Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äitinä tämä joulun alusaika on ihan h'lvetistä!
14.12.2025 |
Ei, en ole äiti, joka nillittää turhista pikkuasioista, väärässä asennossa olevista maton hapsuista tai muusta. Tämä joulua edeltävä aika on näin äidin näkökulmasta ihan h'elvetistä:
-Joka paikassa on sairaana porukkaa liikenteessä. Harva se päivä lasten päiväkodista tulee viestiä, että nyt on liikkeellä oksennustautia/kuumetta jne. Mies muistaa joka toinen päivä hokea, että tuntee olevansa tulossa kipeäksi. Töissä sijaistat sairaita kollegoita oman työsi ohessa, jännität pitääkö lähteä hakemaan sairastunutta lasta päiväkodista ja pahimmillaan sairastut itse juuri ennen joulua/jouluksi.
-Kaikki odottavat äidiltä reaktiota johonkin. Päivähoidosta kysellään äidiltä, ollaanko tulossa joulutapahtumaan (mitä väliä ollaanko, jos ei ole ennakkoon ilmoittautumista). Töissä asiakkaat ovat vaativia ja kollegat stressaantuneita (joulua edeltävä aika on vuoden kiireisintä aikaa töissä). Joku kyselee joululahjatoiveiden perään ja samalla huolehdit, että muiden lahjat on hankittu jouluksi. Eläkkeellä olevat isovanhemmat kyselevät joulusta, vaikka et edes ehdi miettiä huomisen lounasta pidemmälle.
-Lapset jännittävät lähestyvää joulua ja ovat kiukkuisia jännityksen vuoksi. Siinä sitten kiireisenä ja stressaantuneena saat kestää lasten ylimääräiset kiukut. Meillä aiempina vuosina jouluaatot ovat olleet ihan hirveitä, kun lapset ovat kiukunneet kahta kauheammin ennen lahjojen saamista ja rauhoittuvat vasta joulupäivänä. Isähän ei tietenkään kelpaa lohduttajaksi, vaan lapset liimaantuvat äitiin vielä tavallista tiukemmin. Ja kaiken tämän ohessa normaali arki pyörii: ruokaa on pakko saada pöytään, kotia on siivottava joskus ja pyykit pestävä.
-Joulun laittamista pidetään edelleen naisen tehtävänä, varsinkin perheen ulkopuolisten silmissä. Se ei ole iso homma, jos mies paistaa kinkun, jos nainen on se, joka hankkii kinkun ja kaikki muut jouluruoat. Vaikka menisi valmiilla laatikoilla ja muilla, niin silti joulussa on laittaminen. Oman osansa luovat sukulaiset, jotka vaativat näkemistä jouluna ja ajattelevat, että on pikkujuttu tulla meille aatoksi tai käskeä meitä matkustamaan heille jouluksi. Ei käsitetä, että olen vielä aattonakin töissä ja kuvitellaan, että meille voi tulla valmiiseen joulupöytään.
Haluaisin vain olla rauhassa oman perheen kesken kotona ilman mitään ylimääräistä painolastia. Syödä perinteiset jouluruoat valmisruokina, käydä joulukirkossa ja haudalla ja nauttia illan hiljaisuudesta lasten mentyä nukkumaan.
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Kärsi, kärsi kirkkaamman kruunun saat. Olipahan oikein kunnon äitimarttyyrin vuodatus.
Joo. Eivätkä ne lapset mitään joulujännitystä kiukkua vaan reagoivat neurootikkoäidin kireyteen ja pahantuulisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua tai uskalla kertoa tarkkoja yksityiskohtia palstalla. Mutta kyllä, omat vanhemmat priorisoivat sisaruksen perheen 6-0 jo aikaa ennen lapsia. Toinen vanhemmista on jo kuollut. Miehen vanhemmat ovat molemmat kuolleet, on kasvanut yh-vanhemman kanssa. On sotkuista, on ollut jo kauan ennen lapsen syntymää. Varmasti kaikki aikuiset ovat joskus toimineet väärin.
Ollaan muuten ihan tavallisia, töitä on eikä velkaa minnekään. Lapsi on myös täysin tavallinen, koulu sujuu hyvin ja kavereita on.
Tässä oli siis kysymys muista sukulaisista joita ei juuri nähdä. Voihan olla että pinnan alla on asioita joita ei sanota ääneen ja koska olemme vähän vieraampia niin meitä ei haluta latistamaan tunnelmaa. T:178
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään AP:n aloitusta ihan todella. On totta, että määrätyt asiat on tehtävä ja tahti tuntuu kieltämättä vain kiihtyvän joulua kohti, vaikka toisin voisi luulla.
Meidän joulut vielä vanhemmuuden alkutaipaleilla kuluivat hyvin pitkälti kestitessä sukulaisia sekä autoillessa ympäri maita ja mantuja istumassa vastavuoroisesti lähisukulaisten joulupöydissä. Tämä meidän autoilu sijoittui joulupäivälle ja Tapaninpäivälle.
Jouluaattona meille suunnisti lähisukulaisia, sekä myös paikkakunnalla joulua viettäviä vähän kaukaisempia, harvemmin nähtäviä sukulaisia. Asumme tilavassa kodissa, joten siinä mielessä tämä onnistui hyvin. Ajatus sukujoulusta onkin kaunis, niin kauan kun järjestelyt ja laittamiset voidaan jakaa jotenkin järkevästi keskenään. Meillä tämä ei toiminut, vaikka asiasta puhuttiin suoraan. Vastaus oli, että kun te laitatte aina kaikki niin hyvin, kun sä oot niin hyvä tekemään x, no ei me nyt k
Meillä aivan samanlainen kokemus. Sukulaiset (sekä minun että puolison puolelta) tulleet meille passattavaksi, eivätkä ole tikkuakaan pistäneet ristiin etukäteen, eikä aattona. Me sitten hikihatussa ruokaa laittaneet, tiskiä keränneet, kahvia keittäneet 15 hengelle, ihan kamalaa. Nyt tänä vuonna ensimmäistä kertaa omalla porukalla, ja kyllä nautin jo valmiiksi. Mielestäni aivan käsittämättömän tökeröä jopa se, että luullaan, ettei isäntäväki halua lainkaan nauttia aatosta. Itse en ikipäivänä edes kehtaisi olla auttamatta yhtään, edes omia tiskejä ei ole viety tiskipöydälle, vaan oltu kuin all inclusive-hotellissa! No, eipä ole meille tulemista tänä jouluna :)
Otahan ohjat käsiisi, myös oman elämäsi suhteen. Ettei mene tulevat joulut psykiatrian päivystyksessä tai hautuumaalla.
Onko joulut olleet kaiken sen stressin arvoisia? Suoritatko muiden odotuksia vai omien mielikuviesi täydellistä joulua? Uskotko Jeesukseen vai pukkiin? Miksi oikeastaan vietät joulua? Toistatko lapsuuden perinteitä miettimättä miksi? Todistaaksesi muille tai itsellesi olevasi hyvä äiti, sellainen kuin omasi? Voisitko olla sitä vähemmällä vaivalla ja panostaen perinnerituaalien sijaan rauhalliseen ilmapiiriin ja läheisyyteen? Mitä jos "joudutkin olla" koko joulun töissä. Että nyt jääkin sitten laittamiset muun perheen vastuulle oivoi. Katsot mielrnkiinnosta miten menee, puuttumatta mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsuudenperheessä joulu rauhoitettiin omalle perheelle. Sukulaiset käytiin läpi Tapaninpäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettelet sanomaan kohteliaasti mutta napakasti ei kaikkeen mitä et ehdi ja jaksa. Kotona voi aivan hyvin järjestää haluamasi valmisjoulun ja vain omalle perheelle. Vaihdevuosissa on se hyvä puoli, että pääsee toisten miellyttämisestä, se loppuu aikanaan. Mä höyrysin noin 25 v sitten, jo silloin ihantä turhaan. Toivottavasti opit nopeammin.
Kiinnostavaa tuo miellyttämisen päättyminen vaihdevuosiin. Miten se siis tarkemlin tapahtuu? Ei vain enää jaksa välittää?
T. Nuorempi
Ne on ilmeisesti ne hoivahormonit, jotka loppuu. Muututaan vähän niin kuin miesten kaltaisiksi. Muiden hoivaaminen ei enää nappaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hankit lapsia kysyy velamies?
Miksi sinun vanhempasi hankkivat sinut?
Ja minkä ihmeen mielenhäiriön seurauksena sinä olet maailmassa?
Jäin miettimään AP:n aloitusta ihan todella. On totta, että määrätyt asiat on tehtävä ja tahti tuntuu kieltämättä vain kiihtyvän joulua kohti, vaikka toisin voisi luulla.
Meidän joulut vielä vanhemmuuden alkutaipaleilla kuluivat hyvin pitkälti kestitessä sukulaisia sekä autoillessa ympäri maita ja mantuja istumassa vastavuoroisesti lähisukulaisten joulupöydissä. Tämä meidän autoilu sijoittui joulupäivälle ja Tapaninpäivälle.
Jouluaattona meille suunnisti lähisukulaisia, sekä myös paikkakunnalla joulua viettäviä vähän kaukaisempia, harvemmin nähtäviä sukulaisia. Asumme tilavassa kodissa, joten siinä mielessä tämä onnistui hyvin. Ajatus sukujoulusta onkin kaunis, niin kauan kun järjestelyt ja laittamiset voidaan jakaa jotenkin järkevästi keskenään. Meillä tämä ei toiminut, vaikka asiasta puhuttiin suoraan. Vastaus oli, että kun te laitatte aina kaikki niin hyvin, kun sä oot niin hyvä tekemään x, no ei me nyt kyllä mutta halutaan kyllä kuitenkin tulla teidän luokse tunnelmoimaan. Suku tosiaan itse oli aktiivinen tässä joulunviettotavassa ja jo syksyllä alkoi tulla niitä "Mitäs jos vietettäis joulu teillä?" kysymyksiä, jotka sitten syksyn edetessä muuttuivat pyynnöiksi.
Puolison kanssa oltiin jouluisin ja joulun jälkeen aivan poikki. Tykkään kyllä koristella, leipoa, kattaa ja kaikenlaista muutakin, mutta jossain menee raja. Mulla se raja meni siinä, kun eräänä jouluna istahdin puolison kanssa syömään kaiken passaamisen (!) ja laittamisen jälkeen kylmää ruokaa. Saihan ne ruuat toki lämmitettyä, pointti ei ole siinä, mutta ääneen totesimme, että ei ikinä enää, nyt riittää. Jälkikäteen ajateltuna en edes ymmärrä, miksi vielä tuolloin suostuimme kolmen lapsen kanssa tuohon. Varmaan niiden sukulaisten pyyntöjen vuoksi.
Seuraavana vuonna aloimme jo hyvissä ajoin syksyllä miettiä, mitä joulu meille merkitsee ja millaiset asiat meille on joulussa tärkeitä, mitä toivomme joululta ja mitä ennen kaikkea emme halua.
Päädyimme siihen, että jouluaatto aletaan viettää oman perheen kanssa kotona. Laitetaan se mitä laitetaan, mutta ennen kaikkea pysähdytään ja nautitaan joulusta. Päätimme myös, että joulupäivää ja tapaniakaan emme suostu autossa viettämään. Tuolloin meille voi tulla kylään, mutta järkkäämme ihan vain torttukahvit. Voidaan kyläillä joulun alla, tai vaikka välipäivinä.
Voin kertoa, että omia joulujamme tämä auttoi todella paljon, ja joulun kaivattu pysähtyminen ja perheaika ovat saaneet ihan uuden merkityksen.
Suosittelenkin, ap, sinua ja puolisoasi miettimään mahdollisuuksien mukaan, voisiko joitain asioita teidän joulun osalta muuttaa. Kyläillä ja sukuloida voi tosiaan muulloinkin kuin juuri aattona tai joulupäivänä.