Mitä pitää tehdä kun lapset riehuu eikä tottele?
Tiedätte kyllä, sellaista päätöntä ylikierroksilla juoksemista, sohvalla pomppimista, sohvatyynyjen heittelemistä ja vastaavaa ympäriinsä riehumista, joka on heidän mielestä hauskaa, mutta jossa hajoaa huonekalut ja taulut seiniltä ja helposti lapset myös satuttaa itsensä vahingossa siinä. Ensin tietenkin pyydetääb lopettamaan, kun vain jatkuu niin ehkä karjaistaan, että nyt loppuu, kun ei lopu niin seuraavaksi ehkä perutaan jo koko ensi vuoden karkkipäivät (kärjistys). Mutta kun mikään puhe ei tehoa eikä riehuminen lopu, niin mitä silloin pitää tehdä?
Kommentit (370)
Siinä tilanteessa lähdetään ulos hillumaan yhdessä. Siellä kun juoksee ja temmeltää paria tuntia itse kukin, niin ei jaksa enää sisällä hiheltää.
Eikä äiti tehdä kotitöitä, vaan ne siirtyy ja ruuaksi haetaan einestä. Eikä woltata, kun se olisi palkinto, eikä ole ansainnut palkintoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota lapset kiinni. Pysäytä ne! Rajat ja rakkaus. "Kiristä" kasvatus, opeta lapsille rajoja ja tottelemista.
Tätä olen tehnytkin. Eli ottanut kiinni, niin hellästi kuin ikinä vain pystyy. Tarkoituksena vain pysäyttää. Mutta lapset alkaa itkemään ja huutamaan täysiä älä äiti satuta ja puhuvat viikon siitä että äiti satutti. Vaikka oikeasti en millään tavalla satuttanut, ainoastaan pysäytin menon omalla kädellä. Kukaan muukaan ei sen hellemmin pystyisi pysäyttämään lasta. Mutta jos siinä lasta sattuu sitten vahingossa, kun se rimpuilee niin kovin, niin miten tällainen tilanne oikein on tarkoitus hoitaa?
Miten teillä on niinku yleensä lapsia kasvatettu?
Vie ne pennut ulos ja anna juosta ja kiivetä ja riehua. Kyllä se energia sinne kuluu.
Ihan turhaa on energisiä liikkuvia lapsia sisällä istuttaa.
Vierailija kirjoitti:
En nyt ymmärrä miten se olisi hankalaa ohjata lapset ulos tilanteessa, jossa riehuminen alkaa. Napakasti sanotaan, että nyt ulos riehumaan ja ohjataan lapset pukemaan ja ulos. Yksi vaihtoehto huonon sään ollessa ulkona on se, että ohjataan kodin töihin.
Pah.
Sään ollessa huono?
Eiköhän joka sää ole siihen riehumiseen varsin sopiva. Ulos vaan.
Mene toiseen huoneeseen ja sulje ovi. Pian muksut tulevat katsomaan, että mikä sulla on. Tai mene vessaan ja lukitse ovi, meillä tämä temppu toimi hyvin.134
Lähde ovesta pihalle ja jätä piltit isänsä hoteisiin. Käy leffassa, kahvilla tai lenkillä ja nauti. Joskus täytyy ottaa aikalisä niin jaksaa taas paskaa arkea.
Oletteko kokeillut ihan semmoista asiaa kun puhumista? Lapset ovat ihmisiä myös, heille voi kertoa että miksi kyseisiä asioita ei saa tehdä kotona ja miten kyseinen toiminta saa sinut tuntemaan ja lopuksi tietty kertoa mahdollisista seurauksista jos jatkavat.
Täällä ihmiset keskittyvät opinioimaan kurittamisesta tai sen puutteesta kun ongelmana on selkeästi vain kommunikaation puute. Näin myös opetat lapsesi kommunikoimaan normaalisti kun he eivät pidä jostain.
Kun oppii kohtaamaan lapset ihmisinä, niin kyseisiä ongelmia ei pitäisi tulla.
Koulujen liian suuret luokat tämän kaiken häiriökäytöksen aiheuttaa, se että häiriköivät lapset saavat olla samassa luokassa vapaasti ja yleensäkin liian vapaa kasvatus, laita lapset välillä eri huoneisiin niin eivät meuhkaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Koulujen liian suuret luokat tämän kaiken häiriökäytöksen aiheuttaa, se että häiriköivät lapset saavat olla samassa luokassa vapaasti ja yleensäkin liian vapaa kasvatus, laita lapset välillä eri huoneisiin niin eivät meuhkaa yhdessä.
Totta. Lapsethan ei ole koskaan aiemmin riehuneet. Ei edes silloin omassa lapsuudessa, jolloin luokissa oli lapsia n 30.
Kasvatusneuvoja EI KANNATA kysyä netistä eikä etenkään AV:sta.
Vierailija kirjoitti:
Kasvatusneuvoja EI KANNATA kysyä netistä eikä etenkään AV:sta.
Suurin ongelma on se, että moni ei ymmärrä, että jonkun toisen lapset eivät ole samoja kuin heidän omat lapset. Sitten nämä olettavat, että jos oma lapsi on kaikkea pelkäävä hissukka niin muidenkin lapset ovat. Aikuisistakin hälyttävän suuri osa äänestää persuja.
Ennen tähän aikaan vuodesta 7hkailtiin joulupukilla ja joululahjoilla.
Vierailija kirjoitti:
Näyttää tunnekorteista mikä tunne lapsella on ja neuvoa parempi tapa ilmaista kyseinen tunne. T: vakasosionomi
TUNNEKORTEISTA? Eihän noita lapsia vaivaa muu kuin kasvattamattomuus. Ap täällä etsii muka neuvoa ongelmaan, jonka on itse aiheuttanut tyhmyydellään. Provo koko aloitus.
Sanot nyt loppu! Sohva ei kestä. Tyynyt menee pilalle! Äidin päähän alkaa koskemaan meteli!
Mun mielestä on hienoa, että kysyt neuvoa muilta. Harmi, ettei täällä tunnu löytyvän ymmärrystä tuohon tilanteeseen. Itselläni muksut jo vähän isompia, mutta muistan hyvin sen ajan, kun tuollainen kuvaamaasi vastaava tilanne oli meilläkin hyvin yleistä. Mikään ohjeistus ja puhe ei mene perille, kun kierroksia on liikaa ja kun fyysisesti yrität pysäyttää ei-toivotun toiminnan, niin siinä on vaara, että satuttaa lasta vahingossa. Harmittaa, että usein tuli menetettyä hermot kun tilanne oli niin turhauttava enkä väsyneenä tiennyt mitä tehdä. Silloin ajatteli, että onpa vilkkaita ja tottelemattomia pikkupoikia, mutta nyt tiedän että molemmilla olikin adhd ja lisäksi aistisäätelyn vaikeuksia.
Eipä minullakaan mitään kuningasideoita ole antaa, mutta tuli mieleen, että ekaluokkalainen on varmasti väsynyt. Eka koulusyksy vie monelta voimat ja meillä kyllä myös eskarivuosi oli pojalle raskas, vaikkakin toki myös antoisa. Eli käytöksessä kotona huomasi väsymyksen, kun kiukuteltiin ja raivottiin tai vaihtoehtoisesti oltiin aivan hepuleissa iltaisin.
Jotta ei tarvitsisi korottaa ääntä heille, niin voisiko olla joku lasten kanssa sovittu merkkiääni, mikä tarkoittaa, että toiminta seis? Sisarukset kannattaa myös ehkä ennakoivasti ohjata omiin tekemisiin heti kun huomaa, että riehumismoodi alkaa iskeä. Ainakin jos heillä on tapana villitä toisiaan. Vaatii vanhemmalta sen, että on aistit valppaana ja pari askelta edellä, mikä voi olla vaikeaa.
Joidenkin lasten kasvattaminen käy suorastaan huomaamatta ilman, että varsinaisesti tarvitsee tehdä työtä sen eteen ja sitten on niitä lapsia, joiden kanssa jokainen päivä ja asia vaatii työtä ja tuhansia toistoja. Ei mitään helppoa hommaa ole ollut ainakaan omalla kohdalla. Mielestäni jo neuvola-aikana pitäisi antaa vanhemmille enemmän tietoa erilaisista kasvatustavoista ja menetelmistä, joilla saa lasten kanssa arjen sujumaan paremmin. Ensin-sitten ohjeistaminen, hyvän käytöksen vahvistaminen kehuilla ja negatiivisen käytöksen sammuttaminen huomiotta jättämisellä, palkitseminen hyvästä käytöksestä tai onnistuneista yrityksistä, yhteisen ajan viettäminen (tehostetusti jos on paljon huomionhakua), -isi puheen ja vaihtoehtojen antamisen vähentäminen, kuvakortit ja kuvitetut päiväjärjestykset, timerin käyttö, sääntöjen selkiyttäminen, loogisten seurausten asettaminen rangaistuksien sijaan, tunnetaitojen vahvistaminen jne. Jotain tämän tyyppisiä on tarttunut matkaan, mutta on tarvittu paljon luentoja, itseopiskelua ja vanhempainryhmiin osallistumisia, sekä ammattilaisilta oppimista, että on omaksunut edes osan toimivista asioista arkeen.
1) Anna lasten riehua, mutta järjestä siihen oikeanlainen paikka esim ulkona juoksenteli ja leikkipaikoilla.
2) Riehu itse mukana
Housut kinttuun ja koivuniemen herraa kylään. Jos et pidä niin rajusta, niin vaihtoehtoisesti voi kielellä hieman alapäässä touhuta siinä, kun housut nyt kerta jo ovat kintuissa.
Ei tarvita kuin sellainen vanhan liiton Isä, joka kerran mulkaisee katseellaan, niin jo on mukulat nätisti.
Ulos viilenemään. Toimii ihan joka kerta.