Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äitinä tämä joulun alusaika on ihan h'lvetistä!
14.12.2025 |
Ei, en ole äiti, joka nillittää turhista pikkuasioista, väärässä asennossa olevista maton hapsuista tai muusta. Tämä joulua edeltävä aika on näin äidin näkökulmasta ihan h'elvetistä:
-Joka paikassa on sairaana porukkaa liikenteessä. Harva se päivä lasten päiväkodista tulee viestiä, että nyt on liikkeellä oksennustautia/kuumetta jne. Mies muistaa joka toinen päivä hokea, että tuntee olevansa tulossa kipeäksi. Töissä sijaistat sairaita kollegoita oman työsi ohessa, jännität pitääkö lähteä hakemaan sairastunutta lasta päiväkodista ja pahimmillaan sairastut itse juuri ennen joulua/jouluksi.
-Kaikki odottavat äidiltä reaktiota johonkin. Päivähoidosta kysellään äidiltä, ollaanko tulossa joulutapahtumaan (mitä väliä ollaanko, jos ei ole ennakkoon ilmoittautumista). Töissä asiakkaat ovat vaativia ja kollegat stressaantuneita (joulua edeltävä aika on vuoden kiireisintä aikaa töissä). Joku kyselee joululahjatoiveiden perään ja samalla huolehdit, että muiden lahjat on hankittu jouluksi. Eläkkeellä olevat isovanhemmat kyselevät joulusta, vaikka et edes ehdi miettiä huomisen lounasta pidemmälle.
-Lapset jännittävät lähestyvää joulua ja ovat kiukkuisia jännityksen vuoksi. Siinä sitten kiireisenä ja stressaantuneena saat kestää lasten ylimääräiset kiukut. Meillä aiempina vuosina jouluaatot ovat olleet ihan hirveitä, kun lapset ovat kiukunneet kahta kauheammin ennen lahjojen saamista ja rauhoittuvat vasta joulupäivänä. Isähän ei tietenkään kelpaa lohduttajaksi, vaan lapset liimaantuvat äitiin vielä tavallista tiukemmin. Ja kaiken tämän ohessa normaali arki pyörii: ruokaa on pakko saada pöytään, kotia on siivottava joskus ja pyykit pestävä.
-Joulun laittamista pidetään edelleen naisen tehtävänä, varsinkin perheen ulkopuolisten silmissä. Se ei ole iso homma, jos mies paistaa kinkun, jos nainen on se, joka hankkii kinkun ja kaikki muut jouluruoat. Vaikka menisi valmiilla laatikoilla ja muilla, niin silti joulussa on laittaminen. Oman osansa luovat sukulaiset, jotka vaativat näkemistä jouluna ja ajattelevat, että on pikkujuttu tulla meille aatoksi tai käskeä meitä matkustamaan heille jouluksi. Ei käsitetä, että olen vielä aattonakin töissä ja kuvitellaan, että meille voi tulla valmiiseen joulupöytään.
Haluaisin vain olla rauhassa oman perheen kesken kotona ilman mitään ylimääräistä painolastia. Syödä perinteiset jouluruoat valmisruokina, käydä joulukirkossa ja haudalla ja nauttia illan hiljaisuudesta lasten mentyä nukkumaan.
Kommentit (203)
Puoleenväliin luin ja tulin siihen tulokseen, että stressaat liikaa. Löysää pipoa ja keskity vain olennaiseen. T. Vuorotyöläinen äiti ja mummu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OT. Olen alalta lähtenyt lähihoitaja. Jouluaattoillan työvuorot oli parhaita! Ei soinu puhelimet, ei käyneet omaiset, ei ollut palavereja eikä muuta ylimääräistä.
Eli sinänsä aloitukseen liittyen; rentoudu töissäsi, oli se mitä tahansa. Joulun järjestäminen ei ole sun juttusi tänä vuonna.
Surullista että omaiset hylkää jouluna. Sopii miettiä omalle kohdalle.
No mutta harva laitosvanhusta kotiin ottaa jouluaattona. 34 paikkaiselta osastolta lähti 2 jouluksi "kotiin". Muutamalla kävi omaiset aina aamupäivällä. Suurimmalla osalla ei käynyt kukaan, koskaan. Se on surullista, mutta joulu on päivä muiden joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Äidille moni asia on helvettiä, koska äiti on ihminen jota on helppo syyttää kaikesta. Näin myös tehdään. Joulustressi on tänä vuonna ensimmäistä kertaa olematon, sillä en järjestä sitä tai osta yhtään lahjaa. Tämä tuntuu paljon paremmalta, T. Äiti
Kultainen keskitie on myös hyvä.
Oma äitini järjesti joka joulu sellaisen stressi-shown, että hajosi itse asettamansa paineen alle. Meille ei koskaan tullut vieraita jouluksi, niin ei mitään stressiä olisi oikeasti ollut.
Yleensä aaton kohokohta oli, kun äiti itki ja raivosi meille muille, miten olemme pilanneet hänen joulunsa. Yksin ei todellakaan mitään tehnyt, vaan joulunalusaika oli koko perheelle yhtä työleiriä aamusta iltaan (koska ihan jokaikinen jouluruoka oli äidin mielestä tehtävä alusta asti itse). Ja tosi kiva oli tehdä, kun tiesi kaiken vaivan palkkana olevan nuo haukut ja kaikilla tosi paha mieli.
Kun itse tulin äidiksi, niin totesin etten lähde tuohon mukaan. Joulut mennään tasan sillä jaksamisella mitä on, eli joinain jouluina pöydässä on itsetehtyä, joinain taas lähes kaikki valmista.
Miksi ihmeessä ostetaan SUKULAISILLE lahjoja?? Tarkoittaako siis sisaruksille ja heidän lapsilleen.Vai vielä kaukaisemmille?? Miksi ihmeessä?? Jos nyt omille lapsille ostaa ja vanhemmille joulukukka. Riittäisikö se?
Ihme stressejä teillä.
Minä olen se, joka siivoaa kaapit ja puhdistaa listat joulun alla.
Tämä on tietysti vain oma tapa, että koti on jouluna erityisen puhdas - tämä kuuluu minulle tärkeään jouluperinteeseen, mutta ei tarvitse olla tärkeää kenellekään muulle. Minun on kieltämättä vaikeaa rentoutua, jos näen ympärillä sekaisuutta tai likaa. Joten siksi joulukuussa siivoan ekstrapaikkojakin, jotka eivät normaaliin viikkosiivoukseen kuulu. Saan tästä dopamiinia suoritettuani mieluisen ja omaa rentoutumista edistävän tehtävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se, joka siivoaa kaapit ja puhdistaa listat joulun alla.
Tämä on tietysti vain oma tapa, että koti on jouluna erityisen puhdas - tämä kuuluu minulle tärkeään jouluperinteeseen, mutta ei tarvitse olla tärkeää kenellekään muulle. Minun on kieltämättä vaikeaa rentoutua, jos näen ympärillä sekaisuutta tai likaa. Joten siksi joulukuussa siivoan ekstrapaikkojakin, jotka eivät normaaliin viikkosiivoukseen kuulu. Saan tästä dopamiinia suoritettuani mieluisen ja omaa rentoutumista edistävän tehtävän.
Jatkoa: mainitsin tästä vain siinä mielessä, että teen vain ne asiat, jotka ovat minulle tärkeitä. Joulu on siis sellainen, josta itse nautin - ei muiden ehdoilla toteutettu.
Minä siivoan joulun _jälkeen_. Silloin sitä siivottavaa on. Roskikset pullollaan ja piparimurua sekä kaikkea hilettä ja kymmenen kynttilää. Kinkun rasvat purkissa pöydällä. Silloin iskee siivousinto, ei etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ratkaissut asian niin, etten mene perinteiseen äidin rooliin lainkaan. Meillä lapsia kolme ja mies hoitaa kaikki lapsiin liittyvät asiat: päiväkotiin viennin ja haut, neuvolat, terveystarkastukset, vanhempainillat, kasvatuskeskustelut jne. Lisäksi hän hoitaa ruuanlaiton, siivouksen ja pääosan pyykkäyksestä.
Kun ei mene johonkin roolin alunperinkään, välttyy tähän rooliin liittyviltä vaatimuksiltakin.
Voitko olla ihan varma ettei mies ole jo harkinnut vakavasti sinun ulkoistamistasi kun olet ulkoistanut jo lapset hänelle?
Jaa mistä? Hän on jo ulkoistettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ratkaissut asian niin, etten mene perinteiseen äidin rooliin lainkaan. Meillä lapsia kolme ja mies hoitaa kaikki lapsiin liittyvät asiat: päiväkotiin viennin ja haut, neuvolat, terveystarkastukset, vanhempainillat, kasvatuskeskustelut jne. Lisäksi hän hoitaa ruuanlaiton, siivouksen ja pääosan pyykkäyksestä.
Kun ei mene johonkin roolin alunperinkään, välttyy tähän rooliin liittyviltä vaatimuksiltakin.
Voitko olla ihan varma ettei mies ole jo harkinnut vakavasti sinun ulkoistamistasi kun olet ulkoistanut jo lapset hänelle?
Mihin se menisi? Parasitoimaan johonkin toiseen naiseen? I hope she likes cooking and cleaning!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan fiiliksen ap. Se on just tuota että äiti joulun alla leipoo luokan joulumyyjäisiin, juoksee kaupoissa etsimässä tonttulakkia tai paistomittaria, sumplii sukulaisten kanssa joulun aikatauluja, ja hamstraa vessapaperihylsyjä päiväkodin jouluaskarteluiksi. Yhtenä vuonna päiväkodissa kiersi sellainen vatun jouluvihko vuorotellen joka kodissa, ja sinne piti sitten paskarrella joku aukeama "meidän kodin joulusta" teksteineen ja tarinoineen. Silloin oikeasti tuntui, että tätä en enää jaksa. :(
Iso osa noista jutuista on sellaisia, että jos jättää tekemättä niin maailma on kasassa vielä huomennakin.
Tuo jouluvihko kuulostaa ihan hauskalta, en nyt tiedä tarvitseeko päiväkodin tehtävästä nyt maailmaa suurempaa stressiä ottaa. Tuskin nyt mitään A4-sivun novellia olisi tarvinnut kirjoittaa, itse olisin kirjoittanut pari riviä ja laittanut lapsen piirtämään jonkun aiheeseen sopivan kuvan, valmis.
Joulumyyjäisiin osallistun ostajana, eli menen lapsen kanssa ja kierrellään pöytiä ostaen herkkuja, osallistutaan arpajaisiin jne.
Olet aattona töissä, mutta et pysty sanomaan aattona teille tunkeville sukulaisille "ei käy, olen töissä". No sitten olet ansainnut turhan kärsimyksesi. Koko juttusi voi tiivistää " olen täysin arvoton ja rajaton tossukka, jota muut ihmiset riepottelee sinne tänne. Olen uhri." Kukahan nyt tulisi ja pelastaisi sinut? Joulutonttu vai, kun itse et voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se, joka siivoaa kaapit ja puhdistaa listat joulun alla.
Tämä on tietysti vain oma tapa, että koti on jouluna erityisen puhdas - tämä kuuluu minulle tärkeään jouluperinteeseen, mutta ei tarvitse olla tärkeää kenellekään muulle. Minun on kieltämättä vaikeaa rentoutua, jos näen ympärillä sekaisuutta tai likaa. Joten siksi joulukuussa siivoan ekstrapaikkojakin, jotka eivät normaaliin viikkosiivoukseen kuulu. Saan tästä dopamiinia suoritettuani mieluisen ja omaa rentoutumista edistävän tehtävän.
Jatkoa: mainitsin tästä vain siinä mielessä, että teen vain ne asiat, jotka ovat minulle tärkeitä. Joulu on siis sellainen, josta itse nautin - ei muiden ehdoilla toteutettu.
Eipä siinä, jos tuo on oikeasti hyvillä mielin tehtyä.
Siivoan joulun alla itsekin kaappeja, kuuntelen samalla hyviä podcasteja, ja on oikeasti hyvä fiilis.
Jos stressaisi ja alkaisin muita sättiä tai tiuskia, niin jättäisin tekemättä ja rojahtaisin vain sohvalle.
"Haluaisin vain olla rauhassa oman perheen kesken kotona ilman mitään ylimääräistä painolastia. Syödä perinteiset jouluruoat valmisruokina, käydä joulukirkossa ja haudalla ja nauttia illan hiljaisuudesta lasten mentyä nukkumaan."
Mikä on nyt siis kaikkein pahin skenaario, jos vietät tämän joulun juuri noin?
Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua, jos et stressaakaan itseäsi burnoutin partaalle? Jos ilmoitat sukulaisille teidän olevan vaikka vatsataudissa koko perhe (jos et kehtaa oikeaa syytä sanoa), niin veikkaan teidän saavan olla ilman vierailukyselyjä aina uuteenvuoteen saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu että nykyään ihmiset stressaantuvat vähän kaikesta. Lisäksi on yleistynyt tämä että ollaan vain oman perheen kesken. Okei, kukin tyylillään , mutta itse muistan kyllä lämmöllä oman lapsuuteni isoja sukujouluja, jossa oli niin mummo tkuin siarusten lapset ja taatat ja joskus jopa joitain yksin jääneitä perheystäviäkin sulassa sovussa.
Jouluevankeliumi luettiin aterian aluksi, myöhemmin laulettiin ensin enkeli taivaan, sitten myöhemmin muita joululauluja, koska suvussa on soittajia ja laulutaitoisia useampikin. Alkoholia ei perheessä/lähisuvussa käytetty.
Ruokapöydässä oli riittävästi kaikkea, aina iso kinkku ja ne perinteiset laatikot, rosollia , ehkä yhtä sorttia kalaa, joskus liepäkalaakin , jonka isäni hommasi, jälkiruoaksi useimmiten riisipuuroa ja pipareita ja torttuja kahvin kanssa. Eli ei mitään ylenpalttista mutta riittävästi. Isä paistoi sen kinkun, suvun naiset valmistivat laatikot etukäteen, riisipuuro keitettiin valmiiksi jo aamulla ja piparit ja tortut tehtiin myös porukalla hyvissä ajoin ennen joulua. En muista äitiä erityisen stressaantuneena, vaikka työssäkäyvä hänkin oli, kuten myös sukulaisperheiden äidit.
Nyt vanhemmat ovat jo edesmenneitä, osa kauan sitten muttei koskaan tullut mieleenkään ettemme olisi näitä yksin jääneitä kutsuneet sittemmin kotiimme kun olivat leskeytyneet . Hoivakodissa vietimme äidin viimeisen joulun hänen huoneessaan. Omasta mielestäni on itsestään selvää että kun vanhempamme ovat anataneet meille ne ikimuistoiset joulut, me annoimme sen minkä pystyimme.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se, joka siivoaa kaapit ja puhdistaa listat joulun alla.
Tämä on tietysti vain oma tapa, että koti on jouluna erityisen puhdas - tämä kuuluu minulle tärkeään jouluperinteeseen, mutta ei tarvitse olla tärkeää kenellekään muulle. Minun on kieltämättä vaikeaa rentoutua, jos näen ympärillä sekaisuutta tai likaa. Joten siksi joulukuussa siivoan ekstrapaikkojakin, jotka eivät normaaliin viikkosiivoukseen kuulu. Saan tästä dopamiinia suoritettuani mieluisen ja omaa rentoutumista edistävän tehtävän.
Etkä huuda ja kilju muille miten joudut kaiken tekemään yksin. Tai pistä niitä muita tyhjentämään kaappeja ja konttimaan lattialistoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan fiiliksen ap. Se on just tuota että äiti joulun alla leipoo luokan joulumyyjäisiin, juoksee kaupoissa etsimässä tonttulakkia tai paistomittaria, sumplii sukulaisten kanssa joulun aikatauluja, ja hamstraa vessapaperihylsyjä päiväkodin jouluaskarteluiksi. Yhtenä vuonna päiväkodissa kiersi sellainen vatun jouluvihko vuorotellen joka kodissa, ja sinne piti sitten paskarrella joku aukeama "meidän kodin joulusta" teksteineen ja tarinoineen. Silloin oikeasti tuntui, että tätä en enää jaksa. :(
Iso osa noista jutuista on sellaisia, että jos jättää tekemättä niin maailma on kasassa vielä huomennakin.
Tuo jouluvihko kuulostaa ihan hauskalta, en nyt tiedä tarvitseeko päiväkodin tehtävästä nyt maailmaa suurempaa stressiä ottaa. Tuskin nyt mitään A4-sivun novellia olisi tarvinnut kirjoittaa, itse olisin kirjoittanut pari riviä ja laittanut lapsen piirtämään jonkun
Monelle tuollainen jouluvihko kuulostaa lähinnä painajaiselle. Onnekseni tuollaista ei meillä ollut. Lapset piirtäköön siellä hoidossa joulunsa ettei vanhempien tarvitse askarrella kesken muutenkin kiireisen joulukuun.
Menee varmaan vähän ohi aiheen mutta tuli joistakin kirjoituksista mieleen. Meillä ei ole isovanhempia jouluna eikä muulloinkaan. Miehen puolelta on sukulaisia joilla on omia lapsenlapsia, siis kahta polvea omaa lasta vanhempia. Mutta nämä sukulaiset ovat niin kiinni omissa lapsissa ja lapsenlapsissa 365 päivää vuodessa, vuodesta toiseen, että joku kahden tunnin kahvittelukin käy ehkä kerran kolmessa vuodessa jos silloinkaan. Meillä on mahdollisuus olla vaikka hotellissa yötä (saadaan työn kautta hyvin edulliset yöpymiset) joten ei olla edes tulossa viikoksi täysihoitoon.
Ymmärrän kyllä omien lasten priorisoinnin mutta tämä menee jo mielestäni överiksi. Tulee oikeasti surku omaa lasta kun hän jää aina toisten varjoon vaikka on kaikin puolin ihana tyyppi <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se, joka siivoaa kaapit ja puhdistaa listat joulun alla.
Tämä on tietysti vain oma tapa, että koti on jouluna erityisen puhdas - tämä kuuluu minulle tärkeään jouluperinteeseen, mutta ei tarvitse olla tärkeää kenellekään muulle. Minun on kieltämättä vaikeaa rentoutua, jos näen ympärillä sekaisuutta tai likaa. Joten siksi joulukuussa siivoan ekstrapaikkojakin, jotka eivät normaaliin viikkosiivoukseen kuulu. Saan tästä dopamiinia suoritettuani mieluisen ja omaa rentoutumista edistävän tehtävän.
Etkä huuda ja kilju muille miten joudut kaiken tekemään yksin. Tai pistä niitä muita tyhjentämään kaappeja ja konttimaan lattialistoja?
En todellakaan osallista muita tähän! Siivous on oma rituaalini ja pidän siitä. Myös juhlaliinavaatteiden silitys on tällainen jouluun liittyvä rutiini. Saan siitä itselleni mielihyvää ja toisaalta jonkinlaisen "sairaan" luvan levätä ja rentoutua useammaksi päiväksi sitten h-hetkellä.
Mies tosiaan siivoaa meillä myös pari isompaa juttua, mutta täysin omasta halustaan. Mutta pointtina ehkä se, että nämä sovitaan ja tehdään jo aiemmin joulukuussa pikku hiljaa, eikä yritetä ympätä suursiivousta jouluaattoon kaiken muun valmistelun rinnalle. Mies muuten aikoo tänä vuonna paistaa kinkun jo aaton aattona. Hyvä idea, vielä lisää häslinkiä pois aatolta ja entistäkin rennompi meininki.
Vierailija kirjoitti:
Menee varmaan vähän ohi aiheen mutta tuli joistakin kirjoituksista mieleen. Meillä ei ole isovanhempia jouluna eikä muulloinkaan. Miehen puolelta on sukulaisia joilla on omia lapsenlapsia, siis kahta polvea omaa lasta vanhempia. Mutta nämä sukulaiset ovat niin kiinni omissa lapsissa ja lapsenlapsissa 365 päivää vuodessa, vuodesta toiseen, että joku kahden tunnin kahvittelukin käy ehkä kerran kolmessa vuodessa jos silloinkaan. Meillä on mahdollisuus olla vaikka hotellissa yötä (saadaan työn kautta hyvin edulliset yöpymiset) joten ei olla edes tulossa viikoksi täysihoitoon.
Ymmärrän kyllä omien lasten priorisoinnin mutta tämä menee jo mielestäni överiksi. Tulee oikeasti surku omaa lasta kun hän jää aina toisten varjoon vaikka on kaikin puolin ihana tyyppi <3
Siis sinun vanhempasi ja miehesi vanhemmat eivät näe lastenlastaan koskaan? Koska molemmat vanhemmat priorisoivat muiden lastensa perheet teidän edelle?
Surullista että omaiset hylkää jouluna. Sopii miettiä omalle kohdalle.