HS: Tein luokkanousun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on mielenkiintoinen aihe. Ja yleensä koko ajatus ärsyttää niitä, jotka eivät saaneet aikaiseksi esim. hoitaa opintoja niin hyvin, että parempi tulevaisuus olisi ollut mahdollinen. He vähättelevät ja jopa uhriutuvat, kun eivät kestä sitä, että kaveri vierestä meni jo eteenpäin ja suoritti vaikkapa luokkanousun. Tähän on sanonta: happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.

Mua ärsyttää koska ärsyttää ihmiset jotka eivät onnistu pääsemään menneisyydestä millään yli. Luokkanoususta huolimatta he kuvittelevat että heidän taustansa määrittää heitä ikuisesti. He eivät osaa olla sitä mitä ovat nyt.

 

Sitä se luokkaretki juuri on. Kuin muuttaisi toiselle mantereelle aikuisiällä. Kieli ja lapsuudessa opitut asiat eivät enää kanna. 

 

Naulan kantaan! Ja voin todella vakuuttaa että näin se on koska olen tehnyt molemmat: siirtynyt työväenluokkaisesta taustasta tukevasti keskiluokkaan ja muuttanut aikuisena toiselle mantereelle. On siinä sopeutumista ja se ei ihan hetkessä tapahdu. Kaikki lapsuudessa omaksuttu on selkäytimessä eikä se sieltä kokonaan koskaan katoa.

HS:n artikkeli on roskaa. Suomi ei ole luokkayhteiskunta - ainakaan toistaiseksi - ja joka muuta väittää ei ymmärrä luokkayhteiskunnista mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ei jaksa tätä keskustelua. Näitä on käyty täällä kymmeniä vuosien aikana. Alkaa olla aika väsynyt aihe.

 

Ehkä tämä ei vaan koske sinua. Suurin osa ihmisistä pysyy samassa yhteiskuntaluokassa, johon syntyikin. 

 

Kyse ei ollut siitä, vaan siitä että keskustelu on käyty täällä jo miljoona kertaa ja kaikki mahdolliset argumentit on jo esitetty. Joskus joku aihe on vaan kaluttu loppuun. Jossakin kohdassa tulee vaan se raja että ei jaksa enää jauhaa samasta asiasta, kerta toisensa jälkeen..

En ole yhtään tällaista keskustelua nähnyt. Jos sinua ärsyttää joku ketju, miksi avaat sen ja vielä kommentoit? Voi olla kiinnostava aihe muille.

Se voi olla kommentin esittäneelle arka aihe. Siitä huolimatta meillä muilla on oikeus kuitenkin keskustella aiheesta. HS:n artikkelissa haastateltava käsitteli aihetta ikäisekseen todella kypsän oloisesti. Tsemppiä ja kiitokset hänelle! 

Vierailija kirjoitti:

Museoissa käyminen keskiluokkaisuuden mittarina on kyllä aikansa elänyt. Keskiluokkaisuus on kaupungeissa enemmän kulutustottumuksia, autottomuutta, lihan syönnin välttämistä, hoikkuutta, tietynlaista hillittyä olemusta mutta kuitenkin tarkkaan harkittua hipster-tyyliä jne. Ehkä joskus ennen minkkiturkissa museoissa käyminen on edustanut keskiluokkaisuutta mutta pliis nyt ei eletä enää 70-lukua. Ihan eri jutut määrittää.

Yleissivistävät harrastukset ovat keskiluokalle tärkeä juttu. Moni laittaa lapsensakin näinä taloudellisesti vaikeina aikoina soittotunneille, käyttää museoissa, teatterissa ja oopperassa protestoinnista välittämättä, koska haluaa nimenomaan sen sivistyksellisen perinnön siirtyvän seuraavalle sukupolvelle. 

Kaikessa hiljaisuudessa keskiluokka kantaa huolta siitä, ettei lapsia kiinnosta enää lukeminen, kirjallisuus tai taiteet aivan kuten hänen ikäluokkaansa kiinnostivat hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan nuo sentään tunnustettiin tärkeiksi arvoiksi, vaikka osa kapinoi niitä vastaan vanhempiaan ärsyttääkseen. Nykyään kyse ei ole kapinoinnista vaan siitä, että lapsilla ja nuorilla menee vuorokaudessa kevyesti puhelimella ja somessa 5-8 tuntia vuorokaudessa, joka vie kaiken mielenkiinnon pois niistä taiteista ja kulttuurista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtön duunarisukulaiseni oli tietyllä tavalla sivistyneempi kuin kaikki akateemiset ja johtotason henkilöt, joita olen pitkällä urallani tavannut. Hän tarkasteli maailmaa mittakaavasta,  jota en ole muutoin kohdannut. Kun ajattelu ei ole uran edistämistä, se saattaa olla kiehtovampaa kuin urautuneilla oman edun tavoittelijoilla.

 

Tähän ollaan menossa uudelleen. Työväenluokassa oli jonkinlainen oma älymystönsä aiemmin, ja tässäkin keskustelussa kirjoittaa sellaisia, jotka ovat seuraavan aallon pioneereja asiassa. Onhan helpompaa katsoa asioita kauempaa, kun siihen on aikaa ja riittävästi etäisyyttä toisin kuin oravanpyörässä huhkivilla. Keskiluokka käyttää aika paljon aikaa ja rahaa sen todistelemiseen, että turvassa ollaan ja hyvin menee. Onhan tilanne erittäin ikävä, kun omaisuutta alkaa menettää. Siinä joutuu silloin saaliiksi ja katselemaan, kun useamma

Tuo on muuten totta. Viime vuosisadan alkupuolella varsinkin työväenluokan aatteisiin kuului myös sivistyksen vaaliminen ja kaikenlaiset kulttuuririennot. Oli musiikkiharrastusta, harrastelijateatteria, runonlausuntaa, kirjallisuutta, lehtiä tilattiin ja luettiin ja luennoilla käytiin jos saatiin joku paikkakunnalle sellaista pitämään.  Kulttuuria kulutettiin ja tuotettiin itse, monet työväenluokkaan kuuluvat olivat aktiivisia toimijoita jotka loivat noita rientoja. Isovanhempieni kodissa luettiin useampaa sanomalehteä, harrastettiin maalausta, musiikkia ja kaunokirjallisuutta. Eikä tämä ollut seudulla mitenkään epätavallista.

Vierailija kirjoitti:

Tää luokkakysymys on sellainen aihe, joka pysyy kyllä jatkuvasti ajankohtaisena. Nyt kun hallitus kyykyttää köyhiä, nousua on yhä vaikeampi tehdä. Arvostan haastattelun nuorta miestä. Hän on ahkeruudellaan ja sinnikkyydellään päässyt nykyiseen asemaansa arvostaen silti juuriaan. Seinällä kotiseudun ryijy ja päällä mummon neuloma villapusero. 
Olen itse ollut syntymästäni asti keskiluokkainen, joten on mielenkiintoista nähdä, mitä luokkanousun tehneet pitävät keskiluokkaisina asioina. Museoissa käyminenhän olisi erittäin saavutettavaa myös työttömälle duunarille. Itse uusin taas Black Friday -kampanjan aikaan museokorttini. Saan vuoden ajan käydä rajattomasti museoissa tuolla 69 euron kertamaksulla. Jos on varaa lätkämatsiin, on taatusti varaa myös museokäyntiin.

Sen työttömän duunarin on mahdoton päästä sinne lätkämatsiin. Sinä et vain näe sitä asiaa. Museokortin hankkiminenkaan ei onnistu työttömällä. Se olisi luksusta. 

Jutun nuoren miehen kulutusvalintoja korostetaan jutussa jotenkin muka sanalla mainitsematta huonompina kuin että hän olisi käynyt hankkimassa pakasta uusinta tavaraa design-liikkeistä. Ryijyt on tehty ennen 100% villalangasta ja kestämään. Samoin raanut. Mummokaan tuskin on akryylilangasta kovatöistä neuletta neulonut. Kotiseuturakkaudessa ei ole mitään vikaa tai häpeämistä. Käytetyn hankkiminen on ekologinen valinta. Samoin omiin asumistarpeisiin sopivan asunnon hankkiminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä luokkajuttu jonkinlainen uusi muotivillitys? Ketkä itsensä korostavat? Narsistit. Niille on rahaa, valtaa, asema, tittelit ja snobismi kaikesta tärkeimmät elämässä. Kun sisältäpäin ollaan niin tyhjiä, täytyy se ulkopuolisesti korvata ja roikuttaa vaika mitä titteleitä, asemaa ja vaateita ja asusteilla ja itsensä koristella ja korostaa.

 

Luokkanousu tai lasku voi olla ihmiselle hyvin syvällisesti perusteita vavahduttava asia, jonka kanssa kipuillaan koko ikä. Ei tunneta oikein kuuluvansa joukkoon. On loukkaavaa tulla tänne lässyttämään jotain narsismista, kun siitä ei todellakaan ole kyse. 

 

Eikä aina ole edes kyse omasta luokkanoususta. Puolisoni on tehnyt ison luokkanousun duunariperheestä ylempään keskiluokkaan, johon olen itse syntynyt. Välillä on ollut sellainen olo, että ollaan alkujaan kotoisin aivan eri planeetoilta. On ollut todella helpottavaa lukea aiheesta ja todeta, että itsessä tai toisessa ei ole mitään vikaa, vaan olemme vain kasvaneet aivan eri kulttuureissa, vaikka molemmat suomalaisia olemmekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa luokkanousu? Ennen oli aatelisto, papisto, porvarit, talonpojat tavallisen kansan yläpuolella mutta tuosta on jo aikaa. Nykyisin taitaa olla työväenluokka, keskiluokka ja yläluokka. Työläisestä voi kouluttautumalla nousta keskiluokkaan ja sellaista on Suomessa paljon tapahtunut. 

Mutta miten päästä oikeasti yläluokkaan jossa piirit ovat pienet ja merkitystä on sukulaisuussuhteilla ja verkostoilla tavanomaisten koulutuksen ja varallisuuden lisäksi. Voiko köyhistä oloista tullut maalainen nousta yläluokkaan vain sillä että tilillä on rahaa pari miljoonaa. Kuulostaa aika keinotekoiselta jos alkaa itseään kutsumaan yläluokan edustajaksi tuolta pohjalta.

 

 

Tuo mainintasi että "nykyisin taitaa olla työväenluokka, keskiluokka ja yläluokka" :kin on jo vähän ajastaan jälkeen jäänyt tulkinta. Ehkä joskus 70-80-luvuilla se vielä olikin

Osattomat, sivustakatsojat? Prekariaatti?

Höh, vain yhden luokkanousun?

Minäpä tein 12 luokkanousua putkeen 7-vuotiaasta lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkaisuuteen kuuluu Suomessa mun kokemuksen mukaan tietty sivistymättömyys. Uskotaan, että Suomessa ei ole luokkaeroja, kaikilla on samat mahdollisuudet, Suomi on turvallinen maa jne. Historian- ja kulttuurintuntemus on myös rajoittunutta, koska käyännössä kaikki valinnat tehdään muiden hyväksynnän takia. Ja tietty myös ne kaikki tyypilliset omistusasunnot, mökit, ulkomaanmatkat, rotukoirat, jalkapallot, parisuhdekuviot, rippileirit ym.

Tämä on yksi melko vanha keskiluokkaisuuden tapa. Eikö jo joku englantilainen tms. kirjailija sanonut 1800-luvun keskiluokasta, että se yrittää yhtä aikaa pitää kiinni perinteistä ja juosta uusimpien hullutusten perässä. 

Vierailija kirjoitti:

HS:n artikkeli on roskaa. Suomi ei ole luokkayhteiskunta - ainakaan toistaiseksi - ja joka muuta väittää ei ymmärrä luokkayhteiskunnista mitään.

Kaikki yhteiskunnat ovat luokkayhteiskuntia. Sekoitat nyt varmaan sääty-yhteiskuntaan.

Onko mahdollisella luokkanousulla paljoakaan merkitystä, jos on jäänyt perheettömäksi ja lapsettomaksi ikisinkuksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Intersektionaalinen marxilaisuus kehittelee näitä idioottimaisia poliittisia termejä. Mitkä hemmetin luokat, Suomessa?

Suomessa on aina ollut luokkia, ja on yhäkin. 

Vai meinaatko, että jollain peräkylän putkimiehellä on samat kiinnostuksen kohteet ja mahdollisuudet kuin vaikkapa Stubbilla on ollut? 

Ei yhteiskuntaluokkia määritellä kiinnostusten kohteiden perusteella. Ei ketään kiinnosta tuntemattomien ihmisten harrastukset! Ompa lapsellinen keskustelu.

Kyllä niillä on hyvin paljon tekemistä luokan kanssa. Esim ooppera vs amisautolla pörrääminen... 

Käsittämättömän lapsellinen kommentti.

Vierailija kirjoitti:

"Kotona hän oppi, että työt tehdään kunnolla. Rahasta tai koulutuksesta vanhemmat eivät liiemmin puhuneet. Eikä esikuvia löytynyt suvustakaan.

Mummoni kävi opiston ja that's it".

 

Miksi hän puhuu vain mummostaan. Äitinsä on kuitenkin käynyt ainakin jo peruskoulun ja lähihoitajakoulutuksen, ei äiti ole täysin kouluttautumaton?

Hän on sisäistänyt sen, kuinka lähihoitajia pilkataan. Ikävä kyllä. Eerolan ja Garedewin tempauksen vuoksi pilkataan entistä enemmän. Ikävä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

"Du märker det då du har utvecklat en sådan."

Toi riittää nopeaksi sivallukseksi foorumikeskustelussa, mutta ei kestä syvempää tarkastelua. Totta kai maku muodostuu suhteessa muihin, siihen kulttuuriin, jossa elää. Vaikka sitten vastakkaiseksikin sille, mutta tuommoinen visio ikiomasta mausta on joko oscarwildemaista vitsailua tai ernopaasilinnamaista tosikkoutta.

Det är just så som det inte fungerar. En egen smak är inte i något givet förhållande till andras smak, inte bunden till den kulturen som man är född i, eller ens lever i. Ens egen smak behöver inte vara relaterad till trender i mode, vare sig det är frågan om sådant man bär, äter eller sådant man lever i. Smaken behöver inte heller vara relaterad till förgånget mode. Det egna går inte att bekvämt klassa i något fack av stereotypi och är inte genomgående i ett givet förhållande till någonting. Den behöver inte heller passa in i någon annans logkik.

Itse en ole oikeastaan koskaan huomannut mitään sen kummempia luokkaeroja omassa elämässä ja lähipiirissä. Toki tähän varmasti vaikuttaa aikakin, elin lapsuuttani 90-luvulla ja 2000-luvun alussa. Ehkä silloin luokkaerot eivät näkyneet samalla tavalla kuin esimerkiksi vabhempieni tai isovanhempieni lapsuudessa? Esimerkiksi koulu- ja harrastuskavereita oli varsin kaikenlaisista taustoista ja luokista, mutta kodit ja tekemiset oli aika samanlaisia. Mutta siis en ole ainakaan itse kokenut mitään sellaista, että oltaisiin oltu ja eletty ihan kuin eri maailmoissa.

Työväenluokka vs. keskiluokka -asetelma oli ehkä voimissaan vielä 80-, ehkä 90-luvuilla. Mutta nyt nämä luokat sulautuvat yhteen aika hyvin. 
Uusi alaluokka on pitkäaikaistyöttömät ym. joutilaat, ja voitte kuvitella miten vaikea sieltä on tehdä luokkanousu keskiluokkaan. 

Mutta, kiinnostaisi kovasti, mikä on Suomessa yläluokka? Onko se käytännössä vain se vanhanrahan pääomarikkaat, vai pääseekö työteon kautta yläluokkaan? 

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole oikeastaan koskaan huomannut mitään sen kummempia luokkaeroja omassa elämässä ja lähipiirissä. Toki tähän varmasti vaikuttaa aikakin, elin lapsuuttani 90-luvulla ja 2000-luvun alussa. Ehkä silloin luokkaerot eivät näkyneet samalla tavalla kuin esimerkiksi vabhempieni tai isovanhempieni lapsuudessa? Esimerkiksi koulu- ja harrastuskavereita oli varsin kaikenlaisista taustoista ja luokista, mutta kodit ja tekemiset oli aika samanlaisia. Mutta siis en ole ainakaan itse kokenut mitään sellaista, että oltaisiin oltu ja eletty ihan kuin eri maailmoissa.

Itse muistan omasta lapsuudesta vuosituhannen vaihteesta miten yhteiskuntaluokat vaikuttivat kaverisuhteiden muodostumiseen. Tai en minä mistään yhteiskuntaluokista silloin tiennyt vaan lapset hakeutuivat intuitiivisesti "omiensa" seuraan. Sitten vain myöhemmin selvisi miten kaikkien kavereidenkin vanhemmista vähintään toisella on akateeminen koulutus.

Vierailija kirjoitti:

Joku paremmin asioista perillä oleva voisi kertoa kuka toktikkaaja on päästäny suustaan jotain suuria nuorten miesten massoja koukuttavaa luokkaideologian uudelleen määrittelyä? 

 

Vahvasti tuntuu, että tähän liittyy joku moderni someilmiö tyyliin Andrew Tate ja muut sankarit sukkahousuissa. 

 

Ps. Tehkää sitä mistä tykkäätte. Sieltä se oma polku löytyy. 

Aika vahva mutu tosiaan ja huomaa ettet vaivautunut lukemaan juttua. Tämä nuorimies puhuu tasa-arvosta; ilman yhteiskunnan apua hän ei olisi voinut kouluttautua ja tehdä luokkanousuaan. Tarvitsemme ilmaista koulutusta, jotta mahdollisuutemme olisivat paremmat lähtökohdista huolimatta. Aika kaukana on jutut Tatesta ja muista manfluensereista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole oikeastaan koskaan huomannut mitään sen kummempia luokkaeroja omassa elämässä ja lähipiirissä. Toki tähän varmasti vaikuttaa aikakin, elin lapsuuttani 90-luvulla ja 2000-luvun alussa. Ehkä silloin luokkaerot eivät näkyneet samalla tavalla kuin esimerkiksi vabhempieni tai isovanhempieni lapsuudessa? Esimerkiksi koulu- ja harrastuskavereita oli varsin kaikenlaisista taustoista ja luokista, mutta kodit ja tekemiset oli aika samanlaisia. Mutta siis en ole ainakaan itse kokenut mitään sellaista, että oltaisiin oltu ja eletty ihan kuin eri maailmoissa.

Itse muistan omasta lapsuudesta vuosituhannen vaihteesta miten yhteiskuntaluokat vaikuttivat kaverisuhteiden muodostumiseen. Tai en minä mistään yhteiskuntaluokista silloin tiennyt vaan lapset hakeutuivat intuitiivisesti "omiensa" seuraan. Sitten vain myöhemmin selvisi miten kaikkien kavereidenkin vanhemmista vähintään toisella on a

Itse en just tuollaista olekaan kokenut, kaverisuhteita muodostui monin tavoin enkä ainakaan minä edes ollut tietoinen kaikkien kaverien vanhempien koulutustaustoista.