Mitä pitää tehdä kun lapset riehuu eikä tottele?

Ota lapset kiinni. Pysäytä ne! Rajat ja rakkaus. "Kiristä" kasvatus, opeta lapsille rajoja ja tottelemista.

Näyttää tunnekorteista mikä tunne lapsella on ja neuvoa parempi tapa ilmaista kyseinen tunne. T: vakasosionomi

Vierailija kirjoitti:

Ota lapset kiinni. Pysäytä ne! Rajat ja rakkaus. "Kiristä" kasvatus, opeta lapsille rajoja ja tottelemista.

 

Tätä olen tehnytkin. Eli ottanut kiinni, niin hellästi kuin ikinä vain pystyy. Tarkoituksena vain pysäyttää. Mutta lapset alkaa itkemään ja huutamaan täysiä älä äiti satuta ja puhuvat viikon siitä että äiti satutti. Vaikka oikeasti en millään tavalla satuttanut, ainoastaan pysäytin menon omalla kädellä. Kukaan muukaan ei sen hellemmin pystyisi pysäyttämään lasta. Mutta jos siinä lasta sattuu sitten vahingossa, kun se rimpuilee niin kovin, niin miten tällainen tilanne oikein on tarkoitus hoitaa? 

Muuta ulkomaille. Siellä ei tarvitse pelätä lasua vaikka lapsi itkisi ja huutaisi.

Tietääkö lapset, että sohvillä ei hypitä. Onko se teillä kielletty aina. Meillä ei tuollaista ongelmaa ole ollut koskaan. Vähän on sääntöjä ja ne säännöt on ehdottomia esim sohvilla ei hypitä. 

Meillä ainakin on aina käyty ulkona aamuin ja illoin. Siellä saa reuhata. Aamuisin, kun alkaa meno kiihtymään niin ulos. 

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö lapset, että sohvillä ei hypitä. Onko se teillä kielletty aina. Meillä ei tuollaista ongelmaa ole ollut koskaan. Vähän on sääntöjä ja ne säännöt on ehdottomia esim sohvilla ei hypitä. 

Meillä ainakin on aina käyty ulkona aamuin ja illoin. Siellä saa reuhata. Aamuisin, kun alkaa meno kiihtymään niin ulos. 

Lapset tietää kyllä ja aina on ollut kielletty. Tämä riehumisongelma alkoi vasta tänä syksynä kun esikoinen meni kouluun. Ja tietenkin nuorempi sitten lähti siihen heti mukaan. Tapahtunut vain muutaman kerran, mutta nekin liikaa. Ja molemmat siis on jo niin isoja, että ei meillä arkisin mitään aamu-ulkoiluja ole, koulussakaan ei isompi paljoa ulkoile kun välkät on lyhyitä. 

Ei mitään, koska lapset saavat nykyään päättää kaikesta.

Olin tällä viikolla hammaslääkärin odotusaulassa ja siellä oli myös isä lapsensa kanssa. Lapsi tokaisi, että "ei tää mikään hammaslääkäri ole" ja isä kysyi, että mikäs sitten. Lapsen vastaus oli "sairaala" ja isä hyväksyi tämän vastauksen eikä korjannut oikeaksi, mutisi vain "vai niin". Lapsi sai siis tässä tapauksessa päättää, että kyseessä on sairaala eikä hammaslääkäri, totta kai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota lapset kiinni. Pysäytä ne! Rajat ja rakkaus. "Kiristä" kasvatus, opeta lapsille rajoja ja tottelemista.

 

Tätä olen tehnytkin. Eli ottanut kiinni, niin hellästi kuin ikinä vain pystyy. Tarkoituksena vain pysäyttää. Mutta lapset alkaa itkemään ja huutamaan täysiä älä äiti satuta ja puhuvat viikon siitä että äiti satutti. Vaikka oikeasti en millään tavalla satuttanut, ainoastaan pysäytin menon omalla kädellä. Kukaan muukaan ei sen hellemmin pystyisi pysäyttämään lasta. Mutta jos siinä lasta sattuu sitten vahingossa, kun se rimpuilee niin kovin, niin miten tällainen tilanne oikein on tarkoitus hoitaa? 

Huhhuh. Vanhemmuus hukassa, taas. 

Toivon että olet provo.

Annat niille vapet käteen niin johan rauhoittuvat kun keskittyvät niihin ja ihmettelevät niitä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota lapset kiinni. Pysäytä ne! Rajat ja rakkaus. "Kiristä" kasvatus, opeta lapsille rajoja ja tottelemista.

 

Tätä olen tehnytkin. Eli ottanut kiinni, niin hellästi kuin ikinä vain pystyy. Tarkoituksena vain pysäyttää. Mutta lapset alkaa itkemään ja huutamaan täysiä älä äiti satuta ja puhuvat viikon siitä että äiti satutti. Vaikka oikeasti en millään tavalla satuttanut, ainoastaan pysäytin menon omalla kädellä. Kukaan muukaan ei sen hellemmin pystyisi pysäyttämään lasta. Mutta jos siinä lasta sattuu sitten vahingossa, kun se rimpuilee niin kovin, niin miten tällainen tilanne oikein on tarkoitus hoitaa? 

 

 

Huhhuh. Vanhemmuus hukassa, taas. 

Toivon että olet provo.

En ole provo. Ja miksi vain päivittelet ja haukut etkä neuvo, jos kerran niin erinomaisesti tiedät mitä tuossa tilanteessa pitää tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota lapset kiinni. Pysäytä ne! Rajat ja rakkaus. "Kiristä" kasvatus, opeta lapsille rajoja ja tottelemista.

 

Tätä olen tehnytkin. Eli ottanut kiinni, niin hellästi kuin ikinä vain pystyy. Tarkoituksena vain pysäyttää. Mutta lapset alkaa itkemään ja huutamaan täysiä älä äiti satuta ja puhuvat viikon siitä että äiti satutti. Vaikka oikeasti en millään tavalla satuttanut, ainoastaan pysäytin menon omalla kädellä. Kukaan muukaan ei sen hellemmin pystyisi pysäyttämään lasta. Mutta jos siinä lasta sattuu sitten vahingossa, kun se rimpuilee niin kovin, niin miten tällainen tilanne oikein on tarkoitus hoitaa? 

 

 

Huhhuh. Vanhemmuus hukassa, taas. 

Toivon että olet provo.

" otan lapset hellästi kiinni" , hellyyttä näytetään kun lapsi käyttäytyy hyvin. Mitä jos ottaisit lapset napakasti kiinni? Menevätkö nuo lumihiutaleet rikki??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö lapset, että sohvillä ei hypitä. Onko se teillä kielletty aina. Meillä ei tuollaista ongelmaa ole ollut koskaan. Vähän on sääntöjä ja ne säännöt on ehdottomia esim sohvilla ei hypitä. 

Meillä ainakin on aina käyty ulkona aamuin ja illoin. Siellä saa reuhata. Aamuisin, kun alkaa meno kiihtymään niin ulos. 

Lapset tietää kyllä ja aina on ollut kielletty. Tämä riehumisongelma alkoi vasta tänä syksynä kun esikoinen meni kouluun. Ja tietenkin nuorempi sitten lähti siihen heti mukaan. Tapahtunut vain muutaman kerran, mutta nekin liikaa. Ja molemmat siis on jo niin isoja, että ei meillä arkisin mitään aamu-ulkoiluja ole, koulussakaan ei isompi paljoa ulkoile kun välkät on lyhyitä. 

Missä välissä ne riehuu, kun eikö kouluun pidä lähteä. Passita se koululainen ulos koulumatkalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö lapset, että sohvillä ei hypitä. Onko se teillä kielletty aina. Meillä ei tuollaista ongelmaa ole ollut koskaan. Vähän on sääntöjä ja ne säännöt on ehdottomia esim sohvilla ei hypitä. 

Meillä ainakin on aina käyty ulkona aamuin ja illoin. Siellä saa reuhata. Aamuisin, kun alkaa meno kiihtymään niin ulos. 

Lapset tietää kyllä ja aina on ollut kielletty. Tämä riehumisongelma alkoi vasta tänä syksynä kun esikoinen meni kouluun. Ja tietenkin nuorempi sitten lähti siihen heti mukaan. Tapahtunut vain muutaman kerran, mutta nekin liikaa. Ja molemmat siis on jo niin isoja, että ei meillä arkisin mitään aamu-ulkoiluja ole, koulussakaan ei isompi paljoa ulkoile kun välkät on lyhyitä. 

Missä välissä ne riehuu, kun eikö kouluun pidä lähteä. Passita se koululainen u

Koulun jälkeen tietenkin tai iltaisin. Nuorempi eskarissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö lapset, että sohvillä ei hypitä. Onko se teillä kielletty aina. Meillä ei tuollaista ongelmaa ole ollut koskaan. Vähän on sääntöjä ja ne säännöt on ehdottomia esim sohvilla ei hypitä. 

Meillä ainakin on aina käyty ulkona aamuin ja illoin. Siellä saa reuhata. Aamuisin, kun alkaa meno kiihtymään niin ulos. 

Lapset tietää kyllä ja aina on ollut kielletty. Tämä riehumisongelma alkoi vasta tänä syksynä kun esikoinen meni kouluun. Ja tietenkin nuorempi sitten lähti siihen heti mukaan. Tapahtunut vain muutaman kerran, mutta nekin liikaa. Ja molemmat siis on jo niin isoja, että ei meillä arkisin mitään aamu-ulkoiluja ole, koulussakaan ei isompi paljoa ulkoile kun välkät on lyhyitä. 

Missä välissä ne riehuu, kun ei

Että ihan koululaisia jo, nuorinkin eskarissa. Luulin aloituksesta että kyse on taaperoista. Nyt asia muuttuu vieläkin pahemmaksi. Miten "kasvatus" meni koko pikkulapsiajan??

Ota lasta kiinni kädestä ja ohjaa hänet istumaan paikoilleen, tuollaiset turhat uhkailut voi unohtaa kokonaan. Anna lapsille mahdollisuus purkaa energiaa riittävästi. Kotiin voi hommata vaikka pienen trampoliinin. 

Vanhempi ekalla, nuorempi eskarissa. Ja esikoisen koulun aloitukseen asti kaikki meni hyvin, kotina ei riehuttu. 

Vierailija kirjoitti:

Ota lasta kiinni kädestä ja ohjaa hänet istumaan paikoilleen, tuollaiset turhat uhkailut voi unohtaa kokonaan. Anna lapsille mahdollisuus purkaa energiaa riittävästi. Kotiin voi hommata vaikka pienen trampoliinin. 

Jos lapsia ottaa kädestä kiinni ja ohjaa istumaan, niin riehuminen vain yltyy, he repäisevät tietenkin käden irti ja juoksevat kahta kovempaa. Jos pitää tiukasti kädestä, niin he rimpuilevat niin kovaa että siinä satuttavat itsensä. Jos se menisi noin helposti kuin kirjoitat, niin en varmaan täällä kyselisi neuvoja.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi ekalla, nuorempi eskarissa. Ja esikoisen koulun aloitukseen asti kaikki meni hyvin, kotina ei riehuttu. 

Oletko Ap? Miten kaikki on sitten muuttunut näin radikaalisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota lapset kiinni. Pysäytä ne! Rajat ja rakkaus. "Kiristä" kasvatus, opeta lapsille rajoja ja tottelemista.

 

Tätä olen tehnytkin. Eli ottanut kiinni, niin hellästi kuin ikinä vain pystyy. Tarkoituksena vain pysäyttää. Mutta lapset alkaa itkemään ja huutamaan täysiä älä äiti satuta ja puhuvat viikon siitä että äiti satutti. Vaikka oikeasti en millään tavalla satuttanut, ainoastaan pysäytin menon omalla kädellä. Kukaan muukaan ei sen hellemmin pystyisi pysäyttämään lasta. Mutta jos siinä lasta sattuu sitten vahingossa, kun se rimpuilee niin kovin, niin miten tällainen tilanne oikein on tarkoitus hoitaa? 

Sanot mitä nyt tehdään. Esim. koska et tottele että sohvalla ei saa hyppiä, nostan sinut pois sohvalta. Anna huutaa, älä reagoi, älä puhu mitään ylimääräistä, älä pyydä anteeksi tai helli lasta, vaikka lapsi väittää että sattuu, kun todellisuudessa ei satu, hän haluaa vain tahtonsa läpi. 

Tää on taas tätä samaa paskan juhantaa ... 💩💩💩💩💩💩💩