En jaksa olla tekemisissä siskoni kanssa, jolla on vaativa persoonallisuushäiriö. Olenko huono ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ilmeisesti vielä todella nuori. On kieltämättä hankalaa katkaista tai viilentää välit sisareen, vanhempien takia. Koeta rajata aikaa, jonka olet tekemisissä, esim. käy vain muutaman tunnin vierailulla yökyläilyn sijasta jne. 

 

Itse olen katkaissut välit jo yli 10 vuotta sitten ja se meni yllättävän hyvin. Kaikki ymmärsivät yllättäen miksi näin tapahtui. En tiedä mikä on diagnoosi, mutta kyseessä on vakava päihdeongelma ja patologinen valehteleminen. Epäilen, että ainakin epävakaa pers.häiriö ollut nuoresta asti. Onneksi emme ole täyssisaruksia.

Jos perheen sisäiseen dynamiikkaan kuuluu tällaista diagnosointia, sairaallistamista ja manipulointia, siitä kannattaa hankkiutua eroon ennemmin kuin myöhemmin. Väkivallalla on tapana vain pahentua ihmisten ikääntyessä. Ei ole kiva löytää itseään hullujen huoneelta niin että lääkärit penetroitu

Omassa suvussa on tällaista porukkaa. Jos heitä ei totella, alkavat juonittelemaan selän takana, levittämään juoruja ja usein osallistavat jopa viranomaisia mukaan. Huolikiusaamista ja muuta skitsoa. Vanhemmat uhrataan pharmalle ja laitetaan hullujen huoneelle. Tyttäret miehille ja viranomaisille. Tärkeintä on, että on itse kuningatar ja muut alistetaan omaan tahtoon vaikka väkisin, mutta ei koskaan suoraan vaan tällaisia kieroja keinoja käyttämällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä siskon kanssa hauskoja ja rentoja juttuja tai hetkiä? 

 

Eräs työkaveri oli sellainen kilpailuhenkinen ja tosi raskas. Hänessä se näkyi niin että hän takertui kaikkeen mitä ei tiennyt ja joku muu tiesi ja ahdistui siitä niin valtavasti (silminnähden) että opetteli sitten pakkomielteisesti suurin piirtein kaiken aiheesta jotta sai seuraavalla kerralla osoittaa tietävänsä. Voin kuvitella että tuo siihen vuorovaikutukseen tosi paljon kireyttä jos toinen haluaa aina päteä ja osoittaa tietävänsä tai osaavansa enemmän. 

 

Ei kuulosta ainakaan OCPD-toiminnalta kuvailemasi toiminta.

 

Puhuin kilpailuhenkisyydestä. Elämässä vähän vaikea sanoa diagnooseista kun ei ole hoitava psykiatri. Mutta kyllähän arkipäiväisesti voisi luonnehtia että jos ihmine

Psykiatria on täysin päästä keksittyä huttua ja jokaisella on oikeus hallita ja järjestää elämäänsä juuri niin kuin haluaa. Jos te ette siihen kuulu tai kelpaa, se on voi voi eikä mikään sairaus. Sairautta on kuvitella, että jos itse ei kelpaa jollekulle, tämä olisi jollakin tavalla nuppivikainen - maailmassa on 8 miljardia ihmistä, jotka eivät todennäköisesti halua olla läheisiä ystäviäsi. Absurdi ajatus, että sisko haluaisi olla sen enempää.

En nyt lukenut tätä ketjua, mutta kuulostaa kovasti siltä, että äidistäkin olisi hyvä pysyä kaukana ja selvisi, mistä sisko on saanut luonnevikansa. 

Vierailija kirjoitti:

"Haha, kieltämättä hauska näkemys! Kahvipöydässä haluais kuitenki mieluummin chillata, jutella hauskoja juttuja kevyellä asenteella"

Ei kukaan pakota sinua istumaan kenenkään kanssa samaan kahvipöytään ja sitten inisemään siitä, että seura on huonoa. Etsi parempaa seuraa.

Ehkä mentalisaatiokykysi ei riitä hahmottamaan että kaikilla ei ole mahdollisuutta valita - meillä on pieni työpaikka ja työyhteisö, yksi kahvihuone ja työ aikataulutettu eli siellä kahvihuoneessa ollaan pitkälti samaan aikaan. Vaihtoehtona on juoda omassa huoneessa yksin. Tai no, vessassakin toki. Yritän mahdollisuuksien mukaan syventyä keskusteluun parin kolmen muun kanssa mutta tosiaan kun on enimmillään joku viisi ihmistä istumassa ainoan pöydän ääressä niin hieman hankalaahan tuo on. 

Ja etsipä sinä sitten aikasi kuluksi vaikka aivot. Sitä paitsi luetun ymmärtämisesi on aika heikkoa.