Lue keskustelun säännöt.
Mitä pitää tehdä kun lapset riehuu eikä tottele?
Tiedätte kyllä, sellaista päätöntä ylikierroksilla juoksemista, sohvalla pomppimista, sohvatyynyjen heittelemistä ja vastaavaa ympäriinsä riehumista, joka on heidän mielestä hauskaa, mutta jossa hajoaa huonekalut ja taulut seiniltä ja helposti lapset myös satuttaa itsensä vahingossa siinä. Ensin tietenkin pyydetääb lopettamaan, kun vain jatkuu niin ehkä karjaistaan, että nyt loppuu, kun ei lopu niin seuraavaksi ehkä perutaan jo koko ensi vuoden karkkipäivät (kärjistys). Mutta kun mikään puhe ei tehoa eikä riehuminen lopu, niin mitä silloin pitää tehdä?
Kommentit (370)
Risua puolle. Toimi ainakin meille silloin kakarana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaako riehuminen tyhjästä, vai nousevatko kierrokset asteittain?
Mitä aiemmin puutut tilanteeseen, sen helpompi riehunnalta on katkaista siivet. Katkaisu vaatii huomion siirtämistä johonkin muuhun leikkiin tms. Luultavasti tämä vaatii sinulta aktiivista osallistumista- ovelta huutelu ja maanittelu: "olkaa rauhallisesti" tuskin auttaa.
Mutta joo, jos tämä riehunta on uutta ja alkoi koulun/eskarin aloituksen myötä, syyt löytynevät siltä suunnalta. Olisko joku jännityksen purkatuminen kyseessä tai uusien "taitojen" / rajojen opettelu.
Jututa lasta sopivalla hetkellä. Onko hän nähnyt itse riehuntaa tai osallistunut siihen. Miten hän sen koki? Mitä siitä seurasi? Kerro myös mitä itse ajattelet tai mitä itse toivot. Ilman moralisointia tai paasausta. Ikätason mukaisesti.
Riehuntahan on jonkinlaista energian purkamista ja hulluttelua ja kontrollista irti päästöä. Jos lapsella on tarvetta tälläiseen, miten sitä voisi tehdä rikkomatta huonekaluja? Tanssikaa vaikka tai ilveilkää tai mitä nyt keksitkin.
Otat tukevasti kiinni tiukkaan otteeseen ja tuijotat silmiin ja sanot että "nyt loppu temppuilu ja lisäät rangaistusuhkaukset jotka seuraa jos homma ei lopu(ja toteutat ne).
Tämä toimii jos ote ei vielä ole menetetty. Jos tilanne on jo mennyt käsistä ja lapset jo todellisuudessa ovat määränneet jo kauan ja pelkäät lasuja jne. , niin silloin tilanne on haastavampi. Varsinkin jos lapset jo käyvät päällesi ja purevat tms. Jo olet menettänyt jo uskottavuutesi heidän silmissään. Jo menetettyä auktoritettiä on hankalampi saada takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö lapset, että sohvillä ei hypitä. Onko se teillä kielletty aina. Meillä ei tuollaista ongelmaa ole ollut koskaan. Vähän on sääntöjä ja ne säännöt on ehdottomia esim sohvilla ei hypitä.
Meillä ainakin on aina käyty ulkona aamuin ja illoin. Siellä saa reuhata. Aamuisin, kun alkaa meno kiihtymään niin ulos.
Lapset tietää kyllä ja aina on ollut kielletty. Tämä riehumisongelma alkoi vasta tänä syksynä kun esikoinen meni kouluun. Ja tietenkin nuorempi sitten lähti siihen heti mukaan. Tapahtunut vain muutaman kerran, mutta nekin liikaa. Ja molemmat siis on jo niin isoja, että ei meillä arkisin mitään aamu-ulkoiluja ole, koulussakaan ei isompi paljoa ulkoile kun välkät on lyhyitä.
Tällaista rallia se on päiväkodin arki nykyisin. Yksi aloittaa hölmöilyn, viisi seuraa perässä. Jakotiloja ei ole, työntekijät ei riitä, on muutakin tuen tarvetta lapsilla. Mutta aika menee näiden pentujen kaitsemiseen, hillitsemiseen ja jatkuvaan lähiohjaukseen. Kotonako tuollainek käytös on sallittua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhaan meillä ainakin oli ovenpielessä "koivuherra", ei tarvinnut kuin näyttää että siellä se on, niin kummasti muksut asettuivat. Mutta eihän tämän päivän lapsia saa komentaa, puhumattakaan, että näyttäisi sitä koivuherraa. Mutta ei pidä valittaa, itsehän olette asian saaneet aikaiseksi eikä ne siitä viisastu edes vanhetessaan, nykyaikana kun kaikki on sallittua. Mutta niinhan se vanha sananlasku sanoo, että mitä kylvää sitä myös niittää.
Meillä oli lapset aikoinaan tarhassa. Kotona ei kyllä menty kuin päättömät kanat.
En tiedä vaistosiko lapseni jo lapsena, että olen liikuntarajoitteinen äiti.
Kaikista parasta mitä olen saanut ovat ihanat lapseni.
Hyvää Joulua kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInä vein oman lapseni jäähylle omaan huoneeseen. Toisten lasten kohdalla en tiedä, miten toimisin. Siitä voi nykyään saada vaikka linnaa tai pahoinpitelysyytteen, jos huomauttaa jostain tai puuttuu asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan meillä ainakin oli ovenpielessä "koivuherra", ei tarvinnut kuin näyttää että siellä se on, niin kummasti muksut asettuivat. Mutta eihän tämän päivän lapsia saa komentaa, puhumattakaan, että näyttäisi sitä koivuherraa. Mutta ei pidä valittaa, itsehän olette asian saaneet aikaiseksi eikä ne siitä viisastu edes vanhetessaan, nykyaikana kun kaikki on sallittua. Mutta niinhan se vanha sananlasku sanoo, että mitä kylvää sitä myös niittää.
oli ovenpielessä "koivuherra", ei tarvinnut kuin näyttää että siellä se on
Jos ei koskaan tarvinnut kuin näyttää, niin mistä sitten tiesivät, että sitä kannattaa karttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota lapset kiinni. Pysäytä ne! Rajat ja rakkaus. "Kiristä" kasvatus, opeta lapsille rajoja ja tottelemista.
Tätä olen tehnytkin. Eli ottanut kiinni, niin hellästi kuin ikinä vain pystyy. Tarkoituksena vain pysäyttää. Mutta lapset alkaa itkemään ja huutamaan täysiä älä äiti satuta ja puhuvat viikon siitä että äiti satutti. Vaikka oikeasti en millään tavalla satuttanut, ainoastaan pysäytin menon omalla kädellä. Kukaan muukaan ei sen hellemmin pystyisi pysäyttämään lasta. Mutta jos siinä lasta sattuu sitten vahingossa, kun se rimpuilee niin kovin, niin miten tällainen tilanne oikein on tarkoitus hoitaa?
Huhhuh. Vanhemmuus hukassa, taas.
Toivon että olet provo.
Koska lapset ovat jo noin isoja, niin tekisin näin, kuten olen itse aikanaan lapsilleni tehnyt:
Ensinnäkin mä olen kyllä pysäyttänyt lapset ihan jämäkästi. Ei mitenkään hellästi lällytellen, en tietenkään tahallaan satuttaen, mutta siten että homma todella on pysähtynyt siihen. Mulla tosin on aina ollut myös auktoriteetti lapsiini, ei siitä muuten olisi mitään tullut, kun on kolme poikaa ja pienikokoinen äiti.
Mutta lapsille olen sanonut jo aikanaan näin: Jos te oikeasti koette ja olette sitä mieltä, että teitä täällä satutetaan tahallaan, niin siitä pitää ilman muuta kertoa eteenpäin. Mutta teidän pitää myös ymmärtää, että jos te kerrotte sellaista muille aikuisille, niin ne aikuiset kyllä uskoo teitä, ja silloin siitä voi seurata, että te ette voi enää asua kotona. Ja siinä vaiheessa ei enää auta, että sanoo että ei se asia ollutkaan näin, noin isoja asioita ei voi vain perua.
Meillä meni kyllä jakeluun hyvin nopeasti, ja loppui sellainen "äiti satuttaa"- älinä, joka oli selvästi jostain koulusta/pk:sta opittua, kun siihen usein liittyi sellainen ihme naukuminen, ja sitä huutoa tuli jo siitä, jos kulki liian läheltä ohi.
Opeta heidät rauhallisempien leikkien pariin.
Osta heille hyvä videopeli joka sopii kaikenikäisille, eivät riehu tylsyyttään enää. 🙂
Lapset yleensä alkaa päättömän ympärijuoksentelemisen, hyppelyn ja riehumisen ihan siitä syystä kun on tylsää eikä löydy järkevää tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme monia nykyvanhempia vaivaa? Lasten annetaan käyttäytyä miten vaan, vanhemmat eivät välitä. Ehkä yritetään vähän kieltää, muttei jakseta viedä loppuun asti. Se on heitteillejättöä. Vanhemman velvollisuus on kasvattaa lastaan. Se voi tarkoittaa vaikka kieltämistä, tai tässä tapauksessa tiukasti sanomista: Riehuminen loppuu NYT. Ja sitten se myös loppuu.
Luontaista liikkumisen tarvetta ei saa lopettaa. Lapset pitää ohjata muuhun toimintaan. Energiaa kun on niin toiminta ohjataan ulkoleikkeihin, töihin ja sisällä kodin hommiin. Mielekästä toimintaa ei sääolosuhteet haittaa. Kaverit ulkona ja pihaleikit, majojen rakentelu ym.
Nro 211: siis vau. Nostan oikeasti hattua! Rauhallisesti selitetty seuraukset ja vastuu, mikä tähän liittyy. Erittäin hyvin toimittu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiiä. Meillä saa riehua, tehdään patjoista kasa mihin saavat pomppia ja painitaan yhdessä. Lapset 5 ja 7. Ulkoilulla koitan saada pahimmat energiat pois, mutta sadepäivinä sitten temppuillaan sisällä. Joskus niitä pitää olla ohjaamassa leikeissä, kunnes alkaa sujumaan.
Laitan myös muksut eri tilaan toisistaan jos menee överiksi. Huutamisesta ja kiljumisesta en tykkää, niistä esim tiukka puhuttelu ja leikit seis. Joskus niitä v-tuttaa kun leikit pitää lopettaa mutta siinäpähän sitten :-)
Pointti oli kai se energian ohjaaminen "sallittuun riehumiseen"
T.216
käsittämätöntä touhua. lapsia kannattaa alkaa kasvattaa pienestä asti, opettaa ja neuvoa, ohjata esimerkillä. ei kaikkien lapset koskaan käyttäydy noin.
Oletko seurannut, mitä lapset syövät? Jos ruoka sisältää paljon tietyillä E-koodeilla merkittyjä ruokia, niillä on vaikutusta MIELEEN JA TERVEYTEEN. Ainakin karkit ja limsat tarkkailuun. Vain joskus tiettynä päivänä. Kouluissa annetaan, mitä annetaan, mutta kotiruoka voisi olla valikoitua . Antioksidanttiklinikat ja ravintoterapeutit osaavat neuvoa asioissa. Ne tosin maksavat, mutta jos säästää väärässä paikassa, seuraukset vaikuttavat lasten - tietenkin vanhempienkin - koko loppuelämään. "Olet mitä syöt" ohjelmaa kannattaa aluksi edes vilkaista. Terveyssummit-ohjelmaa myös. Siellä on uskomaton määrä tietoa, joskus ihan hämmästyttävää.
Tämä EI OLE maksettu mainos, vaan erään mummun kokemuksia kohta kolmenkymmenen vuoden ajalta.
Antti Heikkilän Lääkkeetön elämä-niminen kirja kannattaa ainakin selata. Kaarlo Jaakkolan kirjat myös. Katso kaupassa jokaisen ostoksen ja paketin tuoteseloste. Tutki, mitä ne koodit tarkoittavat. Kaupoissa on paljon ihmisravinnoksi kelpaamatonta. Ja esimerkiksi energiajuomat voivat pilata kenenkä tahansa terveyden. Ravintolisillä voi rikastuttaa elintärkeiden vitamiinien ja hivenaineisen saantia.
Tietoa on valtavasti saatavilla.
Toivotan onnea ja rauhallista elämää.
Urheilua koulun jälkeen? Olisiko mitöän urheilulajia mistä vanhempi lapsi voisi tykätä. Yhdessä pikkuveljen kanssa palloa potkimaan koulun jälkeen niin saa ylimääräistä energiaa pois. Hulluksihan itsekin tulee jossei pääse liikkumaan tarpeeksi ulkona.
Tai sitten lautapelejä tms.
Joka päivä pari tuntia ulkoilua. Pallon potkimista, kiipeilyä leikkipaikalla.
Lapsilla on useasti liikaenergiaa jäljellä mistä pääsee parhaiten fyysisellä liikunnalla.
Yläkerrassani asuu perhe, päiväkoti-ikästä pikkupoikaa ei käytetä ulkona leikkimässä päivittäin. Asunnossa alkaakin sitten illemmalla semmon mekkala kun juoksee huoneesta toiseen. Vanhemmat komentavat.
En tiedä😀 joskus oltiin hotellilomalla ja lapsineni olin hotsellihuoneessa ja ne pisti kunnon bileet käyntiin 😂 itse menin dalin punttikselle ja kun palasin, istuin isolla ikkunalaudalla verhon takana katsomassa kahvilan näkymiä😀 kyl ne sit rauhottuikin🥰😂😂😂