Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi sabotoi suhdettamme
11.12.2025 |
Anoppi ei voi sietää minua. Tai todennäköisesti ei ketään muutakaan kumppaniksi hänen pojalleen. Tämä varmaan suht yleistä valitettavasti on, mutta onko muilla tilanne mennyt näin älyttömyyksiin?
Kun muutimme mieheni kanssa yhteen, alkoivat anopin oudot oireet ja tutkimuksissa juokseminen. Alkuun olimme tietysti huolissamme ja pelkäsimme, mistä on kyse. Anoppi valitti koko ajan millloin mitäkin oireita (päänsäryt, joihin liittyi näön hämärtyminen, huimaus, vatsakivut, selkäkivut, jalkakivut ...). Hän kävi vuoden ajan eri tutkimuksissa eikä mitään löytynyt. Oireet vaihtelivat ja muuttuivat eikä kuviossa ollut mitään johdonmukaisuutta. Minun mielestäni kyseessä on jostain psykologisesta ja uskon asian liittyvän meidän yhteen muuttoon (ja poikansa muuttoon kauas hänestä). Välillä oireet häviävät, mutta voimistuvat aina, kun meillä on jotain yhteistä sovittuna. Olimme esim. lähdössä lomamatkalle, jolloin yllättäin anopin tila "romahti" ja mieheni halusi perua reissun. Välissä oli vajaa vuosi hyvää aikaa eikä oireista puhuttu mitään. Asuimme ensin vuokralla, mutta hiljattain ostimme talon. Kun anoppi kuuli tästä (ja varmaan tajusi muuttomme pysyvyyden), palasivat oireet jälleen.
Mieheni uskoo oireisiin ja riitelemme asiasta jatkuvasti. Minusta oireet johtuvat anopin läheisriippuvuudesta poikaansa ja ovat hänen (joko tietonen tai tiedostamaton) yritys saada poikansa jälleen lähelleen ja pois minun luota. Kun anoppi käy kylässä, seuraan hänen tekemisiään. Hän saattaa puuhailla ihan normaalisti kaikenlaista. Mutta kun mieheni astuu huoneeseen, alkaa valitus oireista. Välillä hän jopa ontuu kävellessään ja olen huomannut jalan vaihtuvan. Kun tästä sanoin miehelleni, mieheni suuttui. Mieheni mielestä on tunteeton ja ilkeä. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (86)
Luitteko te anopit ja anopinpuolustajat ollenkaan aloitusta?
Saanko arvata: aikamiespoika on vanhan äitinsä ainoa lapsi, ja miniä on väärä miniä. Äiti haluaa poikansa takaisin itselleen.
On minullakin aikuinen poika, mutta sen jälkeen kun hän pariutui, minun oli pakko hyväksyä etten ole hänen elämänsä tärkein nainen, enkä voi omiin sairauksiini vetoamalla erottaa häntä siitä naisesta jonka hän on valinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö osaa anoppinne antaa olla rauhassa, takiaiset.
Mulla on lonkat ja polvet kuluneet, onnun milloin mitenkin mutta kaipa se teeskentelyä on.
Kaikki kuluu.
Pärjäät hyvin kulumiesi kanssa, kun aloitat lihaskuntotreenin viimeistään nyt.
Luurankosi ei sinua pitkälle kanna, elleivät lihakset ole liikuntakunnossa.
Kiitos nyt neuvosta. Nivelvaivojahan ei oikeasti ole olemassa, pyörätuolien, rollaattoreiden, keppien käyttäjät teeskentelevät
No. Olen 70+. Toinen polvi vaivaa aika pian, ellen liiku reippaasti päivittäin.
Oikea lonkka kipuilee nytkin, mutta saan hyvin nukuttua, kun käyn vielä 1-2 km:n iltakävelyllä. Selkä ei pärjää viikkoakaan ilman jumppaohjelmaansa. Mutta kun treenaan kiltisti, elämä on sangen laatuisaa ja saan sukat jalkaan ilman, että tarvitsee istua :).
Siksi muistan jatkuvan liikkumisen, kun omassa historiassa on lähes liikuntakyvytön kausi, josta toipuminen kesti pitkään (siitä perintönä lonkkakipu, joka pysyy hallinnassa säännöllisellä liikuntaohjelmalla) ja lisaksi osaltani hoitelen läheistä liki 100-vuotiasta, joka valitettavasti suureksi harmikseen on joutunut rollaattorin orjaksi.
Vierailija kirjoitti:
Anopit saattaa sairastaa ihan oikeasti. Kun lähenee kuuttakymppiä ja enemmän, niin niitä kaikenlaisia ja omituisiakin vaivoja alkaa ilmaantua useimmille.
Ihme, että olette jotkut naisena toisille naisille niin tylyjä. Vanhuus tulee kaikille. Jotkut pysyy terveenä pitkään mutta useimmat eivät.
Asenne...
Hyvä kun on monta poikaa. Ei ehdi yhtä miniää kiusata. Ja pojatkin kaukaa viisaita, etsineet työn ja vaimon toiselta puolen suomea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö osaa anoppinne antaa olla rauhassa, takiaiset.
Mulla on lonkat ja polvet kuluneet, onnun milloin mitenkin mutta kaipa se teeskentelyä on.
Kaikki kuluu.
Pärjäät hyvin kulumiesi kanssa, kun aloitat lihaskuntotreenin viimeistään nyt.
Luurankosi ei sinua pitkälle kanna, elleivät lihakset ole liikuntakunnossa.
Kiitos nyt neuvosta. Nivelvaivojahan ei oikeasti ole olemassa, pyörätuolien, rollaattoreiden, keppien käyttäjät teeskentelevät
No. Olen 70+. Toinen polvi vaivaa aika pian, ellen liiku reippaasti päivittäin.
Oikea lonkka kipuilee nytkin, mutta saan hyvin nukuttua, kun käyn vielä 1-2 km:n iltakä
Hopeavesikin parantaa hyvin hävinneet rustot ja mahdollisen huimauksen. Suosittele 100-vuotiaalle.
Tutulta 98-vuotiaalta on jotkut lonkkakalvot irronneet. Kolmijalalla liikkuu sisällä. Ei voi leikata kuulemma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin vielä 70 v pystyin ulkoiluttamaan lastenlapsia, marjastamaan, tekemään pitkiä lenkkejä. Sitten piti ottaa kävelysauvat. Siis ne "hiihtosauvat" ja niiden kansaa meni vielä pitkiä lenkkejä.
Sit alkoi kovat kivut nivelissä, piti ottaa keppi, sit tuli lonkka ettei viikkoon kunnolla päässyt ees sänkyyn.
Todettiin ettei voi leikata. Nyt 80 v kävelen kyynärsauvalla, rollaattorin kanssa pitempiä matkoja. Tietysti oma syy. Tein fyysistä työtä ja jo töissä oli nivelrikot selvästi kuvissa näkyvissä.
Saa ihan rauhassa pilkata, ei haittaa minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luku- ja ymmärtämistaitoista jengiä vastailee näköjään...
Miten ukkosi reagoi äitinsä oireiluun?
Siinä yksi luku- ja ymmärtämistaidoton.
Mitä miniälle yleensä kuuluu anoppinsa terveysasiat? Tuo on jo röyhkeyttä puuttua niihin ja nalkuttaa
Tietenkin ne kuuluvat, kun vaikuttavat suhteeseen ja vaivat ovat todennäköisesti tekaistuja. Toki vanhalla ihmisellä voi olla oikeitakin vaivoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luku- ja ymmärtämistaitoista jengiä vastailee näköjään...
Miten ukkosi reagoi äitinsä oireiluun?
Siinä yksi luku- ja ymmärtämistaidoton.
Mitä miniälle yleensä kuuluu anoppinsa terveysasiat? Tuo on jo röyhkeyttä puuttua niihin ja nalkuttaa
Tietenkin ne kuuluvat, kun vaikuttavat suhteeseen ja vaivat ovat todennäköisesti tekaistuja. Toki vanhalla ihmisellä voi olla oikeitakin vaivoja.
Kas kun se anoppi nyt on "perheenjäsen" kun pitää hänen sairauksiaan ilkkua. Muulloin anoppi on ihan vaan puolison asia.
Oma äiti on iäkäs ja hänellä on ollut jo vuosia tapa valittaa miten koskee sinne ja koskee tänne ja huimaa ja sitä ja tätä. Kun olen aikani kuunnelut, niin olen kysynyt, että olisiko aika käydä lääkärissä. Siihen tulee aina jyrkkä ei, "minä en lähde minnekään". Seuraavana päivänä taas huimaa ja sattuu. Minulla ei ole terveydenhoitoalan koulutusta ja maallikkona olen sitä mieltä, että lääkärikäynti olisi aiheellinen, mutta kun ei halua, niin ei halua. En vaan jaksaisi kuunnella tuota jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma äiti on iäkäs ja hänellä on ollut jo vuosia tapa valittaa miten koskee sinne ja koskee tänne ja huimaa ja sitä ja tätä. Kun olen aikani kuunnelut, niin olen kysynyt, että olisiko aika käydä lääkärissä. Siihen tulee aina jyrkkä ei, "minä en lähde minnekään". Seuraavana päivänä taas huimaa ja sattuu. Minulla ei ole terveydenhoitoalan koulutusta ja maallikkona olen sitä mieltä, että lääkärikäynti olisi aiheellinen, mutta kun ei halua, niin ei halua. En vaan jaksaisi kuunnella tuota jatkuvasti.
No kai hän on tietoinen onko verenpaineet missä jamassa tai mitkä on sokeriarvot? Nuohan ne aiheuttavat vaihtelevaa oloa.
Mutta tietysti hän voi itse päättää meneekö lääkäriin. Oletan että osaa tilata lääkärin, selviää niistä paina yks, paina kaks ja että hänellä on puhelin jossa tuon voi tehdä?
Tuollainen ihminen ei muuksi muutu, jos ei itse ongelmaansa tiedosta. Eikä näytä tiedostavan poikakaan. Ongelma ei siis tule poistumaan, pahenee vaan mitä vanhemmaksi tulee. Suosittelen eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistetaan pitää se lasisenä itsemme ja miniöiden välissä. Ei lasketa niin lähelle että rupee henkilökohtaisuuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Muistetaan pitää se lasisenä itsemme ja miniöiden välissä. Ei lasketa niin lähelle että rupee henkilökohtaisuuksiin.
Minulla on ihana miniä. Poika saa olla onnellinen, että sai niin ihanan ihmisen vaimokseen. Ja niinhän hän onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummoni terrorisoi sukua sydänvaivoillaan vuosikausia ja näen ap:n kertomassa paljon samaa. Aina kun joku muu sai enemmän huomiota, mummo alkoi huokailla ja voivotella ja valitella sydäntään. Räikeimpänä tapauksena enollani jäi häävalssi kesken kun mummoa alkoi ottaa sydämestä.
Se yks ooopperalaulaja,mies, kuoli tyttärensä häissä. Osaa ne miehetkin herättää huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Se yks ooopperalaulaja,mies, kuoli tyttärensä häissä. Osaa ne miehetkin herättää huomiota.
Martti talvela.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on näköjään nuorten naisten merkittävin henkilö. Mielessä päivät ja yöt.
Koska täytyyhän löytää syyllinen kaikelle huonolle ololle ja vastoinkäymisille elämässä. Anoppi on syyllinen kaikkeen. Oma äiti taas on enkeli vaikka tekisi kaiken juuri kuten anoppikin.
Vierailija kirjoitti:
Mummoni terrorisoi sukua sydänvaivoillaan vuosikausia ja näen ap:n kertomassa paljon samaa. Aina kun joku muu sai enemmän huomiota, mummo alkoi huokailla ja voivotella ja valitella sydäntään. Räikeimpänä tapauksena enollani jäi häävalssi kesken kun mummoa alkoi ottaa sydämestä.
Ihanaa narskuilua. Oma lapsikaan ei merkitse mitään tuossa pelissä.
Alue: Aihe vapaa
Pistä avioeropaperit menemään. Sinun ei kannata jatkaa elämääsi tämän miehen kanssa. Eikä varsinkaan hankkia lapsia. Mies on tissiposki (roikkuu äidin helmoissa) ja anoppi on joku luonnehäiriöinen kusipää.
Tilanne vain pahenee kun anoppi OIKEASTI sairastuu ja kuolee. Mies syyttää sinua luonnehäiriöiseksi kusipääksi, koska sinä et "auttanut" anoppia. Sinä olet siis "syyllinen" anopin kuolemaan, koska sinä "vähättelit" anopin oireita.