Lue keskustelun säännöt.
Taas tuli tinderissä vastaan 36v mies, joka haluaa lapsia ehkä "sitten joskus".
28.12.2025 |
Etsii naista ikähaarukassa 25-35v. Ovatko nykymiehet oikeasti näin pihalla biologiasta? Tuntuu, että jokainen haluaisi elää sitä nuoruutta 40 vuotiaaksi ja ehkä sitten miettiä perheasioita. Monelle se vaan on silloin jo myöhäistä.
Ei ihme, että syntyvyys on mitä on.
Kommentit (186)
Voi kertoa, että nyt on aika mukava aika elämässä, kun täytin juuri 46v. ja molemmat lapseni ovat aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen mieslapsi. Itse siellä 25-vuotiaan tasolla ja toivoo löytävänsä sen ikäisen kumppanin. Sillä kukaan 35v. nainen ei voi enää ajatella "sitten joskus" perustan perheen.
Taitavat olla pikemminkin alle 25 vuotiaan tasolla,joidenkin jutut sellaisia että mietin vakavissani ovatko käyneet edes koulut loppuun, hirveästi kirjoitusvirheitä ( en meinaa sitä että jostakin sanasta puuttuu kirjain tai lyhennyksiä) vaan sellaista kirjoitusta että ei saa selkoa mitä tuolla tarkoitetaan,monet miehet luulee vakavissaan olevansa nuorekkaita/nuoria kun/jos pukeutuvat tietyllä tavalla,värjäävät tukan,ajavat partansa yms.
Hmm mun kumppani oli tavatessamme 37v ja hän sanoi, ettei koskaan tuntenut suurempaa mielenkiintoa saada lasta ennenkuin tapasi minut. Olin tuolloin 33v ja koin samalla tavalla, että hänen kanssaan voisin hankkia lapsen, aiemmissa suhteissani ei vastaavaa halua koskaan ollut herännyt.
Ehkä joillakin ihmisillä se halu lapseen herää sitten vasta, jos tapaa sopivan ihmisen.
Uskoakseni on monia tapoja olla hyvä äiti tai isä, eikä sellainen "olen AINA halunnut olla vanhempi" ole tae siitä, että on sitten semmoinen top 1% laatuäiti/-isä tai että vain nämä aikuiset onnistuu löytämään lapselleen sen toisen laatuvanhemman.
Vierailija kirjoitti:
Ylipäänsä elämän isojen asioiden suunnittelu ja ajoittaminen pitkälle tulevaisuuteen on aika turhaa. Elämäntilanteet voivat muuttua hetkessä. Lasten hankkimiselle tulee harvoin aivan täydellistä hetkeä, joten sellaista on turha odotella.
Juuri näin. Jos mekin olisimme 90-luvun lama-aikaan odotettu täydellistä hetkeä, niin olisi jäänyt lapset tekemättä. Meillä oli iso asuntolaina ja sain töitä aina vain määräaikaisia sijaisuuksia. Mies oli juuri valmistunut. Luotettiin kuitenkin, että elämä kantaa. Monta vuotta oli tosi tiukkaa kahden lapsen kanssa. Mutta en vaihtaisi päivääkään pois. Ei elämää voi käsikirjoittaa. Kyllä aina tulee yllätyksiä.
Tarkka pitää olla millasen emännän ottaa, jos homma menee reisille lapset kärsii riidoista ja erosta
Tyypillinen mieslapsi. Itse siellä 25-vuotiaan tasolla ja toivoo löytävänsä sen ikäisen kumppanin. Sillä kukaan 35v. nainen ei voi enää ajatella "sitten joskus" perustan perheen.