Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äitinä tämä joulun alusaika on ihan h'lvetistä!
14.12.2025 |
Ei, en ole äiti, joka nillittää turhista pikkuasioista, väärässä asennossa olevista maton hapsuista tai muusta. Tämä joulua edeltävä aika on näin äidin näkökulmasta ihan h'elvetistä:
-Joka paikassa on sairaana porukkaa liikenteessä. Harva se päivä lasten päiväkodista tulee viestiä, että nyt on liikkeellä oksennustautia/kuumetta jne. Mies muistaa joka toinen päivä hokea, että tuntee olevansa tulossa kipeäksi. Töissä sijaistat sairaita kollegoita oman työsi ohessa, jännität pitääkö lähteä hakemaan sairastunutta lasta päiväkodista ja pahimmillaan sairastut itse juuri ennen joulua/jouluksi.
-Kaikki odottavat äidiltä reaktiota johonkin. Päivähoidosta kysellään äidiltä, ollaanko tulossa joulutapahtumaan (mitä väliä ollaanko, jos ei ole ennakkoon ilmoittautumista). Töissä asiakkaat ovat vaativia ja kollegat stressaantuneita (joulua edeltävä aika on vuoden kiireisintä aikaa töissä). Joku kyselee joululahjatoiveiden perään ja samalla huolehdit, että muiden lahjat on hankittu jouluksi. Eläkkeellä olevat isovanhemmat kyselevät joulusta, vaikka et edes ehdi miettiä huomisen lounasta pidemmälle.
-Lapset jännittävät lähestyvää joulua ja ovat kiukkuisia jännityksen vuoksi. Siinä sitten kiireisenä ja stressaantuneena saat kestää lasten ylimääräiset kiukut. Meillä aiempina vuosina jouluaatot ovat olleet ihan hirveitä, kun lapset ovat kiukunneet kahta kauheammin ennen lahjojen saamista ja rauhoittuvat vasta joulupäivänä. Isähän ei tietenkään kelpaa lohduttajaksi, vaan lapset liimaantuvat äitiin vielä tavallista tiukemmin. Ja kaiken tämän ohessa normaali arki pyörii: ruokaa on pakko saada pöytään, kotia on siivottava joskus ja pyykit pestävä.
-Joulun laittamista pidetään edelleen naisen tehtävänä, varsinkin perheen ulkopuolisten silmissä. Se ei ole iso homma, jos mies paistaa kinkun, jos nainen on se, joka hankkii kinkun ja kaikki muut jouluruoat. Vaikka menisi valmiilla laatikoilla ja muilla, niin silti joulussa on laittaminen. Oman osansa luovat sukulaiset, jotka vaativat näkemistä jouluna ja ajattelevat, että on pikkujuttu tulla meille aatoksi tai käskeä meitä matkustamaan heille jouluksi. Ei käsitetä, että olen vielä aattonakin töissä ja kuvitellaan, että meille voi tulla valmiiseen joulupöytään.
Haluaisin vain olla rauhassa oman perheen kesken kotona ilman mitään ylimääräistä painolastia. Syödä perinteiset jouluruoat valmisruokina, käydä joulukirkossa ja haudalla ja nauttia illan hiljaisuudesta lasten mentyä nukkumaan.
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu, jos nainen ei tee kaikkea tuota?
Joulu ei menekään pilalle, kaupasta saa ruokaa ja lahjat kelpaavat pakkaamatta. Vain nainen luulee, että hänen panoksensa on välttämätön.
Myös katto on pestävä!
Ei sentään jouluksi. Riittää, kun pyyhkäistään syksyn aikana ilmaantuneet hämähäkinseitit pois. Siivous on kyllä hyvä ja halpa tapa saada juhlan tuntua sellaisessakin huushollissa, jossa siisteyteen suhtaudutaan aika suurpiirteisesti.
Aloittaja voi aivan hyvin ilmoittaa koko suvulle - niin omalle kuin miehensä - että tänä vuonna vietätte joulun oman perheen kesken. Sillä päästään eroon vieraitten passaamisesta ja matkoista.
On se onni, että oli köyhä lapsuus. Oli kuusi, kynttilöitä, joulupuuro, kinkkua ja vähän lahjoja. Kun vietin joulua mummolassa, jouluna oli erikoista syödä jouluateria eli kinkkua ja muuta tavallista saman huoneen pöydässä, jossa oli joulukuusi eikä tavalliseen tapaan keittiössä. Ei ole paineita raataa "perinteiseen" tapaan viikkokausia ennen joulua siivoten ja ruokaa laittaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ensimmäinen joulu, jolloin olemme isovanhempia.
Sanoin jo lokakuussa miniälle, että meidän joulu on meidänlainen, heillä on nyt tilaisuus tehdä omia jouluperinteitä. Ei kelvannut: miniä haluaa jouluperinteensä meille, koska asumme isossa maalaistalossa. Tästä on nyt pari kuukautta käyty keskusteluja, kumpikin pitää päänsä. MIniä haluaa jotain ohjelmoitua kuusen haku (!) - koristelu - piparien leipominen - haudoillakäynti - sitä ja tätä - jouluateria - sitä ja tätä - lahjat - jne. koko suvun ohjelmaa, kaikkien 3 aikuisen lapseni pitäisi puolisoineen olla paikalla ja sitten "tehdään yhdessä ihana joulu".
MInä haluan rauhaa, hyvää ruokaa (kaupasta), aikataulutonta olemista ja tekemistä omassa rytmissä, sellaisia kun meidän perheen joulut ovat. Ei mitään nukkumapaikkojen miettimistä, jatkuvaa pöydän kattamista kahvia tai ruokailua varten, astianpesukoneen täyttöä ja tyhjennystä, stressiä siitä, onko kaikki oikein.
MIniä itki eilen, että olemme kylmiä ihmisiä, kun emme halua edes lapsenlasta jouluna nähdä. Niin, sitähän me tarkoitamme sillä, kun sanomme, että viettäkää omanlaisenne joulu?
Miksi aloittajan lapsen isä ei hae sairastunutta lasta päivähoidosta?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ensimmäinen joulu, jolloin olemme isovanhempia.
Sanoin jo lokakuussa miniälle, että meidän joulu on meidänlainen, heillä on nyt tilaisuus tehdä omia jouluperinteitä. Ei kelvannut: miniä haluaa jouluperinteensä meille, koska asumme isossa maalaistalossa. Tästä on nyt pari kuukautta käyty keskusteluja, kumpikin pitää päänsä. MIniä haluaa jotain ohjelmoitua kuusen haku (!) - koristelu - piparien leipominen - haudoillakäynti - sitä ja tätä - jouluateria - sitä ja tätä - lahjat - jne. koko suvun ohjelmaa, kaikkien 3 aikuisen lapseni pitäisi puolisoineen olla paikalla ja sitten "tehdään yhdessä ihana joulu".
MInä haluan rauhaa, hyvää ruokaa (kaupasta), aikataulutonta olemista ja tekemistä omassa rytmissä, sellaisia kun meidän perheen joulut ovat. Ei mitään nukkumapaikkojen miettimistä, jatkuvaa pöydän kattamista kahvia tai ruokailua varten, astianpesukoneen täyttöä ja tyhjennystä, stressiä siitä, onko kaikki oik
Älä anna nyt periksi! Miniä järjestäköön itse mieleisensä joulun, mutta sekoittamatta siihen muita. Miniä on kovin itsekäs ja vaativa, kun yrittää määräillä toisia.
Ilmoita miniälle, että on tervetullut Tapaninpäivänä, tai te voitte mennä heidän luokseen. Juuri nyt on oikea aika päättää, että sukujoulua ei koskaan teillä tulla viettämään.
Kyllähän tänne palstalle saa tunteistaan purkautua, mutta ap:ta alussa neuvottiin ja hän jatkoi kiukutteluaan. Minä puolestani kysyn:
Ettekö te todellakaan ajattele tätä kaikkea jo ennakkoon hankkiessanne lapsia? En sano tätä vinoillakseni, vaan aidosti ja avoimesti. Itse mietin aikoinani äitiyttä ja kieltäydyin. Olen muutenkin adhd ja stressaannun helposti, olen saanut pari burnoutia. En halunnut tehdä lapsia, koska tiesin, että olisin ollut kireä ja pahimmillaan kiukusta räjähtelevä äiti. Samanlainen raivopää ja epävakaa kuin omani. Siksi en hankkinut lapsia.
Aikuinen vastaa valinnoistaan. Aikuinen ottaa kantaakseen sen kuorman, jonka jaksaa kantaa. Olitko aikuinen halutessasi kodin ja lapsia, vai vielä lapsi itsekin? Mikä esti sinua tekemästä elämästäsi itsesi näköistä? Muiden odotukset siitä, että jokaisen on pakko mennä naimisiin ja olla äiti, vaikka kykyä/halua ei siihen olekaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ensimmäinen joulu, jolloin olemme isovanhempia.
Sanoin jo lokakuussa miniälle, että meidän joulu on meidänlainen, heillä on nyt tilaisuus tehdä omia jouluperinteitä. Ei kelvannut: miniä haluaa jouluperinteensä meille, koska asumme isossa maalaistalossa. Tästä on nyt pari kuukautta käyty keskusteluja, kumpikin pitää päänsä. MIniä haluaa jotain ohjelmoitua kuusen haku (!) - koristelu - piparien leipominen - haudoillakäynti - sitä ja tätä - jouluateria - sitä ja tätä - lahjat - jne. koko suvun ohjelmaa, kaikkien 3 aikuisen lapseni pitäisi puolisoineen olla paikalla ja sitten "tehdään yhdessä ihana joulu".
MInä haluan rauhaa, hyvää ruokaa (kaupasta), aikataulutonta olemista ja tekemistä omassa rytmissä, sellaisia kun meidän perheen joulut ovat. Ei mitään nukkumapaikkojen miettimistä, jatkuvaa pöydän kattamista kahvia tai ruokailua varten, astianpesukoneen täyttöä ja tyhjennystä, stressiä siitä, onko kaikki oik
Eihän tässä ole mitään epäselvää. Sinun kodistasi on kyse, sinä päätät. Toivottavasti poika ei ole niin tohveli etteikö osaisi puhua vaimolleen järkeä, jos alkaa joku kiristysyritys. Huonolta kyllä näyttää, ellei pariin kuukauteen ole viesti mennyt perille suoraan eikä mutkan kautta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ratkaissut asian niin, etten mene perinteiseen äidin rooliin lainkaan. Meillä lapsia kolme ja mies hoitaa kaikki lapsiin liittyvät asiat: päiväkotiin viennin ja haut, neuvolat, terveystarkastukset, vanhempainillat, kasvatuskeskustelut jne. Lisäksi hän hoitaa ruuanlaiton, siivouksen ja pääosan pyykkäyksestä.
Kun ei mene johonkin roolin alunperinkään, välttyy tähän rooliin liittyviltä vaatimuksiltakin.
Minäkin päätin jo ekan lapsen syntyessä että en lähde tuohon äitirumbaan. Ihan omasta halustani hoidan lasten lääkärit, neuvolat ja vanhempainillat ja mies taas kaiken arkeen liittyvän, kuten just ruoka, pyykit ja imurointi.
Tänä jouluna omalla listalla on se että hommaan tarhantädeille jonkin pienen joululahjan ja menen pienimmän kanssa muskarin joulukonserttiin.
Ei ole tarvinnut stressata joulua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on just sellaista kun siitä tekee! Itselleni tämä on vuoden parasta aikaa, aivan ihanaa 🥰
T. Kolmen äiti
"Lapset jännittävät lähestyvää joulua ja ovat kiukkuisia jännityksen vuoksi."
Katse peiliin ja hep! Kuka tahansa olis kiukkunen, jos joutuis tuollaisen itsekeskeisen marttyyrin kanssa elämään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lainaus aloittajan vuodatuksesta:
"- Lapset jännittävät lähestyvää joulua ja ovat kiukkuisia jännityksen vuoksi. Siinä sitten kiireisenä ja stressaantuneena saat kestää lasten ylimääräiset kiukut. Meillä aiempina vuosina jouluaatot ovat olleet ihan hirveitä, kun lapset ovat kiukunneet kahta kauheammin ennen lahjojen saamista ja rauhoittuvat vasta joulupäivänä. Isähän ei tietenkään kelpaa lohduttajaksi, vaan lapset liimaantuvat äitiin vielä tavallista tiukemmin. Ja kaiken tämän ohessa normaali arki pyörii: ruokaa on pakko saada pöytään, kotia on siivottava joskus ja pyykit pestävä."
Voisivatko lapset saada kukin yhden paketin jo ennen aattoiltaa niin olisi päiväksi puuhaa? Joku sellainen lahja jossa riittää tekemistä illan odottamiseen asti?
Lasten on tärkeää kuitenkin kohdata niitä jännityksen, tylsyyden ja odotuksen tunteita. Antaisin ennemmin lapsille jotain vastuutehtävää kuin tavaraa asian taklaamiseksi.
Me sisarusteni kanssa kiukuttelimme aikoinaan jouluna siksi, koska emme aamupuron jälkeen saaneet syödä mitään iltaan saakka. Äitini huurusi stressissä ruokia ja pipariakaan ei saanut ottaa. Tarpeeksi isoina rupesimme vain jemmaamaan leipiä piiloon ja söimme ne normaaliin lounasaikaan. Olen oman perheeni kanssa ottanut rennommin, ja toisaalta jouluruokakin valmistuu lounaalle. Käymme joulusaunassa vasta sen jälkeen.
For what it's worth, ymmärrän avautumisen enkä tuomitse. Jouluun ladataan niin paljon tunnepitoisia odotuksia joista monet ovat nykymaailmassa aikansa eläneet. Hienoja että joillakin suku- ja perhejoulut toimii, kaikilla ei, joten ehkä kannattaa löytää toinen ketju omalle kehulle. Onnellinen saa tietty olla mutta jotain rajaa, kaikilla ei edes ole rahaa koko joulupöytään niin sitten kirjoitetaan että meillä mies sitä ja tätä ja itse teen jo marraskuussa kaiken!
Itsekään en muuta kaipaisi kuin rauhaa, kynttilöitä, jotain hyvää suolaista ja makeaa, lasin viiniä ja kupin kahvia. Ulkoilu vaikka olisi harmaatakin, joku kiva leffa ja hyvät yöunet :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan vain tähän:
"En ole koskaan ymmärtänyt, mitä erityistä kinkun paistamisessa on."
On se aikaavievää, pakko päivystää kotona. Jäähdytyksessä omat hankaluutensa ettei pihan eläimet tule syömään. Kamaran poisto ällöä läträystä. Rasvan hävitys tietyllä tavalla. Nämä onnistuu, mutta poikkeaa todellakin tavallisesta ruoanlaitosta, jossa ruoka on puolessa tunnissa lautasella.
Kaiken kaikkiaan kinkun paisto on ihan helppoa, mutta ei mielestäni kaiken sen ajan ja monivaiheisuuden arvoista. Karjalanpaisti on yhtä hyvää, todella helppo valmistaa ja aikaa menee murto-osa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ensimmäinen joulu, jolloin olemme isovanhempia.
Sanoin jo lokakuussa miniälle, että meidän joulu on meidänlainen, heillä on nyt tilaisuus tehdä omia jouluperinteitä. Ei kelvannut: miniä haluaa jouluperinteensä meille, koska asumme isossa maalaistalossa. Tästä on nyt pari kuukautta käyty keskusteluja, kumpikin pitää päänsä. MIniä haluaa jotain ohjelmoitua kuusen haku (!) - koristelu - piparien leipominen - haudoillakäynti - sitä ja tätä - jouluateria - sitä ja tätä - lahjat - jne. koko suvun ohjelmaa, kaikkien 3 aikuisen lapseni pitäisi puolisoineen olla paikalla ja sitten "tehdään yhdessä ihana joulu".
MInä haluan rauhaa, hyvää ruokaa (kaupasta), aikataulutonta olemista ja tekemistä omassa rytmissä, sellaisia kun meidän perheen joulut ovat. Ei mitään nukkumapaikkojen miettimistä, jatkuvaa pöydän kattamista kahvia tai ruokailua varten, astianpesukoneen täyttöä ja tyhjennystä, stressiä siitä, onko kaikki oik
Kuulostaa niin keksityltä. Vai että iso maalaistalo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ensimmäinen joulu, jolloin olemme isovanhempia.
Sanoin jo lokakuussa miniälle, että meidän joulu on meidänlainen, heillä on nyt tilaisuus tehdä omia jouluperinteitä. Ei kelvannut: miniä haluaa jouluperinteensä meille, koska asumme isossa maalaistalossa. Tästä on nyt pari kuukautta käyty keskusteluja, kumpikin pitää päänsä. MIniä haluaa jotain ohjelmoitua kuusen haku (!) - koristelu - piparien leipominen - haudoillakäynti - sitä ja tätä - jouluateria - sitä ja tätä - lahjat - jne. koko suvun ohjelmaa, kaikkien 3 aikuisen lapseni pitäisi puolisoineen olla paikalla ja sitten "tehdään yhdessä ihana joulu".
MInä haluan rauhaa, hyvää ruokaa (kaupasta), aikataulutonta olemista ja tekemistä omassa rytmissä, sellaisia kun meidän perheen joulut ovat. Ei mitään nukkumapaikkojen miettimistä, jatkuvaa pöydän kattamista kahvia tai ruokailua varten, astianpesukoneen täyttöä ja tyhjennystä, stressiä siitä, onko kaikki oik
Miniä hankkikoon oman maalaistalon. Hyvää ja rauhallista joulua teille! Arvostan ihmisiä, jotka kertovat mielipiteensä asiallisesti eivätkä jää vaan puremaan hammasta ja katkeroitumaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ensimmäinen joulu, jolloin olemme isovanhempia.
Sanoin jo lokakuussa miniälle, että meidän joulu on meidänlainen, heillä on nyt tilaisuus tehdä omia jouluperinteitä. Ei kelvannut: miniä haluaa jouluperinteensä meille, koska asumme isossa maalaistalossa. Tästä on nyt pari kuukautta käyty keskusteluja, kumpikin pitää päänsä. MIniä haluaa jotain ohjelmoitua kuusen haku (!) - koristelu - piparien leipominen - haudoillakäynti - sitä ja tätä - jouluateria - sitä ja tätä - lahjat - jne. koko suvun ohjelmaa, kaikkien 3 aikuisen lapseni pitäisi puolisoineen olla paikalla ja sitten "tehdään yhdessä ihana joulu".
MInä haluan rauhaa, hyvää ruokaa (kaupasta), aikataulutonta olemista ja tekemistä omassa rytmissä, sellaisia kun meidän perheen joulut ovat. Ei mitään nukkumapaikkojen miettimistä, jatkuvaa pöydän kattamista kahvia tai ruokailua varten, astianpesukoneen täyttöä ja tyhjennystä, stressiä siitä, onko kaikki oik
0/5
Tunnistan fiiliksen ap. Se on just tuota että äiti joulun alla leipoo luokan joulumyyjäisiin, juoksee kaupoissa etsimässä tonttulakkia tai paistomittaria, sumplii sukulaisten kanssa joulun aikatauluja, ja hamstraa vessapaperihylsyjä päiväkodin jouluaskarteluiksi. Yhtenä vuonna päiväkodissa kiersi sellainen vatun jouluvihko vuorotellen joka kodissa, ja sinne piti sitten paskarrella joku aukeama "meidän kodin joulusta" teksteineen ja tarinoineen. Silloin oikeasti tuntui, että tätä en enää jaksa. :(
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tänne palstalle saa tunteistaan purkautua, mutta ap:ta alussa neuvottiin ja hän jatkoi kiukutteluaan. Minä puolestani kysyn:
Ettekö te todellakaan ajattele tätä kaikkea jo ennakkoon hankkiessanne lapsia? En sano tätä vinoillakseni, vaan aidosti ja avoimesti. Itse mietin aikoinani äitiyttä ja kieltäydyin. Olen muutenkin adhd ja stressaannun helposti, olen saanut pari burnoutia. En halunnut tehdä lapsia, koska tiesin, että olisin ollut kireä ja pahimmillaan kiukusta räjähtelevä äiti. Samanlainen raivopää ja epävakaa kuin omani. Siksi en hankkinut lapsia.
Aikuinen vastaa valinnoistaan. Aikuinen ottaa kantaakseen sen kuorman, jonka jaksaa kantaa. Olitko aikuinen halutessasi kodin ja lapsia, vai vielä lapsi itsekin? Mikä esti sinua tekemästä elämästäsi itsesi näköistä? Muiden odotukset siitä, että jokaisen on pakko mennä naimisiin ja olla äiti, vaikka kykyä/halua ei siihen olekaan?
Ei kaikilla lapsiperheillä ole samanlaista jouluhärdelliä. En ihan ymmärrä miksi joku työssäkäyvä pienten lasten vanhempi on suvun joululounaan järjestäjä.
Jokainen suunnitelkoon itse sellaisen joulun, jonka jaksaa yhdessä puolison kanssa tehdä.
Ikävä on aikaa, kun kotona oli pienet lapset. T: Viiden äiti
Jos on töissä aattona ja/tai muutenkin jouluna, niin silloin todetaan sukulaisille tilanne, että tänä jouluna emme töiden takua kyläile emmekä voi ottaa vieraita vastaan. Tavataan sitten myöhemmin! Kyllä ihmiset ymmärtää. Ja lapset saa todellakin rauhoittumaan sillä, että lahjat jaetaan viimeistään puolilta päivin. Muistan yhden joulun kauan sitten, kun mies halusi, että pukki tulee klo 11 aattona. Minä ampyilin vastaan, että ihan liian aikaista, kutsutaan pukki vasta myöhemmin. Mutta mies piti päänsä ja pukki tuli klo 11. Tämän jälkeen mies ja lapset keskittyivät lahjoihin ja minä sain rauhassa katsoa joulurauhan julistuksen, tunnelmoida ja puuhailla ruokailua. Kaikille kiva juttu! Nyt nuokin lapset alkaa olla jo nuoria aikuisia ja joulu on jo erilainen.
Joulu on: Lasten, kauppiaiden ja uskovaisten juhla, muut kärsivät !