan tanssia, siinä varmaan isoin innon lähde. Muitakin kiinnostuksen kohteita on, mutta vähän alkaa olla sellainen olo että elämä on alamäkeä kohti vanhuutta.  Kavereilla on vielä teinejä, pitää vanhemmatkin nykyajan kuvioissa mukana. 

N47

 

Mitä ne nykyajan kuviot ovat? Uusia tiktok-videoitako? Voit mennä katsomaan niitä itsekin, et sinä siihen teinejä tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Mä en näe ympärilläni kuin katkeroituneita , monella tapaa epämiellyttäviä lapsettomia. 

Miehet lähinnä alkoholisoituneita luusereita, naiset omituisia koiranomistajia. Missä nämä reippaat, vapaat ja ovat?

Tällä palstalla?

Millä tavalla ne ympärilläsi olevat omituiset koiran omistavat naiset ovat katkeria ja epämiellyttäviä? Tiedätkö sinä mitä he tekevät vapaa-ajallaan ja mitä he elämästä ajattelevat vai meinaatko että kun näet heitä koiralenkillä he katkerina valittavat tyhjää elämäänsä?

Vierailija kirjoitti:

Olisin halunnut lapsia (ja miehen) eikä urakaan oikein ole lähtenyt lentoon, pätkätöitä saanut tehdä.  Rahan kanssa pitää aina olla varovainen.  Ystäviä on joitakin, heillä on omat perheet, en saa esim.  jouluksi matkaseuraa. Harrastan tanssia, siinä varmaan isoin innon lähde. Muitakin kiinnostuksen kohteita on, mutta vähän alkaa olla sellainen olo että elämä on alamäkeä kohti vanhuutta.  Kavereilla on vielä teinejä, pitää vanhemmatkin nykyajan kuvioissa mukana. 

N47

 

Tuskinpa kannattaa kadehtia sitä elämää teinien kanssa. Sitä paitsi heillä tulee olemaan kuitenkin oma elämänsä, ihan kuin meillä kaikilla. Kaikkihan me olemme olleet niitä teinejä joillekin. Vai toteutatko vieläkin oman äitisi elämää ja toiveita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sellaisten ihmisten elämä jotka ei voi saada lapsia, myös automaattisesti kamalaa??

 

Ei automaattisesti, mutta melko usealla siinä on mukana katkeruutta.

Vapaaehtoisesti lapsettomat tekevät päätöksen itse ja usein myös lapselliset.

Tämä ei päde niihin ketkä toivovat lapsia, mutta eivät saa niitä. 

 

Katkeruudesta voi opetella eroon, jos on fiksu ihminen

 

 

Kaikki eivät siihen pysty. Ei vaikka olisi fiksu.

Elämässä pitää hyväksyä ne asiat, mihin ei voi vaikuttaa ja olla onnellinen siitä mitä on. Itse pystyy vaikuttamaan moniin asioihin. Jokaisella meillä on oma tarinamme. Ei niitä voi vertailla tai arvottaa toisen puolesta. 

Vähän riippuu, kuinka syvästä asiasta on kyse. Joistakin ongelmista ei vain pääse yli, vaikka kuinka yrittää. Tahaton lapsettomuus on yksi, ja lisäksi on sairauksia ja syrjintää, jotka aiheuttavat ihan konkreettisia ongelmia joka päivä. On helppo sanoa, että pitää vain hyväksyä asiat, jos oma elämä onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin lapseton +50-vuotiaana, en näkisi ikävuotta 60. Se on saletti.

Ei kuulosta terveeltä. Onko kyseessä läheisriippuvuus ? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se elämä enää keski-ikäisenä poikkea lapsia saaneiden elämästä. En ainakaan itse huomaa mitään eroa. Lapset elää omaa elämäänsä ja paljon enemmän huolta aiheuttaa ikääntyvät vanhemmat. 

 

Minusta taas lapsettomien ja lapsia saaneiden elämät tulevat aina olemaan erilaiset. Vaikka lapset muuttavat aikanaan omilleen, säilyvät kuitenkin vanhemman ja lapsen väliset ihmissuhteet useimmiten. Lapsettomilta nämä suhteet tietysti puuttuvat aina. Toki voi olla läheisiä suhteita muiden lapsiin, mutta ei se koskaan voi korvata läheisiä suhteita omiin lapsiin ja lapsenlapsiin. 

Älä viitsi puhua potaskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en näe ympärilläni kuin katkeroituneita , monella tapaa epämiellyttäviä lapsettomia. 

Miehet lähinnä alkoholisoituneita luusereita, naiset omituisia koiranomistajia. Missä nämä reippaat, vapaat ja ovat?

Tällä palstalla?

 

Millä tavalla ne ympärilläsi olevat omituiset koiran omistavat naiset ovat katkeria ja epämiellyttäviä? Tiedätkö sinä mitä he tekevät vapaa-ajallaan ja mitä he elämästä ajattelevat vai meinaatko että kun näet heitä koiralenkillä he katkerina valittavat tyhjää elämäänsä?

Meillä ainakin töissä ovat koiranomistajia, ja ovat myös tosi väsyneitä ja stressaantuneita aina. Niin väsyneitä. Joo-o.

Tällä hetkellä elämäni on vähän haasteellista. Vaihdoin ikuisen julkisen sektorin työn yksityisen sektorin paikkaan, mutta sitten bisnes alkoi mennä huonosti ja työpaikkoja vähennettiin ja menetin työni. Perheettömyys ja lapsettomuus vaikuttaa sen verran, että päivärutiinia on vaikeampi löytää, mutta toisaalta en olisi ottanut tällaista riskiä, jos minulla olisi ollut elätettäviä. Toisaalta samasta syystä olen säästänyt rahaa ja maksanut asuntoni, joten en ole taloudellisesti ahtaalla vielä pitkään aikaan. Voisin jotenkuten elää eläkeikään asti, jos en saisi uutta työtä.

Ajoittain olen masentunut, ja olin sitä jo aiemmin, mutta syy tähän ei ole lapsettomuus. Kyseessä ehkä enemmänkin käänteinen syy-yhteys: olen ehkä vähän autistinen ja kärsin ikuisesta ulkopuolisuuden tunteesta, ja olen siitä syystä pysynyt perheettömänä. En edelleenkään erityisesti toivo, että olisin valinnut toisin. Muiden perhe-elämä vaikuttaa pääosin oklta, mutta toisaalta minulle kerrotaan myös niistä pimeistä puolista, ehkä siksi etten ole osa "piirejä" joissa pitää näyttäytyä täydellisenä. Masennus ennen työttömyyttä johtui osittain myös ylikuormituksesta, koska minulle työnnettiin koko ajan lisää työtä määrääni enemmän.

Vaikea nyt erottaa mikä on sitten tyypillistä lapsettomuudesta johtuvaa. Puuhastelen aika paljon kaikkea (lukeminen, opiskelu, liikunta) mutta toisaalta jos olisin töissä ei olisi aikaa tehdä näitä niin tuskin sitten olisin kovin toimelias vapaa-ajalla. Kuulemma näytän erittäin hyvinvoivalta (tämän ovat ihmiset sanoneet), eli tuo tyypittely ei ainakaan minuun päde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se elämä enää keski-ikäisenä poikkea lapsia saaneiden elämästä. En ainakaan itse huomaa mitään eroa. Lapset elää omaa elämäänsä ja paljon enemmän huolta aiheuttaa ikääntyvät vanhemmat. 

 

Minusta taas lapsettomien ja lapsia saaneiden elämät tulevat aina olemaan erilaiset. Vaikka lapset muuttavat aikanaan omilleen, säilyvät kuitenkin vanhemman ja lapsen väliset ihmissuhteet useimmiten. Lapsettomilta nämä suhteet tietysti puuttuvat aina. Toki voi olla läheisiä suhteita muiden lapsiin, mutta ei se koskaan voi korvata läheisiä suhteita omiin lapsiin ja lapsenlapsiin. 

Luuletko, että läheisiä ihmissuhteita voi olla vain lapsiin?

Mitä ihmettä?? Lapsettomat ovat halunneet pysyä lapsivapaina juuri sen takia, että HE EIVÄT HALUA SUHTEITA LAPSIIN. Heillä on suhteita mui

Toki läheisiä ihmissuhteita voi olla muihinkin ihmisiin kuin omiin lapsiin. Tässä käytiin keskustelua, miten elämät eroaa toisistaan ja lapsettomilla voi olla hyviä ihmissuhteita, mutta ei omiin lapsiin, kun niitä omia lapsia ei ole olemassakaan, eikö näin ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se elämä enää keski-ikäisenä poikkea lapsia saaneiden elämästä. En ainakaan itse huomaa mitään eroa. Lapset elää omaa elämäänsä ja paljon enemmän huolta aiheuttaa ikääntyvät vanhemmat. 

 

Minusta taas lapsettomien ja lapsia saaneiden elämät tulevat aina olemaan erilaiset. Vaikka lapset muuttavat aikanaan omilleen, säilyvät kuitenkin vanhemman ja lapsen väliset ihmissuhteet useimmiten. Lapsettomilta nämä suhteet tietysti puuttuvat aina. Toki voi olla läheisiä suhteita muiden lapsiin, mutta ei se koskaan voi korvata läheisiä suhteita omiin lapsiin ja lapsenlapsiin. 

En ole koskaan halunnut lapsia, mutta olisiko niitä silti pitänyt hankkia, jotta minulla olisi läheisiä suhteita ihmisiin, joita en halua elämääni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se elämä enää keski-ikäisenä poikkea lapsia saaneiden elämästä. En ainakaan itse huomaa mitään eroa. Lapset elää omaa elämäänsä ja paljon enemmän huolta aiheuttaa ikääntyvät vanhemmat. 

 

Minusta taas lapsettomien ja lapsia saaneiden elämät tulevat aina olemaan erilaiset. Vaikka lapset muuttavat aikanaan omilleen, säilyvät kuitenkin vanhemman ja lapsen väliset ihmissuhteet useimmiten. Lapsettomilta nämä suhteet tietysti puuttuvat aina. Toki voi olla läheisiä suhteita muiden lapsiin, mutta ei se koskaan voi korvata läheisiä suhteita omiin lapsiin ja lapsenlapsiin. 

En ole koskaan halunnut lapsia, mutta olisiko niitä silti pitänyt hankkia, jotta minulla olisi läheisiä suhteita ihmisiin, joita en halua elämääni?

Miksi

Vierailija kirjoitti:

Miksei kommenttiani julkaista?

Lapsivapailta ei haluta julkaista kommentteja, kun niissä ei ylistetäkään äitiyden ihanuutta?

 Oletko siis lapsivapaalla lomalla, vai millä? Vuosilomalla?  Joululoma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei kommenttiani julkaista?

Lapsivapailta ei haluta julkaista kommentteja, kun niissä ei ylistetäkään äitiyden ihanuutta?

 Oletko siis lapsivapaalla lomalla, vai millä? Vuosilomalla?  Joululoma?

Ei vaan koko elämä on vapaata lapsista 🥰

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän keski-ikäinen eronnut ja työtön lapsellinen ole paljon yksinäisempi, kuin hyvässä parisuhteessa elävä työssäkäyvä. 

Entä keski-ikäinen eronnut ja työtön lapseton, verrattuna hyvässä parisuhteessa elävään työssäkäyvään lapselliseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten, kun on ikää 60 +. Sekin aika tulee ja ei se harrastaminen ja muu hömppä enää tuo lohtua. 

 

 

 

 

Lapsettomat eivät ymmärrä sitä läheisyyden tunnetta. Ei sitä koskaan samanlaista ole ystävien kanssa. Puolison kanssa voi varmaan parhaimillaan yltää samalle tasolle.

 

 

Mulla on sulle uutinen: lapsettomat kuten lapsellisetkin on olleet lapsia. Eli perhe-elämää ja läheisyyttä on koettu.

Lapsiperhe-elämä on aivan erilaista lapsen kuin vanhemman näkökulmasta.

Niinpä. Paljon kamalampaa vanhemman näkökulmasta. Ta

Harmi, että sinulla on ollut vaikeaa vanhempana. Oletko hakenut apua ongelmiisi? Vaikka neuvolasta ihan aluksi? <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei kommenttiani julkaista?

Lapsivapailta ei haluta julkaista kommentteja, kun niissä ei ylistetäkään äitiyden ihanuutta?

 Oletko siis lapsivapaalla lomalla, vai millä? Vuosilomalla?  Joululoma?

Ei vaan koko elämä on vapaata lapsista 🥰

A-ha taidatkin olla ruotsikieliseltä aluelta. Se on suomexi lapseton. ei lapsivapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei kommenttiani julkaista?

Lapsivapailta ei haluta julkaista kommentteja, kun niissä ei ylistetäkään äitiyden ihanuutta?

 Oletko siis lapsivapaalla lomalla, vai millä? Vuosilomalla?  Joululoma?

Ei vaan koko elämä on vapaata lapsista 🥰

A-ha taidatkin olla ruotsikieliseltä aluelta. Se on suomexi lapseton. ei lapsivapa.

Oletko sinäkin hevoseton? Tai lehmätön? Sonniton? Käärmeetön?

Mulla on kaksi lasta. Joten elämä ei ole lapsetonta. Olen iloinnut kaikista heidän ikävaiheestaan. Nähnyt kasvua, saanut kasvaa itsekin siinä rinnalla. Haasteita on ollut toki, kuten elämässä yleensä. Ihaninta on se, kun on saanut rakastaa. Ensin pientä vauvaa ja sen jälkeen aina vaan ihanaa, kasvavaa lasta. Kohta ovat aikuistumassa ja haikeudella ja kiitollisuudella mietin menneitä aikoja. Silti odotan uutta. Että saan nähdä senkin, kun lasteni siivet kantavat. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi lasta. Joten elämä ei ole lapsetonta. Olen iloinnut kaikista heidän ikävaiheestaan. Nähnyt kasvua, saanut kasvaa itsekin siinä rinnalla. Haasteita on ollut toki, kuten elämässä yleensä. Ihaninta on se, kun on saanut rakastaa. Ensin pientä vauvaa ja sen jälkeen aina vaan ihanaa, kasvavaa lasta. Kohta ovat aikuistumassa ja haikeudella ja kiitollisuudella mietin menneitä aikoja. Silti odotan uutta. Että saan nähdä senkin, kun lasteni siivet kantavat. 

Miksi sitten vastaat kun kysytään millaista on lapseton elämä?