HS: Tein luokkanousun
https://www.hs.fi/helsinki/art-2000011604614.html
Vaikka varallisuuserot ovat kasvaneet, luokkanuosijoiden määrä on pysnynyt vakiintuneena. Luokkanousu edellyttää myös ajattelun ja arvojen muutoksia. Vuotarikin on opetellut mm. käymään museoissa aikuisena ja arvostamaan taidetta. Keskiluokalle nämä tulevat jo syntymäkodissa mukaan elämään. Millaisia muita asioita olette te muut luokkanousijat opetelleet?
Kommentit (353)
Vierailija kirjoitti:
Itsesiassa hipstrityyliin pukeutuvat kuuluvat samaan luokkaan asunnottomien kanssa.
Tästä oli muuten joskus muinoin joku nettihassuttelu, että arvaa kuvasta, onko kyseessä koditon vai hipsteri. Sittemmin hipsterit ovat keski-ikäistyneet ja erottuvat paremmin kodittomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesarin jutussa herätti huomiota, että vain haastatellun isä oli käynyt tämän kotona ja vain muuton yhteydessä. Sanottiin, ettei perhe viihdy kehä 3:n sisäpuolella. Ok, mutta luulisi voivan oman lapsen luona käydä sentään päiväseltään piipahtamassa?
"Vain kerran isä kävi luonain Helsingissä/kun minut metsämaisteriksi vihittiin..."
Klassikko!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukuni oli aatelinen 200 vuotta sitten, sitten alkoi köyhtyminen ja kurjistuminen kaikin tavoin. Omat vanhempani olivat tehdastyöläisiä, heillä ei ollut enää ymmärrystä tavoista, tai hygieniasta.
Itse opiskelin ja nousin alempaan keskiluokkaan, mutta 50 täytettyäni minut irtisanottiin ja köyhdyin uudelleen. Nyt olen työtön ja tavoittelen edes tehdastyötä.
Vanhempani myivät rahapulassa sukuni irtaimiston täysin. Onnistuin vähän keräämään taidetta ja esineitä joista pidän ja sijoituksia, sekä säästöjä, yritän pitää niistä nyt kiinni.
Onko tiedossa, mikä köyhdytti ja kurjisti? Minua on aina kiinnostanut, miten paljon yläluokassa on tallennettu suvun historiaa tarinoihin, kirjeisiin jne.
Miltä tuollainen sukuhistoria tuntuu?
Tässä toinen... minusta on hieno asia, että sukulaiseni ovat vaikuttaneet positiivisesti Suomen historiaan aina kirkonkirjojen lanseerauksesta kuivauskaappiin. Olen ollut melko juureton, ja sukututkimus on auttanut suuresti sen katoamiseen.
Ajat muuttuvat, 1800-luvun kehitys ja Ruotsin vallan päättyminen muutti voimasuhteita. Meillä mentiin jo yhdessä sukupolvessa osittain torppiin ja epäonni talonpidossa sekä mielenhallinnassa viimeisteli loput. Siihen päälle varhainen kuolema ja lasten orpous. Ihmiset jäivät henkiin, mutta unohtivat juurensa.
"Du märker det då du har utvecklat en sådan."
Toi riittää nopeaksi sivallukseksi foorumikeskustelussa, mutta ei kestä syvempää tarkastelua. Totta kai maku muodostuu suhteessa muihin, siihen kulttuuriin, jossa elää. Vaikka sitten vastakkaiseksikin sille, mutta tuommoinen visio ikiomasta mausta on joko oscarwildemaista vitsailua tai ernopaasilinnamaista tosikkoutta.
Saanu varmaan pillua ulkonäkönsä takia heti niin helppohan siitä on sitten maailmassa onnistua
Luokkanousun olen tehnyt mutten ole omaksunut sellaista keskiluokkaista elämäntapaa. Koti on ostettu nuorena ankaran säästämisen aikana, ja sijoitussalkun kasaaminen alkoi jo opiskeluaikana samalla kun säästin myös asuntoon. Tämä oli mahdollista, koska opiskelijana syöminen lähes ilmaista, vuokrakämppä oli halpa ja kävin opintojen ohella melko hyväliksaisissa alan töissä. Kodissani on ikean kalusteita, vanhemmilta perittyjä ja käytettynä tai uusina ostettuja yksittäisiä huonekaluja. Koristeita tai taidetta ei juurikaan, en vaan raaski ostaa mitään ns turhaa. Museoissa me ei lapsuudenperheessä kiertelty, nyt käyn jos kaupungilla ollessani löytyy sattumalta joku mielenkiintoinen näyttely. Kaupasta ostelen mitä huvittaa, on viikkoja kun elän hyvin pelkistetyllä ja halvalla ruualla kuten opiskeluaikoina ja joskus kun tekee mieli parempaa ruokaa, sitten ostan juuri sitä tai menen ravintolaan nauttimaan menun. Käytän rahaa säästeliäästi, mutta kun tulee tarve ostaa vaikka uudet urheilukengät, niin sitten koitan ostaa laadukkaat ja vertailen hintoja eri kaupoissa tosi paljon. Toisinaan tuntuu vaikealta perustella se miksi menisin ravintolaan käyttämään 100e ruokaan tai ostaa jotain kotimaista vaatekappaletta. Silloin yritän ajatella, että jos minä en minun tuloilla raaski käydä ravintolassa, sitten ei kukaan muukaan. Yritän ajatella, että minun kuluttaminen on hyväksi paikallisille tai vähintäänkin kotimaisille yrityksille ja tuen näiden toimintaa. Matkustelu on yksi poikkeus, johon käytän todennäköisesti enemmän rahaa. Tosin en ole niinkään varma onko matkustelu enää niinkään keskiluokkaista saati trendikästä. lapsuudessa me duunaritaustasta huolimatta kävimme ulkomailla kerran vuodessa, se oli asia mistä ei tingitty ja siitä olen kiitollinen. Ulkomaan reissuista olen varmasti kerryttänyt tietynlaista avoimuutta eri kulttuureja ja ympäristöjä kohtaan. Nyt aikuisena matkustelen, mutta se on sitten minun tapa käyttää rahaa ja harrastusten sijaan viihdebudjetti menee eri matkoihin. Eli aivan köyhistä oloista minäkään en ole, mutta monet muut jutut allekirjoitan tästä HS artikkelista. Työelämässä kärsin huijari syndroomasta ja en ymmärrä moniakaan juttuja, joita vaikka muut samassa tuloluokassani olevat tutut tai työkaverini kertovat. Minulla ei ole läheisiä ystäviä, koska en samaistu toisiin helposti. Mielestäni on hyvä, että luokkaretkeilystä kerrotaan. Ehkä nämä tarinat avaa ihmisille miten erilaisista taustoista Suomessa voi päästä mihin vain. Lisää ymmärrystä vaikka sitä ahkeraa ja osaavaa, mutta muuten hiljaista työkaveria kohtaan.
Tein kai luokkanousun suvun ensimmäisenä maisterina ja hyvätuloisena.
Pääsin tietynlaiseen kuplaan, jossa ihmiset ovat korkeakoulutettuja ja sivistyneitä. Valitettavasti tästäkin kuplassa löytyi vain pinnallisuutta ja ulkoisen älykkyyden taakse piilotettua tavanomaisuutta.
Olenkin viime aikoina peruutellut henkilökohtaisessa elämässäni takaisin kohti punaniskaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Luokkanousun olen tehnyt mutten ole omaksunut sellaista keskiluokkaista elämäntapaa. Koti on ostettu nuorena ankaran säästämisen aikana, ja sijoitussalkun kasaaminen alkoi jo opiskeluaikana samalla kun säästin myös asuntoon. Tämä oli mahdollista, koska opiskelijana syöminen lähes ilmaista, vuokrakämppä oli halpa ja kävin opintojen ohella melko hyväliksaisissa alan töissä. Kodissani on ikean kalusteita, vanhemmilta perittyjä ja käytettynä tai uusina ostettuja yksittäisiä huonekaluja. Koristeita tai taidetta ei juurikaan, en vaan raaski ostaa mitään ns turhaa. Museoissa me ei lapsuudenperheessä kiertelty, nyt käyn jos kaupungilla ollessani löytyy sattumalta joku mielenkiintoinen näyttely. Kaupasta ostelen mitä huvittaa, on viikkoja kun elän hyvin pelkistetyllä ja halvalla ruualla kuten opiskeluaikoina ja joskus kun tekee mieli parempaa ruokaa, sitten ostan juuri sitä tai menen ravintolaan nauttimaan menun. Käytän rahaa säästeliäästi, mutta kun tu
Hyvä loppusummaus viestissäsi!
Matkailusta sen verran, että esim. lentomatkailuhan vain paisuu kohti uusi ennätyksiä. Pieni osa ihmisistä oikeasti ahdistuu siitä ilmaston tähden ja pysyy kotinurkilla tai matkustaa maata pitkin, osa taas sitten näön vuoksi ahdistuu siitä, mutta kuitenkin matkustaa, ja osa taas matkustaa ihan estoitta ihan vain koska se on heidän rahoillaan mahdollista. Kohti helvettiähän tässä mennään.
1970-luvullahan peruskoulu uudistettiin ja koulutus mahdollistettiin kaikille. On ollut jo vuosikymmeniä kaikille mahdollista opiskella ihan mitä vaan ja nousta minne tahansa.
Viime vuosina on palattu vanhaan. Suhteilla on merkitystä ja rahalla saa koulutusta. Ja toimittajat ihmettelevät luokkanousuja ei kyllä näytä oikein hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
1970-luvullahan peruskoulu uudistettiin ja koulutus mahdollistettiin kaikille. On ollut jo vuosikymmeniä kaikille mahdollista opiskella ihan mitä vaan ja nousta minne tahansa.
Viime vuosina on palattu vanhaan. Suhteilla on merkitystä ja rahalla saa koulutusta. Ja toimittajat ihmettelevät luokkanousuja ei kyllä näytä oikein hyvältä.
Nepo babies for the win! Terv. Hiski H.
On sellainen ihmistyyppi jolle luokka-aseman tiedostaminen on tärkeää. Oli se mikä vain. Jollei asema ole sellainen, että sen sosiaaliset muodot edellyttää tiettyä vanhahtavaa perua, ei monikaan enää muuten välitä. Kuluttaa mitä kuluttaa varojensa mukaan, kulttuuria tai viihdettä, mutta ei koe tarvetta edustaa jotain tiettyä luokkaa. Ennenhän oli melkein loukkaus herrasväkeä kohtaan tunkea samoihin hienoihin harrastuksiin. Olisko sekin jäänyt jonnekin selkäytimeen "kulttuurin" vieroksunnassa. Museotkin esittää useimmiten sitä herraskaista kulttuuria yksinkertaisesti siksi, että sillä oli mahdollisuus säilyä jälkipolville, tai varaa ostaa taidetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ei jaksa tätä keskustelua. Näitä on käyty täällä kymmeniä vuosien aikana. Alkaa olla aika väsynyt aihe.
Ehkä tämä ei vaan koske sinua. Suurin osa ihmisistä pysyy samassa yhteiskuntaluokassa, johon syntyikin.
Kyse ei ollut siitä, vaan siitä että keskustelu on käyty täällä jo miljoona kertaa ja kaikki mahdolliset argumentit on jo esitetty. Joskus joku aihe on vaan kaluttu loppuun. Jossakin kohdassa tulee vaan se raja että ei jaksa enää jauhaa samasta asiasta, kerta toisensa jälkeen..
No miksi hitossa sitten luet tätä? Ihan omaa tyhmyyttä jos et osaa siirtyä johonkin toiseen ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
1970-luvullahan peruskoulu uudistettiin ja koulutus mahdollistettiin kaikille. On ollut jo vuosikymmeniä kaikille mahdollista opiskella ihan mitä vaan ja nousta minne tahansa.
Viime vuosina on palattu vanhaan. Suhteilla on merkitystä ja rahalla saa koulutusta. Ja toimittajat ihmettelevät luokkanousuja ei kyllä näytä oikein hyvältä.
Koulutuksen voi hankkia kaikki, mutta eihän se herran tähden takaa, että kaikille riittää niitä hyvin palkattuja töitä.
Keskiluokkaisuuteen kuuluu Suomessa mun kokemuksen mukaan tietty sivistymättömyys. Uskotaan, että Suomessa ei ole luokkaeroja, kaikilla on samat mahdollisuudet, Suomi on turvallinen maa jne. Historian- ja kulttuurintuntemus on myös rajoittunutta, koska käyännössä kaikki valinnat tehdään muiden hyväksynnän takia. Ja tietty myös ne kaikki tyypilliset omistusasunnot, mökit, ulkomaanmatkat, rotukoirat, jalkapallot, parisuhdekuviot, rippileirit ym.
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokkaisuuteen kuuluu Suomessa mun kokemuksen mukaan tietty sivistymättömyys. Uskotaan, että Suomessa ei ole luokkaeroja, kaikilla on samat mahdollisuudet, Suomi on turvallinen maa jne. Historian- ja kulttuurintuntemus on myös rajoittunutta, koska käyännössä kaikki valinnat tehdään muiden hyväksynnän takia. Ja tietty myös ne kaikki tyypilliset omistusasunnot, mökit, ulkomaanmatkat, rotukoirat, jalkapallot, parisuhdekuviot, rippileirit ym.
Keskiluokkahan nimenomaan on sivistynyttä. On käyty lukio ja yliopisto-opintoja sekä harrastetaan kulttuuria ainakin jollain tasolla. Pääasiassa työväenluokka haluaa olla näkemättä luokkaeroja redusoimalla yhteiskuntaluokan palkkatasoksi.
Vierailija kirjoitti:
Museoissa käyminen keskiluokkaisuuden mittarina on kyllä aikansa elänyt. Keskiluokkaisuus on kaupungeissa enemmän kulutustottumuksia, autottomuutta, lihan syönnin välttämistä, hoikkuutta, tietynlaista hillittyä olemusta mutta kuitenkin tarkkaan harkittua hipster-tyyliä jne. Ehkä joskus ennen minkkiturkissa museoissa käyminen on edustanut keskiluokkaisuutta mutta pliis nyt ei eletä enää 70-lukua. Ihan eri jutut määrittää.
No ehkä pointtina onkin, että KANNATTAISI käyttää museoita ja muita perinteisiä itsensä sivistämisen keinoja elämän parantamiseen. Ketä kiinnostaa jotkin ulkopuoliset keskiluokkaisuuden "mittarit"? Selkeästi tuo artikkelin henkilö on halunnut sivistää itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokkaisuuteen kuuluu Suomessa mun kokemuksen mukaan tietty sivistymättömyys. Uskotaan, että Suomessa ei ole luokkaeroja, kaikilla on samat mahdollisuudet, Suomi on turvallinen maa jne. Historian- ja kulttuurintuntemus on myös rajoittunutta, koska käyännössä kaikki valinnat tehdään muiden hyväksynnän takia. Ja tietty myös ne kaikki tyypilliset omistusasunnot, mökit, ulkomaanmatkat, rotukoirat, jalkapallot, parisuhdekuviot, rippileirit ym.
Keskiluokkahan nimenomaan on sivistynyttä. On käyty lukio ja yliopisto-opintoja sekä harrastetaan kulttuuria ainakin jollain tasolla. Pääasiassa työväenluokka haluaa olla näkemättä luokkaeroja redusoimalla yhteiskuntaluokan palkkatasoksi.
Valitettavasti lukion käyminen tai korkeakoulututkinto eivät takaa sivistystä tai sen tajuamista, että kaikilla ei ole ollut elämässä samanlaisia mahdollisuuksia kuin itsellä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli keskiluokkainen lapsuudenkoti. Tutustuin työväenluokkaisiin ihmisiin ensimmäistä kertaa yläasteella. Minusta oli kiehtovaa, kuinka suoria, rehellisiä ja jotenkin konkreettisia he olivat. Asiat sanottiin niin kuin ne on, ilman hienostelua. Ei heistä kukaan tietääkseni jatkanut lukioon, elettiin 2000-luvun alkua. Myöhemmin tapasin sattumalta yhden noista yläasteen kavereista yliopiston kulmilla Aleksanterinkadulla ja tietysti tervehdin ilahtuneena ja kysyin että opiskeletko sinäkin täällä. Vastaukseksi tuli naurahdus, että no en minä, älä luulekaan, ei minusta olisi mihinkään yliopistoon. En ymmärrä miksei olisi ollut, kyseessä oli lahjakas ja hyvä oppilas.
Asuin pikkupaikkakunnalla puolet lapsuudestani, sieltä muutettiin eräälle pk-seudun rikkaiden suosimalle alueelle. Kävin lukion, siirryin yliopistoon.
Tapasin noita maalaiskavereitani siinä lukion jälkeen ja todella monella oli asenne, että eivät ikinä pärjäisi yliopistossa, vaikka olisivat miten hyvin suoriutuneet lukiosta! Muutaman sain tajuamaan, että nyt sinne korkeakouluun ja unelmia kohti!
Moni heistä oli siis parempia oppilaita yläasteella ja lukiossa kuin itse olin. Mutta uudessa ympäristössäni yliopisto oli oletus, kun taas siellä maalla amk oli ainoa mitä kehdattiin edes harkita.
Eräästä näistä kavereistani tuli muuten opo. Hän on parhaansa mukaan pitänyt huolta, että nuoret ymmärtäisivät kykynsä realistisemmin kuin hän itse ymmärsi.
Omat vanhempani ovat tehneet luokkanousun. Kumpikin tuli köyhästä perheestä, mutta toisella oli matemaattista erityislahjakkuutta, joka sitten johti menestyvään yritystoimintaan. Siinä sitten toinen taas sai mahdollisuuden opiskella ja sitä kautta nousta ihan omalla työllään myöskin ylöspäin. Serkuistani muutama on myös tehnyt luokkanousun keskiluokkaan - vanhempieni esimerkki kannusti vanhempieni sisaruksia kannustamaan omia lapsiaan eteenpäin, vaikka eivät itse ikinä opiskelleet.
Vierailija kirjoitti:
On sellainen ihmistyyppi jolle luokka-aseman tiedostaminen on tärkeää. Oli se mikä vain. Jollei asema ole sellainen, että sen sosiaaliset muodot edellyttää tiettyä vanhahtavaa perua, ei monikaan enää muuten välitä. Kuluttaa mitä kuluttaa varojensa mukaan, kulttuuria tai viihdettä, mutta ei koe tarvetta edustaa jotain tiettyä luokkaa. Ennenhän oli melkein loukkaus herrasväkeä kohtaan tunkea samoihin hienoihin harrastuksiin. Olisko sekin jäänyt jonnekin selkäytimeen "kulttuurin" vieroksunnassa. Museotkin esittää useimmiten sitä herraskaista kulttuuria yksinkertaisesti siksi, että sillä oli mahdollisuus säilyä jälkipolville, tai varaa ostaa taidetta.
Minusta tuo ihmisten luokittelu liittyy vahvasti kateuteen.
Du märker det då du har utvecklat en sådan.