Lue keskustelun säännöt.
Ylpeys ja ennakkoluulo: miksi, oi miksi, Charlotte meni naimisiin sen papin kanssa??
28.12.2025 |
Charlotten isä oli ylennetty aatelistoon, Charlotte oli kaunis ja järkevä. Pappi oli vain pappi pienessä seurakunnassa ja lipevä kuin mikä.
Mikä juttu tää oli??
Kommentit (35)
Se että hänen isällään oli arvonimi ei taannut silti rahaa mitenkään paljon. Hän oli jo vanhapiikaiässä ja hänelle oli tärkeintä saada oma talous ja ehkä lapsiakin. Hän ei ollut romanttisen rakkauden perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Charlotella oli jo niin paljon ikää, että hänellä ei ollut enää toivoa saada parempaa puolisoa. Hän ei kuitenkaan halunnut jäädä naimattomaksi, vaan hän halusi oman perheen. Lisäksi hän uskoi pystyvänsä muokkaamaan sitä pappia parempaan suuntaan. Vaikka pappi olikin täysi tomppeli, hän oli kuitenkin kiltti ja hänellä oli varmat tulot.
Jos ymmärtäisit enemmän tuon ajan naisten asemasta, niin ymmärtäisit ettei itsenäisen naisen elämä ollut mitenkään mahdollista. Perintökin saattoi tyttärien sijaan mennä serkulle, jos serkku oli mies. Siksi moni nainen takertui ensimmäiseen mieheen joka vaan osoitti kiinnostusta
Kannattaa katsoa se okumentti tästä kirjailijasta, niin ymmärtää paremmin mistä nuo kirjat kertovat. Ne eivät ole romantiikkaa vaan varhaista feminismiä
Itse mietin miksi Charlotte sanoi miehelleen että Lydian holtittomuus johtui huonosta kasvatuksesta. Vaikka se olikin totta, ei tuollaiselle tomppelille sitä tarvitse sanoa, mieshän oli heti ilkkumassa siitä Benneteille.
Ehkä hän ei ollutkaa niin hyvä ystävä?
Vierailija kirjoitti:
Se että hänen isällään oli arvonimi ei taannut silti rahaa mitenkään paljon. Hän oli jo vanhapiikaiässä ja hänelle oli tärkeintä saada oma talous ja ehkä lapsiakin. Hän ei ollut romanttisen rakkauden perään.
Eihän naimattomat tyttäret voineet periä varallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että hänen isällään oli arvonimi ei taannut silti rahaa mitenkään paljon. Hän oli jo vanhapiikaiässä ja hänelle oli tärkeintä saada oma talous ja ehkä lapsiakin. Hän ei ollut romanttisen rakkauden perään.
Eihän naimattomat tyttäret voineet periä varallisuutta.
Jonkinlaisen elatuksen voi, vaikka ei omaisuutta sinänsä.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Charlotella oli jo niin paljon ikää, että hänellä ei ollut enää toivoa saada parempaa puolisoa. Hän ei kuitenkaan halunnut jäädä naimattomaksi, vaan hän halusi oman perheen. Lisäksi hän uskoi pystyvänsä muokkaamaan sitä pappia parempaan suuntaan. Vaikka pappi olikin täysi tomppeli, hän oli kuitenkin kiltti ja hänellä oli varmat tulot.
Ei kyse ollut myöskään siitä, haluaisiko jäädä naimattomaksi vai ei, vaan siitä, että ainoastaan se naimisiinmeno toi taloudellista turvaa.
Hän myös fiksuna osasi järjestää arkensa kelvollisesti - pappi ja hän olivat käytännössä vain muutamia minuutteja päivisin tekemisissä keskenään. Tämän hän itse sanoi ääneen. Kyllä hän tiesi, ettei pappi mikään järjen jättiläinen ollut, mutta siedetävissä näin ollen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Charlotte sai myöhemmin lapsenkin papin kanssa. Se mainitaan kirjassa,kiertoilmauksella.
Eikö joku jäänyt naimattomaksi? Ei osannut laulaa/soittaakaan. Ehkä kirjailija esitteli siinä sen aikakauden naisen vaihtoehdot
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän myös fiksuna osasi järjestää arkensa kelvollisesti - pappi ja hän olivat käytännössä vain muutamia minuutteja päivisin tekemisissä keskenään. Tämän hän itse sanoi ääneen. Kyllä hän tiesi, ettei pappi mikään järjen jättiläinen ollut, mutta siedetävissä näin ollen.
Itse mietin, oliko pappi edes naisista kiinnostunut. Olen nähnyt sarjan useasti ja myös lukenut kirjan.
Vierailija kirjoitti:
Itse mietin miksi Charlotte sanoi miehelleen että Lydian holtittomuus johtui huonosta kasvatuksesta. Vaikka se olikin totta, ei tuollaiselle tomppelille sitä tarvitse sanoa, mieshän oli heti ilkkumassa siitä Benneteille.
Ehkä hän ei ollutkaa niin hyvä ystävä?
Kirjassa tuodaan vielä enemmän esille, miten Lizzie ja Charlotte alkavat etääntyä toisistaan heti kun jälkimmäinen pääsee naimisiin. Lizzie harmittelee asiaa, muttei toisaalta tee elettäkään sen korjaamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Charlotte tiedosti tilanteensa ja vaihtoehtonsa ja pelasi korttinsa sen mukaan
Mullekin tuli papista mieleen jotenkin hintahtava mies.
Charlotten avioliitto ei ollut ollenkaan huono, päinvastoin, se oli erinomainen. Se olisi ollut erinomainen myös Elisabethille kaikista muista kuin romanttisen rakkauden näkökulmasta!
Siis mieshän oli hyvää sukua, hyvässä sosiaalisesssa asemassa, hyvällä tulevaisuudella varustettu.
Ja vaikka Collins meistä ja kirjan päähenkilöistä näyttää hölmöltä, hän oli itseasiassa aika fiksu. Tiesi, miltä puolen hänen leipänsä on voideltu ja osasi hankkia ja pitää yllä aatelisen ja varakkaan suojelijan suosiota - ts hänellä oli se tärkein taito, jolla hän hän pääsi elämässä eteenpäin. Charlotte myös osasi ohjata häntä vakaampaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Eikö joku jäänyt naimattomaksi? Ei osannut laulaa/soittaakaan. Ehkä kirjailija esitteli siinä sen aikakauden naisen vaihtoehdot
Kirjahan on satiiria, mutta purevan osuva myös.
Jossei ollut sosiaalista asemaa, ulkonäköä, naisille sopivaksi katsottuja taitoja (ompelu, tietyn instrumentin soittaminen/laulaminen, maalaaminen, puutarhan hoito) tai edes vähimmäisvaatimukseksi katsottua hyvää kasvatusta + herttaista luonnetta, oli suoraan sanottuna lähes mahdotonta päästä lainkaan naimisiin.
Sen jälkeen kun Lydia menee naimisiin, Kitty (muistaakseni) on ihan hukassa ilman tätä ja siinä näkyykin sitten äidin päätös olla kouluttamatta tyttäriään: tyttö ei pärjää ilman sanavalmista siskoaan lainkaan, vaan alkaa aristelemaan sosiaalisissa tilanteissa muttei toisaalta osaa kääntää tätä uutta ujoutta myöskään viehättäväksi piirteeksi (tapaetiketti ym. puuttuu lähes kokonaan).
Sittenhän oli vielä Mary, joka olisi saattanut saada neuropoikkeavan leiman nykypäivänä (halusi vain lukea, ei kiinnostusta muihin eikä ymmärrystä sosiaalisista säännöistä).
Vierailija kirjoitti:
Charlotten avioliitto ei ollut ollenkaan huono, päinvastoin, se oli erinomainen. Se olisi ollut erinomainen myös Elisabethille kaikista muista kuin romanttisen rakkauden näkökulmasta!
Siis mieshän oli hyvää sukua, hyvässä sosiaalisesssa asemassa, hyvällä tulevaisuudella varustettu.
Ja vaikka Collins meistä ja kirjan päähenkilöistä näyttää hölmöltä, hän oli itseasiassa aika fiksu. Tiesi, miltä puolen hänen leipänsä on voideltu ja osasi hankkia ja pitää yllä aatelisen ja varakkaan suojelijan suosiota - ts hänellä oli se tärkein taito, jolla hän hän pääsi elämässä eteenpäin. Charlotte myös osasi ohjata häntä vakaampaan suuntaan.
Collins oli kyllä kirjassakin lipevä, mutta nuoremman ja nöyremmän oloinen myös. Jotenkin se lipevyys oli siinä uskottavampaa?
Vierailija kirjoitti:
Se että hänen isällään oli arvonimi ei taannut silti rahaa mitenkään paljon. Hän oli jo vanhapiikaiässä ja hänelle oli tärkeintä saada oma talous ja ehkä lapsiakin. Hän ei ollut romanttisen rakkauden perään.
Isä tosiaan omisti arvonimen, muttei ollut erityisen sulava "hovissa", siitä oli vähän mainettakin. Lisäksi isän tulot eivät olleet kummoiset ja paine saada Charlotte naimisiin oli todellinen.
Hän ei kaivannut enempää, halusin vain kodin ja perheen. Ei seurapiirejä tai valtaa. Hänellä oli myös jo ikää, eikä toivoa saada parempaakaan kosijaa. Elämän realiteetit tuli vastaan ja huomasi jäävänsä vanhaksipiiaksi sukulaisten nurkkiin, jos ei itse ota ohjia käsiinsä. Tämä selitettiin paremmin elokuvassa, jossa Keira Knightley esitti Elisabethia.