Minkälaista on lapseton elämä keski-ikäisenä?

Minulla on jo lapset muuttaneet pois kotoa. Tulin äidiksi nuorena. Se oli ihanaa aikaa, ja oli haikeaa kun muuttivat. Vanhempi lähti jo viime vuonna opiskelemaan ja nuorempi nyt tänä syksynä. Mutta nyt on oma vapaus ja kyllä tässäkin on mukavat puolensa. N41

Itselläni on mennyt päinvastoin kuin monilla muilla tässä ketjussa, sillä nuorempana olisin halunnut lapsia ja tunsin eläväni "vajaata" elämää, mutta nyt yli nelikymppisenä pidän elämästäni sellaisena kuin se on. Ystävilläni on lapsia, ja esimerkiksi kun nyt jouluna kävin heidän luonaan, niin koin sen elämän hyvin etäisenä itselleni. Uskon, että lopulta elämä on mennyt sitä rataa kuin sen on ollut tarkoituskin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jo lapset muuttaneet pois kotoa. Tulin äidiksi nuorena. Se oli ihanaa aikaa, ja oli haikeaa kun muuttivat. Vanhempi lähti jo viime vuonna opiskelemaan ja nuorempi nyt tänä syksynä. Mutta nyt on oma vapaus ja kyllä tässäkin on mukavat puolensa. N41

Ja miten tämä liittyy ketjun aiheeseen lapsettomasta elämästä?

Varmaan melko samanlaista, kuin ikäiselläni, kenellä on lapset jo muuttaneet kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Kumma, että lapsellisten pitää aina tulla puolustelemaan lapsellisuutta ja vänkäämään asiasta, vaikka tässäkin ketjussa selkeästi otsikossa jo on "Minkälaista on lapseton elämä keski-ikäisenä?"

Ei kai se vänkäämistä ole, jos käy ääneen toteamassa, että kuulostaa ihan samanlaiselta kuin minun lapsellisen elämä? Vänkäämistä on vastaan väittäminen. Itse kommentoin ihan silkasta hämmästyksestä joitakin kommentteja lukiessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jo lapset muuttaneet pois kotoa. Tulin äidiksi nuorena. Se oli ihanaa aikaa, ja oli haikeaa kun muuttivat. Vanhempi lähti jo viime vuonna opiskelemaan ja nuorempi nyt tänä syksynä. Mutta nyt on oma vapaus ja kyllä tässäkin on mukavat puolensa. N41

Ja miten tämä liittyy ketjun aiheeseen lapsettomasta elämästä?

Siten varmaan, että lasten aikuistuttua ja muutettua pois kotoa, se elämä on kuin lapsettoman? 

Vierailija kirjoitti:

Positiivisen puolella mennään. Saan opiskella unelma-alalleni, mikä tuskin onnistuisi jos minulla olisi lapsia.

Tä? Kyllä minä opiskelin työn ohella jo kolmikymppisenä, vaikka oli lapsia. Nyt 40+ ja lapset osin omillaan. Ennen viisikymppisiä ovat kaikki jo maailmalla.

Vierailija kirjoitti:

Tosi mukavaa. Ei ole rahahuolia, velat maksettu, hyvä palkka. Kiinnostava työ ja hyvä parisuhde, vapaata aikaa harrastaa aivan mitä haluaa.

Mulla ihan sama tilanne. Ja lisäksi kolme upeaa lasta rikastamassa elämää, heistä yksi vielä kotona.

N45

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jo lapset muuttaneet pois kotoa. Tulin äidiksi nuorena. Se oli ihanaa aikaa, ja oli haikeaa kun muuttivat. Vanhempi lähti jo viime vuonna opiskelemaan ja nuorempi nyt tänä syksynä. Mutta nyt on oma vapaus ja kyllä tässäkin on mukavat puolensa. N41

Ja miten tämä liittyy ketjun aiheeseen lapsettomasta elämästä?

 

Siten varmaan, että lasten aikuistuttua ja muutettua pois kotoa, se elämä on kuin lapsettoman? 

No ei se itse asiassa ole ihan samanlaista. Lapset kuitenkin ovat olemassa siellä jossain ja jotain yhteyttä heihin kuitenkin edelleen on.  

Vierailija kirjoitti:

Kumma, että lapsellisten pitää aina tulla puolustelemaan lapsellisuutta ja vänkäämään asiasta, vaikka tässäkin ketjussa selkeästi otsikossa jo on "Minkälaista on lapseton elämä keski-ikäisenä?"

Sen verran monta vuotta on tullut tällä palstalla roikuttua, että voin kertoa velojen käyttäytyvän tismalleen samoin perheellisten keskusteluissa. 😄 Sinne tullaan kertomaan, että onneksi en ikinä hankkinut lapsia ja kuinka yököttäviä lapset ja lapsiperheiden elämä on, ja ylistämään lapsettoman elämän ihanuutta ja haukkumaan perheelliset milloin mitenkin. Että ihan vuoroin vieraissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jo lapset muuttaneet pois kotoa. Tulin äidiksi nuorena. Se oli ihanaa aikaa, ja oli haikeaa kun muuttivat. Vanhempi lähti jo viime vuonna opiskelemaan ja nuorempi nyt tänä syksynä. Mutta nyt on oma vapaus ja kyllä tässäkin on mukavat puolensa. N41

Ja miten tämä liittyy ketjun aiheeseen lapsettomasta elämästä?

 

Siten varmaan, että lasten aikuistuttua ja muutettua pois kotoa, se elämä on kuin lapsettoman? 

 

No ei se itse asiassa ole ihan samanlaista. Lapset kuitenkin ovat olemassa siellä jossain ja jotain yhteyttä heihin kuitenkin edelleen on.  

No kyllä, mutta miten se estää työuralla etenemisen, hyvän taloudellisen tilanteen, velattoman asunnon, opiskelun, harrastamisen, matkustelun, juhlat, ystävien tapaamisen, kulttuurin harrastamisen, lepäämisen, siivoojan käytön, siistin kodin, villasukat, meikittömyyden, omana itsenä olemisen ja mitä muuta täällä on lueteltu? 

Joku on joskus sanonut, että lapsen kasvattaminen, elättäminen kustantaa muutaman satatonnia. Ei ehkä nykypäivän tukimaailmassa noin paljoa. Kuitenkin lapsettomilla tuo kaikki on omassa käytössä. Se on se ero. Vai ovatko lapselliset tulotasoltaan niin paljon paremmin tienaavia, että eroa ei synny. Luulen, että tuntuu kuitenkin jotenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi mukavaa. Ei ole rahahuolia, velat maksettu, hyvä palkka. Kiinnostava työ ja hyvä parisuhde, vapaata aikaa harrastaa aivan mitä haluaa.

 

Mulla ihan sama tilanne. Ja lisäksi kolme upeaa lasta rikastamassa elämää, heistä yksi vielä kotona.

 

N45

Aina ne omat lapset ovat upeita äitinsä mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jo lapset muuttaneet pois kotoa. Tulin äidiksi nuorena. Se oli ihanaa aikaa, ja oli haikeaa kun muuttivat. Vanhempi lähti jo viime vuonna opiskelemaan ja nuorempi nyt tänä syksynä. Mutta nyt on oma vapaus ja kyllä tässäkin on mukavat puolensa. N41

Ja miten tämä liittyy ketjun aiheeseen lapsettomasta elämästä?

 

Siten varmaan, että lasten aikuistuttua ja muutettua pois kotoa, se elämä on kuin lapsettoman? 

 

No ei se itse asiassa ole ihan samanlaista. Lapset kuitenkin ovat olemassa siellä jossain ja jotain yhteyttä heihin kuitenkin edelleen on.  

Kellä on, kellä ei. Eivät kaikki ole yhteydessä vanhempiinsa. Jotain yhteyttä joka tapauksessa useimmat meistä pitävät toisiin ihmisiin, olivat he omia lapsia tai joitain muita ihmisiä. Tärkeintä olisi kai löytää elämässä mielekästä seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 45 vuotias, työelämässä suhteellisen hyvin menestynyt ja hyvin tienaava lapseton sinkku. Olen varakas, netto-omaisuus on jo heittämällä yli puoli miljoonaa.

 

Valtaosan ajasta olen todella yksinäinen. Teen paljon (liikaa) töitä, ja minulla on paljon harrastuksia, mutta tietty lohduttomuus ja yksinäisyys seuraa minua koko ajan. En saa sitä tunnetta hiljennettyä, vaikka mitä yritän. 

 

Outoa tässä on se, että tämä hirveä tunne sisälläni oli lähes olematon vielä ikävuodet 30-39. Mutta neljänkympin jälkeen oloni on asteittain pahentunut vuosi vuodelta. Saan vähemmän ja vähemmän iloa niistä asioista, mistä aiemmin nautin, samaan aikaan kun yksinäisyyden ja eristyneisyyden tunteet puolestaan tuntuvat koko ajan pahenevan. 

 

10 vuotta sitten olin vielä vilpittömästi onnellinen. Nykyään olen kaikkea muuta. 

Jonkun äidin fantasia taas?

Meillä kulkee suvun perintönä autismi, adhd, add, asperger. Olen itse kärsinyt valtavasti perinnöstäni, elämä on ollut sellaista selviytymistaistelua. Jo nuorena totesin, että en halua periyttää ongelmia viattomille lapsille. Vahva suvun perintö näkyy mm. serkkujeni lapsissa, heidän kanssaan on tullut tutuksi niin sairaalakoulut kuin nuorisovankila. 

Vierailija kirjoitti:

Tosi mukavaa. Ei ole rahahuolia, velat maksettu, hyvä palkka. Kiinnostava työ ja hyvä parisuhde, vapaata aikaa harrastaa aivan mitä haluaa.

Sulla noin, moni työtön.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miten se oleellisesti eroaisi lapsellisen keski-ikäisen elämästä? 

 

Mulla on yksi aikuinen lapsi ja kaksi teiniä. Ei ne lapset ikuisesti ole vauvoja ja 24/7 sitovia. Elämä on ollut jo monta vuotta vapaata ja helppoa. Bonuksena upeat nuoret, joiden kanssa on ilo tehdä monenlaisia asioita. 

Omien lasten kutsuminen upeiksi kuulostaa jonkinasteiselta narsismilta. Ihan samanlaisia pulliaisia ne sinun nuoresi ovat kuin kenen tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Joku on joskus sanonut, että lapsen kasvattaminen, elättäminen kustantaa muutaman satatonnia. Ei ehkä nykypäivän tukimaailmassa noin paljoa. Kuitenkin lapsettomilla tuo kaikki on omassa käytössä. Se on se ero. Vai ovatko lapselliset tulotasoltaan niin paljon paremmin tienaavia, että eroa ei synny. Luulen, että tuntuu kuitenkin jotenkin. 

Kuitenkin perheillä, joilla on ollut lapsia, on paras elintaso eläkeiän kynnyksellä. Asuntovarallisuus on suurempi kuten myös vapaa-ajanasunto ja pörssisijoituksetkin. Ehkä syy on tavoitteelisuudessa, on ostettava suurempi asunto, asuntolaina on maksettava ja on ne kahden ihmisen tulot, kun taas lapsettomista suurin osa on yksineläjiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku on joskus sanonut, että lapsen kasvattaminen, elättäminen kustantaa muutaman satatonnia. Ei ehkä nykypäivän tukimaailmassa noin paljoa. Kuitenkin lapsettomilla tuo kaikki on omassa käytössä. Se on se ero. Vai ovatko lapselliset tulotasoltaan niin paljon paremmin tienaavia, että eroa ei synny. Luulen, että tuntuu kuitenkin jotenkin. 

 

Kuitenkin perheillä, joilla on ollut lapsia, on paras elintaso eläkeiän kynnyksellä. Asuntovarallisuus on suurempi kuten myös vapaa-ajanasunto ja pörssisijoituksetkin. Ehkä syy on tavoitteelisuudessa, on ostettava suurempi asunto, asuntolaina on maksettava ja on ne kahden ihmisen tulot, kun taas lapsettomista suurin osa on yksineläjiä.

Mistä ihmeestä olet vetänyt tuon viimeisen lauseesi? Todellakin lapsivapaita pareja on paljon, ja tulevaisuudessa vielä enemmän.