Mitä pitää tehdä kun lapset riehuu eikä tottele?

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan kun omat lapset olivat pieniä ja riehunta alkoi,  niin alettiin miehen kanssa riehumaan ja tekemään kaikkea yhtä hullua kuin vintiöt. Ei mennyt kauaa, kun jäivät suu auki tuijottamaan ja menivät omaa  huoneeseen leikkimään.

Nyt ovat jo aikuisia ja muistelevat naureskellen asiaa. 

Heidän ei ole tarvinnut käyttää tuota konstia, kuhan vain uhkaavat sillä😅

Kerran kaupassa oli pikkupoika joku 4-5 vuotias joka itki karkkihyllyn edessä kun isänsä ei ostanut karkkia ja heittäytyi ulvomaan kaupan lattialle isänsä matki ja heittäytyi (vaati varmaan kanttia) lattialle ja alkoi kans ulvomaan sit se poika lopetti katsoi hämmästyneenä ja sanoi että isä mennään pois 😃

Ota syliin ja kysy miksi riehuu. Jos mahdollista kannattaa suunnata huomio muualle, esim ehdottaa jotain peliä tai yhteistä leikkiä. Tai vielä parempi jos voisi lähteä ulos.

Otat olkapäästä reippaasti kiinni, katsot tiukasti silmiin ja sanot kuuluvalla ja matalalla äänellä: "SOHVALLA EI POMPITA EIKÄ TYYNYJÄ HEITELLÄ. KERÄÄ NUO TYYNYT HETI. SITTEN TULET KEITTIÖN PÖYDÄN ÄÄREEN." 

Jos lapsi alkaa kitisemään ja riehumaan, niin jälleen otat siitä kiinni jämäkästi ja sanot tiukasti matalalla äänellä (lapsi hämmästyy tätä muuttunutta, vakavaa ääntä): "KUULIT KYLLÄ, MEILLÄ EI POMPITA SOHVILLA EIKÄ NIITÄ TYYNYJÄ HEITELLÄ. NYT KERÄÄT NUO TYYNYT HETI JA TULET SITTEN SAMAN TIEN KEITTIÖN PÖYTÄÄN ISTUMAAN."

Sillä aikaa kun lapsi kerää ne tyynyt, niin nostat pöytään piirustusvehkeet. Kun lapsi tulee istumaan, niin jatkat sillä matalalla äänellä:  "NYT MEILLÄ ON PIIRUSTUSVARTTI. AINAKIN 15 MINUUTTIA PIIRRETÄÄN. EI MITÄÄN PULINOITA VAAN JOKAINEN TEKEE OMAA PIIRUSTUSTA."  Sitten näytät esimerkkiä ja alat piirtämään omalle paperillesi. Jos lapsi kitisee ettei halua, niin toistat vaan sillä matalalla ja määrätietoisella äänellä, että nyt on piirustusvartti ja jos kitinä jatkuu, niin se 15 minuutin aika alkaa alusta. Ehkä joudut tätä pari kertaa toistamaan, mutta lopulta lapsi luovuttaa ja alkaa piirtelemään. Jossain vaiheessa teillä onkin jo sitten ihan mukavaa ja voi olla ettei se 15 minuuttia riitä ollenkaan, kun lapsi uppoutuu tekemiseen. 

En saanut nyt lainattua tarkoittamaani kommenttia, mutta vastauksena siihen, että et retuuttaisi työkaveriasikaan: Jos työkaveri alkaisi työpaikalla riehumaan sillä tavalla, että huonekalut hajoaa ja on vaarassa satuttaa itseäänkin, niin kyllä pitäisin todennäköisenä että siinä jonkinlaista fyysistä rajoittamista saatettaisiin käyttää. Siis toki tilanteesta riippuen: saadaanko puhumalla rauhoitettua, onko mahdollista poistua tilanteesta vai lähteekö perään, kuinka paljon työntekijöitä on paikalla - jos on vain kaksi ihmistä vuorossa ja toinen sekoaa niin toisen ei välttämättä kannata alkaa yksin painimaan, kun aikuinen on vähän isompi kuin lapsi. Mutta tietyissä tilanteissa ehdottomasti olisi paikallaan puuttua toisen koskemattomuuteen ambulanssia ja/tai poliisia odotellessa, ja se olisi täysin laillista ja oikein.

Vitsaa kintuille.

Varmistin pois ja pam-pam.

Burana 9mm pitkävaikutteinen.

Ota kiinni ja pidä sylissä niin pitkään, että riehuminen  loppuu. Auttoi meillä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota lapset kiinni. Pysäytä ne! Rajat ja rakkaus. "Kiristä" kasvatus, opeta lapsille rajoja ja tottelemista.

 

Tätä olen tehnytkin. Eli ottanut kiinni, niin hellästi kuin ikinä vain pystyy. Tarkoituksena vain pysäyttää. Mutta lapset alkaa itkemään ja huutamaan täysiä älä äiti satuta ja puhuvat viikon siitä että äiti satutti. Vaikka oikeasti en millään tavalla satuttanut, ainoastaan pysäytin menon omalla kädellä. Kukaan muukaan ei sen hellemmin pystyisi pysäyttämään lasta. Mutta jos siinä lasta sattuu sitten vahingossa, kun se rimpuilee niin kovin, niin miten tällainen tilanne oikein on tarkoitus hoitaa? 

Annat siis oman lapsesi hyppiä silmillesi ja manipuloida sinua, koska sille on epäilemättä joku toinen lapsi koulussa kertonut, että vanhemmat ovat avuttomia kun huudat että älä satuta ja sitten puhut että äiti satutti. 

Anna huutaa, anna puhua. Sitten kun lapsi on rauhoittunut, voit tietysti kertoa sille miten kävi tarinassa Pekka ja Susi lapselle, joka koko ajan narrasi. Että jos aina vinkuu sattumista, kun ei oikeasti satu, kukaan ei ehkä usko silloin kun sattuu oikeasti. Ja ylipäänsä voisitte keskustella rehellisyyden merkityksestä. 

Noin muuten, ennaltaehkäisy on tässäkin avainasemassa. Ota lapsi "haltuun" ENNEN kuin se alkaa riehua. Joko viskaat pihalle riehumaan, jos kyse on siitä että koulupäivän aikana ei ole saanut purkaa energiaa, tai jos riehuminen on väsymyksestä johtuvaa, ohjaat lapset rauhoittavaan tekemiseen ENNEN kuin ne ovat ylikierroksilla. 

Ihan lapsillekin on olemassa kaikenlaisia rentoutus- ja meditaatioäänitteitä, niitä voi kuunnella koko perheen voimin aina ensimmäiseksi kun on tultu kotiin. Takaan että illat muuttuu hyvin erilaisiksi. Se 15 minuuttia mikä siihen menee ei sanottavasti kotitöitä tai päivällistä viivästytä. 

Mutta joo, siitä se alkaa että selvität riehuuko lapsi väsymystä vai liikunnan puutetta ja toimenpiteet sen mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään, koska lapset saavat nykyään päättää kaikesta.

Olin tällä viikolla hammaslääkärin odotusaulassa ja siellä oli myös isä lapsensa kanssa. Lapsi tokaisi, että "ei tää mikään hammaslääkäri ole" ja isä kysyi, että mikäs sitten. Lapsen vastaus oli "sairaala" ja isä hyväksyi tämän vastauksen eikä korjannut oikeaksi, mutisi vain "vai niin". Lapsi sai siis tässä tapauksessa päättää, että kyseessä on sairaala eikä hammaslääkäri, totta kai.

Tuohan oli erinomaista vanhemmuutta. Osa lapsista on sellaisia vastaanväittäjä- ja vänkääjäluonteita, että "vai niin" on paras vastaus niiden väittämiin. Tämäkin lapsi oli luultavasti sellainen, halusi vaan vänkäämällä saada huomiota, ja isänsä viisaasti osoitti, että huomiota ei saa sillä. 

Varmaan pystyt myös jostain ennakoimaan, että touhu alkaa mennä tuohon suuntaan. Siinä vaiheessa voisi ohjata lapset tekemään jotain muuta. Jos tilanne on jo päällä, niin sitten keskeytät sen niin monta kertaa kuin tarve vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota lasta kiinni kädestä ja ohjaa hänet istumaan paikoilleen, tuollaiset turhat uhkailut voi unohtaa kokonaan. Anna lapsille mahdollisuus purkaa energiaa riittävästi. Kotiin voi hommata vaikka pienen trampoliinin. 

Jos lapsia ottaa kädestä kiinni ja ohjaa istumaan, niin riehuminen vain yltyy, he repäisevät tietenkin käden irti ja juoksevat kahta kovempaa. Jos pitää tiukasti kädestä, niin he rimpuilevat niin kovaa että siinä satuttavat itsensä. Jos se menisi noin helposti kuin kirjoitat, niin en varmaan täällä kyselisi neuvoja.

 Lasta otetaan silloin kiinni tiukalla ja turvallisella otteella, esim. pidetään sylissä , jolloin ei saa rimpuilla itseään karkuun tai satuta itseään. 

Tämä varmaan toimii ihan pienillä l

Tottakai pystyt pitämään isoakin ekaluokkalaista sylissä lujasti. Ei se voimista ole kiinni, sinulla on vaan avuton ja heikko luonne. Ei sinun tarvitse tehdä tuota kuin pari kertaa ja se oppii kyllä rauhoittumaan käskystä. Koska jos lapsi oli aivan rauhallinen ennen kouluun menoa ja villiintyi vasta sitten, kyse ei ole mistään nepsystä, pelkästä pahasta tavasta. 

Tai pistä miehesi kurinpitotoimiin. Tuskinpa nämäkään lapset ovat pyhästä hengestä siinneet. 

Minua aina ihmetyttää nämä naiset, jotka antavat jopa lastensa terrorisoida itseään. Itse päätin hyvin nuorena, että kun kotoa pääsen, minun silmilleni ei hypi kukaan, koskaan (dominoiva äiti ja isommat sisarukset, sain siitä tarpeekseni). Eikä ole hyppinyt. Kukaan ei edes kokeile, paitsi koiranpennut tietysti tietyssä ikävaiheessa. Ja nekin rauhoittuu kun pitää jämäkästi sylissä eikä välitä pienistä verinaarmuista. Hyvin pian nekin alkavat kerjätä syliin, kun meno alkaa mennä niin villiksi. Siis oikeasti juoksevat syliin, että "purista mua lujasti koska riivaaja meni minuun". 

Sama mukuloiden kanssa. Niiden pitäisi tietää että sinä olet se rauhan ja turvan lähde aina, etkä mikään avuton vikisijä ja käsienheiluttelija. Mieti nyt vähän, miten lapsillasi voisi kehittyä minkäänlaista perusturvallisuudentunnetta, jos ne eivät tunne koko ajan että sinä kyllä hanskaat minkä hyvänsä tilanteen, ja lasten riekkumiset on  pienintä siinä? 

Ja jos ei siihen pysty, täytyy ihan oikeasti pitää se mies talossa. Ne pysyy yleensä vakaampina ja rauhallisempina ja pystyvät rauhoittamaan lapset pelkällä murahduksella. Minulla on yksi tuttavaperhe, missä äiti rääkyy lapsille pää punaisena eikä se tehoa. Sitten isänsä (pieni, vaatimaton, hiljainen mies joka yleensä vaan hymyilee silmillään) ynähtää: Nyt loppu. Ja lapset rauhoittuu. Ja koirat. Ja vaimo. Ko. mies on kyllä muutenkin poikkeuksellinen, enpä taida tuntea ketään joka olisi niin taitava ja vaatimaton ja kaikkien arvostama. Ihmiset aistii kyllä sellaisen hiljaisen kompetenssin. 

OT, mutta miksiköhän narskut yrittää aina saada huomiota kaikenlaisella leveilyllä ja temppuilulla, kun oikeasti eniten rispektiä saa juuri nuo "harmaat miehet", jotka ei juuri suutansa avaa -eivätkä ole sitä rispektiä edes vailla? Miksei narskut yritä larpata niitä? 

Niinpä , kyllä vanhemmat ovat avuttomia, etteivät saa lapsille rajoja. Se näkee tämän päivän nuorisosta , eivät kunnioita muita ihmisiä lainkaan , pahantekoon aina  valmiita. Sänkyllä hyppivät tulevat kylään , sama peli jatkuu, vanhemmat eivät komenna edes kylässä,  kun komentaa loukkaantuu. Tehkööt kotonaan tätä mut ei kylässä.

En nyt ymmärrä miten se olisi hankalaa ohjata lapset ulos tilanteessa, jossa riehuminen alkaa. Napakasti sanotaan, että nyt ulos riehumaan ja ohjataan lapset pukemaan ja ulos. Yksi vaihtoehto huonon sään ollessa ulkona on se, että ohjataan kodin töihin. 

nne voi antaa mustalaisille ja kertoa että ne on vaihdokkaita.

Ehkä tämä vauvapalsta kannattaa sulkea ja keskittyä lapsiin täysillä.

Pitää kysyä että haetko itse risun vai haenko minä?

Vierailija kirjoitti:

Varmistin pois ja pam-pam.

Say you last word🤣🤣🤣

Sanoisin että jos et ole kunnolla puppis 👴👴👴👴 tulee ja syö sut😛😛😛😛😛😎😎😎😎

Rangaistus riehumisesta Tottakai. Onko se sitten puhelin pois, tai karkit pois,  sen päättää aikuinen eli sinä itse.