Anoppi sabotoi suhdettamme

Anoppi ei voi sietää minua. Tai todennäköisesti ei ketään muutakaan kumppaniksi hänen pojalleen. Tämä varmaan suht yleistä valitettavasti on, mutta onko muilla tilanne mennyt näin älyttömyyksiin?

Kun muutimme mieheni kanssa yhteen, alkoivat anopin oudot oireet ja tutkimuksissa juokseminen. Alkuun olimme tietysti huolissamme ja pelkäsimme, mistä on kyse. Anoppi valitti koko ajan millloin mitäkin oireita (päänsäryt, joihin liittyi näön hämärtyminen, huimaus, vatsakivut, selkäkivut, jalkakivut ...). Hän kävi vuoden ajan eri tutkimuksissa eikä mitään löytynyt. Oireet vaihtelivat ja muuttuivat eikä kuviossa ollut mitään johdonmukaisuutta. Minun mielestäni kyseessä on jostain psykologisesta ja uskon asian liittyvän meidän yhteen muuttoon (ja poikansa muuttoon kauas hänestä). Välillä oireet häviävät, mutta voimistuvat aina, kun meillä on jotain yhteistä sovittuna. Olimme esim. lähdössä lomamatkalle, jolloin yllättäin anopin tila "romahti" ja mieheni halusi perua reissun. Välissä oli vajaa vuosi hyvää aikaa eikä oireista puhuttu mitään. Asuimme ensin vuokralla, mutta hiljattain ostimme talon. Kun anoppi kuuli tästä (ja varmaan tajusi muuttomme pysyvyyden), palasivat oireet jälleen.

Mieheni uskoo oireisiin ja riitelemme asiasta jatkuvasti. Minusta oireet johtuvat anopin läheisriippuvuudesta poikaansa ja ovat hänen (joko tietonen tai tiedostamaton) yritys saada poikansa jälleen lähelleen ja pois minun luota. Kun anoppi käy kylässä, seuraan hänen tekemisiään. Hän saattaa puuhailla ihan normaalisti kaikenlaista. Mutta kun mieheni astuu huoneeseen, alkaa valitus oireista. Välillä hän jopa ontuu kävellessään ja olen huomannut jalan vaihtuvan. Kun tästä sanoin miehelleni, mieheni suuttui. Mieheni mielestä on tunteeton ja ilkeä. Onko muilla vastaavia kokemuksia?