Ylpeys ja ennakkoluulo: miksi, oi miksi, Charlotte meni naimisiin sen papin kanssa??
Charlotten isä oli ylennetty aatelistoon, Charlotte oli kaunis ja järkevä. Pappi oli vain pappi pienessä seurakunnassa ja lipevä kuin mikä.
Mikä juttu tää oli??
Kommentit (35)
Jospa Charlotte oli lep so ja pappi höm ötiainen?
Charlotte oli järki ihminen, tunteet ei ollut hänelle tärkeitä. Siksi näki että saisi papin kanssa hyvän elämän. Elämän joka riitti hänelle. Tunteettomuus voi myös viitata psykopatiaan.
Vierailija kirjoitti:
Charlotte oli järki ihminen, tunteet ei ollut hänelle tärkeitä. Siksi näki että saisi papin kanssa hyvän elämän. Elämän joka riitti hänelle. Tunteettomuus voi myös viitata psykopatiaan.
Höpöhöpö, teki senhetkisen tilanteen perusteella järjenmukaisen valinnan. Sai loppuelämäkseen huolenpidon.
Sarjassa ja leffassa Mary kuikuilee pappi-serkkua ja on selvästi kiinnostunut (kenestäkään muusta ei sitten olekaan yhtään) mutta ei lainkaan osaa käyttäytyä viehkosti.
Virhe numero yksi:
Ota pappi puolisoksi.
Vierailija kirjoitti:
Virhe numero yksi:
Ota pappi puolisoksi.
Höpö höpö. Kunnon tuloa ja arvostusta saa sillä valinnalla.
Kirjan mukaan Charlotte ei ollut kaunotar, vaikka tuossa 1995 tv-sarjassa hän on tosi nätti (ainakin omasta mielestäni).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virhe numero yksi:
Ota pappi puolisoksi.
Höpö höpö. Kunnon tuloa ja arvostusta saa sillä valinnalla.
Ehkä jossain prinsessasaduissa, mutta ei oikeassa elämässä. Se tosin on totta, että papeilla on tähtitieteelliset palkat, erityisesti suhteutettuna "työn" lähes olemattomaan vastuuseen ja "työn" vähäiseen määrään. Tee niin tai tai jätä tekemättä niin liksa juoksee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virhe numero yksi:
Ota pappi puolisoksi.
Höpö höpö. Kunnon tuloa ja arvostusta saa sillä valinnalla.
Ehkä jossain prinsessasaduissa, mutta ei oikeassa elämässä. Se tosin on totta, että papeilla on tähtitieteelliset palkat, erityisesti suhteutettuna "työn" lähes olemattomaan vastuuseen ja "työn" vähäiseen määrään. Tee niin tai tai jätä tekemättä niin liksa juoksee.
Mistä maasta ja aikakaudesta edes puhut?
Hän on fiktiivinen henkilö. Fiktiota ei yksinkertaisesti voi olla olemassa, jos fiktiiviset henkilöt eivät ole epätäydellisiä ja myös joskus tee lukijan mielestä vääriä valintoja.
Kukaan ei lukisi kirjoja, joissa Mary Suet tekevät pelkästään lukijan mielestä oikeita valintoja. Siitä ei synny tarinaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virhe numero yksi:
Ota pappi puolisoksi.
Höpö höpö. Kunnon tuloa ja arvostusta saa sillä valinnalla.
Ehkä jossain prinsessasaduissa, mutta ei oikeassa elämässä. Se tosin on totta, että papeilla on tähtitieteelliset palkat, erityisesti suhteutettuna "työn" lähes olemattomaan vastuuseen ja "työn" vähäiseen määrään. Tee niin tai tai jätä tekemättä niin liksa juoksee.
Mistä maasta ja aikakaudesta edes puhut?
Kaikista maista, kaikista aikakausista.
"Ensimmäinen pappi oli ensimmäinen konna joka kohtasi ensimmäisen hölmön"
- Voltaire-
Charlotte sai oman huushollin ja aseman papin rouvana. Hänen oma isänsäkin hiukan pöhkö, eli tottunut käsittelemään tuollaisia miehiä. Luvassa myös lisää vaurautta, kun mr. Bennet kuolee.
Eli hyvä naimakauppa, kuten mrs. Bennet niin hyvin tiesi! Toki ei romanttisen rakkauden näkökulmasta.
Collins on kuitenkin säädyllinen mies, ei mikään väkivaltainen juoppo. Arvostaa vaimoaan. Tuskin ehtii kauheasti seksiäkään kinuta, kun niin kiire rampata kartanolla.
Avioliitto oli Charlottelle turvapaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että hänen isällään oli arvonimi ei taannut silti rahaa mitenkään paljon. Hän oli jo vanhapiikaiässä ja hänelle oli tärkeintä saada oma talous ja ehkä lapsiakin. Hän ei ollut romanttisen rakkauden perään.
Eihän naimattomat tyttäret voineet periä varallisuutta.
Tämä ei ole ihan koko totuus.
Ihan pelkästään laillisen perinöoikeuden näkökulmasta tyttäret saattoivat kyllä periä omaisuuden. Jane Austnin kirjassahan Emma esimerkiksi perii omaisuuden, eikä hänen siksi tarvitsisi mennä naimisiin.
Ongelma oli siinä, että tavanomaisesti kaikki omaisuudestaan huolehtivat ihmiset sulkivat naiset pois omaisuudesta sääntöperintöjärjestelyllä (eli se, mitä kirjassa sanotaan olevan entail. Latinaksi se olisi fideikomissi, ja järjestely on ollut mahdollinen myös R
Sääntöperinnön voi purkaa nykyinen omistaja ja hänen suora perillisensä. Koska herra Bennet voi periaatteessa saada vielä pojan (jos jäisi leskeksi ja menisi uusiin naimisiin), ei järjestelyä voida purkaa.
Tämä ei ole ihan koko totuus.
Ihan pelkästään laillisen perinöoikeuden näkökulmasta tyttäret saattoivat kyllä periä omaisuuden. Jane Austnin kirjassahan Emma esimerkiksi perii omaisuuden, eikä hänen siksi tarvitsisi mennä naimisiin.
Ongelma oli siinä, että tavanomaisesti kaikki omaisuudestaan huolehtivat ihmiset sulkivat naiset pois omaisuudesta sääntöperintöjärjestelyllä (eli se, mitä kirjassa sanotaan olevan entail. Latinaksi se olisi fideikomissi, ja järjestely on ollut mahdollinen myös Ruotsissa ja Suomessa) . Sääntöperintöjärjestelyn tarkotus oli varmistaa, että maaomaisuus siirtyy kokonaisena yhdelle pojalle tai yhdelle miespuoliselle perilliselle, eikä sitä voi myymällä tai perinnöillä pilkkoa pienempiin, mahdollisesti elinkelvottomiin mutta ainakin helpommin vaikeuksiin joutuviin, osasiin. Sääntöperintöjärjestly tehtiin yleensä kolmeksi sukupolveksi kerrallaan ja se uudistettiin aina avioliittosopimuksissa, niin, että sen tekivät vanhemmat poikansa puolesta, estäen näin sitä poikaa tuhlaamasta suvun omaisuutta.
Eräänlaista kohtalon ivaa on siis, että todennäköisesti kun Herra Collin saa Longbournen, hän saa sen sääntöperinnön ansiosta, mutta siinä välissä ei ole ketään uudistamassa sääntöä, joten hänen kohdallaan sääntöperintö raukeaa ja hän voi jo myydä sen tai jättää vapaasti tyttärilleen.