Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi sabotoi suhdettamme
11.12.2025 |
Anoppi ei voi sietää minua. Tai todennäköisesti ei ketään muutakaan kumppaniksi hänen pojalleen. Tämä varmaan suht yleistä valitettavasti on, mutta onko muilla tilanne mennyt näin älyttömyyksiin?
Kun muutimme mieheni kanssa yhteen, alkoivat anopin oudot oireet ja tutkimuksissa juokseminen. Alkuun olimme tietysti huolissamme ja pelkäsimme, mistä on kyse. Anoppi valitti koko ajan millloin mitäkin oireita (päänsäryt, joihin liittyi näön hämärtyminen, huimaus, vatsakivut, selkäkivut, jalkakivut ...). Hän kävi vuoden ajan eri tutkimuksissa eikä mitään löytynyt. Oireet vaihtelivat ja muuttuivat eikä kuviossa ollut mitään johdonmukaisuutta. Minun mielestäni kyseessä on jostain psykologisesta ja uskon asian liittyvän meidän yhteen muuttoon (ja poikansa muuttoon kauas hänestä). Välillä oireet häviävät, mutta voimistuvat aina, kun meillä on jotain yhteistä sovittuna. Olimme esim. lähdössä lomamatkalle, jolloin yllättäin anopin tila "romahti" ja mieheni halusi perua reissun. Välissä oli vajaa vuosi hyvää aikaa eikä oireista puhuttu mitään. Asuimme ensin vuokralla, mutta hiljattain ostimme talon. Kun anoppi kuuli tästä (ja varmaan tajusi muuttomme pysyvyyden), palasivat oireet jälleen.
Mieheni uskoo oireisiin ja riitelemme asiasta jatkuvasti. Minusta oireet johtuvat anopin läheisriippuvuudesta poikaansa ja ovat hänen (joko tietonen tai tiedostamaton) yritys saada poikansa jälleen lähelleen ja pois minun luota. Kun anoppi käy kylässä, seuraan hänen tekemisiään. Hän saattaa puuhailla ihan normaalisti kaikenlaista. Mutta kun mieheni astuu huoneeseen, alkaa valitus oireista. Välillä hän jopa ontuu kävellessään ja olen huomannut jalan vaihtuvan. Kun tästä sanoin miehelleni, mieheni suuttui. Mieheni mielestä on tunteeton ja ilkeä. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus tulee sairaudet pahaan aikaan. Mieheni kuoli kun yks oli ulkomailla komennuksella, yks eka päivää uudessa työssä ja yhellä ois ollut illalla tärkeä työtilaisuus.
Äkillinen kuolema sattui ihan kiusaksi huonoon aikaan.
Oliko miehelläsi tapana ennen kuolemaansa sairastua aina nimenomaan huonoon aikaan, silloin kun muilla oli jotain tärkeää tekeillä?
Hän ihan kerralla järjesti kunnon sabotaasin, sanoisi aloittaja.
( nivelsairaudet alkavat ajoittaisilla ontumisille miten ärtynyt kulloinkin jompikumpi polvista/lonkista on.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Münchausenin oireyhtymä. Voi olla läheisriippuvuuttakin, mutta sairauksien teeskentely on nimenomaan Münchausenin piirre.
Kyllä. Ihminen eikä etenkään anoppi voi eikä saa olla oikeasti sairas. Ei miniöitten elämää saa pilata.
Tuo asenne on se joka laittaa miniän/lapsen muistisairaalle raivoamaan, käskemään lonkka/sydänsairaan vaan ruveta hölkkäämään ja vaellusretkille, kyllä siinä nivelet ja sydän paranee.
SAA olla sairas. Sairaudelle ei voi mitään. Mutta jos sattuu aina sairastumaan kun poika on lähdössä puolisonsa kanssa matkoille, niin mahtaako se oikeasti olla sattumaa?
Kun on tarpeeksi pahaa tahtoa kaikkien sairaudet ovat teeskenneltyjä tai itsehankittuja paitsi oma migreeni ja kuukausittaiset kivut.
Anopeilla huomion tavoittelua. Tahdonvoimalla ja positiivisella ajattelulla pysyy terveenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus tulee sairaudet pahaan aikaan. Mieheni kuoli kun yks oli ulkomailla komennuksella, yks eka päivää uudessa työssä ja yhellä ois ollut illalla tärkeä työtilaisuus.
Äkillinen kuolema sattui ihan kiusaksi huonoon aikaan.
Oliko miehelläsi tapana ennen kuolemaansa sairastua aina nimenomaan huonoon aikaan, silloin kun muilla oli jotain tärkeää tekeillä?
Hän ihan kerralla järjesti kunnon sabotaasin, sanoisi aloittaja.
( nivelsairaudet alkavat ajoittaisilla ontumisille miten ärtynyt kulloinkin jompikumpi polvista/lonkista on.)
Eli miehesi ei ollut niin kuin ap:n anoppi.
Muistakaa salata lapsiltanne kaikki vaivanne ja lääkityksenne. Niin minä teen. Ei miniätkään vedä hernettä nenään.
Ruumiinavaustuloksista kuulevat terveyteni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa salata lapsiltanne kaikki vaivanne ja lääkityksenne. Niin minä teen. Ei miniätkään vedä hernettä nenään.
Ruumiinavaustuloksista kuulevat terveyteni
"Jos ette tottele niin kuolen ettekä näe minua enää ikinä. Miiiiinäminäminäminäminä..."
Vastaajilla ei selvästi ole kokemusta tällaisesta, kun usein sairastutaan äkisti kun joku asia ei mene oman mielen mukaan.
Enkä tarkoita mitään stressimigreeniä vaan juurikin yhtäkkiä iskeviä vakavia oireita, joiden vuoksi lähdetään sairaalaan ja kun toiset on perunut reissun/sännänneet paikalle pahoitellen erimileisyyttä tms, niin parin tunnin päästä touhuillaan iloisen normaalisti ilman mitään.
Toinen vanhempani on ollut tällainen lapsesta saakka ja koska siihen on kasvanut, on vieläkin välillä hyvin vaikea olla reagoimatta hänen toivomallaan tavalla, juurikin siksi, että ei tiedä onko kuitenkin tosi kyseessä, kun oikeitakin sairauksia vanhemmiten on.
Erona sitten esim. oma anoppini, joka ei kerro vaikka olisi tosi sairas, jos tietää että on reissu tai joku tärkeä meno tulossa tai jotain, ettei vaan pilaa toisten suunnitelmia. Toivoisin tietysti että sanoisi, kun jos jotain on mielummin ollaan häntä auttamassa kuin omissa menoissa. Hän vaan on niin hyväsydäminen, että ajattelee aina ensin muita.
Eli on eroa sillä, manipuloiko toisia sairauksilla, oikeilla tai kuvitelluilla vaiko ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa salata lapsiltanne kaikki vaivanne ja lääkityksenne. Niin minä teen. Ei miniätkään vedä hernettä nenään.
Ruumiinavaustuloksista kuulevat terveyteni
"Jos ette tottele niin kuolen ettekä näe minua enää ikinä. Miiiiinäminäminäminäminä..."
Anopit ei mielestäs voi ees kuolla kuin kiusamielessä? Mikään ei oo hyvä kun anoppi on ainoa asia mikä mielessä pyörii
Minusta on kiva kuulla lasten lomasuunnitelmista, työkuvioista ja muusta, mitä heillä on meneillään. En arvostele heidän päätöksiään vaikka olisin itse eri mieltä enkä taatusti sano sitä ääneen. Omien vanhempien kanssa piti aina miettiä mitä voi sanoa ja mitä ei.
Terveysasioistani voin sanoa jotain, mutta niin, että minulla on jatko tiedossa. En tee niin, että valitan vuodesta toiseen ja kieltäydyn menemästä lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaajilla ei selvästi ole kokemusta tällaisesta, kun usein sairastutaan äkisti kun joku asia ei mene oman mielen mukaan.
Enkä tarkoita mitään stressimigreeniä vaan juurikin yhtäkkiä iskeviä vakavia oireita, joiden vuoksi lähdetään sairaalaan ja kun toiset on perunut reissun/sännänneet paikalle pahoitellen erimileisyyttä tms, niin parin tunnin päästä touhuillaan iloisen normaalisti ilman mitään.
Toinen vanhempani on ollut tällainen lapsesta saakka ja koska siihen on kasvanut, on vieläkin välillä hyvin vaikea olla reagoimatta hänen toivomallaan tavalla, juurikin siksi, että ei tiedä onko kuitenkin tosi kyseessä, kun oikeitakin sairauksia vanhemmiten on.
Erona sitten esim. oma anoppini, joka ei kerro vaikka olisi tosi sairas, jos tietää että on reissu tai joku tärkeä meno tulossa tai jotain, ettei vaan pilaa toisten suunnitelmia. Toivoisin tietysti että sanoisi, kun jos jotain on mielummin ollaan häntä auttamassa kuin
Lapsena on hirveen vaikea hyväksyä että vanhemmilla, noilla joiden pitäisi minua/meitä tukea ja auttaa ja olla vahvoja ja nuoria ikuisesti että vanhemmatkin vanhenevat ja sairastuvat.
Joku on lapsi vaikka on kymmeniä vuosia jo mittarissa, kaikki asiat kerrotaan vanhemmille mutta heidän asioistaan on vahva kielto päällä, ei voi oikeesti oll sairas, hakee huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa salata lapsiltanne kaikki vaivanne ja lääkityksenne. Niin minä teen. Ei miniätkään vedä hernettä nenään.
Ruumiinavaustuloksista kuulevat terveyteni
"Jos ette tottele niin kuolen ettekä näe minua enää ikinä. Miiiiinäminäminäminäminä..."
Anopit ei mielestäs voi ees kuolla kuin kiusamielessä? Mikään ei oo hyvä kun anoppi on ainoa asia mikä mielessä pyörii
No perkele kun ne eivät edes kuole vaikka uhkailevatkin. Kai jokainen tietää sen ihmistyypin joka on viimeiset 20 vuotta viettänyt elämänsä viimeistä joulua ja vaatinut siksi kaikkia muita tanssimaan hänen pillinsä mukaan.
Kyseessä ei siis ole aito sairaus tai kuolema, vaan loukkaantuminen siitä ettei ole toisille elämän keskipiste. Se ilmenee niin että hankkii itselleen huomiota esimerkiksi sairauksia teeskentelemällä, tai sitten kuten lainatulla, että en kerro mitään, opittehan sitten kun kuolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa salata lapsiltanne kaikki vaivanne ja lääkityksenne. Niin minä teen. Ei miniätkään vedä hernettä nenään.
Ruumiinavaustuloksista kuulevat terveyteni
"Jos ette tottele niin kuolen ettekä näe minua enää ikinä. Miiiiinäminäminäminäminä..."
Anopit ei mielestäs voi ees kuolla kuin kiusamielessä? Mikään ei oo hyvä kun anoppi on ainoa asia mikä mielessä pyörii
No perkele kun ne eivät edes kuole vaikka uhkailevatkin. Kai jokainen tietää sen ihmistyypin joka on viimeiset 20 vuotta viettänyt elämänsä viimeistä joulua ja vaatinut siksi kaikkia muita tanssimaan hänen pillinsä mukaan.
Kyseessä ei siis ole aito sairaus tai kuolema, va
Se ruikuttava anoppi siis parempi kuun hän joka hoitaa sairautensa ja asiansa lapsiaan niillä vaivaamatta?
Olette suorastaan lapsellisia. Äitien , anoppien pitää olla just niinkuin MINÄ ahdon tai suutun ja kirjoitan vauvapalstalle.
Vaikea on lapsenmielisten uskoa mutta äidit, isät, anopit ja apet kuolevat joskus ihan oikeasti.
Sitä ei nuoreba tajua kun vaan vaatii ja vaatii noilta henkilöiltä mieleistään käytöstä ja ikuista terveyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Ohjaa anoppi kuntosalille, juoksemaan, uimaan. Paranee kaikki vaivat, alkavat nivelsairaudet yms
Vierailija kirjoitti:
Se ruikuttava anoppi siis parempi kuun hän joka hoitaa sairautensa ja asiansa lapsiaan niillä vaivaamatta?
Olette suorastaan lapsellisia. Äitien , anoppien pitää olla just niinkuin MINÄ ahdon tai suutun ja kirjoitan vauvapalstalle.
Normaali äiti tai anoppi on paras. Sellainen joka kertoo asioistaan jos on tarve, mutta ei hae huomiota todellisella tai keksityllä tai osoita mieltä sillä ettei kerro mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö osaa anoppinne antaa olla rauhassa, takiaiset.
Mulla on lonkat ja polvet kuluneet, onnun milloin mitenkin mutta kaipa se teeskentelyä on.
Kaikki kuluu.
Pärjäät hyvin kulumiesi kanssa, kun aloitat lihaskuntotreenin viimeistään nyt.
Luurankosi ei sinua pitkälle kanna, elleivät lihakset ole liikuntakunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö osaa anoppinne antaa olla rauhassa, takiaiset.
Mulla on lonkat ja polvet kuluneet, onnun milloin mitenkin mutta kaipa se teeskentelyä on.
Kaikki kuluu.
Pärjäät hyvin kulumiesi kanssa, kun aloitat lihaskuntotreenin viimeistään nyt.
Luurankosi ei sinua pitkälle kanna, elleivät lihakset ole liikuntakunnossa.
Kiitos nyt neuvosta. Nivelvaivojahan ei oikeasti ole olemassa, pyörätuolien, rollaattoreiden, keppien käyttäjät teeskentelevät
Minun ei siedä yhtään ketään, tuskin itseäänkään. 😂 Sillä kanssa vaikka mitä luulotautia. Kaikki löytyy aina aivokasvaimesta ties mihin harvinaiseen hemofiliaan. Vaan entä sitten? Ei ole mummon sekoilut koskaan napannut yhtään ketään. Luultavasti sitä v i t u t t a a vielä enemmän kun ketään meistä ei jaksa millään tavalla reagoida eikä kiinnostua sen harvinaisista mysteeritaudeista. Noilla sairauksilla on suorastaan lääketieteellinen ihme kun on edelleen elossa ja varsin vilkaskin, pitää kai toi terkkarissa juokseminen vireänä.😂 Ollaan todettu että jos se lopulta joskus kopsahtaa kuolleena maahan, niin tiedetäänpä että tää luulotauti näköjään olikin vihdoin aito.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän vähän samantapaisen anopin. Aikansa miniää piinattuaan hän yllättäen tapasi nuoruudenrakkautensa ja muuttui täysin. Harmillisesti onnea kesti vain muutaman vuoden, sitten anoppi kuoli syöpään, mutta oli ennättänyt ennen sitä tuhlaamaan koko omaisuutensa, viimeiset kymppitonnit meni syöpähoitoihin. Pojalle jäi pelkkiä velkoja taakaksi, hän kun erehtyi vaimonsa ohjeesta ottamaan perinnön vastaan.
Ei tainnut tapahtua Suomessa koska Suomessa ei tule kymppitonnien laskuja syöpähoidoista vaan yhteiskunta maksaa lähes kaiken. Kokemusta on kahdesta syövästä.
Alue: Aihe vapaa
Oliko miehelläsi tapana ennen kuolemaansa sairastua aina nimenomaan huonoon aikaan, silloin kun muilla oli jotain tärkeää tekeillä?