KOTILOT (kolmatta odottavat) viikolle 17!!!
Kommentit (54)
Mä voisin kans jättää kolmannen ristiäiset väliin. Ei mitään hinkua pitää mitään pippaloita... Mut mies kans meillä niitä haluaa, kun muutkin lapset on kastettu. Ja tottakai, oishan se outoa jättää yks kastamatta, mut jotenkin ei yhtään inspiroi... Tän takia oonkin jo miettiny, et jos vaikka sairaalapastori sit kävis vaan osastolla ja pikaisesti kastais. :D Ei taida onnistua... Oon toisaalta aatellu, että mies saa sit hoitaa suurimman osan käytännön järjestelyistä, kun niitä kerran niin haluaa. Ja kaikki vieraat sais tuoda jotain. Appivanhemmat tuli viimeks sillä periaatteella mukaan, että " me halutaan nauttia juhlasta" kun ehdotettiin, että jos toisivat jotain... No onneks mun äiti kyllä leipoo kaiken, mut se nyt leipoo ihan liikaa. Rasittaa kun pakastimessa on kauhee kasa kuivakakkujakin joita me ei ikinä syödä.
Mut nyt pitää taas mennä Tiimariin etsimään merirosvo-hattuja, kun äiväkodilla on huomenna merirosvojuhlat ja meillä on kamppeet vaan toiselle vasta. :D
Hulda 32+6
P.S. Aamulla olin kauheen positiivisella tuulella, että nopeestihan nää viikot etenee ja nyt taas kypsyttää niin viimeisen päälle koko raskaana oleminen.
Ja pikku kommentti kasteesta esikoiselta: " pappi tulee sairaalaan ja kostuttaa vauvan." ... hiukan on kolmevuotias yhdistellyt äidin viime aikojen juttuja ja muistikuvia pikkuveljen ristiäisistä.
Ja se oma napa. Neuvolassa tänään täti tutki ja tutki ja totesi ihmeissään, että tämähän on täällä pää ylöspäin. Sf-mitta 40 cm (viikossa lisää 3 cm) ja muutkin merkit sihen viittaa. Että sitä se viimeyön muljaaminen oli. Heppu on ollut viikkoja rt:ssä ja nyt tämä. Huomenna äitipolilla jo aiemmin sovittu lapsen koon tarkastus niin sitten nähdään kuinka meidän käy.
Nimittäin hiukan olen tässä päivän aikana ehtinyt mietiskellä eikä oikein hotsittaisi punkea maailmaan yli nelikiloista (kolmen ultran piirtämän käyrän mukaan ennuste) pehva eellä.
Neuvolan tätistä kyllä oli niin uskomatonta että enää näillä viikoilla ois kääntynyt (viikko sitten neuvolalääkäri sisäkauttakin pään tunsi), että pisti perään kysymysmerkin, mutta tänään on kaikki lapsen liikkeet tuntuneet erilaisilta että kyllä alan uskoa itekin jo tohon kääntymykseen. Tajuton yllätys vaan. Ja ihan poissa tolaltani, olin jo koitellu psyykkailla itteäni seesteiseen itsestään alkavaan synnytykseen, mutta psyykkaa siinä sitten kun toinen heittää volttia vielä näillä viikoilla, epäilys jää kalvamaan vaikka huomenna paljastuiskin olevan rt:ssä. Kiva vaan että meikäläisellä on kohtu ku soputeltta, tilaa temmeltää...
No, avartuupa hiukan katsanto, en oo ajatuksen poikastakaan tätä ennen uhrannut perätilasynnytykselle (mihin lapsen koon takia taatusti liittyis käynnistys piakkoin) tai sektiolle, täytyy kai niitäkin sitten pitää ihan mahdollisina vaihtoehtoina.
rv 37+3
No johan tempun teki! :O :D Noilla viikoilla päätti sit vielä kääntyä. Toisaalta voihan se vielä kääntyä takaisinkin. Ootko kokeillu niitä jumppa-asentoja joissa vauvan pitäis kääntyä? Toinen oli sellainen, että makaa selällään ja tyyny pepun alle. Tai sit kontalleen silleen, että peppu jää pystyyn ja pää on lattiassa.
Mähän psyykkasin itteeni ihan varmaan sektioon, kun tää jäpikkä pysy pt:ssä 31+6 asti. Lääkäri kyllä vakuutteli, että vielä rv 36 jälkeenkin 10% kääntyy. näköjään siihen 10% voi sit sisältyä nekin jotka vielä siinä vaiheessa kääntyy perätilaan... x)
Kävin kaupassa ja kyllä NIIN kiristää mahaa. Vähän huolettaa, että ties mitä tihkuvuotoa istukka vuotaa sisäänpäin tällaisista kiristelyistä. Mut vielä ei ainakaan mitään näy ulos. Jotenkin rv32 jälkeen en oo oikein levollakaan saanu kuriin tuota mahan kiristelyä. Ja sitä tulee seistessäkin. Kaipa se on tää mun kohtu joka väkisin supistelee...
Hulda 32+6
Leekolasse;
Mulla eka poitsu oli kans kääntynyt perätilaan, huomattiin viikolla 35+3,
sitä yritettiin äitiyspolilla kääntää, mut ei hievahtanutkaan.
Viikolla 41 poju tuli sit maailmaan, en saanut mitään puudutuksia (ensin ei ollut hyvä hetki ja sit olikin jo myöhäistä)
ainoa mikä tehtiin oli välilihaleikkaus ja poika tuli nätisti ulos, ei sattunut yhtään. Painoa pojalla oli 3750g.
Tikkien ompelu sit sattuikin ihan sairaasti.
Omaanapaa sen verta et sain nukuttua kunnolla, en herännyt yöllä käden puutumiseen (vessassa tuli pari kertaa juostua) ja nukuin kevyesti, muina öinä olen ollut ihan tajukankaalla eikä aamulla ole ollut yhtään virkeä ja koko päivän on ollut sekava olo.
Eipäs tässä erikoista nyt lähden koiran kanssa kävelylle ja sit yritän imuroida =)
oikku ja pikkupähkinä 11+5
Mun eilinen paniikki lapsen perätilasta näyttää nyt naurettavalta, mutta neuvolantätin ja oman olon mukaan kyllä olen varma että siellä se kyllä vielä pyöriskeli ympäri. Nyt on olo ihan toinen mut niin oli lapsen asentokin.
Aamun ultraan mennessä oli kyllä sitten kääntynyt jo takaisin, jippiaijeeeee!!!! Pää ei ole likikään kiinnittynyt.
Ultrassa sit seuraskin uusia yllätyksiä. Muksu on nyt 3,9 kg ja käynnistysajan sain maanantaille. Paniikkipaniikki!!
Minä nimittäin olen niin henkisesti valmistautunut siihen, että se itestään tulis vasta yli viikon lasketun ajan jälkeen, ja sihenhän on vielä kolme viikkoa, että tämä oli suorastaan maton vetäsy jalkojen alta. Muutenkin oon vastahakonen käynnistykselle ja koitin luistella siitä ulos, mutta suositteli vahvasti. JA voihan olla ettei käynnisty, pari päivää yrittää ja sit jos ei lähe käyntiin niin sit odotellaan ihan spontaania toimintaa. Mutta meikäläisten vappusuunnitelmat on sitten lyöty lukkoon. Tää vappusynnytysvaihtoehto ei mulle tullu mieleenkään!
Eikä mulla ole vielä edes vaatteet haettu lapselle varastosta eikä lastenvaunujen koppaa pesty eikä rattaita muunnettu takas vaunuiks ja ja ja ja, ja viikonloppuna miehen piti vielä lähteä katsomaan äitiään, joka (TAAS) vetelee viimeisiään... Hiukan henkisesti rasittavaa. Sanoi sit että jos on ihan ylitsepääsemätön tilanne, niin sit voi käynnistyksen perua, henkinen takaportti auki siis.
Viikonlopulla piti olla ohjelmaa kun meinattiin huristella vielä mummolaan, pitää vaan sit kiiruhtaa maanantaina sinne synnärille pillereitä popsimaan. Aaks, ihan liian nopiaan tää taas tapahtuu, saanko mä vielä peruuttaa koko synnytysjutun? Että jos ei viikkoon kuulu niin yllä selitys sille...
rv 37+4, ja pojat
Hulda, joo, oisin ruvennut pyllyilemään jos ei toi ultra ois ehtinyt ensin. Mä vaan olin jostain lukenut että siltakaari ois se oikea liike... Sit oisitte saanu lööpeistä lukea miten raskaana oleva nainen on kiidätetty omituiseen asentoon niksahtaneena sairaalaan, ei meinaan siltakaari luonnistu ilman mahaakaan. Tyynykasat kuulostaa paljon paremmalta. Onneks ei nyt tarvittu, mut pidän ne tossa käden ulottuvilla kuitenkin.
Perätilasynnytystäkin mietin, mutta toi muksun koko herätti kysymysmerkkiä, aiemmat muksut oli isoja, joten sen puoleen ois voinu harkita jos tämä ois siedettävissä mitoissa. Nyt painelee jotain 90 %:n käyrää, joten parin viikon päästä koko vois olla jo vähän liian hurja perätilasynnytykseen.
rv edelleen 37+4
Painonko takia siis käynnistetään? Vai minkä? Mullehan on kans lupailtu sitä käynnistystä rv37, mut jotenkin oon taas niin skeptinen kun luvattiinhan sitä tokassakin eikä mitään kuulunu...
Mut tosi jännää! Taas yks kotilo tulossa maailmaan piakkoin! :D Mut on sulla sit tekemistäkin vielä, jos vaatteet ja kaikki pitää pestä jne. Toisaalta, nopeestihan ne hoituu. Ja laitat miehen tekee osan sillä välin kun oot sairaalassa. :) Mä aattelin alkaa pakkaamaan vauvan vaatteet sairaalakassiin, vaikka mun synnytykseen voi olla vielä ikuisuus jos toinenkin...
Mulla on tänään nla, mut enpä ihmeitä odota sieltä. Jotenkin kun käy ultrassa 3vkon välein naikkarilla, niin noi nla-reissut tuntuu äärettömän tylsiltä. Viikon päästä on ultra ja siellä aion vikistä varmuuden sille käynnistykselle, kun tajusin, just, että vauvan pää on vartalon mittoihin jo 2,5vkoa edellä, kun se rakenneultrassa oli vielä vain 3pv ja rv 24 viikon. Koko ajan kasvaa toi ero... Mut kun jotkut lääkärit kyttää vaan sitä painoarviota jonka ultra antaa eikä ne huomioi yhtään sitä, että eihän se vauva oikeesti mihkään kasva, vaikka pää kasvaakin. Vaikka enhän mä lääkäri oo...
Kävin äsken vessassa ja mullekin joku tilapäinen ummetus iskeny. Mut tarpeeks ku siellä ähisi, niin alko jo tuntumaan, että kohta sieltä tulee vauvakin. :O Mut ehkä se oli vaan tunne, kun vauva alkoi liikkua protestiksi siellä... (Ihanat aiheet mulla tänään. :D )
Hulda 33+0!
Leekolasse: No hyvä että vaavi tajus kääntyä takas pääalaspäin :) Kyllä sitä vähän varmasti säikähtää, kun tuollaisen tempun tekee noilla viikoilla. Ja onnea käynnistykseen! :)
Omaa napaa: Siis käsittämätöntä.. Ensin oli riesana se päänsärky, jota ei onneks oo nyt taas näkynyt! :) Mutta nyt sitten iski varmaankin hiiva :( Mulla ei oo ollut aiemmin hiivaa, mutta tää vaikuttais siltä :/ Soitin aamulla terkkariin, kun aattelin että olis kiva saada varmistus, mutta siellä oli sitä mieltä että voi hyvin alottaa itsehoitolääkkeellä, ja olla sitten uudestaan yhteydessä jos vaiva jatkuu. Ei oo kyl kiva fiilis, kun alapää kutisee ärsyttävästi :( Onko muilla ollut tälläistä riesaa?
Noh, onneks tää odotus alkaa olemaan kuitenkin jo loppusuoralla! Josko kohta pääsis näistä kaiken maailman vaivoista eroon, ja sais sen pienen nyytin tohon viereen tuhisemaan :)
GALLUP JO KOLMANNEN SYNNYTTÄNEILLE: Saa kyllä muutkin vastailla :) Eli onko teillä ollut synnytyksen jälkeen kipeitä jälkisupistuksia? Oliko kipeämpiä kuin kakkosesta? Kun aina puhutaan, että sitä pahemmat jälkisupistukset, mitä enemmän lapsia..
Esikoisesta en tainnut mitään jälkisupistuksia tuntea. Tokasta olivat aika kipeitä, kun aloitti imettämään. Kyllä ne kesti, ekana (ehkä tokanakin) päivänä taisin ottaa särkylääkettä. Saas nähdä miten käy kolmannen kanssa.
PP 32+4
leekolassella onkin sitten yllättäen synnytys lähellä. Onnea matkaan!
Yhtään en nyt taas muista mitä piti kommentoida -sitä tämä väsymys teettää. Meillä pieni neiti nimittäin ei nuku kovinkaan hyvin yöllä eikä kyllä päivälläkään. Kummallisia pikkutorkkuja ottaa pitkin päivää ja mieluiten sylissä vaan olisi nukkumassakin. Tissillä viihtyy vähän turhankin hyvin äidin mielestä, lattialla tai sitterissä vain pieniä hetkiä kerrallaan. Eli ihan on samasta puusta kuin siskonsa. Yöt menevät tosi vaihtelevasti. Viime yö meni hyvin 3 tunnin pätkissä, mutta edellisenä esimerkiksi herättiin reilun tunnin välein ja sitten lisäksi valvottiin klo 4-6. Vähänkö äitiä väsytti koko eilisen päivän. Aika rankkaahan tämä on kun on kolme pientä, mutta pois en kyllä ketään antaisi. Ekat hymyt on neitokainen jo väläyttänyt äidille. :0)
Jaa, pinniksessä ähistään jälleen siihen malliin, että kohta alkaa huuto. Pitänee mennä.
adalat
Taas ihana päivä! Hirvee flussa iski eilen päälle. Nenän kautta turha edes yrittää hengittää, päätä ja kurkkua särkee ihan hirveesti. Tultiin sitten nuorimmaisen kans kotiin kerhosta ja se meni päikkäreille, joten ajattelin hoitaa hieman pakollisia asioita pois alta. Ja yllätys näyttö täysin p...na. Ei siis muuta kuin kuva vaan vilahtaa... Laskut yms. pitäis hoitaa kotona, ei mitään toivoa lähteä mihinkään pankkeihin kun matkaa on...
Taas meni hermot ja purin koko turhautumiseni miehelle puhelimessa. Tietysti tää kaikki on sen vikaa kun aina jättää tuon oven auki niin, että 1,5 v on hakkaamassa konetta. Mun siinä sitten pitäis koko ajan vahtia perässä, että onko ovet kiinni vai ei. Tarpeeksi ei ole hommia tässä muutenkaan. Mies tietty sanoi, että kyllä se vielä eilen toimi, eikä ole poika käynyt koneella. Mistäs ne rasvaset kädenjäljet sitten ovat ilmestyneet näytölle!!!
No nyt sitten sain taas melkein tunnin puuhailun jälkeen hoidettua asiat. Tarvitsi vain hakea vanha (älyttömän painava), näyttö, etsiä ympäri kämppää johtoja ja yrittää jotenkin saada johdot paikoilleen mahan ollessa taas niin tiellä... Nyt sitten taas supistaa ja on älyttömän kipee maha. Ilmeisesti pitää romahtaa täysin ja joutua vuodeosastolle, että saa apua kotona...
Joo, että näin ihanaa raskausaikaa täällä ja omaa napaa. Valitan varmaan ihan turhaan koko ajan, mutta oikeesti tuntuu, että kohta räjähtää ja kovaa...
Leekolasse: Mua kans kiinnostaa syy käynnistykseen. Ei vauva vielä niin iso ole, vai? Minä kun en ainakaan viimeksi saanut millään käynnistystä edes kerjäämällä tai vaatimalla.
Jälkisuppareista. Viimeksi ainakin tuntui jo tosi kipeiltä, ei kai ne vielä vaan pahene. Ei uskalla kohta imettää ollenkaan, Heh. Toisaalta yritin viimeks ajatella, että mitä kipeemmin supistaa, sitä nopeemmin vatsa taas entisellään. Toiveajattelua, vai mitä?
Pitää varmaan ajaa miehet tänään keskenään uimaan ja oikeesti levätä... Mun on pakko saada tää pää kuntoon, muuten ei ole kivaa kellään.
Helpa ja pojat 7 ja 1,5v & Sissi 27 (++: taas yksi viikko täynnä)
MinttuRouva:
Ite ei olla käyty 4d:ssä kertaakaan, eikä varmaan nytkään...lähinnä ettei mies halua tietää kumpi tulee ja rahan.
Nopsa kommentti. Me ollaan oltu 2 kertaa Brunon ultrassa ja kun mies ei halunnut tietää vauvan sukupuolta, niin Bruno ultrasi niin, että sukupuoli ei näkynyt. Minulle hän sen sijaan kertoi sen paperilapulla. Samalla tavalla ajattelimme toimia nyt tällä kolmannellakin kerralla. Onhan se kallista touhua, mutta minusta se on aina ollut sen arvoista.
Jälkisuppareista: esikoisesta ei ollut lainkaan kipeitä, en ainakaan muista, kakkosesta sit odotin et olis kauheita kun niin oltiin peloteltu, mut eipä taaskaan juur mitään ja kolmannesta oli kahtena ekana päivänä vähän ikävän tuntuisia suppareita imettäessä, mut siinäpä ne sit. Mua ei siis oo koskaan noi jälkisupparit juurkaan vaivannut, ei puhettakaan et mitään särkylääkettä olis niihin tarvinnut. Ja hyvin on kohtu kuitenkin aina supistunut, et melko yksilöllistä taas tämäkin.
Kurja homma, et adalatilla vauva valvottaa :( Mäkin jännitin ekan kuukauden joka ilta, et joko nyt menee yö risaiseksi, mut ainoastaan sen yhden kerran on vauva valvottanut klo 3-6 ja muutoin nukkunut heti syötön jälkeen takaisin. Oon siitä tosi kiitollinen, et on näin hyvin mennyt yöt. Mutta nyt onkin sit alkanut olla ongelmia yöunille nukuttamisessa! Nimittäin jo toista viikkoa poika aloittaa " iltarähinät" joskus 20-21 aikaan, eli kitinä ja itkeskely alkaa ja ähinä ja yleinen levottomuus... Tissitellään ja sit taas ei haluta ja halutaan kuitenkin... Tutti ei kelpaa, siitä huuto vaan yltyy. Sylissä ei oo hyvä, ei lattialla, ei sitterissä, ei missään. Kymmeneltä aletaan laittautua yöunille ja tarjoan unimaidot josko poika vaikka siitä sammuisi yöunille, mutta saattaa torkahtaa viideksi minuutiksi ja sit taas herää kitisemään. Selvästi on kuitenkin ihan rättiväsynyt, mut ei vaan saa nukuttua jostain syystä :( Tätä showta kestää joskus yli kahteentoistakin ja alan siinä vaiheessa olla itse jo niin väsynyt, että välillä meinaan antaa sen huutaa vaan ja alkaa itse nukkua kun ei millään jaksais enää... :( Taidan välillä torkahdellakin ja sit herään taas tarjoamaan tuhisijalle tuttia tai tissiä et olis hiljaa :) Monasti se nukahtaa vasta kun nousen ja sylissä hyssyttelen sen uneen. Miehen kanssa tultiin siihen tulokseen, et jotain päivän paineita se purkaa sillä kiljumisellaan ennenkun saa nukuttua. Ei se mitään kipuitkua ainakaan ole, ettei mahavaivoista ole kyse, vaan sellaista kärsimätöntä ähinää, kitinää, kiukuttelua... Päivisin on taas kuin vallan eri äijä, rauhallinen ja tyytyväinen ihana vauva :) Ei uskois että koskaan on ääntään korottanut. Tälläsiä nää heppulit on :)
Tarvis tästä mennä siman tekoon nyt kun Aarre on ulkona unillaan. Ajattelin tänä vappuna kokeilla ekaa kertaa munkkien ja jopa tippaleipien tekoa. Viime vuonna jo otin tippaleipäohjeen jostain lehdestä talteen, mut en vielä uskaltautunut kokeilemaan. Saas nähdä mitä niistäkin tulee =)
Luna ja Aarre 1kk ja risat
Tervetuloa Happy. =)
Mä jo oon odotellu sua tälle puolelle pitkään.
Ristiäisistä ja tarjoiluista ainakin oli jotain juttua. Meillä on joka kerta mun vanhemmat tuonut karjalanpiirakoita, veljen vaimo mokkapaloja ja miehen sisko voileipäkakut. Ja minä oon järjestänyt loput. Ja tällä kaavalla taas mennään sitten kolmannen ristiäisissä ja helpottaa kummasti. =)
Itsellä eilen koski mahaan kuin menkat alkais tai kuin olisin syönyt kananmunaa jolle olen allerginen. Oli tosi ikävää mutta loppu. Aikaisemmissa raskauksissa en muista olleen samanlaista.
Massukin on pikkasen kasvanu. Ihanaa tässä vaiheessa kun ei ole vielä liian iso, mutta tuntee oikeasti olevansa raskaana.
Ja väsymys ei lopu millään. Joka päivä saatava päikkärit. Ja mä kun luulin tän väsymyksen jo loppuvan. Mutta ei niin ei.
Tsirppana rv 16+5
Onnea vappu vauvan/vauvojen synnyttäjille. =)
En muista kuka kyseli jälkisupistuksista,mutta mulla ne oli kaameat=(
Otin 2 ekaa päivää tunnin välein särkylääkkeen,ja siltikään ei ollu paljon hyötyä.Naapurisängystä toinen äiti katteli myötätuntoisena,kun imetin ja kiemurtelin tuskan hiessä kun koski niin pirun paljon.Ei niitä kestäny onnex ku 3 päivää=(
Kätilö sanoikin sairaalassa,että uudelleensynnyttäjällä menee synnytys nopeeta,mutta kivut tulee sit jälkeenpäin,piti paikkansa täällä=(
Mutta nämäkin yksilöllisiä,ja toivotaan ettei muilla ois tollasta=)
Poika taas kitisee,äitin mentävä.Meillä vääntää mahaa,ja poikaa kannettava,selkä jumis mulla ja miehellä=/
Huiskutin ja poju 3viikkoa ja 1 päivä
joo koko, Huldaa ja Helpaa kiinnosti.
Sehän on nyt 3,9kg ja jos muhis vielä vatsassa kolmekin viikkoo niin kyllä siitä jotain 4,5 kg taas taas tulisi, ainakin. (Musta tää on ihan geeneistä kiinni tuo lasten koko, 4,5 kg on nyt kaks kertaa tullu, ite oon ollu vieläkin isompi syntyessäni. Eikä mitenkään huonoja synnytyksiä edes, toinen oli jopa leppoisa. Ja paria ilokaasuhönkäystä lukuunottamatta luomuja kummatkin.)
Muahan ei pätkääkään kiinnostais käynnistys. Sairaalan politiikka vaan on muuttunut tiukempaan. Puoltoista vuotta sitten sain tikistää ihan rauhassa 4,5 kg:n jäpikän eikä sillon sokeritkaan ketään kiinnostaneet, nyt arvoja on väijytty oikein urakalla (ja mullahan ne pysyy ihan kurissa pienellä syömisten kattelemisilla), ja sokereihin liittyen sitten ovat sitä mieltä että syntyään isoilla lapsilla on enemmän sitten ongelmia synnytyksen jälkeen. Ymmärsin niin, että viikko 38 on optimaalisin rako yrittää käynnistystä, jos ei sit käynnisty niin sit saa kuulemma syntyä koska mielii, eli kasvaa sitten miten paljon vaan. Outoa sekin. Mistään lantion koosta tms. ei kukaan oo pihahtanut mitään, vaan tuosta lapsen terveydestä ovat huolissaan.
Puoliksi tosissani yritin pistää hanttiin, ja huomasin, että kyllä olisi aika tanakasti saanut lyödä nyrkkiä pöytään että olisi lääkärin pää kääntynyt. Mutta näytti myös siltä, että jos ois osoittanut järkevin perustein miksi on eri mieltä, olisi hän kyllä suostunut muuhunkin vaihtoehtoon. Kai kiinni (lääkäri)ihmisestäkin.
Musta mielenkiintosta oli se, että lääkäri antoi aika paljon painoarvoa sille, mitä itse ajattelin lapsen koosta. Kysyi oikein että onko samaa kokoa kuin aiemmat vai ei.
Ja toinen mielenkiintoinen seikka siis tossa kiristyneessä politiikassa on se, että ymmärsin että se on suurinpiirtein yhen (nimeltä mainitunkin) ylilääkärin kanta ja sen mukaan mennään. Aikamoinen valta yhellä ukkelilla.
Huoh, ite sairaalassa ollessa musta onnettomimmat synnytysjutut osastollakin on olleet just näitä käynnistyksiä (täällä on käynnistykset sun muut samassa lapsivuodeosastolla). Kuopuksen aikaan yli kaksi vuorokautta yksikin piti hereillä koko huonetta vauvoineen supistuspuhinoillaan kun käynnistyi hiiitaaasti. Ja nyt mä sit joudun siihen samaan. Plääh.
On muuten supistellut mielenkiintosesti koko päivän, ei kipeesti mut niin että mieskin töistä tullessaan kysyi et miks mulla on posket niin punaset...Sitä kai sisätutkimus teetti, toivottavasti kypsyttelis kohdunsuuta maanantaille.
Puheripulin kourissa täällä taas,
rv 37+4
... enkä jaksa selittää pitemmin niitä muita, kun tekis mieli vaan itkeä ja pillittää, kun mä en JAKSA enää yhtään vastoinkäymistä enkä epäilystä tästä raskaudesta. :( Th on joka kerta kuunnellu sydänääniä vähän ihmeissään ja nyt se sano varovasti, että jos mä en ois äitipolin seurannassa, niin nyt se laittais lähetteen. Ei selittäny tarkemmin enkä mä kysyny, kun niin tyrmistyny ja VÄSYNY yhtäkkiä olin. :(
No, joo. Omaa napaa. Enkä muista yhtään mistä kukakin puhui. Enkä jaksa enempiä nyt marista.
Hulda 33+0
Mut eilen sit tuli kipeitä suppareita jotka mulle ei siis todellakaan tavallisia. Mies pakotti mut päivystykseen siinä vaiheessa, kun aloin puristaa sen käsivartta melko kovaa. :D Ite olin NIIN kypsä siihen, että koko ajan jotain kremppaa. Mut päätin sit suostua senkin takia, kun nlassa niissä sydänäänissä oli jotain häikkää.
Sydänäänet oli ok, mut viikon päästä pitää mennä ktg-kuunteluun. Ultraa siirrettiin kahden viikon päähän. :/ Ultrassa painoarvio 1,8kg. Käyrä siis laskeva. Kohdunsuu oli KIINNI ja kohdunkaulaa jäljellä 1,8cm. :O Lääkäri oli vähän sitä mieltä, että osastolle lepoon, mut kun olin niin säälittävä, niin konsultoi vanhempaa lääkäriä. Pääsin kotiin kun lupasin levätä viikon ainakin.
Tää on tosi outoa, kun mulla on yleensä kohdunkaulaa ollu kuitenkin n. 2cm kun oon menny synnyttämään. Kohsunsuu on ollu se joka avautuu ja sehän ei oo yhtään niin huolestuttava asia. Mut kyllä mä nyt alan uskoa, että poika-raskaus menee ihan oman kaavan mukaan kuin nuo tyttöraskaudet...
Sit tolta lääkäriltä " lipsahti" että mun papereissa lukee, että verenvuodon syyks on epäilty todennäköisimmin matalalle kiinnittynyttä istukkaa. Hmph. Mieskin vähän ihmetteli, että miksei sitä voitu mulle sanoa suoraan, kun se kerran papereissakin lukee. Kyllä mua ainakin vähän tuo tieto helpotti.
No, mut pakko koittaa viikko maata. Kuopuksen hb oli 90 ja surettaa senkin takia laittaa sitä päiväkotiin, mut pakko nyt vaan on. :( Lääkäri oli niin ehdoton sen levon kanssa. Naikkarilla pysäyttävät rv 34 asti kaikki synnytykset jotka pystytään. Ja kyllä mua itteenikin vähän hirvittää, että jos reilun sentin lyheni noilla suppareilla, niin miten nopeesti se sit syntyykään...
Toisaalta, voihan olla, ettei silti synny ennen LA:ta.
Hulda 33+1
Oli pakko tulla heti kirjoittaa, kun luin juttusi. Voi, tosi kurjaa, että sua koetellaan noin! Tuli itellenikin ihan pahamieli. Huoli on aina niin kuluttavaa ja stressaavaa. Mutta onneksi sinun pienesi on " jo" sentäs tuon kokoinen, vaikka onkin pieni ja olisi hyvä pysyä sisällä ainakin sen pariviikkoa. Ja älä yhtään kanna huolta, että lapset päiväkodissa, sun on pakko levätä! Ja ainahan se sairaalassa olo on niin kypsää.... Voimia sinulle rutkasti! Koita alatella positiivisesti aina tunti kerrallaan!
Mulla on parikin tuttua jotka ovat olleet ihan sairaala levossa pariviikkoa rv 31-35, kun vauvat meinasi tulla väkisin pois, oli paikat ihan valmiina, toinen kävi jopa synnytyssalissa kahteen otteeseen sinä aikana ja kuitenkin vauvat syntyivät vasta lähellä la:ta ja hyvävointisina. En tiedä lohduttiko tämä yhtään...tarkoitus ainakin oli.
Aurinkoisia ajatuksia sinne väsymyksen ja vastoinkäymisten keskelle!!!!!
MR ja sintti
Joo, no eihän tässä oo enää kuin ihan pakollista makoilua viikko, vaikka sisin kyllä, ettei syntyis ennen rv 36 ainakaan. Tai, että paino olis ainakin yli 2kg. Ja kunhan tän päivän kestää, niin miehellä on kaks vapaata ja mun vanhemmat tulee maanantaina koko päiväks meille, kun ne vie kuopuksen labraan. Tiistai on taas miehellä vapaata ja sit torstaina tuo maaginen rv34 tulee täyteen.
Mut tosiaan eilen aamulla ehdin taas päivitellä, miten tässä vielä onkin pitkä aika jäljellä ja sit kävikin TAAS näin, että hyvä jos seuraavaan päivään pysyy.
Arvatkaas, terkkari eilen sanoi " Ja kyllähän tän jälkeen pitää huolehtia ehkäisystä, kun sä et noita lapsia näköjään pysty kasvattelemaan ja kun kaikkee muutakin nyt on." :O :O :O Hormonit tai ei, niin kyllä mulla kihahti kiukku päähän tuosta! Okei, en oo lisääntymässä tosiaankaan enää, mut hitto se muille kuulu. Ja ihme syyllistämistä, kun en mä sille mitään oo voinu, ettei ne kasva. Paitsi, ois tietty ehkä pitäny älytä jättää kolmas tekemättä. :( Painoa oli mulle tullu nyt 2kg lisää, joten en mä voi liian vähänkään syödä.
H 33+1
Ihana ultrakuva Huldalla! Tosi selkeä kyllä toi 4D.
Meillä ei ole vielä(kään) päätetty kastetaanko poika vai ei. Tai siis mies haluaisi et kastetaan, kun toisetkin lapset on kastettu, mut meillä ei oo oikein ketään ketä pyytää kummeiksi ja koskapa mä en (enää) kuulu kirkkoon niin kaste ei olis pakollinen... Kohta tarvis kyllä tehdä joku päätös, kun alkaa aika käydä vähiin... Nimikin olis jo jopa tiedossa, tai ainakin kaksi ekaa nimeä. Äitienpäivää minäkin vähän mietin kastepäiväksi, mut taitaa tulla turhan kiire jo jos siihen tähtäis...
Meillä tää poju viihtyy välillä ihan hyvin yksinään lattialla tai sitterissä, yleensä parhaiten heti syönnin jälkeen kun on masu täynnä ja kuivat vaipat jne. kaikki hyvin. Ellei sit oo nukahtanut tissille :) Mä olin alkuun vähän turhan sätky sen kanssa, enkä jättänyt sitä yksin hetkeksikään mihinkään ettei se tuntisi itseään hylätyksi, mut tulin sitten tolkkuihini lopulta, et eihän sitä sellaseks voi opettaa ettei se hetkeekään voi yksin olla missään... Joskus iltaisin se on vähän levottomampi ja kitisee heti jos laskee sylistä johonkin. Onneks sillon on noita pitäjiä paikalla enemmänkin :)
Oon kyllä ihan hulluna tohon vauvaan =) Nytkin kun se nukkuu ulkona vaunuissa jo kolmatta tuntia niin alkaa jo ikävä kaihertaa :) Sitten kun sen taas näen pitkien unien jälkeen niin oon ihan täpinöissäni, et onko mulla tosiaan näin ihana kultamuru!!! Kamala ajatella et tää vauvojen teko pitäis muka tähän lopettaa! Tuntuu et tän kolmannen kanssa vasta kaikki sujuu ja että tästähän tää vasta alkaa.
Mutta nyt taas kutsutaan...
Luna ja Aarre 1kk+