Oon tehny havainnon, että mun ikäisen ihmisen (45 v) "kuuluu" sanoa ettei bilettäminen enää kiinnosta
Pitää myös jatkaa sanoen, että kroppakaan ei alkoa ja valvomista enää kestä, ja että mielummin pysyttelee vain rauhassa kotona.
Meneekö mulla nyt sitten maine, kun en yhdykään tuohon kuoroon ja kerron, että kyllä mä vielä todellakin tykkään bilettää, eli lähteä johonkin discoon, yökerhoon, baariin, missä voi tanssia, ja tykkään myös juoda itseni mukavaan humalaan (niin että on hauskaa, ei mitään sammumisia ja oksentelua kuitenkaan).
Ja jaksan kyllä ihan valomerkkiin asti. Aamulla voi vähän päätä kivistää, muttei yleensä muuta (muistan syödä illan aikana ja juoda vettä väliin).
En toki biletä kovin usein... Tai no, jos mainitsen että näitä bileiltoja on ehkä 10 vuodessa, niin kai se on ikäiselleni paljon?
Arjessa en muuten juo alkoholia, en edes saunakaljoja enkä viiniä ruoan kanssa. Mulle alkoholi kuuluu nimenomaan bilettämiseen ja porukalla hauskanpitoon.
Mitä ajatuksia herättää?
Ps. Ai niin, minä en myöskään paheksu jos joku seurassani EI juo. Jostain syystä saan kuitenkin aina kuulla hirveät selitykset miksei joku halua alkoholia ja tulee niin paha olo jne. En tajua miksi näitä mulle selitellään, mulle on ihan fine jos joku haluaa olla selvinpäin, en todellakaan tyrkytä muille mitään. Juomattomuudesta tehdään kauhean iso numero.
Kommentit (154)
"Arjessa en muuten juo alkoholia, en edes saunakaljoja enkä viiniä ruoan kanssa. "
Sun ikäisten kuuluu sanoa näin :D
Ihan sama. Mun ikäiset sanoo ettei oikein enää jaksa valvoa, tiukkaa tekee. Itse biletän "ulkona" suunnilleen saman verran kuin sinäkin, mutta en todellakaan jaksa tappiin asti kuin pari kertaa vuodessa.
Kotona otan viinilasillisen arjessa, 1-2 lasillista viikossa.
N50 +
No minä täytän 4-5 vuoden sisällä 40 enkä ole juuri koskaan sen pahemmin bilettänyt
Tanssimassa olisi tosi kiva käydä vaikka k40 dicossa, nuorena rakastin discoja. Tuli jonkun kerran Lepakon acid-bileissä tanssittua aamuun asti. Alkoholia en enää juo, enkä siinä mielessä "biletä". Ei kyllä kiinnosta, jos joku tykkää.
N57
Mulla ei ollut nuorenakaan varsinaista biletysintoa. Se kun tarkoitti epämukavia asioita: huonoa musiikkia, meteliä, jonoja, likaisia vessoja, ahdistelevia miehiä, joltain aina hävisi jotain/tapahtui jotain. Ei ollut hauskaa se.
Nyt 45-vuotiaana tykkään valita ruokaviinejä huolella. Ruokaviini on todellakin ruokajuoma eli sillä ei jatketa iltaa. Arkenakin viini joskus maistuu. Drinkkejä tykkään tehdä. Niissäkin ideana on se kokonaisuus eikä känni. Kaunis drinkki ja joku hyvä suupala oman kumppanin seurassa on paras ilta minulle. Omassa talossa, omassa rauhassa.
Käydään usein laivalla, mutta ei diskoilemassa. Kerran sitten oli hiljainen sunnuntai ja käytiin katsomassa onko diskossa ketään. Ei ketään! Pyysin pari biisiä ja me tanssittiin miehen kanssa kaksin siellä. Se oli hauskaa kun oli privaattidisko omilla musiikeilla ilman muita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Tanssimassa olisi tosi kiva käydä vaikka k40 dicossa, nuorena rakastin discoja. Tuli jonkun kerran Lepakon acid-bileissä tanssittua aamuun asti. Alkoholia en enää juo, enkä siinä mielessä "biletä". Ei kyllä kiinnosta, jos joku tykkää.
N57
Helsingissä on kerran kuukaudessa K50 disco.
Siis mikä tämän aloituksen pointti on?
Aika monella on siinä iässä perhe ja aika tähtitieteelliset kulut arjessa. Siinä ei ehkä ole mahdollista budjetoida satasia yhteen baari-iltaan. Vanhemmiten mukavuudenhalukin maksaa, joten taksimatkoihinkin kuluisi rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ilmiön kyllä.
Olin parikymppisenä bilettäjä. Join ja juhlin ja voin käsi sydämelläni sanoa, että se oli elämäni hauskinta aikaa.
Etkot, kännit, baariin, tanssimista, tutustumista, pilkun jälkeen pizzerian kautta kaverille tai kotiin nukkumaan.
Tää kaikki alkoi hiipua kun sitä mukaa kun 30v alkoi lähenemään.
Tanssiminen ei kyllä nykyään kiinnosta vähääkään. Ei kyllä juominenkaan. Alkaa väsyttää aikaisin ja jo muutamasta juomasta ja valvomisesta tulee kamala väsymys ja väsyttää koko alkuviikon. Olen jo 45v.
Täsmälleen sama. Kolmenkympin jälkeen ei enää maistunut vaikka joskus väkisin yritti. Eli se siitä.
No kuka mistäkin tykkää. jollekulle se että väittää pitävänsä bilettämisestä voi tarkoittaa sitä että nauttii tanssimisesta, toinen nauttii siitä että miehet yrittää iskeä, ja jollekulle se on jonkinlainen manifesti nuoruudesta, ja jollekulle vain viina maistuu.
Minulle meluisat diskot oli vain jännittävä lupaus seksistä ja parisuhteesta. Vaikka pidän tanssista ja musiikista, ei diskotanssi ja diskomusiikki tuntunut kovin kiinnostavalta.
Olen huomannut että jo näin karvan päälle kolmekymppisenä kuuluisi hokea tuota samaa. Etenkin pitäisi muistaa aina vinkua miten seuraavat kolme päivää menee pilalle jos erehtyy juomaan alkoholia ja/tai bilettämään.
Itse aion juhlia niin kauan kuin minussa henki pihisee. Enkä onneksi ole vielä tässä iässä niin raunioina että krapula kestäisi päivä. Yhden päivän vähän väsyttää ja se on siinä.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että jo näin karvan päälle kolmekymppisenä kuuluisi hokea tuota samaa. Etenkin pitäisi muistaa aina vinkua miten seuraavat kolme päivää menee pilalle jos erehtyy juomaan alkoholia ja/tai bilettämään.
Itse aion juhlia niin kauan kuin minussa henki pihisee. Enkä onneksi ole vielä tässä iässä niin raunioina että krapula kestäisi päivä. Yhden päivän vähän väsyttää ja se on siinä.
Kestäisi päiviä siis, kirjoitusvirhe.
OT. Minä aina ihmettelen, kun radalla kävijät kertoo niitä juttujaan muille suu vaahdossa. Ei ne ole kiinnostavia juttuja niille, jotka ei ole olleet samoissa bileissä. En minäkään kerro että oli tosi jännittävää kun näin merimetsoja.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ollut nuorenakaan varsinaista biletysintoa. Se kun tarkoitti epämukavia asioita: huonoa musiikkia, meteliä, jonoja, likaisia vessoja, ahdistelevia miehiä, joltain aina hävisi jotain/tapahtui jotain. Ei ollut hauskaa se.
Nyt 45-vuotiaana tykkään valita ruokaviinejä huolella. Ruokaviini on todellakin ruokajuoma eli sillä ei jatketa iltaa. Arkenakin viini joskus maistuu. Drinkkejä tykkään tehdä. Niissäkin ideana on se kokonaisuus eikä känni. Kaunis drinkki ja joku hyvä suupala oman kumppanin seurassa on paras ilta minulle. Omassa talossa, omassa rauhassa.
Käydään usein laivalla, mutta ei diskoilemassa. Kerran sitten oli hiljainen sunnuntai ja käytiin katsomassa onko diskossa ketään. Ei ketään! Pyysin pari biisiä ja me tanssittiin miehen kanssa kaksin siellä. Se oli hauskaa kun oli privaattidisko omilla musiikeilla ilman muita ihmisiä.
Koronan aikaan tällaisia tapahtumia kutsuttiin koronalingoiksi. Kun ei ole koronaa niin ovat olevinaan jotenkin hygienisempiä ja terveellisempiä? Mielestäni eivät. Sairasta koko touhu, sottaista ja inhottavaa. Valot kiinni siksi, ettei näy se kaikki inhottavuus. Jos juhlapaikassa ei voi pitää valoja päällä niin siihen on syy.
No kun ei maistu! Menee yöunet ja kärsii monta päivää, eikä se kännihuutaminen enää muutenkaan kiinnosta! Tämä on omaa elämääni koskeva fakta, ei kannanotto muiden tekemiseen.
En ole ikinä välittänyt tanssimisesta. Nuorena jaksoin baareja alkoholin voimalla, ja ainahan oli mahdollista että tapaisi elämänsä miehen. Nyt sekin puoli on jo hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
OT. Minä aina ihmettelen, kun radalla kävijät kertoo niitä juttujaan muille suu vaahdossa. Ei ne ole kiinnostavia juttuja niille, jotka ei ole olleet samoissa bileissä. En minäkään kerro että oli tosi jännittävää kun näin merimetsoja.
Mikset kerro?
Mistä ihmiset saavat mielestäsi puhua, jos juhlat ja linnut on kiellettyjen listalla?
Eikö sua ap ahdista sek sin vonkaajat? Nuorena sellainen jopa imarteli, mutta nyt nelikymppisenä en vaan jaksa enää. Olen kaunis eikä siitä tule mitään jos vielä laittaudun ja menen tanssimaan. Miehet ei kertakaikkiaan ymmärrä, että nainen voi haluta vain tanssia kavereidensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä tämän aloituksen pointti on?
Varmaan joku identiteettikriisi kun tajuaa, että muut odottavat aikuistumista, mutta itsellä ei ole kapasiteettia sellaiseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OT. Minä aina ihmettelen, kun radalla kävijät kertoo niitä juttujaan muille suu vaahdossa. Ei ne ole kiinnostavia juttuja niille, jotka ei ole olleet samoissa bileissä. En minäkään kerro että oli tosi jännittävää kun näin merimetsoja.
Mikset kerro?
Mistä ihmiset saavat mielestäsi puhua, jos juhlat ja linnut on kiellettyjen listalla?
Olen ratkaissut asian niin etten pidä yhteyttä enää. Kiinnostaa eri asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä tämän aloituksen pointti on?
Varmaan joku identiteettikriisi kun tajuaa, että muut odottavat aikuistumista, mutta itsellä ei ole kapasiteettia sellaiseen
Aikuistumisen ei ole pakko tarkoittaa tylsistymistä.
Tiedän esimerkiksi parikymppisiä, jotka ovat alkoholinkäytön seurauksena perustaneet itse baareja, hienompia kuppiloita, uppoutuneet kemiaan tai hakeutuneet muuten alalle töihin. Harrastajat perustavat seuroja, gymejä, valmentavat, joku perustaa tuotebrändin liittyen aiheeseen, jne. Jopa festivaalikävijät alkavat väsäämään kaikenlaisia aktiviteetteja muille ja käymään kauppaa. Ap sen kun vaan bilettää. :)