Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äitinä tämä joulun alusaika on ihan h'lvetistä!
14.12.2025 |
Ei, en ole äiti, joka nillittää turhista pikkuasioista, väärässä asennossa olevista maton hapsuista tai muusta. Tämä joulua edeltävä aika on näin äidin näkökulmasta ihan h'elvetistä:
-Joka paikassa on sairaana porukkaa liikenteessä. Harva se päivä lasten päiväkodista tulee viestiä, että nyt on liikkeellä oksennustautia/kuumetta jne. Mies muistaa joka toinen päivä hokea, että tuntee olevansa tulossa kipeäksi. Töissä sijaistat sairaita kollegoita oman työsi ohessa, jännität pitääkö lähteä hakemaan sairastunutta lasta päiväkodista ja pahimmillaan sairastut itse juuri ennen joulua/jouluksi.
-Kaikki odottavat äidiltä reaktiota johonkin. Päivähoidosta kysellään äidiltä, ollaanko tulossa joulutapahtumaan (mitä väliä ollaanko, jos ei ole ennakkoon ilmoittautumista). Töissä asiakkaat ovat vaativia ja kollegat stressaantuneita (joulua edeltävä aika on vuoden kiireisintä aikaa töissä). Joku kyselee joululahjatoiveiden perään ja samalla huolehdit, että muiden lahjat on hankittu jouluksi. Eläkkeellä olevat isovanhemmat kyselevät joulusta, vaikka et edes ehdi miettiä huomisen lounasta pidemmälle.
-Lapset jännittävät lähestyvää joulua ja ovat kiukkuisia jännityksen vuoksi. Siinä sitten kiireisenä ja stressaantuneena saat kestää lasten ylimääräiset kiukut. Meillä aiempina vuosina jouluaatot ovat olleet ihan hirveitä, kun lapset ovat kiukunneet kahta kauheammin ennen lahjojen saamista ja rauhoittuvat vasta joulupäivänä. Isähän ei tietenkään kelpaa lohduttajaksi, vaan lapset liimaantuvat äitiin vielä tavallista tiukemmin. Ja kaiken tämän ohessa normaali arki pyörii: ruokaa on pakko saada pöytään, kotia on siivottava joskus ja pyykit pestävä.
-Joulun laittamista pidetään edelleen naisen tehtävänä, varsinkin perheen ulkopuolisten silmissä. Se ei ole iso homma, jos mies paistaa kinkun, jos nainen on se, joka hankkii kinkun ja kaikki muut jouluruoat. Vaikka menisi valmiilla laatikoilla ja muilla, niin silti joulussa on laittaminen. Oman osansa luovat sukulaiset, jotka vaativat näkemistä jouluna ja ajattelevat, että on pikkujuttu tulla meille aatoksi tai käskeä meitä matkustamaan heille jouluksi. Ei käsitetä, että olen vielä aattonakin töissä ja kuvitellaan, että meille voi tulla valmiiseen joulupöytään.
Haluaisin vain olla rauhassa oman perheen kesken kotona ilman mitään ylimääräistä painolastia. Syödä perinteiset jouluruoat valmisruokina, käydä joulukirkossa ja haudalla ja nauttia illan hiljaisuudesta lasten mentyä nukkumaan.
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Kärsi, kärsi kirkkaamman kruunun saat. Olipahan oikein kunnon äitimarttyyrin vuodatus.
Joo. Eivätkä ne lapset mitään joulujännitystä kiukkua vaan reagoivat neurootikkoäidin kireyteen ja pahantuulisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua tai uskalla kertoa tarkkoja yksityiskohtia palstalla. Mutta kyllä, omat vanhemmat priorisoivat sisaruksen perheen 6-0 jo aikaa ennen lapsia. Toinen vanhemmista on jo kuollut. Miehen vanhemmat ovat molemmat kuolleet, on kasvanut yh-vanhemman kanssa. On sotkuista, on ollut jo kauan ennen lapsen syntymää. Varmasti kaikki aikuiset ovat joskus toimineet väärin.
Ollaan muuten ihan tavallisia, töitä on eikä velkaa minnekään. Lapsi on myös täysin tavallinen, koulu sujuu hyvin ja kavereita on.
Tässä oli siis kysymys muista sukulaisista joita ei juuri nähdä. Voihan olla että pinnan alla on asioita joita ei sanota ääneen ja koska olemme vähän vieraampia niin meitä ei haluta latistamaan tunnelmaa. T:178
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään AP:n aloitusta ihan todella. On totta, että määrätyt asiat on tehtävä ja tahti tuntuu kieltämättä vain kiihtyvän joulua kohti, vaikka toisin voisi luulla.
Meidän joulut vielä vanhemmuuden alkutaipaleilla kuluivat hyvin pitkälti kestitessä sukulaisia sekä autoillessa ympäri maita ja mantuja istumassa vastavuoroisesti lähisukulaisten joulupöydissä. Tämä meidän autoilu sijoittui joulupäivälle ja Tapaninpäivälle.
Jouluaattona meille suunnisti lähisukulaisia, sekä myös paikkakunnalla joulua viettäviä vähän kaukaisempia, harvemmin nähtäviä sukulaisia. Asumme tilavassa kodissa, joten siinä mielessä tämä onnistui hyvin. Ajatus sukujoulusta onkin kaunis, niin kauan kun järjestelyt ja laittamiset voidaan jakaa jotenkin järkevästi keskenään. Meillä tämä ei toiminut, vaikka asiasta puhuttiin suoraan. Vastaus oli, että kun te laitatte aina kaikki niin hyvin, kun sä oot niin hyvä tekemään x, no ei me nyt k
Meillä aivan samanlainen kokemus. Sukulaiset (sekä minun että puolison puolelta) tulleet meille passattavaksi, eivätkä ole tikkuakaan pistäneet ristiin etukäteen, eikä aattona. Me sitten hikihatussa ruokaa laittaneet, tiskiä keränneet, kahvia keittäneet 15 hengelle, ihan kamalaa. Nyt tänä vuonna ensimmäistä kertaa omalla porukalla, ja kyllä nautin jo valmiiksi. Mielestäni aivan käsittämättömän tökeröä jopa se, että luullaan, ettei isäntäväki halua lainkaan nauttia aatosta. Itse en ikipäivänä edes kehtaisi olla auttamatta yhtään, edes omia tiskejä ei ole viety tiskipöydälle, vaan oltu kuin all inclusive-hotellissa! No, eipä ole meille tulemista tänä jouluna :)
Otahan ohjat käsiisi, myös oman elämäsi suhteen. Ettei mene tulevat joulut psykiatrian päivystyksessä tai hautuumaalla.
Onko joulut olleet kaiken sen stressin arvoisia? Suoritatko muiden odotuksia vai omien mielikuviesi täydellistä joulua? Uskotko Jeesukseen vai pukkiin? Miksi oikeastaan vietät joulua? Toistatko lapsuuden perinteitä miettimättä miksi? Todistaaksesi muille tai itsellesi olevasi hyvä äiti, sellainen kuin omasi? Voisitko olla sitä vähemmällä vaivalla ja panostaen perinnerituaalien sijaan rauhalliseen ilmapiiriin ja läheisyyteen? Mitä jos "joudutkin olla" koko joulun töissä. Että nyt jääkin sitten laittamiset muun perheen vastuulle oivoi. Katsot mielrnkiinnosta miten menee, puuttumatta mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsuudenperheessä joulu rauhoitettiin omalle perheelle. Sukulaiset käytiin läpi Tapaninpäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettelet sanomaan kohteliaasti mutta napakasti ei kaikkeen mitä et ehdi ja jaksa. Kotona voi aivan hyvin järjestää haluamasi valmisjoulun ja vain omalle perheelle. Vaihdevuosissa on se hyvä puoli, että pääsee toisten miellyttämisestä, se loppuu aikanaan. Mä höyrysin noin 25 v sitten, jo silloin ihantä turhaan. Toivottavasti opit nopeammin.
Kiinnostavaa tuo miellyttämisen päättyminen vaihdevuosiin. Miten se siis tarkemlin tapahtuu? Ei vain enää jaksa välittää?
T. Nuorempi
Ne on ilmeisesti ne hoivahormonit, jotka loppuu. Muututaan vähän niin kuin miesten kaltaisiksi. Muiden hoivaaminen ei enää nappaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hankit lapsia kysyy velamies?
Miksi sinun vanhempasi hankkivat sinut?
Ja minkä ihmeen mielenhäiriön seurauksena sinä olet maailmassa?
Minusta tässäkin ketjussa monella unohtuu tärkeä asia:
Ei se äiti itseltään vaadi kohtuuttomia, vaan muut vaativat häneltä paljon. Odotetaan, että totta kai se äiti laittaa ruoat/ottaa vieraat kylään/siivoaa/hoitaa joululahjat/muistaa lasten menot jne. Todennäköisempää on, että äiti haluaisi viettää joulua vähemmillä valmisteluilla, mutta ei halua pahoittaa toisten mieltä ja kieltäytyä laittamasta ruokaa/ottamasta vieraita kotiin/jättää suurinta osaa lahjoista ostamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä moni muu äiti kuitenkin kehottaa asettamaan niille muiden vaatimuksille rajat. Moni on ollut samassa tilanteessa, kunnes on vihdoin sanonut ei. Ruuhkavuosia ei välttämättä jaksa, jos ei tuota taitoa opettele.
Hyvä kun toit ajatuksesi esille, se helpottaa ainakin vähän. Olet todennäköisesti tosi kiltti, tunnollinen ja haluat, että asiat menevät hyvin ja kukaan ei ainakaan teidän takia pahastu tms.
Sinuna opettelisin sanomaan ensinnäkin päiväkodin työntekijöille, että ette ole tulossa joulujuhlaan. Ei tarvitse muuta. Ja haittaako se? Ei. Todennäköisesti lapsesi eivät sitä muista parinkaan viikon päästä.
Töissä sinäkin olet vain ihminen, jonka ei tarvitse venyä ja venyä kaiken aikaa. En toki tiedä työtäsi, todennäköisesti et ole yrittäjä.(?) Tietenkin ymmärrän, että muiden sairaslomat kuluttavat omaakin työtäsi. Ymmärrän myös, että jos omat lapsesi sairastuu, ja joudut olemaan kiireen keskellä pois, niin sekin on täysin ymmärrettävää. Omassa työssä on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että pienten lasten äidit joutuvat pahimmillaan olemaan poissa jopa viikoittain ja välillä jopa useita päiviä. Tottakai se kuormittaa omaa työtä toisinaan, mutta onko se äitien vika? Ei. Eikä lasten vika. Maailma on rakennettu tällä hetkellä niin, että helposti äidit joutuu olemaan pois ja koska nykyään ei ole kodinhoitajia, jotka hoitavat sairaita lapsia kotona, että äidit pääsevät töihin. Niin näin se on, turha siitä on nillittää muiden. Kodinhoitajat sitten takaisin. Eikä tukiverkkojakaan ole kuin harvalla, sekin on Suomen lisääntyvän yksilökeskeisyyden ja yhteisöjen vähenemisen ongelma, josta on myös turha nillittää. Maailma on mikä on, ja jos lapsi sairastuu, niin älkää äidit tunteko huonoa omaatuntoa siitä.
Mitä tulee jouluun. Kuulostat stressaantuneelta. Miksi et voi sanoa, että "Heippa, hyvää joulua kaikille. Tänä jouluna joudun olemaan töissä aaton ja ajateltiin töiden jälkeen rauhoittua kotona joulun viettoon oman perheen kesken." Eli siitä ymmärtävät, että ette ole tulossa mihinkään ja teille ei kannata tulla, ellette itse sitä tahdo. Mulla on iso perhe ja paljon sisaruksia, ennen vanhaan kokoonnuttiin aina jouluna kaikki lapset ja sisarukset ja perheet, mutta ymmärrettävästi osa sisaruksistani haluaa viettää joulun omassa rauhassaan jo. Nähdään sitten toisina päivinä. Parempi niin ja paras kaikille.
Toivon hyvää joulua teille kaikille ja armollisuutta itseäsi kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän täysin. Aika monta vuotta järjestin meillä näitä sukujouluja, joissa olin käytännössä yksin kolme päivää kauhan varressa ja loput ajan siivosin ja hoidin muita ad-hoc asioita. Mies lähinnä hiipparoi glögilasi kädessä jutustelemassa muiden keskittävien kanssa. Meillä oli vastaavanlaisia sukujouluja lapsuudessani, joten varmaankin ajattelin että näin näitä sitten vietetään myöhemminkin. Lopulta oli todettava, että uuvuin aivan totaalisesti. Aloin stressata joulua jo päiväkausia etukäteen ja suorastaan vitutti kaikki mainokset, missä villasukat jalassa maataan sohvalla takkatulen äärellä kirjaa lukien ja glögiä nautiskellen. Siis kenellä perheenäidillä on oikeasti aikaa tämmöiseen? Joulun jälkeen olin väsyneempi kuin ennen joulua. Joka tapauksessa, yksi joulu lähdettiin laivalle ja se oli ensimmäinen joulu vuosiin, kun minun ei tarvinnut raataa aamusta iltaan. Sen jälkeenkin joulua on vietetty pienemmässä porukassa, lähinnä oman perheen kesken.
Yhtenä jouluna tuli vielä sanomista, kun en ollut ottanut hopeisia eli ns. vähän parempia aterimia joulukattaukseen. Sanoin miehelle, et sinäkö ne sitten tiskaat? Mulla ei ole aikomustakaan enempää hankaloittaa tätä touhua. Syötiin tavallisilla ottimilla, jotka sai laittaa koneeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ostetaan SUKULAISILLE lahjoja?? Tarkoittaako siis sisaruksille ja heidän lapsilleen.Vai vielä kaukaisemmille?? Miksi ihmeessä?? Jos nyt omille lapsille ostaa ja vanhemmille joulukukka. Riittäisikö se?
Ihme stressejä teillä.
Aivan itsetehtyä stressiä.
Tsemppiä Ap!
Täältä lohdutuksen sama: joulut muuttuvat helpommiksi, kun lapset kasvavat.
Meillä joulut muuttuivat myös helpommaksi, kun ensin suututin äitini ja anoppini. Äitini suuttui, kun en kutsunut häntä meille joulupöytään (olen ainoa lapsi). Anoppini suuttui, kun en lähtenyt viettämään joulupäivää hänen luokseen (kahden tunnin ajomatka/suunta).
Sitten löysimme kompromissin: menemme äitini kanssa kaupungille syömään jouluaattona. En välitä jouluruoasta, joten tämä ratkaisee myös sen ongelman, että joululaatikoita löytyisi vielä välipäivinä jääkaapista. Anopin luona käyn joka toinen joulu tapaninpäivänä. Itselleni tärkeintä on, että saan olla aattoillan kodissani mieheni ja lasteni kanssa. Ihmisiä on erilaisia, toiset haluavat joulupöytään koko suvun, minä en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu, jos nainen ei tee kaikkea tuota?
Joulu ei menekään pilalle, kaupasta saa ruokaa ja lahjat kelpaavat pakkaamatta. Vain nainen luulee, että hänen panoksensa on välttämätön.
Myös katto on pestävä!
Minä olen antanut itselleni luvan vähän laskea rimaa ja pesen sen vain sisäpuolelta.
😀
Itse en osaa joulusta stressata lainkaan. Kuusi on jo koristeltu ja ruokia haen REKO- palvelusta 22.12. Tilaus on tehty ajoissa. Ei muuta kuin liina pöytään ja lautaset tarjolle, kaikki on valmista porukoille. Ja jokainen tuo jotain ruokapöytään. Joulu on lapsenlapsille tärkeä jännittävä juhla, mutta me aikuiset voimme luoda ympäristöön lepoa ja rauhaa.
T. Mummo 55v
Vierailija kirjoitti:
Minusta tässäkin ketjussa monella unohtuu tärkeä asia:
Ei se äiti itseltään vaadi kohtuuttomia, vaan muut vaativat häneltä paljon. Odotetaan, että totta kai se äiti laittaa ruoat/ottaa vieraat kylään/siivoaa/hoitaa joululahjat/muistaa lasten menot jne. Todennäköisempää on, että äiti haluaisi viettää joulua vähemmillä valmisteluilla, mutta ei halua pahoittaa toisten mieltä ja kieltäytyä laittamasta ruokaa/ottamasta vieraita kotiin/jättää suurinta osaa lahjoista ostamatta.
Vaatikoon. Ei tarvitse vaatimuksiin suostua vaan tehdä joulusta leppoisa juhla lapsille. Kannattaa hellittää kun lapset siinä vielä, stressi ja huonot fiilikset tarttuvat lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että nykyään ihmiset stressaantuvat vähän kaikesta. Lisäksi on yleistynyt tämä että ollaan vain oman perheen kesken. Okei, kukin tyylillään , mutta itse muistan kyllä lämmöllä oman lapsuuteni isoja sukujouluja, jossa oli niin mummo tkuin siarusten lapset ja taatat ja joskus jopa joitain yksin jääneitä perheystäviäkin sulassa sovussa.
Jouluevankeliumi luettiin aterian aluksi, myöhemmin laulettiin ensin enkeli taivaan, sitten myöhemmin muita joululauluja, koska suvussa on soittajia ja laulutaitoisia useampikin. Alkoholia ei perheessä/lähisuvussa käytetty.
Ruokapöydässä oli riittävästi kaikkea, aina iso kinkku ja ne perinteiset laatikot, rosollia , ehkä yhtä sorttia kalaa, joskus liepäkalaakin , jonka isäni hommasi, jälkiruoaksi useimmiten riisipuuroa ja pipareita ja torttuja kahvin kanssa. Eli ei mitään ylenpalttista mutta riittävästi. Isä paistoi sen kinkun, suvun naiset valmistivat laatikot etukäte
Myös mun lapseni nauttivat sukujouluista pitkälle aikuisuuteen asti. Itseasiassa siihen asti, kun olisi tullut heidän vuoronsa alkaa järjestää sukujouluja :D
Ap:lle: Onko tuo joulustressi lapsuudenkodin peruja? Muistan aikoinaan, kun joulun alla makasin saunan lattialla (lapset oli silloin pieniä) ja pesin vanhalla hammasharjalla lattiakaakeleiden välejä. Puhelin soi ja lapseton kaverini (mies) soitti ja kysyi kuulumisia. Kerroin, mitä olin ollut just tekemässä, ja hän kysyi, meinaanko viettää joulun lauteiden alla. Puhelun jälkeen se hammasharja lensi roskiin ja menin puuhastelemaan muuta mielekkäämpää. Mutta joo, omassa lapsuudessani heti itsenäisyypäivän jälkeen alkoi kotona ihan hirveä jouluhössötys.
Mun vanhempani halusivat aikoinaan viettää joulun ihan vaan oman perheen kesken. Eli vanhemmat ja me kaksi lasta. Mutta kun me lapset aikuistuttiin, ei äidille käynytkään, että olisi viettänyt joulun kahdestaan isän kanssa. Ja kun vanhemmillani sitten oli lapsenlapsia, niin ehdottomasti piti mummin ja ukin saada nähdä lasten jouluriemu. Jälkiviisaana olisi pitänyt jo heti kotoa lähtemiseni jälkeen sanoa, että vietän joulun yksin.Koska mitä useampana jouluna lähtee mukaan sukujouluihin, sitä vaikeampaa on päästä sukujouluista eroon. Mä joskus sitä yritin, mutta äitini alkoi jo 50-vuotiaana voivotella, miten tämä joulu saattaa olla hänen viimeinen joulunsa. Noh, ehti viettää vielä 46 joulua sen jälkeen.
Olet saanut hyviä vinkkejä ketjussa. Jos mulla olisi aikoinaan ollut jouluaatto työpäivä, niin todellakaan en olisi järjestänyt enkä edes osallistunut sukujouluihin. 2 vuotta sitten meillä tehtiin iso remontti ja silloin hetken aikaa mietin, mitä teen massiivipuiselle 12 hengen ruokapöydälle. Päätin heittää sen pois, vaikka se tarkoittikin, että ei enää sukujouluja mun kotonani. Hyvä päätös. Kun muistelen aikaa, jolloin oli sitten jo lapsilla puolisoita ja piti ottaa huomioon monen aikataulut, moet erilaiset jouluperintete, kaikki allergiat ja erikoisruokavaliot, niin ehhän edes näitä 80-luvun keittiöitä ole suunniteltu miksikään suurtalouskeittiöiksi. Uusimmissa asunnoissa ei välttämättä ole edes erillistä keittiötä, niin perinteisten sukujoulujen, joiden järjestämisvastuu siirtyy tietyssä vaiheessa seuraavalle sukupolvelle, ei tule monenkaan kohdalla onnistumaan. Omat lapseni viettävät ihan mielellään omia joulujaan. Viime vuonna oltiin yhdessä, koska äiti kuoli sinä keväänä ja oli isän eka joulu ilman äitiä. Mun siskoni olisi halunnut edelleen pitää perinteistä kiinni, mutta lapseni viettävät omat joulunsa ja minä kissan ja koiran kanssa omani. Mun osaltani sukujoulut on nyt lopullisesti ohitse.
Jäin miettimään AP:n aloitusta ihan todella. On totta, että määrätyt asiat on tehtävä ja tahti tuntuu kieltämättä vain kiihtyvän joulua kohti, vaikka toisin voisi luulla.
Meidän joulut vielä vanhemmuuden alkutaipaleilla kuluivat hyvin pitkälti kestitessä sukulaisia sekä autoillessa ympäri maita ja mantuja istumassa vastavuoroisesti lähisukulaisten joulupöydissä. Tämä meidän autoilu sijoittui joulupäivälle ja Tapaninpäivälle.
Jouluaattona meille suunnisti lähisukulaisia, sekä myös paikkakunnalla joulua viettäviä vähän kaukaisempia, harvemmin nähtäviä sukulaisia. Asumme tilavassa kodissa, joten siinä mielessä tämä onnistui hyvin. Ajatus sukujoulusta onkin kaunis, niin kauan kun järjestelyt ja laittamiset voidaan jakaa jotenkin järkevästi keskenään. Meillä tämä ei toiminut, vaikka asiasta puhuttiin suoraan. Vastaus oli, että kun te laitatte aina kaikki niin hyvin, kun sä oot niin hyvä tekemään x, no ei me nyt kyllä mutta halutaan kyllä kuitenkin tulla teidän luokse tunnelmoimaan. Suku tosiaan itse oli aktiivinen tässä joulunviettotavassa ja jo syksyllä alkoi tulla niitä "Mitäs jos vietettäis joulu teillä?" kysymyksiä, jotka sitten syksyn edetessä muuttuivat pyynnöiksi.
Puolison kanssa oltiin jouluisin ja joulun jälkeen aivan poikki. Tykkään kyllä koristella, leipoa, kattaa ja kaikenlaista muutakin, mutta jossain menee raja. Mulla se raja meni siinä, kun eräänä jouluna istahdin puolison kanssa syömään kaiken passaamisen (!) ja laittamisen jälkeen kylmää ruokaa. Saihan ne ruuat toki lämmitettyä, pointti ei ole siinä, mutta ääneen totesimme, että ei ikinä enää, nyt riittää. Jälkikäteen ajateltuna en edes ymmärrä, miksi vielä tuolloin suostuimme kolmen lapsen kanssa tuohon. Varmaan niiden sukulaisten pyyntöjen vuoksi.
Seuraavana vuonna aloimme jo hyvissä ajoin syksyllä miettiä, mitä joulu meille merkitsee ja millaiset asiat meille on joulussa tärkeitä, mitä toivomme joululta ja mitä ennen kaikkea emme halua.
Päädyimme siihen, että jouluaatto aletaan viettää oman perheen kanssa kotona. Laitetaan se mitä laitetaan, mutta ennen kaikkea pysähdytään ja nautitaan joulusta. Päätimme myös, että joulupäivää ja tapaniakaan emme suostu autossa viettämään. Tuolloin meille voi tulla kylään, mutta järkkäämme ihan vain torttukahvit. Voidaan kyläillä joulun alla, tai vaikka välipäivinä.
Voin kertoa, että omia joulujamme tämä auttoi todella paljon, ja joulun kaivattu pysähtyminen ja perheaika ovat saaneet ihan uuden merkityksen.
Suosittelenkin, ap, sinua ja puolisoasi miettimään mahdollisuuksien mukaan, voisiko joitain asioita teidän joulun osalta muuttaa. Kyläillä ja sukuloida voi tosiaan muulloinkin kuin juuri aattona tai joulupäivänä.